Kohti 5-vuotiskautta

Jos odotin, että nyt loppusyksyn kisatreenien ja kaksien kisojen jälkeen näin joulun alla vähän fiilisteltäisiin valmennuksissa ja ihasteltaisiin, miten kivasti ja sopivasti me ollaan ratsukkona kehitytty, niin erehdyin pahasti. :,D No, en kai sellaista tosissani odottanutkaan. Mutta valmennuksissa lähdettiin heti täyttä höyryä eteenpäin ja alettiin harjoitella meille uusia juttuja. Tällä hetkellä työn alla ovat erityisesti raviväistöt ja vastalaukan harjoitteleminen.

Kuva elokuulta. Nyt ei olla hetkeen saatu kuvaajaa kotiharjoituksiin mukaan.

Raviväistöjä olemme hiukan tapailleet syksyn aikana muutenkin, mutta etenkin kisojen alla ne jätettiin vähän syrjempään ja keskityttiin HeC- ja HeB-kouluohjelmissa vastaan tuleviin liikkeisiin. Nyt niihin on kuitenkin palattu. Vaikeinta raviväistöissä on tällä hetkellä suoruuden saavuttaminen eli käytännössä se, että Minttu kantaisi molemmat kylkensä yhtäläisesti. Oikealle väistäminen on selvästi helpompaa, mutta joudun olemaan tarkkana, että Minttu ei ala siinä taipua ja samalla vähän painua ulkopohjetta vasten, jolloin se myös tulee tyhjäksi sisäohjasta. Silloin se ikään kuin valahtaa väistön suuntaan. Vasemmalle se taas ei lähde väistöön niin helposti, tosin siihen suuntaan se ei sitten luhistukaan. Haluan myös, että Minttu reagoi väistössäkin hyvin eteen ja on valmis jatkamaan energistä ravia suoraan eteenpäin heti, kun pyydän. Siksi olemme Minnankin kanssa harjoitelleet niin, että teen väistöä vain vähän matkaa enkä koskaan ihan uralle saakka, ja lyhyestä väistöstä pitää heti lähteä eteen.

Väistöt saavat Mintun kyllä keskittymään hienosti, ja kunhan se ajattelee energisesti eteenpäin, ne ovat sille jo aika helppoja vähäisestä harjoittelusta huolimatta. Oikeastaan tuo kasaan valahtaminenkin on seurausta siitä, että eteenpäinpyrkimys ei ole ihan optimaalinen. Minna antoi hyvän mielikuvan: väistöissäkin pitäisi pystyä vähän työntämään kättä eteenpäin ja ikään kuin vain kääntämään rattia, jotta hevonen seuraa.

Vastalaukan harjoittelu on aloitettu ihan pienestä. Nyt olemme parina kertana tehneet harjoitusta, jossa laukkaan lävistäjälle mutta noin lävistäjän puolivälissä suoristankin keskihalkaisijan suuntaiseksi, laukkaan halkaisijan loppuun ja jatkan siihen suuntaan, jossa laukka on myötälaukka. Käännöshetki on se, jossa hevonen joutuu hiukan tasapainottamaan itseään, koska siinä tulee parin askeleen verran vastalaukkaa. Toisessa harjoituksessa tulen laukassa pituushalkaisijalle, laukkaan vähän aikaa eteenpäin ja sitten käännänkin kohtalaisen reippaasti uralle. Tässäkin tulee hetken verran laukattua vastalaukkaa, vaikka uralla laukka jatkuukin myötälaukkana. Toissatreeneissä eli ihan ensimmäisellä kerralla, kun tätä harjoiteltiin, Minttu tuntui tekevän sen ihan helposti molempiin suuntiin. Viime treeneissä eilen taas oli vähän hapuilevampaa, mutta saimme myös onnistuneita käännöksiä. 

Vastalaukkaharjoitus: uralta (tai vähän sen sisäpuolelta) käännös keskelle, josta laukka jatkuu eteenpäin ja sitten myötälaukkana.

Vastalaukkaharjoitus: laukkalävistäjältä suoristus keskihalkaisijalle, minkä jälkeen laukka jatkuu myötälaukkana.

Muistilista itselleni itsenäiseen harjoitteluun on siis:

- Ratsasta reilusti eteen ennen väistöä ja väistä vain muutama askel, minkä jälkeen taas heti suoraan eteen.

- Vastalaukkaharjoituksessa täytyy uskaltaa käyttää ihan reilusti molempia ohjia, eli (laukan puoleinen) sisäohja ei saa roikkua velttona ja passiivisena. Tätähän myös Kyra painottaa kirjassaan Ratsastuksen taito: hevosta täytyy voida kääntää vastalaukassakin yhtä lailla molemmilla ohjilla.

Näissä kahdessa asiassa riittää varmasti tekemistä vaikkapa huomisiin kotiharjoituksiin, joten en tee listasta tällä kertaa pidempää. :D

Kooste vuodesta 2020

Tarun ja Kimin talli, kesäkuu 2020

Tarun ja Kimin talli, kesäkuu 2020

Heräsin jälleen ajatukseen, että vuotta on enää muutama viikko jäljellä. Kääk, kohtahan tämä koko 4-vuotiskausi on paketissa ja minulla kohta virallisesti 5-vuotias hevonen! On siis aika summata tämä ikäkausi ja luntata vuoden takaisesta postauksesta, millaisia tavoitteita olin tälle vuodelle asettanut ja miten ne ovat toteutuneet:

maanantai 13.1.2020: "Vuodelle 2020 tavoitteena on tietenkin terve ja iloinen hevonen, joka kehittyy. Tarkoitus on palata Mintun kanssa töihin tässä tammikuun aikana, hypätä sen kanssa vähän lisää tuon joulukuisen yhden hyppykerran lisäksi ja maastoilla enemmän. Tamma on mielestäni oikein hyvällä mallilla noinkin vähän ratsastetuksi: alkusyksyllä ratsastin usein kolmesti viikossa, mutta loppuvuotta kohti usein vain kahdesti, ja välillä ratsastuskertoja oli vain yksi. Tänä vuonna palaan kolmeen ratsastuskertaan viikossa ja nostan kertoja hiljalleen neljään.

Kevään aikana haluaisin saada erityisesti laukasta hieman energisemmin rullaavaa – Mintulla on kyllä oikein kivan näköinen, pyöreä laukka, mutta sille pitää saada mentaalisesti hyvä draivi eteenpäin, että laukka ei jää ponnettomaksi. Maastoiluun haluan lisää rutiinia ja varmuutta. Lisäksi tämän vuoden aikana Mintulle esitellään erilaisia estetyyppejä. Muuten perustyöskentelyssä ei ole mitään varsinaisia ongelmakohtia, vaan yleisesti kasvatellaan kuntoa, voimaa ja notkeutta.

Niin, entäs ne kisasuunnitelmat? Jos kaikki menee hyvin, olisi ihanteellista, että syksyyn mennessä olisin päässyt käymään Mintun kanssa pari kertaa kisoissa. Kisarutiini ja -rentous syntyy vain käymällä tapahtumissa, joissa on kaikenlaista jännää tuijotettavaa hevoselle, joten yksin maneesissa ei vielä pitkälle pötkitä."

Onnellinen tosiasia on, että nämä tavoitteet ovat kirkkaasti täyttyneet. Katsotaan kutakin tavoitetta vielä hieman tarkemmin:

- Aivan alkuvuodesta (noin tammikuusta maaliskuuhun) ylipäätään laukan nostaminen oli työlästä. Sen jälkeen keväällä ja alkukesällä laukka oli vielä varsin ponnetonta ja Mintulle selvästi vaikeampaa kuin ravi, putoili usein ja peräänanto säilyi häilyvästi. Pikkuhiljaa kasvun, harjoittelun ja voiman lisääntymisen myötä se kuitenkin parani, ja vuoden aikana olemme voineet ruveta tekemään laukassa jo ihan kunnon harjoituksia eli nostamaan vaatimustasoa siitä, että kunhan laukka nyt ylipäätään nousisi ja pysyisi yllä. Laukannostot ovat selvästi parantuneet ja tulleet varmemmiksi nyt syksyllä, ja sain itsekin omaan istuntaani liittyvän ahaa-elämyksen, joka on auttanut niissä. Vaikka kisoissa vielä tuli laukkaohjelmissa virheitä, niin monessa kohdassa ohjelmia olemme saaneet onnistumisia ja hyviä numeroita (mm. kesäkuussa HeB:3 2019 -ohjelmassa suunnanmuutos laukassa 7, lokakuussa HeC:1 2000 -ohjelmassa laukkaympyrä 8 ja marraskuussa K.N. Specialissa laukkaympyrä 7,5). 

- Emme ole harrastaneet kauas ulottuvia maastoretkiä, eikä täällä kaupunkitallilla kauas pääsekään ilman ajoittaista liikenteen seassa ratsastamista, mutta sen sijaan tallin lähiympäristössä maastoilu kuuluu Mintun säännölliseen ohjelmaan. Sekä tällä että edellisellä tallilla on tallialuetta kiertävä maastorata, jossa voi pitää niin kävelypäivänkin kuin tehdä kontrolliharjoituksia tai laukata reippaasti eteen. Harjoitusta maastoiluun on siis tullut, ja pienten alkupörinöiden jälkeen Minttu nauttiikin aina kovasti, kun saa edetä reippaasti maastorataa pitkin.

- Esteitä Minttu hyppäsi lokakuuhun saakka säännöllisesti kesälomaa lukuun ottamatta yleensä 2 - 3 kertaa kuussa. Vuoden aikana se on hypännyt ristikkoja, pystyjä, oksereita, jumppasarjoja ja erikoisesteitä noin 80 - 90 cm korkeisiin ratoihin saakka ja käynyt harjoittelemassa myös yhdet harjoitus- ja yhdet seuraestekisat 70 cm:n ja 80 cm:n tasolla. Sen esteratsastaja pitää nyt loppuvuodesta hieman hyppytaukoa, mutta kevätpuolella treenit jatkuvat. Itsekin jopa hyppäsin alkusyksyllä Mintulla ensimmäistä kertaa (yhtä ristikkoa :D). 

Kotimäen ratsastajien seurakoulukilpailut, kesäkuu 2020

Kesälaitumella Tarun ja Kimin tallilla, heinäkuu 2020

Artukaisten seurakoulukilpailut, lokakuu 2020

- Seurakilpailuissa Minttu kävi neljä kertaa seuraavin tuloksin:

17.6. Kotimäen ratsastajien seurakoulukilpailut, HeB:3 2019: 58,864 %, tuomarina Christel Sonntag. Sija 17/22.

24.6. Kotimäen ratsastajien seuraestekilpailut, 80 cm: hylätty (esteen vieressä ollut traktori jännitti, mutta tuomari antoi luvan hypätä radan loppuun ja se sujui hyvin)

25.10. Turun ratsastajien seurakoulukilpailut (Artukainen), HeC:1 2000: 69,500 %, tuomarina Sirpa Ruojärvi. Sija 2/12.

29.11. Turun ratsastajien seurakoulukilpailut (Artukainen), K.N. Special: 64,800 %, tuomarina Hanne-Mari Kiuttu. Sija 8/20.

Kisakokemusta kertyi siis jopa hieman yli odotusten, ja tuloksiin ei voi olla 4-vuotiaalla hevosella muuta kuin tyytyväinen!

Lisäksi vuoteemme mahtui muutto Kotimäen talleilta väliaikaisesti Tarun ja Kimin tallille (maaliskuu - heinäkuu) ja sieltä Hannulan tallille (elokuu -->). Kesällä Minttu vietti kuukauden Marshall Horsesilla harjoittelemassa autojen ja traktorien kohtaamista.

Mitä tavoitteita vuodelle 2021 siis asetetaan?

Tavoitteena on saada lisää kilpailukokemusta ja tehdä ehjiä ratoja. Tasona koetamme vakiinnuttaa HeB:n. HeC-ohjelmiakin ehkä jokunen saattaa tulla, mutta Minttu on jo osoittanut olevansa sillä tasolla, että HeB ei ole sille mikään ongelma, kunhan vain ympäristö ei jännitä (sama tosin pätee yhtä lailla HeC:ssä). 

HeA tuskin on vielä ensi vuoden aikana ajankohtainen. Vaikka olemme jo hyvän aikaa harjoitelleet esimerkiksi avotaivutuksia, raviväistöjä ja pariin kertaan ennen kisoja vähän kokeilleet laukasta käyntiin siirtymistä, niin ainakin vielä HeA:n asiat tuntuvat kaukaisilta. HeB:ssä riittää kuitenkin varmasti tekemistä ja kehitettävää.

Siirtymät olemme saaneet energisemmiksi. Ensi vuonna tavoite on hiljalleen nostaa kokoamisastetta niin, että esimerkiksi laukka-ravi-siirtymiset pysyvät paremmin takaosan päällä.

Kiitos lukijoille siitä, että olette pysyneet meidän matkassamme mukana tai ehkä vasta hiljattain alkaneet seurata sitä. Rekisteröikää ihmeessä blogi lukulistallenne, jos olette aktiivisia lukijoita, niin saatte heti tiedon uusista postauksista ja minäkin näen lukijakunnan kasvun muutenkin kuin tilastojen kautta. :)

<3