Metsätarhan pohja tehty

Marraskuu on ollut blogissa kovin hiljainen, koska olen ollut valtavan kiireinen. Ratsastuksellisestikin on ollut hiljaista, koska ensin Minttu sai pienen haavan satulavyön kohdalle ja sen jälkeen tuli lunta muttei kuitenkaan riittävän kovaa pakkasta, jotta kenttäni pinta olisi kovettunut kunnolla. Kenttä päästää kaiken veden läpi, mikä on hyvä juttu, mutta toisaalta tuollainen kivituhka-hiekkaseos ei kunnolla kovetukaan pikkupakkasilla, jos siihen ei ole jäänyt kosteutta. Kenttäni pinnassa on siis useampi sentti irtonaista hiekkaa. Se näyttää hyvältä ratsastuspohjalta, mutta kun siihen sekoittuu pieni määrä lunta, hiekka-lumiseos paakkuuntuu muutamassa askeleessa todella isoiksi tilsoiksi. Niinpä kentällä ei ole voinut ratsastaa millään tavalla puoleentoista viikkoon.

Edistystä on kuitenkin tullut metsätarhan rakentamisessa (vihdoin). Meille piti tulla kaivinkonekuski jo alkusyksyllä, mutta hän teki oharit. Seuraavan saamiseen kesti monia viikkoja, koska he tuppaavat olemaan kiireisiä. Hän teki kuitenkin hyvää työtä, ja nyt saimme viimeinkin metsätarhan pohjaa kunnolla laitettua.

Yhdestä kohdasta (kuvissa vanhan punaisen ladon edustalta) pintaa kuorittiin pois, koska siihen on varmaan joskus dumpattu jotain jätemaata. Alta paljastui iloinen yllätys: tarhan pohja on luonnostaan hiekkavoittoista maalajia. Olin tätä vähän aavistellutkin, kun kesällä porattiin maaporalla joitakin reikiä tolpille ja huomattiin, että ylös nousee hiekkaista maata ja kiviä. Se tarkoittaa, että pohjan ei pitäisi pahasti mutaantua, vaikka sen jättäisi sellaisekseen. Meillä kuitenkin oli rulla kangasta maa-ainesten erottelua varten, ja sitä laitettiin joihinkin kohtiin ja siihen hiekkaa päälle. Kentän pinnan uusimisesta on jäänyt isot kasat ylimääräistä hiekkaa, jota nyt hyödynnettiin tarhan pohjana.

Toinen iso operaatio oli kallioisen kumpareen peittäminen. Siihen tuotiin täyttömaata laitumen reunassa olevasta isosta maakasasta, joka on peräisin varmaan niiltä ajoilta, kun kenttää on rakennettu ja pintaa kuorittu pois. Halusin kalliokumpareen mukaan tarhaan, koska se on sopivassa kohdassa ja tuo taas lisää kiipeilymahdollisuuksia. Pintaan piti kuitenkin saada jotain, koska paljas kallio on rautakengän alla liukas. Kaivinkonekuski tiivisti kauhalla maata mahdollisimman hyvin, ja lisää se painuu varmasti vielä käytön myötä.

Osa tarhasta jätetään luonnolliselle maapohjalle. Tarhassa on myös vielä hiekkakasa, josta voin itse levittää hiekkaa pieniin kohtiin, joihin on tarvetta saada täyttöä.

Olin toivonut, että kaikki tolpat saataisiin pystyyn ennen lumien ja pakkasten tuloa, koska nyt on riski, että maa routaantuu liikaa ja aitojen pystytys jää kevääseen. Siksi harmittaa, että kaivinkoneen saaminen venähti niin pitkälle. Osa tolpista on laitettu jo aiemmin, mutta vielä olisi vajaa puolet laittamatta. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten kivaksi tarha on muuten saatu. Se on mielestäni sopivan kokoinen: isompi kuin nykyinen ja ylipäätään mikään, missä Minttu on aiemmilla talleilla tarhannut, mutta ei niin iso, että hevosia pitäisi lähteä metsästämään kaukaa. Pinnanmuodot vaihtelevat, jolloin hevosille tulee luonnollista lihasjumppaa. Siinä on mahdollisuus sekä rallittaa että lepäillä kuusten suojassa. Hieman on vielä siis tekemistä, mutta voiton puolella ollaan. Jaan kuvat tekovaiheesta ja lopputuloksesta vielä sitten, kun tarha on aivan valmis ja hevoset pääsevät sinne.

Kuvissa ei ole koko tarha vaan se alue, jota nyt on muokattu. Kuvien ulkopuolelle jää vielä maata, jonka pohjaa ei ole muokattu.

Tilanne kesällä: tässä on jo leikattu yksi iso, monhaarainen pusikko, jonka oksia ja kantoja vielä on maassa. Takana näkyy lato, joka on muissakin kuvissa.

Melkein samasta kohtaa otettu kuva. Puska on poistettu ja maasta ajeltu heinä matalammaksi.

Pintaa kuorittu pois (tilanne muutama viikko sitten).

Kangas ja hiekka levitetty (nykytilanne, paitsi että nyt on luntakin päällä).

Kallioinen alue, joka ei tässä kuitenkaan näytä kovin kallioiselta, koska heinää ja puskia on niin paljon.

Kallioinen alue peitetty täyttömaalla.

Tämä on osa tuosta kallioisesta alueesta ennen peittämistä. Siinä oli isoja kiviä ja mm. tällainen pudotus, jota loivennettiin.

Yleiskuvaa liiterin edustalta. Keskellä on kuusikkoinen alue, joka jää hevosille torkkupaikaksi.

Syksyistä peruspuurtamista

Joskus parhaissakin harrastuksissa on jaksoja, jolloin kaikki väsyttää ja tekeminen tuntuu puurtamiselta. Sellaiselta minusta tuntuu monesti syksyisin, kun päivät lyhenevät ja töissä on usein enemmän kiirettä ja pidempiä päiviä kuin keväällä. Silloin tekisi mieli työpäivän jälkeen vain lysähtää sohvan pohjalle ja olla tekemättä mitään.

Välillä en teekään mitään muuta kuin juuri tuon ja pakolliset päälle, eli töiden jälkeen koira ulos ja samalla karsinoiden siivous ja heinien ja vesien laitto valmiiksi. Sitten hevoset sisälle ja kaivautuminen sohvaan. Koska hevoseni tarhaavat yhdessä ja liikkuvat joka päivä tarhassa kaikissa askellajeissa toistensa yllyttäminä, en yritäkään joka päivä liikuttaa niitä muulla tavoin. Tällä viikolla on ollut kovin laiska viikko, ja alkuviikon valmennuskin peruuntui, kun Mintulla oli pieni haava sellaisessa kohdassa, johon vyö osuu. Useana iltana olen joutunut suoraan töiden jälkeen lähtemään hoitamaan asioita, jolloin ratsastukselle ei ole ollut aikaa eikä voimia. Nyt viikonloppuna aion ratsastaa kunnolla molempina päivinä. Ratsastaminen on lähes aina mukavaa heti sitten, kun on päässyt selkään saakka. Vielä maassa ollessa ja etenkin tarhaavaa hevosta pimenevän illan sateessa katsellessa se vain ei tunnu aina yhtä hauskalta. 😂

Mintun kanssa on tehty perustyöskentelyä eli jatkettu tuttujen asioiden harjoittelua, treenattu välillä vaihtoja ja välillä ohjasajettu tai juoksutettu sivuohjin. Marcellaa olen ratsastanut yleensä viikonloppuisin molempina päivinä tai sitten ratsastanut kerran ja ohjasajanut kerran.

Mintulla on meneillään nyt koulusatulan vaihtamisoperaatio. Nykyinen satula sopii sille edelleen, mutta omalle takamukselleni se ei ole ollut koskaan ihan optimaalinen. Päätin siis tehdä peliliikkeen ja alkaa sovittaa eri vaihtoehtoja. Satula.comin auton ja satulaseppä Anne Melinin käyntien jälkeen on löytynyt kaksi hyvää vaihtoehtoa, Childeric DSC ja Prestige X-Helenin yksi malli. Molemmat vain olivat uusia, ja nyt olen tilannut Childericistä käytetyn version ja samalla vielä Prestige Venus Style D:n testiin. Niitä päästään sovittamaan varmaan joskus ensi viikolla tai sitä seuraavana.

Tuntuuko teistä syksyisin tai johonkin tiettyyn aikaan vuodesta, että puhtia ei ole entiseen tapaan? Miten olette helpottaneet tilannetta? Jaa kokemuksesi viestilaatikossa!

Oma pikku peltomme, josta tulee ensi kesänä hevosille laidun. 💚

Siivosin tarhaa mönkijän kauhaan. Puuha kiinnosti myös hevosia.

Marcella viikonloppu-urheilun jälkeen.

Molemmat nauttivat piehtaroinnista ja tarhapäivän jatkumisesta treenien jälkeen.