Viimeksi meillä kävi satula-auto kaksi kuukautta sitten. Etsin silloin Nalalle koulusatulaa, ja Prestige Top Dressage SP onkin ollut siitä lähtien vuokralla. En ole uskaltanut vielä lunastaa sitä itselleni, koska olen halunnut kokeilla sitä rauhassa ja tutkia, miten Nala suhtautuu siihen.
Olen ollut kiikun kaakun tuon satulan kanssa. Nala kyllä liikkuu sen alla rennosti, mutta ongelma on, että satula on aavistuksen takapainoinen. Kutsuin satula-auton käymään tänään uudemman kerran tsekkaamassa satulan vielä uudestaan, ja samalla sovitimme kahden tunnin aikana suunnilleen koko autollisen koulusatuloita. Jokaisessa sama ongelma: takapainoisuus. Nalan ristiselän alue kaipaisi kipeästi lihaksia, mutta aina on tuntunut olevan jotakin estettä. Ensin heinä oli niin köyhää, että hevoset laihtuivat. Lisäksi talvi oli maneesittomalla tallilla jäinen ja pohjat siinä kunnossa, että melkein koko talvi meni kävelemiseksi. Siinä ei paljon selkälihasta tehdä. Talvella syötin reilusti Greenlinea, jolla sain hevoseen jo tervettä muotoa, mutta tammamaiseen tapaan Nala päätti kahden ja puolen säkillisen jälkeen, ettei enää suostu syömään moista. Nyt se syö litran Racing Proteinia ja kaksi litraa Racing Selectediä ja toistaiseksi vetää molemmat naamariinsa nirsoilematta. Greenlinen pakkolopettamisen jälkeen Nala laihtui jälleen, koska muutimme samaan aikaan tänne uudelle tallille. Täällä heinässä on jo ihan kohtuullisesti valkuaista, mutta heinä on edelliseen heinään verrattuna niin vähäsokerista, että alkuun Nala tuntui närppivän sitä ja tietysti laihtui samaan tahtiin. Vähäsokerisuus on hyvä asia, mutta hevosen mielestä kaikki voisi olla sokerista tehtyä. ;) Nyt Nala on jo tottunut heinään, tuntuu syövän sitä ja meillä on hyvä treenauspohjakin, joten tästä lähtee jälleen yksi yritys saada hevoseen lihasta. Kun nyt ei vain taas kävisi jotain. Lihasta ei tule, jos hevonen ei sekä syö riittävästi hyvää ruokaa että saa hyvää liikuntaa.
Juuri tuo selän lihaksettomuus tekee monista satuloista epäsopivia. Ei sillä muuten kovin kummallinen selkä ole. Kaikenlaisten satuloiden sovittelun (Childericiä ja Amerigoa myöten) jälkeen sovittaja päätyi leikkaamaan romaanin korjauspaloista pienempiä paloja, jotka hän tunki satulan takatoppausten väliin/alle ikään kuin lisätoppauksiksi. Tarkoituksenahan oli saada takatoppauksista pulleammat tietystä kohdasta. Kun nousin selkään, satula todella tuntui olevan takaa pulleampi ja painopiste näytti paremmalta. Kaikenlaiset karvalliset ja karvattomat romaanit ja geelit on kokeiltu, mutta vaikka palaromaaniin olisi laittanut kaksi palaa taakse ja eteen ei yhtään, satuloiden asento ei näyttänyt juuri muuttuvan. Tämä ratkaisu tuntui nyt ensi näkemältä parhaalta, joten jatkan edelleen tämän satulan vuokraamista ja kokeilen, miltä tuntuu.
Tänään vain juoksutin, sillä ajattelin muutenkin antaa Nalalle kevyemmän päivän, mutta kaiken kukkuraksi toisen saappaani vetoketju hajosi eilen. Saan saappaan takaisin suutarilta ylihuomenna. En yhtään tykkää ratsastaa pelkillä kengillä, kun pohje ei ole kunnolla tuettu. Nilkkani vieläpä helposti ylitaipuvat, eli kantapää painuu todella alas ja pohjetta alkaa särkeä, jos en käytä saappaita. Huomenna taidan kyllä uskaltautua ratsastamaan pelkillä kengillä sen verran, että käyn maastossa.
Pari viime päivää ovat olleet ratsastuksellisesti epätasaisia. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, Nala oli oppinut edellisessä kodissaan huonon tavan heiluttaa päätään kauheasti ja vastustaa näin tuntumaa. Asiahan on enimmäkseen korjaantunut, mutta se tulee edelleen esiin silloin, kun Nala kuumenee tai kun sillä on vain sellainen päivä.
Eilen se aloitti tuon kuolainten narskuttelun ja pään repimisen saman tien. Tarkoitukseni oli alkaa opettaa sille avotaivutusta ravissa, mutta koska tilanne vaikutti niin surkealta, päätin vain jumpata sitä ja pyrkiä saamaan rentoa ravia. Jostain syystä Nalan kelkka kääntyi, ja se alkoi liikkua todella hyvin. Istuin jopa harjoitusraviin. Tähän asti olen enimmäkseen keventänyt ja istunut välillä vain muutamia askelia alas, sillä Nala on jännittynyt äärimmäisen helposti harjoitusravista, vaikka sen ensin jumppaisi rennoksi ja peräänantoon. Se on aina kuvitellut, että harjoitusravia seuraa laukannosto, joten se on saattanut napata välittömästi kiinni kuolaimeen ja kiihdyttää avuilta karaten. Eilen kuitenkin jokin oli toisin ja ratsastin pitkään pelkästään harjoitusravissa. Ei jännitystä, ei kiihdyttelyä, ei pään reuhtomista, vaan tahdikas, hyvin ylämäkeen liikkuva hevonen. Laukannostokin onnistui aivan rennosti perääannossa pysyen. Kuinka tavallisista asioista voikaan tulla iloiseksi!
Mutta eih, tämä päivä. Hevonen välillä kiihdytteli alta pois, ei halunnut taipua, kyttäsi maneesin päätyä, reuhtoi päätään ja keskittyi aivan muuhun kuin olisi pitänyt. Niitä raviavoja piti yrittää tänään, mutta onnistumismahdollisuudet olivat entistä huonommat, joten otin jälleen tavoitteeksi vain saada hevosen taipuisaksi, pehmeäksi ja hyvin pohkeen eteen. Tässä käytin apuna kiemurauria, raviväistöjä ja käyntiavoja. No, yritys hyvä kasi, lopputulos ei. Välillä hevonen malttoi kuunnella ja pehmeni kohtuullisesti, mutta ei siitä sellaista schwungia saanut irti kuin tavallisesti. Käytin nämä hetket kuitenkin hyväkseni ja sain esiteltyä sille raviavon (= kaksi aika mitäänsanomatonta avotaivutuksen tapaista ravissa, mutta idea tuli tutuksi, joten pääsin kehumaan). Välillä se taas tuli sietämättömän tietoiseksi maneesin ovesta, päädyssä olevista tuoleista ja ylipäätään maailmasta maneesin seinien ulkopuolella, toljotti korvat pystyssä ja veti koko hernepellon nenäänsä, kun näissä tilanteissa jouduin käyttämään napakammin apuja. Nala ei edes ole säikky hevonen, eikä se nytkään mitään kohtausta järjestänyt, mutta se vain katoaa avuilta. Ei taivu, ei asetu, pidätteet jäävät suuhun eivätkä mene takajalkoihin asti. Mutta kyllä se menee pyydetyssä askellajissa pyydettyyn suuntaan (ou jee). :D
Tässä pieni videopätkä verryttelystä. Jännittävä sivuovi on tästä ruudulta katsoen oikealla juuri siinä, mihin kameran kuva ei enää yllä. Pää vispaa samaa tahtia kuin kävimme keskustelua "Oho, mitä tuolla on?" "Pidä asetus" "Oh my god, entäs tuolla?" "Nyt se nenä vasemmalle...". Huomatkaa hevosen 100-prosenttinen keskittyminen, joka tulee hyvin ilmi, kun videon aikana ulkona hirnuu toinen hevonen. :D
Tuo pääty aiheuttaa itse asiassa ongelmia muutenkin. Kun aloitan pitkän sivun ja etenen kohti tuota kauhujen päätyä, Nala on ottanut tavakseen kiihdyttää ja kadota avuilta jo siellä aivan toisessa päässä pitkää sivua. Se aloittaa tuijottamisen jo siellä. Ei se siinäkään mitenkään riehu tai lähde kamalaa vauhtia, mutta se kuurouttaa itsensä avuille täysin. Koetan kehitellä hyviä keinoja saada se kuulolle, sillä suoni pullottaa päässä aika huolellisesti siinä vaiheessa, kun hevonen lähtee sadatta kertaa samassa kohdassa juoksemaan ja kieltäytyy reagoimasta pidätteisiin tai esimerkiksi väistättäviin tai taivuttaviin apuihin.
Kaiken kukkuraksi annoin kävelytauon sen jälkeen, kun olimme saaneet rennon pätkän. Kun kokosin ohjat uudelleen tarkoituksenani tehdä loppuverryttely, kaikki hyvä oli kadonnut täysin ja hevonen liikkui yhtä surkeasti kuin alussa. Paljonpa loppuverryttelystä on hyötyä, kun hevonen ei asetu, ei taivu eikä oikein astu alleenkaan. Haahuilee vain näyttämääni suuntaan kuin zombi ja miettii edelleen otsatukkansa alla, hyökkääköhän maneesin ovi vihdoin kimppuun. Turhautti, joten jätin loppuverryttelyn lyhyeen ja talutin loppukäynnit maasta. Tänään ei ollut meidän päivämme.
Viikonloppu meneekin kotikaupungissani Kuopiossa, joten Nala saa nyt lepo- ja mietiskelytauon. Ehkä samalla saan itsekin hyviä ideoita. Puomeilla olen tehnyt viime aikoina paljon erilaisia harjoituksia, ja niillä vaikuttaa olevan Nalaan hyvä vaikutus, joten ehkäpä otan ne jälleen avukseni.
Ratsastin Nalan tänään kevyesti. Se vaikutti aavistuksen jäävän pohkeen taakse ja vähän laiskaksi, ja koska Nalaa joutuu yleensä pikemminkin toppuuttelemaan kuin ajamaan eteen, pari vapaampaa päivää taitaa olla paikallaan. Edellisellä tallilla ratsastin maastossa pari-kolme päivää viikossa, mutta nyt parina viime viikkona olen ratsastanut paljon maneesissa. Ehkäpä vanne hieman kiristää tamman päätä, joten huomenna se saa vapaapäivän ja sunnuntaina lähdemme toisen tallilaisen kanssa maastoon. Maanantaiksi voisin kenties tehdä taas tehtäviä puomeista ja esteistä.
Rauhallinen viikonloppu siis minullekin tulossa. Onneksi posti toi tänään kaksi tilaamaani ratsastuskirjaa: Ingrid ja Reiner Klimken klassikkoteos Basic Training of the Young Horse (3. painos) ja Claire Lilleyn The Scales of Training Workbook. En ole oikein löytänyt laadukasta suomalaista ratsastuskirjallisuutta lukuun ottamatta Kyra ja ratsastuksen taito -kirjaa, jonka olen lukenut melkein puhki ja joka on ollut hyllyssäni jo pyöreästi kymmenen vuotta. Lapsena ja nuorena luin paljon erilaisia hevoskirjoja, jotka käsittelivät lähinnä yleisesti hevosta eläimenä, hoitoa ja sellaista. Ne olivat hyödyllisiä perusteoksia, mutta nykyään tarpeeni ovat erilaiset. En halua lukea ympäripyöreää tekstiä siitä, miten hevoselle täytyy olla johdonmukainen, miten se täytyy saada keveäksi edestä ja suoraksi. Hyvässä ratsastuskirjassa on minusta runsaasti konkreettisia tehtäviä kaavakuvineen ja selitykset siitä, mitä tehtävällä haetaan, minkätasoiselle hevoselle se sopii, miten tehtävä täytyy suorittaa ja mitkä ovat yleisimmät virheet siinä. En ole vielä avannut näitä kirjoja sen enempää kuin muutaman kuvan ottaminen vaati, joten nyt aion keittää pannullisen teetä ja alkaa lukea!
Tilasin kirjat bookdepository.comista. Voin suositella sitä ostospaikkana, sillä yritys toimittaa kirjat nopeasti ja ilman postimaksua. Minun tilaukseni oli käsitelty ja laitettu postiin jo seuraavana päivänä.
Ensiksi täytyy ihmetellä tallinvaihdon jälkeen tapahtunutta muutosta Nalan liikkumisessa. Tiesin, että edellisellä tallilla kenttä oli aavistuksen kalteva, ja se ilmeni esimerkiksi siten, että alamäkeen ratsastettaessa Nalan tahti saattoi helposti kärsiä ja hevonen jännittyä. Mutta heti yhden-kahden ensimmäisen jännityspäivän jälkeen Nala on ollut kuin eri hevonen ratsastaa. Aiemmin minulta kului usein paljon aikaa siihen, että sain hevosen liikkumaan kunnolla takaa eteen selkä pyöreänä. Nyt meillä on maneesi, jossa on tasainen ja hyvä silttihiekkapohja, ja Nala vastaa nyt yhtäkkiä ratsastukseen huiman paljon paremmin kuin edellisellä tallipaikalla. Toki sen ratsastettavuus on parantunut talven aikana ihan silkan säännöllisen ratsastamisenkin takia, mutta kun muutos oli noin yhtäkkinen ja suuri, uskon, että pohjalla on tässä näppinsä pelissä.
Nala on alkanut väläytellä sellaista liikettä, että olen alkanut pohtia, onko tulevaisuuden VaB-hevoseni lähempänä kuin arvaankaan. Mutta ei mennä asioiden edelle. Nyt keskitymme treenaamaan. Nala on edelleen sama tamma, joka välillä mieluummin laukkaisi horisonttiin saakka kuin tekisi vasta-asetuksen. Mutta nyt kahden viikon aikana on tuntunut, että kun saan tämän ruutitynnyrin energian suunnattua oikein, se on komea hevonen, vaikkei helppo olekaan.
Kännykkäkuva ennen treenejä.
Eilen päätin kokeilla uutta puomitehtävää, josta on piirros ja kuva alla. Olisin ottanut videopätkänkin, mutta unohdin kameran kotiin. Puomien välit olen laittanut Nalalle sopiviksi, joten välejä tulee tietysti muuttaa hevoskohtaisesti.
Tältä tehtävä näyttää maneesiin rakennettuna.
Tehtävät seuraavat toisiaan melko nopeasti. Maneesin oikealla laidalla on ravipuomeja, joiden toinen pää on kohotettu. Puomien toiseen päähän ei välttämättä tarvitse laittaa noita pitkittäin olevia puomeja, koska ei niillä ole varsinaisesti mitään virkaa, mutta jos laittaa, niin poikittain olevaa puomia ei kannata kohottaa molemmista päistään. Jos hevonen nimittäin kolauttaa puomia, se alkaa rullata eteenpäin. Kohotettu puomi saa hevosen nostamaan jalkojaan tehokkaasti.
Kohotetuilta puomeilta jatkoin viuhkan muodossa oleville ravipuomeille. Hevonen joutuu nostamaan jalkojaan ja samalla taipumaan, joten viuhka on tehokasta jumppaa. Koska välit ovat erilaiset viuhkan eri kohdissa, jyrkässä käännöksessä on otettava lyhyempää askelta kuin viuhkan ulkokaarella. Nala pyrki alussa vähän karkaamaan ulospäin, mutta tehokas ulkopohje ja johtava ohja auttoivat tähän.
Viuhkalta jatkoin ravissa eteenpäin ristikolle, jonka edessä oli ravipuomi. Hevonen laskeutui ristikolta laukassa, jolloin jatkoin laukassa eteenpäin ja tein päätyyn laukkaympyrän, jota pienensin. Laukkaympyrän pienentäminen vaatii hevoselta tehokasta takajalkojen alle ottamista, kunhan ratsastaja huolehtii, että hevonen taipuu eikä laukka ala hiipua ympyrän pienentyessä. Kun laukka oli mukavan tuntuista, siirryin raviin ja jatkoin jälleen kohotetuille puomeille.
Kuvan tehtävässä ristikkoa voi tulla vain toisesta suunnasta. Tein tehtävän kuitenkin myös vasempaan kierrokseen niin, että jätin ristikon hyppäämisen pois.
Päristelystä ja sopivasta pikku kuumumisesta päätellen Nala tuntui tykkäävän tehtävästä. Se myös otti takajalat hyvin alleen ja kantoi itseään hännäntyvestä asti selkä pyöreänä, joten teen tätä tehtävää ehdottomasti uudestaan.
Prööh prööh. Tämä kuva on itse asiassa vielä tuota edelliseltä kerralta.
Yhtä mahdotonta kuin Suomen MM-voitto jalkapallossa tai hyväksytty GP-rata shettiksellä? Ei sentään. Hevoset ovat kuitenkin luonnostaan jonkin verran vinoja samaan tapaan kuin me ihmiset olemme oikea- tai vasenkätisiä. On äärimmäisen vaikeaa saada hevonen aivan tasavahvaksi kumpaankin suuntaan. Paljon voi kuitenkin tehdä.
Käsittelen tässä postauksessa hevosen vinoutta ja sitä, mitä sen vähentämiseksi voisi tehdä. Näkökulma on sama kuin blogissa muutenkin: tämä ei ole opetustekstiä, vaan minulla on jokin ongelma, jota pohdin ja johon koetan löytää teoriatiedon ja loputtomien kokeilujen ja ehkä erehdystenkin avulla ratkaisun. Nala on sinänsä oiva koe-eläin tätä aihetta varten, sillä ostaessani sen se oli ihan hirveän vino. En pystynyt ravaamaan sillä oikeaan kierrokseen tavallista ympyrää, koska se liirasi takaosaansa niin rajusti ulos ympyrältä, että se ei voinut ravata normaalisti.
Nykyään tilanne on toki parantunut, mutta oikea kierros on Nalalle selvästi vaikeampi. Se pyrkii välillä asettumaan ulos eli vasemmalle ja vastustamaan voimakkaasti oikealle asettumista taipumisesta puhumattakaan. Se saattaa myös yrittää hieman puskea oikeaa (sisä)pohjetta vasten. Toisaalta vasemmassa kierroksessa se saattaa liioitella asetusta vasemmalle ja suorastaan kieltäytyä suoristamaan päätään, jolloin etenkin laukassa tuntuu, että ulko-ohjalla makaa 600 kg hevosta. Pään ja kaulan kääntäminen vasemmalle on Nalalle siis yleinen pyrkimys kierroksesta riippumatta. Käyn läpi joitakin harjoituksia, joilla olen yrittänyt ratkoa hevosen vinousongelmia ja ilokseni usein jopa onnistunut siinä.
Ajattelen hevosen koostuvan kahdesta palikasta: etu- ja takaosasta. Suoralla hevosella palikat ovat suoraan peräkkäin. Vino hevonen voi olla kropastaan tikkusuora mutta liikkua vinossa haluttuun suuntaan tai sitten mutkalla kropastaan. Kummastakin vinoudesta tulisi pyrkiä eroon, sillä vinous estää rehellisen taipumisen ja kokoamisen. Jos hevonen esimerkiksi liikkuu takaosallaan suurempaa ympyrää kuin etuosallaan, se välttyy taipumiselta – ja taipuisan hevosenhan me haluamme. Tällaisessa tilanteessa hevonen ei myöskään kokoa itseään, sillä kokoamisessa takajalkojen tulisi tulla syvälle rungon alle. Kun hevonen heittää takaosan ulos, sen ei tarvitse astua sisätakajalallaan syvälle.
Julkaisin tämän kuvan vähän aikaa sitten postauksessa "Kuumenevan hevosen laukkaharjoitukset". Tarkkasilmäiset huomasivat varmaan jo silloin, että sisätakajalka ei astu samaan kohtaan kuin sisäetujalka, vaan se kiertää suurempaa kaarta. Nala kuumui silloin laukkaharjoituksista, ja osin kuumuminen näkyi esimerkiksi näin.
Jos minulla on hevonen, joka kaatuu vinona sisäpohjettani vasten, ensimmäiseksi teen sen kanssa Kyran ABC-neliöharjoitusta. Tämän harjoituksen olen selostanut pari postausta sitten, joten en puhu siitä nyt enempää. Harjoituksen tarkoitus on saada hevonen odottamaan käännöstä askel askeleelta niin, että se lakkaa kaatumasta kiireisenä pohjettani vasten.
Vinouden korjaamisessa lähdetään siitä, että moottori sijaitsee (toivottavasti!) takaosassa, ja siksi on järkevämpää siirtää etuosa takaosan uralle kuin takaosa etuosan uralle. Tämä ei ole mitään omaa keksintöäni vaan yleisesti hyväksytty tosiasia. Aloitan käynnissä ympyrän kaarella niin, että konkreettisesti siirrän etuosan kulkemaan takaosan uraa. Jos esimerkiksi ratsastan oikeaan kierrokseen ja hevonen vastustaa oikealle taipumista siirtämällä sisätakajalkaansa kohti ympyrän keskusta ja etuosaansa ulos ympyrältä, pidän ulko-ohjan tuntumalla, käytän ulkopohjettani melko edessä ja johdan sisäohjalla etuosaa sisemmäksi. Käytännössä teen samoin kuin ABC-harjoituksessa videolla.
Vinoushan ilmenee usein niin, että hevosta on vaikea taivuttaa toiseen suuntaan. Asia ei parane sillä, että hevosta taivutetaan voimalla ja väkisin, vaan hevonen alkaa usein vastustaa entistä enemmän eikä ainakaan pehmene. Vinoa ja jäykkää hevosta on jumpattava ajan kanssa hyvillä harjoituksilla niin, että hevonen voi taipua helposti kumpaankin suuntaan ja suoristua. Ihmisetkin ovat toispuoleisia, ja jos esimerkiksi joogatunnilla asiakas ei veny yhtä hyvin kohti vasempia kuin oikeita varpaitaan, ei ole suotavaa, että joogaohjaaja hyppää ukemin asiakkaan selkään niin että nikamat rutisevat ja lihassäikeet poksahtelevat. Moni on myös urheiluharrastuksissa ollut joskus parin venytettävänä. Mitä tapahtuu, kun pari venyttää liikaa mukavuusalueesi yli? Et anna venytyksen jatkua vaan alat vastustaa sitä lihaksillasi, jolloin lopputulos on täysin päinvastainen kuin toivottiin. En usko, että hevonenkaan haluaa kokea kipua, joten se vastustaa liian rajuja venytyksiä.
Kun hevonen on vino, se usein pureutuu toiseen ohjaan ja vastustaa tuntumaa toiseen. Esimerkiksi oikeassa kierroksessa se saattaa kääntää kaulaansa vasemmalle, puskea oikeaa lapaansa sisäpohjetta vasten ja roikkua kiinni oikeassa ohjassa, kun taas ulko-ohjaan eli vasempaan ohjaan on vaikea saada tuntumaa. Tämä on se asento, johon Nala usein pyrkii. Tässä tilanteessa on tärkeää saada tuntuma sille ohjalle, jonka hevonen haluaisi jättää tyhjäksi, sillä sisäohjasta ei voi myödätä, jos ulko-ohjaan ei saa tuntumaa. Tällaista pulmaa olen ratkonut usein väistättämällä hevosta ympyrän kaarella tai suoralla ulospäin eli tyhjän ulko-ohjan suuntaan. Näin ulko-ohjasta tulee hevoselle selkeä rajaaja ja hevonen hyväksyy sen tuen usein paremmin. Samalla se usein päästää irti sisäohjasta. Ongelmaa ei siis ratkaista runttaamalla ohjalla asetusta ja pohkeella taivutusta väkisin läpi vaan väistättämällä hevosta niin, että se luonnostaan hakeutuu ulko-ohjan tuelle. Näin pääsen taputtamaan sitä sisäkädelläni (--> löysä sisäohja) ja kiittämään siitä, että se ei pureudu sisäohjaan kiinni. Tätä harjoitusta olen tehnyt vuosien varrella useilla vinoilla hevosilla, myös Nalalla, ja todennut sen toimivaksi.
Syksyn treenejä, taputan laukassa sisäkädellä. Hevonen ei siis ollut rehellisesti läpi, koska se reagoi sisäohjan vapauttamiseen asettumalla ulos ja kaatumalla sisäänpäin. Jos hevosen asetus ja taivutus olisi pehmeästi läpi, se säilyisi, vaikka taputtaisin sisäkädellä.
Olen parina viime päivänä alkanut tehdä Nalalla vasta-asetuksia ravissa. Nala kokee sen tapansa mukaan vielä vaikeaksi (= esitti kuolevansa ihan just, kun ensimmäisen kerran moista pyysin), mutta kun sain asetuksen läpi, tuntui muutakin loksahtavan kohdalleen. Hevonen ei yleensä mielellään heitä takaosaansa ulos, jos asetuskin on ulkona, sillä se on sille melko raskasta ja sulkutaivutuksenomaista. Jos Nala alkaa liirata takaosaansa ympyrällä ulos, en yritä runtata sen takaosaa väkisin sisäänpäin vaan käytän mieluummin ulkopohjetta kainalossa ja siirrän asetuksen ulos. Näin saan ulkolavan paremmin hallintaan. Harjoitus on toiminut hyvin, ja kun vasta-asetus on pehmeästi läpi, olen ikään kuin kiitoksena siirtänyt asetuksen ja taivutuksen taas normaaliksi. Silloin takaosan liirailu on loppunut. Asetuksen ja taivutuksen vaihtelu ympyrällä ravissa on hevoselle hyvää jumppaa. Harjoituksen voi tehdä aluksi käynnissä (minäkin tein sitä käynnissä kuukausitolkulla) ja siirtyä myöhemmin raviin.
Tämä ja seuraava kuva demonstroivat sitä, kun hevonen ei halua asettua ja taipua sille vaikeaan suuntaan ja kun se hyväksyy asian. Tässä kuvassa Nala jännittää kaulansa ja selkänsä ja pureutuu sisäohjaan, kun taas ulko-ohja on valahtanut vähän löysemmäksi, kun pää kallistuu siihen suuntaan. Sisätakajalka ei astu sisäetujalan merkkiin, eli hevonen välttää paitsi taipumista myös itsensä kantamista. Kaula on väärinpäin (alakaula pullottaa) ja ilme tyytymätön, koska Nala koki vaikeaksi sen, mitä siltä pyysin.
Tämä kuva on otettu samalla ratsastuskerralla hieman myöhemmin. Hevonen on suoristunut ja hyväksyy asetuksen ja kevyen taivutuksen sille vaikeaan suuntaan. Molempien ohjien tuki on samanlainen. Sisätakajalka astuu jo paremmin etujalan jättämään merkkiin. Hevosen kaula on paremmin oikeinpäin ja ilme tyytyväisempi.
Toivottavasti joku sai tästä ideoita kokeiltavaksi. Minulla nämä keinot ovat toimineet hyvin. On minulla kokemusta siitä asetuksen ja taivutuksen väkisin runttaamisestakin – ei toimi. Ainakin Nala vain jännittyy moisesta entisestään. Olen myös huomannut, että kannattaa kokeilla monenlaisia keinoja, sillä yksi hevonen paranee yhdellä ja toinen toisella harjoituksella. Mikään ei myöskään estä tekemästä useita erilaisia harjoituksia, joilla kaikilla on sama tarkoitus.
Sain muuten kuulla, että Pixio-kamerajärjestelmän tuotannossa on möhlitty ja että useat lähetykset ovat myöhässä. Joulukuussa arvioitiin, että ennakkotilaukseni lähetettäisiin helmikuun loppuun mennessä, mutta uusi arvio on "joskus maaliskuun aikana". Toivon todella, että se ei tuosta enää myöhästy, sillä haluaisin jo päästä käyttämään sitä ja saada säännöllisesti videota.
Postauksen varsinainen sisältö on kuitenkin se, että Nala on muuttanut viime viikon torstaina uudelle tallille! Kuten mainitsin hieman aiemmin, kyseessä on ratsastuskoulu, mutta pääsen tallille usein ennen iltaa, joten tuntitoiminnasta ei ole niin paljon haittaa. Tallilla on hyväpohjainen maneesi ja reilun kokoinen kenttä ja maastoja. Torstaina taluttelin Nalaa jonkin aikaa uudessa pihapiirissä ja jätin sen tarhaan. Oleskelin tallilla muutaman tunnin, joten näin, että tamma rauhoittui uudessa paikassa pian. Sunnuntaihin asti se saikin vain tutustua paikkoihin, sillä olin perjantaista sunnuntaihin viikonloppureissulla. Tänään oli aika ryhtyä töihin.
Saapumispäivänä tarhassa ihmettelemässä uusia maisemia
Juoksutin Nalan huolellisesti, sillä ajattelin, etten halua turhaan kiistellä sen kanssa, jos se vaikkapa jännittää uutta maneesia. Torstaina talutin sitä maneesissa vain kierroksen, koska siellä oli tunti alkamassa. Nala oli tänään aluksi aika jännittynyt, mutta juoksutuksessa se alkoi jo rentoutua mukavasti ja tukeutua sivareihin. Sen vuoksi päätin ratsastaakin vähän aikaa käynnissä ja kevyessä ravissa. Nalan jännittymisen huomaa siitä, että se saa sätkyjä käsittämättömistä asioista – yhtäkkiä se saattaa ottaa muutaman hätäisen askeleen, jos yhtään muutan asentoani selässä, ja se oli säikähtävinään maneesin laidalla olevan katsojan pientä kädenliikettä. Onneksi se ei yritä hypätä katon läpi tai ala muutenkaan loikkia tai lähde laukalle, mutta sellaista pientä säpsähtelyä tuli useita kertoja. En päässyt siihen mitenkään käsiksi, sillä välillä se tikutti pientä, hidasta ja jännittynyttä ravia ja välillä isoa, kiireistä ja jännittynyttä ravia. Jokainen pohkeen kosketus oli kauhistus. Mutta kun kyseessä on uusi paikka, luonteeltaan aika teatraalinen hevonen ja vielä tamma, niin olihan tämä odotettavissa. Ei se sentään mihinkään sinkoillut, kuten ei yleensäkään. Välillä hevonen jopa vähän rentoutui ja haki pitkään ja matalaan muotoon, joten oletan, että huomenna ratsastus olisi jo hieman helpompaa.
Hengissä selvittiin!
Tarhassa ja tallissa Nala on jo ihan rauhallinen, mitä nyt yksin talliin joutuessaan pari kertaa hirnui kavereille.
Tallia on laajennettu pikkuhiljaa, joten siellä on muutama erillinen "osasto". Nalan käytävällä on tällä hetkellä kolme valmista karsinaa. Kuvassa näkyvät kärryt ja koristeet väistyvät myöhemmin kolmen lisäkarsinan tieltä. Nalan oma tarha on aika pieni, mutta en ole koskaan laskenut liikuntaa tarhailun varaan, joten se ei ole ongelma. Minun tavaroilleni on tilat tallin yläkerrassa ja tietysti satulahuoneessa.
Nala omassa yksiössään
Olen aina pitänyt ratsastuskouluista, kunhan niissä on vähintään kaksi ratsastusaluetta, jotta tuntien aikana voi ratsastaa joko kentällä tai maneesissa. Tykkään siitä, että tallilla on eloa ja toimintaa, kunhan hevosta ei turhaan häiriköidä. En usko, että niin tapahtuu, ja Nalahan on usein iltatuntien aikaan vielä tarhassa. Kaiken kaikkiaan odotan innokkaasti tulevia treenejämme ja kevään saapumista uudella kotitallillamme!
Käsi ylös: kuinka moni verryttelee ratsunsa aina niin, että ensin kävellään pitkin ohjin, sitten ravataan ympyröitä ja muita laajoja kaaria ja lopuksi ehkä laukataan?
Olen aiempienkin ratsujeni kanssa verrytellyt monin eri tavoin, mutta etenkin Nalan kanssa on täytynyt tosissaan kokeilla erilaisia tapoja verrytellä. Se ei nimittäin toimi perinteisellä verryttelyllä lainkaan. Nala on ollut koko ajan sellainen, että sen kanssa joka ratsastuskerta alkaa täysin alusta. Riippumatta siitä, miten pehmeäksi, elastiseksi ja pohkeen eteen sen sain edellisenä päivänä, se näyttää joka kerta ratsastuksen alussa ravurilta, jonka kuski unohti kärryt kotiin ja hyppäsi selkään. Se on pohkeen takana eli ei käytä takajalkojaan aktiivisesti eikä pidennä askeltaan pienestä avusta. Toisaalta se saattaa kipittää alta pois eikä reagoi kunnolla pidätteisiin. Se ei suoristu kunnolla muttei kyllä taivukaan vaan liiraa takaosallaan ympyrältä ulospäin. Nala on myös todella utelias hevonen, ja sen on todella vaikea päästä yli siitä, että esimerkiksi joku kävelee tallin pihalla. Se ei säiky eikä sillä tavalla "kyttää", mutta se nostaa päänsä korkealle, korvansa tötterölle ja selkänsä niin notkolle, että sellaisessa ravissa on hirveä istua edes keventäen.
Olen todennut riittävän monen ratsastuskerran perusteella, että Nalan liikkuminen ja keskittyminen ei parane tippaakaan siten, että ratsastan sillä kevyessä ravissa ympyröitä. Se ei ala pyöristää selkäänsä ja liikkua suurin askelin eteen vain siksi, että toivon sen joskus muistavan saamansa kehut edelliseltä harjoituskerralta. Kissa kiitoksella elää, toteaa tamma ja jäykistää selkäänsä yhä enemmän. Tarvitaan siis jotain muuta kuin iänikuisia ympyröitä, jotta hevonen notkistuisi ja alkaisi keskittyä. Tässä postauksessa käyn läpi kaksi verryttelytapaa, jotka toimivat Nalan kanssa yleensä hyvin.
Tällaisia kuvia saisi verryttelystä vaikka tuhat. Takajalat sipsuttavat pientä askelta, selkä on jäykkä ja notkolla, hevonen jännittää alakaulansa ja jäykistää niskansa ja ärsyyntyy, kun siihen vaikutetaan. Kuva on syksyltä. Tässä kuvassa näkyy muuten taas jalkaongelmani vanhan satulan kanssa...
Olipa verrytelytapa mikä tahansa, hevosen on ensin voitava kävellä reippaasti pitkin ohjin vartin verran. Tästä ei tingitä. Nivelnesteet alkavat voidella nivelsiteitä kunnolla vasta kymmenen minuutin liikkeen jälkeen, joten parin minuutin laahustaminen kentän ympäri on sama kuin ei kävelisi lainkaan. Esimerkiksi Kyra kertoo, että hänen hevosensa kävelevät vähintään 20 minuuttia ennen treeniä. Nykyisellä tallillani on juuri sopiva pieni maastolenkki, joka kestää noin vartin ja jossa myös hevosen mieli lepää. Joku saattaa miettiä, miksi opetushevosten alkukäynti sitten kestää yleensä vain viisi minuuttia. Jos hevonen on liikkunut edellisellä tunnilla, sen lihakset ovat jo lämpimät. Jos sen sijaan on alkamassa ensimmäinen tunti, ammattitaitoinen opettaja varmasti antaa hevosille aikaa vertyä esimerkiksi siten, että lyhyen alkukäynnin jälkeen tehdään käynnissä helppoja tehtäviä (esim. käynti-pydähdys-käynti) tai hitaassa ja rennossa ravissa jotain sellaista, missä hevosen ei tarvitse vielä esimerkiksi taipua voimakkaasti.
Tämä on nykyään verryttelykeinoni numero ykkönen. Hevonen on tässä vaiheessa kävellyt lihaksensa lämpimiksi, enkä silti ihan heti pyydä askelta venymään äärimmilleen, vaan verryttelyssä pyydän enemmänkin askeleenpidennystä (esiintyy HeC-tason ohjelmissa) kuin keskiravia (HeB-tason ohjelmissa). Teen tehtävää esimerkiksi niin, että pyydän puolikkaan pitkän sivun verran eteen (esim. 20–30 m), otan kiinni, pyydän taas parinkymmenen metrin jälkeen uudestaan venyttämään askelta ja niin edelleen. Tässä verryttelytavassa on monia etuja:
Lavat pääsevät liikkumaan kunnolla, jolloin hevonen vertyy hyvin ja voi esittää suurempaa liikettä verryttelyn jälkeenkin
Hevonen joutuu tekemään siirtymiä lyhyin väliajoin, jolloin sen keskittyminen paranee. Kuten totesin pari postausta sitten ("Kuumenevan hevosen laukkaharjoitukset"), sähläävä hevonen tarvitsee tekemistä tiuhaan tahtiin, jotta se ei ehdi keskittyä muuhun.
Hyvässä siirtymässä hevonen alkaa usein ottaa painoa enemmän takaosalleen, mikä on koko ratsastuksen peruspilari.
Annan hevoselle paremman vaihtoehdon liikkua reippaasti eteen: se saa venyttää askeltaan ja kehuja sen sijaan, että se yrittää itse kipittää karkuun ja saa vain jatkuvia pidätteitä.
Tässä tehtävässä keskityn vain siihen, että hevonen venyttää askeltaan (tahti ei saa kiihtyä) ja reagoi pidätteeseen, antaa pitää tasaisen tuntuman suuhunsa ja menee oikeaan suuntaan. En yritä taivuttaa sitä kulmissa, vaan pyöristän kulmat. Muodosta viis veisaan, sillä se ei kuitenkaan auta.
Useat ongelmat ovat ratkenneet tämän harjoituksen avulla. Nala on aina ollut varsinkin oikeaan kierrokseen erittäin vaikea, se puree kuolaimeen kiinni ja konkreettisesti vetää päätään vasemmalle. Asettaminen käy välillä mahdottomaksi, sillä hevonen ei välttämättä suostu pitämään päätään edes perusasennossa turpa suoraan eteenpäin. Olen todennut, että tässä tilassa asetus- ja taivutusharjoitukset ovat toivottomia ja saavat hevosen vain vastustamaan enemmän ja jännittymään entisestään. Sen sijaan ravi-keskiraviharjoituksen jälkeen ongelma on usein kadonnut, vaikken ole harjoituksen aika edes pyytänyt asetusta tai taivutusta. Yhtäkkiä allani saattaa olla helposti kumpaankin suuntaan taipuva hevonen.
2. Kyran ABC-neliöharjoitus
Kutsun harjoitusta tällä nimellä, koska Kyra esittelee sen kirjansa (Kyra ja ratsastuksen taito) osassa, jonka otsikko on Kyran ABC. Harjoituksen ideana on ratsastaa uran sisäpuolella pienehköä neliöitä (esim. 20 x 20 m) niin, että hevonen pysäytetään kuvitellussa kulmassa ja sen etuosaa käännetään yksi askel kerrallaan sisäänpäin. Harjoitus auttaa esimerkiksi siihen, jos hevonen on tottunut ennakoimaan kääntymistä kulmissa tai muuten vain kaatuu sisäpohjetta vasten. Hevonen saattaa pyrkiä kääntymään useita askelia kerrallaan, mutta se on pysäytettävä päättäväisesti ja kerrottava, että hoppu on loppu. Jos harjoitus tehdään huolellisesti, hevosen pitäisi sen jälkeen odottaa ratsastajan apuja tarkkaavaisesti, sillä harjoituksessa ratsastaja kontrolloi käännöksen jokaista askelta. Kun hevonen on kuulolla, kulmat voi alkaa ratsastaa tavallisessa käynnissä ilman pysähdyksiä.
Tärkeää on kääntää etuosaa. Harjoituksesta ei ole hyötyä, jos käännös uuteen suuntaan tapahtuu niin, että hevonen vain liiraa takaosaansa ulos. Havainnollistan harjoitusta alla olevassa videopätkässä. Kuten näette, Nalakaan ei joka kerta malttaisi odottaa apujani, ja välillä se pyrkii helpottamaan tehtävää siirtämällä takaosaa. Tähän tehtävään kannattaa ottaa aikaa ja tehdä se tietenkin molempiin suuntiin. Muista myös kiittää hevosta, kun se reagoi oikein.
Tässä lyhyesti kaksi paljon käyttämääni verryttelytapaa. Usein yhdistelen niitä molempia. Sopiva verryttelytapa hevoselle löytyy vain kokeilemalla. Jos katsotte huippuratsastajien verryttelyä, yksi aloittaa kisaverryttelyn hiittaamalla hevostaan pitkin ohjin, toinen taivuttelemalla huolellisesti, kolmas tiheillä siirtymisillä. Yksi verryttelee hyvin lyhyesti, toinen keskiverrosti ja kolmas erittäin pitkään. Verryttely ei ole ratsastajaa vaan hevosta varten, joten jos hevonen ei toimi tietynlaisella verryttelytavalla, kannattaa pohtia, voisiko olla jokin muu keino.
Pikainen tilannepäivitys: Nalan oli tarkoitus muuttaa uuteen talliin Vaskiolle maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta pääsemmekin muuttamaan jo ylihuomenna torstaina. Kävin tänään viemässä osan tavaroista uuteen talliin. Vanhalle tallille jäivät satula ja suitset, pari loimea, suojat ja välttämättömät ratsastusvarusteet. Pari painavaa rehusäkkiäkin pitäisi vielä siirtää. Uuteen talliin muuttaminen on aina jännittävää, mutta nyt odotan sitä erityisen innolla, koska saan käyttöön ison kentän lisäksi maneesin. Talli on ratsastuskoulu, mutta pidän ratsastuskouluista, kunhan treenitilaa riittää. Pääsen tallille niin usein jo päivällä tai varhain iltapäivällä, että tuntitoiminta ei paljon omia treenejäni rajoita. Vanhalle tallille jää ihana talliporukka, mutta uskon viihtyväni uudessa paikassa hyvin. Toivon mukaan myös Nala kotiutuu nopeasti, jotta pääsemme harjoittelemaan vihdoin kunnolla surkean talven jälkeen.
