Vaihteita nuoren hevosen laukkaan

Tänään ratsastin isolla ulkokentällä ja päätin keskittyä erityisesti laukkatyöskentelyyn. Pystytin taas Pixion kuvaamaan. Laitan tähän myös muutaman videolta otetun kuvankaappauksen.

Olenkin jo aiemminkin kirjoittanut ajatuksiani Mintun laukasta ja siitä, että vaikka nykyään laukka rullaa kauniisti, sitä on vielä aika vaikea ratsastaa. Aina silloin tällöin kuitenkin tulee ratsastuskertoja, kun pääsen laukkaan paremmin käsiksi. Eilen ja tänään oli sellaiset päivät. Siitä intoutuneena kirjoitan tänään keinoista, joilla olen itsekseni ja valmennuksissa pyrkinyt parantamaan Mintun laukkatyöskentelyä.

Olen muuten ihan innoissani, koska eilen ratsastin Mintulla meidän ensimmäisen laukanvaihdon! :D Minua ei ole vielä kukaan koskaan opettanut tekemään vaihtoja, koska en ole juurikaan ratsastanut sellaisilla hevosilla, jotka sen osaisivat. Jonkin yksittäisen vaihdon olen räiskäissyt joskus vuonna keppi ja kivi kaverin hevosella. Onneksi olen lukenut paljon ratsastuskirjallisuutta ja katsonut satoja tunteja ratsastusvideoita ja usein jopa kuvitellut mielessäni askel askeleelta, miten vaihto ratsastetaan Kyran ohjeiden mukaan. :,D Minttu nimittäin tuntui eilen maneesissa todella hyvältä, kantoi itsensä ryhdikkäästi ja oli valppaasti pohkeen edessä, joten yhden laukkalävistäjän lopuksi päätin kokeilla onneani, kokosin vähän ja annoin vaihtoavut. Ja sehän vaihtoi ja aivan puhtaasti eikä edes jännittynyt tai tehnyt muutenkaan mitään ylimääräistä! Vaihto oli sille paitsi sen ensimmäinen pyydetty vaihto mutta ei teknisestikään yhtään pöllömpi. Mintunhan ei tarvitse osata vaihtoja vielä tällä kilpailukaudella ollenkaan, joten mikään kiire ei ole, mutta Minna oli ehdottanut, että silloin tällöin sopivassa tilanteessa voisi kokeilla ilman sen kummemman numeron tekemistä. 

Mutta takaisin siihen laukka-asiaan. Miten parantaa hevosen ratsastettavuutta laukassa? (Listan kohdat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä.)

Tässä Minttu tulee mukavasti laukassa "takaisin" ja pitää muodon samana kuin ennen sitä.

Tämä screenshot taisi olla kohdasta, jossa Minttu kokosi muutaman askeleen ajaksi laukkaa sen verran kuin se tällä hetkellä oikeastaan pystyykään. Tuota ylläpidettiin vain muutamia askelia.

Myös ravissa tuli kivoja pätkiä!

Välillä tehtiin voltti, jotta sain Mintun paremmin molemmille ohjille. Tässä voltin alkua...

... ja tässä loppua.

Taputapu! Hieno tyttö!

1) No okei, tämä ensimmäinen on ansaitusti ykköspaikalla: aika. Hevoselta voi vaatia vain sen verran kuin sen ikä ja fyysinen kehitystaso mahdollistavat. 3-vuotiasta voi opettaa laukkaamaan reippaasti eteenpäin ja 20 metrin ympyröillä mahdollisimman laajalla kaulalla. Seuraavina vuosina repertuaaria voi hiljalleen laajentaa.

2) Voima. Uskon, että tämä on syynä myös siihen, miksi Mintun kanssa laukkatehtävien tekeminen on monesti vähän vaikeaa. Sillä ei ole vielä niin paljon voimaa, että se jaksaisi ns. istua laukassa kovinkaan paljon tai kovin pitkiksi ajoiksi. Hevonenhan tarvitsee luontaisesti etupainoisena eläimenä voimaa siihen, että se voi siirtää painoaan takaosalle ja ikään kuin istua enemmän.

3) Siirtymät. Hyvin tehdyt siirtymäthän ovat itse asiassa pieniä kokoamisia myös HeC- ja HeB-tasolla; hevosen täytyy keventää etuosaansa ja ottaa painoa enemmän takajaloilleen, jotta se voisi tehdä pehmeän siirtymän ja jatkaa heti tahdissa ja itseään kantaen. Kun liikkeistä tulee vaativampia (esim. laukka-ravi-siirtymän sijaan laukasta käyntiin), kokoamistakin tarvitaan enemmän.

Tänään tein juuri siirtymiä saadakseni Mintun paremmin pohkeen eteen ja kantamaan. Ensin aloitin muutamalla ravi-käynti-siirtymällä ja sen jälkeen ravissa niin, että pyysin pienen matkan isompaa ravia, sitten vähän takaisin ja kohta taas eteen. Tämän jälkeen siirryin laukkaan, jossa ratsastin ensin eteen ja sitten askel askeleelta pyysin Minttua kokoamaan laukkaansa. Videolla näkyy useampi tällainen kohta. Erot eivät ole vielä valtavan suuria eikä niiden varsinaisesti kuulukaan olla, kun nuori hevonen on kyseessä, mutta eron voi kuitenkin nähdä ja erityisesti tuntea. Tein toistuvasti puolipidätteitä ja pyysin kuitenkin pohkeilla aktiivista laukkaa. Jos eteenpäinpyrkimys meinasi hiipua, tarvittaessa kosketin pari kertaa raipalla takajalkaa osoittaakseni, että laukan täytyy jatkua. Kun Minttu kokosi itseään, kehuin sitä äänellä ja usein myös taputin kaulalle. Muotoa korjasin vähän korkeammaksi ja avoimemmaksi, jos Minttu meinasi (lähinnä alussa) tarjota liian matalaa kaulaa, koska liian matalassa ja ahtaassa muodossa on hankalaa koota, ellei hevonen ole todella kokenut.

4) Vastalaukka. Vastalaukkatehtävät kehittävät tasapainoa ja suoruutta ja riittävä suoruus taas on edellytys kokoamiselle. Moni hevonen saattaa esimerkiksi työntää lapaansa ulos myötälaukkaympyröillä mutta alkaa kantaa itseään vastalaukkakaarilla.

Millaisilla tehtävillä itse olet päässyt laukkaan paremmin käsiksi? Jaa parhaat oivalluksesi!

Mistä lähdettiin ja mihin on tultu?

Toissapäivänä oli poikkeuksellinen päivä. Valmentajani Minna Kauppinen nimittäin nousi suunnitellusti Mintun selkään. Minua kiinnosti nähdä, miltä Minttu hänestä tuntuu, ja varmasti on hyödyllistäkin, että opettaja saa oppilaansa hevosesta jonkinlaisen tuntuman ja siten ehkä tietää jatkossa vielä paremmin, mikä hevoselle on vaikeaa tai helppoa.

Minna ratsasti samoja tehtäviä, joita tässä syksyn ja talven mittaan on harjoiteltu, eli raviväistöjä, avoja ravissa ja laukassa ja vastalaukkaa. Olin valtavan iloinen, kun hän totesi, että se on hyvin ikäisensä tasolla ja ei ole mitään varsinaisia ongelmia. Joskus jää hetkeksi pohkeen taakse, kuten onkin jo ollut tiedossa, ja kun taas liikkuu reippaasti eteen, niin asiat sujuvat. Laukassa Minttu ei kauheasti vielä kokoa paitsi joskus lyhyitä pätkiä, kun sattuu oikein sopiva draivi päälle, ja Minnan arvio oli sama kuin minunkin ajatukseni ovat olleet, eli hevonen vain tarvitsee siinä aikaa ja voimaa lisää. Se on tällä hetkellä muutenkin takakorkea, mikä varmasti vaikeuttaa etuosan nostamista. Ei ollut kuitenkaan mitään sellaisia asioita, joita olisin opettanut sille jotenkin päin honkia. :D Jee!

Tästä intoutuneena jäin tonkimaan vanhoja arkistoja ja halusin vertailla tapahtuneita muutoksia. Mintunhan ostin heti kesän 2019 alussa, se kävi 10 kerran lyhyen eskarin läpi ja elokuussa jatkettiin laidunloman jälkeen. Näistä kuvista useimmat on otettu joko lokakuussa 2019 eli parin kuukauden aktiivisen ratsastuksen jälkeen tai sitten kesäkuussa 2020 eli vajaan vuoden ratsastuksen jälkeen. Lopussa on myös yksi kuva marraskuun 2020 kisoista ja vielä pieni koostevideo, jossa on uutta ja vanhaa materiaalia.

Lokakuu 2019

Kesäkuu 2020

Lokakuu 2019

Kesäkuu 2020

Lokakuu 2019

Kesäkuu 2020

Marraskuu 2020

Yritin löytää kuvia, jotka olisi otettu mahdollisimman samasta kuvakulmasta ja askeleen vaiheesta. Eniten tuolta silmään osuu, että liikkeessä etuosa on noussut ryhdikkäämmäksi. Marraskuun 2020 kisakuvassa vaikutelma on jo selvästi ylämäkeen, kun taas noin vuotta aiemmin maneesissa otetussa kuvassa selkä on aika lailla tasainen. Myös ravikuviin on tullut ryhtiä. Näistä uudemmista kuvista viimeistä lukuun ottamatta kaikki on otettu kesäkuussa 2020, joten niissäkin mennään puoli vuotta nykyistä kehitystasoa jäljessä. Videoita saaan Pixion avulla hyvin itsekin, mutta pitäisi saada joku innokas kuvaaja kameran kanssa tallille hiukan useammin.

Videolla maneesiklipit on otettu lokakuussa 2019 ja ulkokenttävideot muutama päivä sitten. Ryhtiä ja tasaisuutta on tullut, ja vaikka laukan kokoaminen ei vielä suju ihan helposti, niin onhan siinäkin voima ja ratsastettavuus ihan selvästi lisääntynyt.

Juuri nyt meillä molemmilla tuntuu olevan paljon intoa uuden oppimiseen ja treenaamiseen. Tänäänkin oli oikein inspiroiva valmennus, jossa taas opittiin vaikka mitä. Siitä teen postauksen luultavasti lähipäivinä. :)

Kouluratsun ura on uuden opiskelua (+ video)

Viime kuussa aloittamamme vastalaukan alkeisharjoitukset ovat edenneet. Eilen ja tänään jatkoin harjoituksia omatoimisesti, ja tältä päivältä otin myös videota.

Muutama päivä sitten Minnan treeneissä aloimme harjoitella vastalaukan nostamista siten, että tulen ravissa pitkää sivua hieman uran sisäpuolella, käännän uraa kohti ja samalla nostan vastalaukan. Tämä auttaa hevosta oikeanlaisen laukan nostamisessa. Jos hevonen tuntuu kadottavan tasapainonsa, ennen kulmaa se otetaan jo raviin, ja jos laukka pyörii hyvin, laukataan lyhyen sivun läpi vastalaukassa ja siirretään seuraavalla pitkällä sivulla raviin. Olin aika yllättynyt, että Minttuhan nosti ihan ensimmäisellä yrityksellä vastalaukan ilman mitään kummastelua! Hauskinta tässä on se, että kun se teki ihan uutta juttua ja sai siitä kehuja, niin se kuumeni ja alkoi nostella (vasta)laukkoja ihan omin lupineen silloin, kun piti ravata enkä varmasti antanut mitään laukka-apua. :,D Minttu ei ole normaalisti ollenkaan kuumuvaa sorttia, eikä se nytkään käyttänyt energiaansa mihinkään pöljäilyyn tai loikkimiseen, mutta kun se niin kovasti innostui osaamisestaan! Muutaman hyvän noston jälkeen laukkasimmekin sitten jo kulman läpi ongelmitta. Kerran tai pari laukka putosi kulmassa, mutta se johtui siitä, että Minttu jäi vähän pohkeen taakse, ja kun se eteni reippaasti, ei vastalaukassa ollut mitään ongelmaa.

Turkuunkin on tullut aivan ihana talvikeli, enkä todellakaan halunnut eilen ja tänään mennä maneesiin. Niinpä suuntasin "estekentälle" (tallin kolmesta ulkokentästä se keskikokoinen, jossa on kesäisin aina esteitä) ja kokeilin harjoittelemiamme liikkeitä itsekseni. Molemmilla kerroilla Minttu nosti pari kertaa väärän laukan, mutta useimmat nostot menivät oikein ja laukkasin jopa pari kertaa yhtä kyytiä koko kenttää ympäri, jolloin käännöksiä vastalaukassa tuli useampia peräkkäin. Vaikka olen ajatellut, että laukkatyöskentely on Mintulle vaikeampaa kuin ravityöskentely, niin tämä vaikutti suorastaan helpolta. Pääsin kehumaan sitä monta kertaa. Teimme myös raviväistöjä ja sekä ravissa että laukassa vähän avoja. Tänään Minttu jopa hieman hikosi muualtakin kuin huovan alta (viileillä keleillä se hikoaa hyvin vähän, vaikka työskentelisi reippaasti), joten treeni meni perille. :D Huomenna se saa vapaapäivän.

Laukassa kokoaminen tuntuu meille vielä vaikealta, mutta kyllä se tästä! Nämä laukka-avot ja vastalaukkaharjoitukset kehittävät tasapainoa ja suoruutta ja auttavat myös siinä, että pikkuhiljaa etuosan saa nousemaan ja takaosa jaksaa kantaa vielä enemmän painoa. Keväällä ollaan varmasti kehitytty jo taas pykälän verran eteenpäin. 😊