Koivumäen kansallinen HeA:4 23.7.

Kisoista ei ollut tällä kertaa tuomisina hyviä prosentteja, vain 62,3 %. Minttu ei kyttäillyt tuomarikoppeja, koska kävin viikko sitten Koivumäen kisaradalla ratsastamassa treenin juuri kyttäilyn ehkäisemisen takia, mutta jotain jännitystä taisi silti olla, koska se keksi radalla ihan omia ratkaisujaan. Alkutervehdyksessä tuli jokin ihan tarpeeton peruuttelukiemurtelu, toisessa loivassa kiemurassa laukassa meinasi vaihtaa laukan ja sen seurauksena pudottikin raville, toisessa keskilaukassa pääsi kaikesta estämisestäni huolimatta todella vaihtamaan laukan ja vielä ohjelman melkein lopussa käynnin kautta vaihdon jälkeen nosti väärän laukan. 🙈 Kaikki nämä ovat sellaisia virheitä, joita se ei normaalisti tee, mutta on ihan tiedossa, että kun Minttu ei keskity, se alkaa tehdä laukkaohjelmassa hölmöjä virheitä. Kotitreeneissäkin käy joskus niin, että jos se kuumuu jostakin tehtävästä eikä malta kuunnella ohjeita rauhassa, se alkaa nostella väärää laukkaa, vaikka kaikin mahdollisin keinoin yrittäisin vaikeuttaa väärän laukan nostamista.

Vaihto keskilaukassa ei ollut yllätys, koska vaihtojahan tässä pitkin kesää on harjoiteltu, ja sen seurauksena koko viime viikon Minttu on tarjonnut sitä ja nimenomaan aina oikeassa kierroksessa. Kisaviikolla en kuitenkaan pyytänyt sitä yhtään vaihtamaan vaan keskityin siihen, että keskilaukassa ei vaihdella, eikä se verryttelyssä edes yrittänyt tehdä sitä, mutta toki radalla sitten täytyy. 💩 Laukanvaihtojen harjoitteluvaiheessa on tosi yleistä, että ensin niitä ei tule, ja sitten kun tulee, niitä alkaa tulla holtittomasti silloinkin kun ei pyydetä. Eiköhän siihenkin löydetä kultainen keskitie jossain vaiheessa.

Nämä virheet ovat harmittavia, koska tietenkin toivoisi, että kovan työn ja panostamisen jälkeen hevonen voisi sen viisi minuuttia radalla keskittyä kuuntelemaan eikä pistäisi ranttaliksi. Ilman noita täysin turhia pöllöilyjä prosentit olisivat olleet 67 - 68 %:n tuntumassa. 

Verryttelyssä Minttu oli tapansa mukaan hidas ja jähmeä, mutta ihan lopussa sain sen omille jaloilleen, kantamaan ja nopeammaksi. Siihen voi olla tyytyväinen, että läpi radan se kantoi itsensä ryhdikkäänä ja hyvässä muodossa, ja varsinkin raviohjelma oli näyttävä. Minnakin sanoi ratavideon katsottuaan, että kokoamisaste on selvästi noussut ja nyt se näkyy radallakin. Nyt oli siis niin päin, että yleismeno oli laadukasta, mutta yksittäiset selkeät rikkeet pudottivat pisteitä. Toisaalta tämä on sillä lailla parempi pitkällä tähtäimellä, että jos rata olisi rikkeetön mutta liikkumisessa olisi isoja peruspuutteita (kokoamisaste, muoto, lennokkuus ym.), olisi paljon pidempi tie korjata asia eikä se välttämättä kaikkien hevosten kanssa edes onnistuisi.

Siihen olen tosi tyytyväinen, että vaikka kisaradalla on vaikea keskittyä oman istunnan detaljeihin, muistin aika ison osan radasta kiinnittää huomiota Airan oppeihin (ks. toiseksi edellinen postaus) ja se näkyi positiivisesti Mintun liikkumisessa ja omassa asennossani.

Jotain hyvää ja jotain parannettavaa siis jäi näistäkin karkeloista. Seuraava yritys on Artukaisissa vajaan kahden viikon päästä aluekisoissa, joissa on sama ohjelma kuin nyt eli HeA:4.

Videossa on radasta pätkiä sieltä täältä, ja sen otti kisahoitaja Paula. Kuvat on ottanut Anna Halme.

Millaiseksi hevosenpito kotona on osoittautunut?

Noin 2,5 vuotta sitten kirjoitin postauksen "Oma hevonen [x], oma talli [x] - ajatuksia unelmieni hevosenpidosta", jonka aikaan Minttu oli 5-vuotias ja asui vuokratallilla ja itse taas asuin Turun keskustassa. Nyt olemme asuneet maalla tasan kaksi vuotta, eli kun kirjoitin vanhan postauksen loppuun, etten tiedä, tuleeko haave omasta pikku maalaispaikasta koskaan toteutumaan tai milloin se tapahtuu, haave oli tietämättäni toteutumassa jo puolen vuoden kuluttua tekstin kirjoittamisesta. Näin ne asiat järjestyvät, kun niiden toteutumiseksi tekee töitä.

Katsotaanpa ensin, millaisia ajatuksia minulla on hevosenpidosta ollut ja millaiseksi elämä täällä on muotoutunut:

"Haluaisin yhden "ykköshevosen", joka tällä hetkellä on Minttu. Lisäksi minua ovat aina viehättäneet vuonohevoset ja jotenkin haluaisin sellaisen tai jopa kaksi tepastelemaan pihaan. Ne olisivat lähinnä maastoilukäytössä. Seuralainen voisi olla jokin muukin poni, mutta sen verran iso, että voisin liikuttaa sitä ratsain. Koska tykkään hevosten ratsukouluttamisesta, voisi olla mielenkiintoista hankkia kerralla yksi tai kaksi koulutettavaa vaikkapa Virosta, ratsastaa niitä ja myöhemmin myydä jollekin harrastuskavereiksi. Toki pihassa pitäisi kuitenkin aina olla vähintään yksi seuraponi."

--> Minttu on tämänhetkinen ykköshevonen. Vuonohevosia kyselin ja etsin tänne muuttaessamme, mutta niitä ei juurikaan ollut myynnissä, tammoja ainakaan. Sen sijaan hain pihaan arabin ja olen todella tyytyväinen valintaani. On ihan mahdollista, että ottaisin jossain vaiheessa tänne koulutettavia hevosia, mutta olen ensin halunnut saada paikat kunnolla kuntoon.

Ei tullut vuonista, mutta tuli ihana Marcella!

"Ratsastusalueista ehdoton vaatimus on oma, hyväpohjainen kenttä. En halua olla peltopohjan varassa ja ratsastaa ilman valaistusta tai pelkästään maastossa, vaan kunnollinen, aidattu kenttä olisi oltava. Maneesia tietenkin kaipaisi jäätikkökeleillä, mutta täällä lounaisrannikolla talvi tulee yleensä niin myöhään, että yleensä pohjat ovat sulana osan talvesta."

--> Oma kenttä on, ja siinä on hyvä pohja, johon vesi ei jää lillumaan. Odotan kovasti, että saisimme hevosten vanhan metalliputkitarhan pois kentän päädystä, jotta kenttää pääsisi laajentamaan. Sen jälkeen ympärille tulee vielä aidat ja aitaan pitkän kouluradan kirjaimet, ja kentälle myös lisätään vielä hieman lisää pintahiekkaa.

Vielä tämä tästä pitenee ja saa aidat ympärilleen, mutta oma kenttä yhtä kaikki.

Pienellekin kentälle on mahtunut kaikenlaista, kun ajattelee luovasti.

"Talli voisi olla pienikin, mutta sen pitäisi olla viihtyisä. Pinnat maalaisin jollain vaalealla värillä ja panostaisin yksityiskohtiin, kuten kehystettyyn hevosaiheiseen valokuvaan tai tauluun seinällä tai vaikkapa hevosenkengistä tai längistä tehtyihin koristeisiin. Satulahuoville hankkisin ns. oskarinoksan, jossa huovat voisivat olla kaikki siististi esillä ja kuivua helposti käytön jälkeen. Vältän muutenkin myös kotonani kaikenlaista väliaikaista ja keskeneräistä, kuten siellä täällä lojuvia pikkuesineitä, asioiden säilytystä epämääräisissä muovikasseissa ym., joten haluaisin myös tallin olevan siisti ja yksityiskohdilla kauniiksi tehty. Tallin edustaa voisi koristaa yksinkertaisesti istuttamalla kukkia tai jotain nättejä pensaita."

--> Tallissa on kolme karsinaa, tosi tilava varustehuone, pintoja maalattu vaalealla, ovenkahva tehty hevosenkengistä, satulahuoneessa isovanhempieni omistaman työhevosen länget kymmenien vuosien takaa, satulahuovillekin on ne oskarinoksat :D. Tallin edustalle kaivoin omin käsin pitkän kukkapenkin, ja itse asiassa pari viikkoa sitten laitettiin tallin käytävälle kaksi hevosaiheista metallitaulua (kuva alla) ja pari päivää sitten maalasin tallin pikkuoven ja ovenkahvat uudestaan siistimmiksi. Tänään hioin karsinoiden takaseinistä pinttyneet liat ja lannanpalat pois ja vedin uuden kerroksen kalkkimaalia. Ainoa miinus on, että satulahuoneen nurkassa on pitkään ollut aitaustarpeita, joita on pakko säilyttää autotalliremontin ajan siellä, mutta muuten paikat ovat siistit ja yksityiskohdat juuri sellaisia kuin olen tuossa postauksessa suunnitellut.

Satulahuone sellaisena kuin se oli, kun ostimme tilan. Vanhat satula- ja suitsitelineet saivat
lähteä, ja ostin ja tein itse uudet tilalle.

Satulahuone sen jälkeen, kun pääsin siihen käsiksi. :D Vasemmalla nurkassa
näkyvät pahvilaatikot saavat tosiaan lähteä vielä jokin kaunis päivä.

Omatekoiset satulatelineet. Puut sahasin vanhoista laiduntolpista ja petsasin. Sitten vain ostin
Puuilosta kauniit hyllynkannattimet ja ruuvasin ne puuhun kiinni. Tykkään näistä paljon enemmän
kuin kaupan telineistä.

Tallikäytävän taulut 

On tosiaan ne haaveillut längetkin tallin seinällä. Tässä ne ovat saaneet
jouluvalot ja -koristeet.

Kukkia on "ihan vahingossa" ilmestynyt tontille siitä lähtien, kun tänne muutimme.
Tässä tallin seinustaa, ylemmässä ja alemmassa kuvassa talon nurkilta.

"Olisi kätevää, että tallirakennuksesta olisi suora pääsy tarhaan, jolloin talutteluun ei menisi aikaa. Rakennus voisi olla joko pihatto, jossa on myös erillinen hoitotila, tai sitten hevoset voisivat olla karsinoissa, joiden takaovet avaamalla pääsee tarhaan."

--> Tällaista ei tähän talliin nykyisellään ole mahdollista toteuttaa, koska karsinat ovat tallirakennuksessa väärässä päässä tarhaan nähden. Toki parin hevosen talutteluun ei oikeasti mene edes juuri mitään aikaa. Olen kuitenkin pyöritellyt sellaista vaihtoehtoa, että tallia ehkä jossain vaiheessa jatkettaisiin toisesta päädystä pidemmäksi niin, että sinne mahtuisi tammalle ja varsalle tavallista karsinaa isompi tila, josta mahdollisesti voisi päästä suoraan tarhaan. Tämä ei ole mitenkään kärkipäässä tehtävälistalla, mutta hiljalleen näitä uudistuksia toteutetaan.

Ei ole ainakaan vielä kulkua tallista suoraan tarhaan, mutta onpahan upea metsätarha nyt valmis!

Hevosenpito kotona on ollut ihanaa ja juuri sellaista kuin olin aina ajatellutkin. Hevosten hoitaminen on joissain asioissa helpompaa, kun ne ovat kotona; ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on pitänyt käydä hevosten luona kolmesti päivässä esimerkiksi lääkettä antamassa tai haavaa hoitamassa. Toki täysihoitotallilla hoitamiseen menee vähemmän aikaa, kun ei ole tallitöitä tehtävänä, mutta parin hevosen tallissa päivittäisiin rutiinitöihin ei mene sen enempää aikaa kuin tallimatkoihin autolla muuten menisi.

Entä mitä tulevaisuudessa?

- Tällä hetkellä hevospuolen rempoista tärkeimpänä listalla on saada kaivinkone paikalle nostamaan kentän päädyn vanha tarha-aita pois, jotta kenttää voidaan laajentaa 60-metriseksi (nyt se on n. 35 m pitkä, joten kisoissa välimatkat tuntuvat aina ruhtinaallisen suurilta :D).

- Sen jälkeen kenttä aidataan ja laitan siihen pitkän kouluradan kirjaimet.

- Saatan myös maalata karsinoiden kalterit, jotta tallista tulee vielä kivemman näköinen.

- Mahdollisesti jossain vaiheessa se tallipäädyn laajennus.

- Meidän pieneltä metsäpläntiltämme olen jo mallaillut reittiä, josta voisi kaataa puut, jotta siihen saisi tehtyä jotain ratsastuspolkua tai jopa laukkaamiseen sopivaa pohjaa.

- Ensi kesäksi saadaan laitettua vihdoin kuntoon laidun, jonka uudistamisessa on ollut mutkia matkassa.

- Nykyisen lantalavan voisi ehkä korvata kiinteällä lantalalla. Ainakin kuivikkeille olisi tarkoitus saada oma katos, ettei niitä tarvitsisi pitää paaleissa.

Kotipellolla ilman satulaa viime joulun aikoihin.

Aira Toivolan istuntakurssilla

Eilen auto starttasi klo 7.45 kohti Lietoa ja Ratun tallia, jossa oli tiedossa koko päivän kestävä Aira Toivolan AT-ratsastuspilateskurssi eli käytännössä istuntakurssi. Entinen ratsastuksenopettajani suositteli tätä muutama vuosi sitten, ja nyt kun Aira tuli näille seuduille, ilmoittauduin heti mukaan.

Meitä oli kurssilla yhteensä 11. Päivä alkoi klo 9 teorialla ja sen jälkeen pilatesharjoituksilla jumppamatoilla. Harjoituksissa opeteltiin löytämään oikeat lihakset niihin asioihin, joita hevosen selässä kuuluisi tehdä, ja harjoiteltiin hengitystekniikkaa. Mattopilates oli ihan ehdoton ennen ratsastustunteja, koska selässä olisi ollut paljon vaikeampi kylmiltään tajuta, mihin lihakseen pitäisi milloinkin saada rutistus, ellei sitä olisi harjoiteltu etukäteen ilman hevosta. 

Mattopilateksen jälkeen oli lounas, josta siirryttiin ratsastamaan kahden hengen ryhmissä n. 60 min kerrallaan. Tunti alkoi aina sillä, että Aira katsoi ratsastajan istuntaa pysähdyksissä, otti kuvan takaa ja/tai sivusta ja ohjeisti konkreettisesti kädestä pitäen ja kroppaa painelemalla, miten istuntaa korjataan. Sen jälkeen istuntaa harjoiteltiin ensin esimerkiksi käynnin lyhentämisessä ja pidentämisessä, sitten ravissa keventäen ja alas istuen ja lopuksi laukassa, kunnes viimeiseksi palattiin vielä hetkeksi kevyeen raviin ja muistuteltiin mieleen kropan käyttö keventäessä. Hevoseen ei ehtinyt paljon kiinnittää huomiota, kun oli aivan täysi työ miettiä koko ajan oman kropan käyttöä! Huomasin kuitenkin konkreettisia muutoksia Mintun liikkumisessa: sain paremmin vaikutettua siihen ja oma asentoni tuntui paljon vakaammalta kuin ennen. Minttu myös ryhdistyi helpommin, vaikka hevosilla ei tehty muuta kuin mentiin ympyrällä ja välillä tehtiin jokin siirtymä. Oma ryhmäni oli toiseksi viimeisenä klo 17 - 18 ja olimme aikataulusta vähän myöhässäkin, joten kotipihaan saavuin tasan 12 tuntia sieltä lähtemisen jälkeen. Mintulla oli Ratulla päiväkarsina. Aika kuitenkin kului rattoisasti muiden tunteja katsoessa. 

Voin kyllä todella varauksetta suositella Airan tunteja tämän perusteella, oli ihan joka pennin arvoista. Tiesin omiksi ongelmakohdikseni oikean hartian kaatumisen eteen ja samalla oikean kyynerpään irtoamisen kyljestä sekä sen, että minulla on taipumusta yliryhtiin. Molempiin Aira antoi hyvät, toimivat täsmäneuvot, ja ohjeiden paras puoli oli se, että ne olivat niin konkreettisia: rutista tätä lihasta, siirrä hartiat tännepäin, vedä oikea lonkka suoliluulihaksella taaemmas, ettei se lähde yhtään karkaamaan eteen laukassa jne. Tuntuu, että oma ratsastus meni taas aimo harppauksen eteenpäin yhdessä päivässä. Joka hetki ei tietenkään onnistunut pitää pakkaa kasassa, vaan sitä joutui todellakin ihan koko ajan miettimään, mutta nyt tiedän, mitä tuntemuksia pitää hakea ja osaan vahtia niitä itse.

Videopätkän otti toinen kurssilainen Maiju, kiitos hänelle!

Edistytään!

Viime ja tämän viikon aikana olen saanut ratsastukseen ihan uuden vaihteen. Kuten kerroin viime postauksessa, olen alkanut tarkkailla Mintun reaktionopeutta apuihin ratsastanut heti alkuverryttelystä lähtien aiempaa reippaammassa tempossa eikä aivan niin matalassa ja avoimessa muodossa. Minttu liikkuu paremmin selän läpi, muoto on parempi ja niska pehmeämmän tuntuinen. Luonnollisesti reagointi apuihin on nopeutunut selvästi. Olen ajatellut aiemminkin, että hevosen tietenkin kuuluu liikkua reippaasti eteen ja reagoida nopeasti, mutta nyt huomaan tyytyneeni kuitenkin vähempään kuin olisi kannattanut. Nyt osaan vahtia näitä asioita tarkemmin kuin ennen. Suosittelen siis todella sitä Suomen koulumaajoukkueen valmentaja Rien van der Schaftin verkkokurssia, josta kerroin viime kerralla. Hinta lasketaan satasissa myös tarjouksesta ostettuna, mutta pidän sitä kyllä joka pennin arvoisena. 

Kun olin pari ratsastuskertaa keskittynyt saamaan Mintun mahdollisimman nopeaksi avuille, saimme kuin saimmekin puhtaan vaihdon, vieläpä siihen suuntaan, johon Minttu on ollut tosi hidas reagoimaan ja joka Minnan mukaan on Mintulle vaikeampi vaihtosuunta. Sain sen videollekin, koska Pixio oli kuvaamassa tuota treenikertaa. Vaihto näyttää pysäytyskuvalta katsottuna hassulta, mutta puhdas mikä puhdas ja ainakin takajalka tuli nyt vauhdilla rungon alle. 😂 Minnakin on nyt pari kertaa käynyt treenaamassa Mintun kanssa vaihtoja, ja vaikka epäpuhtaita edelleen tulee, puhtaita tulee jo paljon enemmän kuin ihan alkukesästä.

Marcellan kanssa kuolainrumba on jatkunut, sillä sille on ollut vaikea löytää kuolainta, jonka se hyväksyisi. Sen suu on myös hyvin matala, joten kuolaimen täytyy olla ohut. Kokeilin vähän aikaa Novan taipuisaa synteettistä kuolainta, joka on suupielestä paksu mutta keskeltä vain 10 mm, ja se tuntui olevan ihan hyvä, mutta siihenkin ilmestyi pieniä purujälkiä. Novan pintahan ei kestä minkäänlaista narskuttelua. Nyt olen vihdoin saattanut löytää sopivan, Fager-merkin mallin Milton. Se tuntuisi olevan tähän saakka kokeilluista kuolaimista muotoilultaan paras, asettuu Marcellan suuhun tosi hyvin ja on ohut.

Molemmat hevoset ovat tehneet hyvin töitä viime aikoina. Näin lomalla usein ratsastan ne heti aamulla jo ennen aamiaista klo 8:n paikkeilla aloittaen tai sitten viimeistään noin klo 10 alkaen. Kuvat on otettu eilen, kun ratsastin molemmat heti aamusta. Minttu pääsi lähipellolle ja Marcella harjoitteli kentällä, mutta senkin kanssa otin kuvan loppukäynneiltä kotitieltämme. Loppupäivän molemmat viettävätkin metsätarhassa noin iltayhdeksään saakka.

Viikonlopun ykkösjuttu on sunnuntaina Aira Toivolan järjestämä yhden päivän istuntakurssi, johon sain ratsastajapaikan! Kurssi järjestetään Ratun tallilla Liedossa ja se sisältää teoriaa, mattopilatesta ja tosiaan meidän ratsastajien demotunnit. Kurssi on klinikkamainen, eli ratsastamme yleisön edessä. Teen tuosta kurssista erillisen postauksen viimeistään ensi viikon alussa.

Videolla on aluksi se puhtaasti onnistunut vaihto, jota valmistelin pienillä väistättämisillä laukassa, ja sitten nopeaa siksakkia ravissa. Sen jälkeen on ravisulkua, josta nopea siirtymä vastakkaiseen suuntaan pohkeenväistöön. Hyviä harjoituksia reaktionopeuden parantamiseen!

Oivalluksia hevosen hitaudesta ja apuihin reagoimisesta

Ypäjän kansallisten jälkeen pidettiin tosiaan useampi viikko ilman kisoja. Olin Nummirockissa, sukukokoontumisessa ja ala-asteen luokkakokouksessa peräkkäisinä viikkoina, ja hevoset olivat juhannusviikon laidunlomalla Liedossa. Pieni flunssakin tuli sairastettua juhannusviikon jälkeen. Nyt on kuitenkin palattu takaisin treeneihin ja käännetty katseet kohti seuraavia kisoja eli Koivumäki Dressage Weekendiä 23.7. ja Lohjan kisoja 29. tai 30.7.

Olemme Mintun kanssa kovasti harjoitelleet vaihtoja ja ei ole helppoa. Sen laukan saa jo riittävän kootuksi, jotta siitä voisi tehdä puhtaan vaihdon, mutta se hyvin herkästi vaihtaa etujalat ensin ja takaa jäljessä. Eilen hoksasin nopeita siksak-väistötehtäviä tehdessäni, että sehän reagoi oikeastaan aika hitaasti vasempaan pohkeeseen. Nyt erikoistarkkailussa on siis se, että sen pitää reagoida välittömästi pohjeapuun eikä puolivillaista reaktiota tai mietiskelyä hyväksytä. Onhan Mintun tuumiskeleva luonne ollut aiemminkin tiedossa, mutta eilen se vielä jotenkin paremmin konkretisoitui, kun tein laukassa tehtävää, jossa väistätin Minttua nopeasti pari askelta aina vasemmalle ja heti taas oikealle. Oikealle väistättäessä (eli kun käytetään vasenta sisäpohjetta väistättämiseen) meni askel tai kaksi, ennen kuin se ollenkaan reagoi, ja silloinkin jouduin käyttämään pohjeapua uudestaan.

Alkuverryttelyä aion muuttaa niin, että en ratsasta Minttua enää mahdollisimman matalaan ja pitkään muotoon vaan pidän turvan suunnilleen ryntäiden korkeudella. Sain tämän ja monta muutakin oivallusta Rien van der Schaftin verkkokurssilta, jossa hän selitti, että laiska hevonen kannattaa pitää jo verryttelyssä vähän ylempänä, koska muuten energia ei ikään kuin kanavoidu sinne kuin pitäisi (eteenpäin liikkeeseen ja takaosan työskentelyyn) vaan hevonen jää löysäksi. Kuulostaa loogiselta; jos hevosen ei verryttelyssä tarvitse olla kovin nopea ja aktiivinen, sitä täytyy joka kerta ruveta herättelemään työskentelymoodiin sen jälkeen erikseen.

Aion tarkkailla paremmin myös sitä, miten Minttu kävelee jo alkukäynnistä lähtien. Olen tähänkin saakka kyllä hoputtanut sitä eteenpäin, jos käynnistä on tullut kovin hidasta, mutta voisin olla vielä tarkempi. Eilisen treenin jälkeen aloin kiinnittää asiaan huomiota loppukäynnissä: pyysin Minttua normaalilla pohjeavulla eteenpäin, ja eihän se reagoinut ollenkaan! Mietti varmaan, että harjoitus on loppu, joten mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. Pyysin kerran pohkeella ja sitten jo heti tehostin apua raipalla, jos ei tullut välitöntä ja kunnollista reaktiota eteenpäin. Muutaman kerran jälkeen Minttu alkoi reagoida heti ensimmäiseen apuun, jolloin pääsin kiittämään ja lähdettiin talliin.

Marcellan kanssa keskitytään nyt erityisesti tasaisen tuntuman löytämiseen. Ei siis mitään uutta auringon alla. :) Linkki vie vuosien takaiseen postaukseen, jossa pohdin kuolaintukiongelmia silloisen hevoseni Nalan kohdalla.

Tämä postaus ei ole mikään verkkokurssin mainos, mutta kehun kuitenkin, että on kyllä erinomaisen hyvä ja hyödyllinen kurssi. Se on kieltämättä tyyris, vaikka itse ostin sen tarjouksesta, mutta niin kuin tiedämme, ratsastuksessa viehättää lajin helppous ja halpuus... 😂 En halua maksaa mistään puolivillaisesta ja turhanpäiväisestä vaan ainoastaan siitä, mistä todella koen olevan hyötyä, ja tämä kurssi on kyllä sellainen. 

Treeni-intoa on kovasti ja kenttä on tosi hyvä, kun viikkokausien kuivuuden ja pölisemisen jälkeen on saatu reilusti sateita. Jaksankin paremmin, kun lämpömittari ei näytä monta astetta yli hellerajan.

Ratsastuskuvat on otettu huhtikuussa.