lauantai 7. joulukuuta 2024

Syksy vaihtui talveksi

Täällä Aurassa on tullut välillä luntakin, mutta vielä en ole kiertänyt hevosille edes kärkihokkeja, vaan laitoin pari viikkoa sitten kantahokit. Kenttä on edelleen aika lailla hiekalla, ihan vähän lunta päällä, mutta minun kentässäni on se ominaisuus, että se on näillä säillä käyttökelvoton. Koska se päästää niin hyvin veden läpi, se on melkein aina kuiva, mikä tarkoittaa, että kun pakkanen tulee, se ei hevillä kovetu. Nytkin on välillä ollut jopa 11 astetta pakkasta aamulla, mutta kenttä vain hieman jähmettyy ja hiekkaa voi edelleen potkiskella ympäriinsä. Kuulostaa unelmatilanteelta, mutta kun pienikin määrä lunta sekoittuu tähän irtonaiseen hiekkaan, tuloksena on todella isot ja vaikeasti irtoavat tilsat, olipa tilsakumeja tai ei. Minun kentälleni tekisi siis hyvää, että ensin tulisi sadetta ja heti perään pakkanen, koska vaikka kenttä silloin kovettuu, ei tulisi tilsoja ja voisi ratsastaa. Nyt siis on ratsastettu täysipainoisesti silloin kun on voitu ja vietetty tarhailupäiviä silloin kun kentällä ei voi mennä. Kuvassa ollaan Mintun kanssa myös lähimetsässä. Marcella on ollut nyt muutaman viikon täyslomalla. Olen kokeillut sille eri IBD-lääkitystä kuin aiemmin tänä vuonna. Aiempi lääkekuuri auttoi, mutta oireet palasivat. Nyt kokeillaan toistaiseksi jatkuvaa lääkitystä eri lääkkeillä. Saapa nähdä, kuinka käy. Kyllä tässä alkaa nuorelle hevoselle olla vikalistaa, kun takapolven pysyvän luukystan lisäksi tämä sen IBD:kään ei pysy kovin helposti kurissa. Tarkoitus on palata Marcellankin selkään pian, ja ei tässä monta kuukautta enää ole siihenkään, että Mintun harjoituksia saa alkaa keventää. Sillä on pikkuhiljaa mahalinja ehkä ihan hieman alkanut laskea, tai sitten vain kuvittelen. Viimeistään alkuvuodesta varsamahan pitäisi alkaa näkyä. SRL lähetti sähköpostitse tiedotteen ensi vuoden kilpailuluvista. Tuntuu hassulta ajatella, että ensi kesänä en kisaa lainkaan! Tai en ainakaan Mintun kanssa. Varmaan tulee sitten lähdettyä ainakin pari kertaa groomiksi jonkun kisaavan kaverin mukaan haistelemaan kilpailutunnelmaa muuten vain. Alla vielä kotikentän ja lähimetsän maisemia marraskuulta ja joulukuun alusta.

sunnuntai 3. marraskuuta 2024

Syyskuulumisia

Lokakuussa tuli otettua taukoa kirjoittamisesta, sillä olen ollut kiireinen opintojeni parissa. Aloitin siis syyskuun alussa koko lukuvuoden kestävän opintovapaan tietojenkäsittelytieteen oppiaineessa Turun yliopistossa. Koko tämän kahden kuukauden aikana on ollut ihan muutama päivä, jolloin en ole opiskellut. Muuten vierähtää yleensä vähintään muutama tunti, joskus melkein koko päivä opiskellen. Hevoset ja koira tietysti rytmittävät hommaa mukavasti, koska on pakko useamman kerran päivässä lähteä ulos antamaan heinät, lenkkeilemään, ratsastamaan tai siivoamaan talli. Toinen aikaa vievä asia on ollut muiden hevosten ratsutushommat. Minulla on nyt joitakin oppilaita, joille pidän yksityistunteja vaihtelevasti, ja lisäksi ratsutan nyt useita 3–7-vuotiaita hevosia ja poneja lähiseuduilla. Eilenkin ratsastin yhden, tänään kolme ja huomenna taas yhden, eikä tämä sisällä vielä omien ratsastusta ollenkaan. :D Hommaa siis riittää ja välillä aikaa saisi olla enemmän, mutta tämä on nyt tällainen intensiivilukuvuosi. Olen kyllä ehtinyt myös nauttia opiskeluelämästä, ja edelleen on ihan luksusta, ettei aamulla tarvitsekaan mennä töihin. Keväämmällä sitten selvenevät ensi syksyn/vuoden kuviot. Kiireiden vuoksi olen hiukan vähemmän ratsastanut nyt omia hevosiani, mutta näille sopivat vähemmätkin treenipäivät ihan hyvin. Vielä on saatu nauttia hiekkakentästä (minun kenttäni vetää todella hyvin vettä, joten se ei ole edes rankkasadepäivinä mutalillua), mutta saa nähdä, kauanko menee, kun kenttä kovettuu tai tulee lunta. Toivon tälle vuodelle lyhyttä ja lämmintä talvea viime vuosien kylmien, pitkien ja lumisten talvien sijaan. Kuvassa olen sienimetsällä koirani Kelmin kanssa vähän aiemmin syksyllä.

maanantai 23. syyskuuta 2024

Kisakausi päättyi, mutta meillä ei vielä lepäillä

Kisakausi on tosiaan nyt meidän osaltamme päättynyt ja olemme siirtyneet kotiharjoitteluun. Mintun tiineys on kuitenkin vasta niin alussa, että vielä ei ole mitään tarvetta jäädä pelkästään tarhaan köllöttelemään, vaan jatkamme harjoituksia toistaiseksi normaalisti.

Viime valmennuksissa olemme hakeneet taas uusia rajoja sille, kuinka paljon Mintun laukkaa voi koota. Tällaista "haitarin kasvattamista" on tehty säännöllisesti pieninä annoksina jo 5-vuotiaasta saakka, eli laukkaa kootaan muutama askel tai 1/3 ympyrä ja sitten taas ratsastetaan eteen. Vaikka kyseessä ei siis ole mikään uusi juttu, pari viikkoa sitten tässä tuli selvä edistysaskel. Minttu tuntui hoksaavan, että sehän voi nostaa etuosaansa ja etujalkojaan korkeammalle. 

Mintulla on luonnostaan ihan korrekti laukka, mutta se ei ole mikään kaikkein eniten ylämäkeen suuntautuva: jos laukasta ottaisi sivukuvan, ei tulisi sellaista vaikutelmaa, että hevonen on kuin juuri maasta irti nouseva lentokone vaan enemmänkin sivukuva olisi tasainen. Tästä liikemekaniikasta johtuen Mintulle on aina ollut helpompi oppia näitä vaikeampia koottuja liikkeitä ravissa kuin laukassa. Kuten sanoin, nyt Mintun pään päällä tuntui kuitenkin syttyvän jokin lamppu, koska se kokosi laukkaansa todella yritteliäästi ja nosti etuosaansa! Tätä tehtiin valmennuksessa. Seuraavalla ratsastuskerralla tein kotiläksynä samaa harjoitusta, jolloin Minttu hoksasi asian nopeammin kuin edellisellä kerralla, ja nyt olen tehnyt aina johonkin väliin näitä laukan kokoamisia ihan piruettilaukan rajoja hakien. 


Tässä näkyy, että Mintun sivuprofiili laukassa on tasainen. Kuvassa mennään
keskilaukkaa Paimion kisoissa tänä kesänä. Kuva: Annika Mäki / Photoma









































Eilen meillä oli taas valmennus, jossa teimme vaihtoja loivalla kiemuralla niin, että kiemuran alussa ja lopussa oli vaihto (alla olevassa kuvassa raksien kohdat), kun hevonen on suorana. Harjoitus aloitettiin tekemällä samoissa kohdissa käynnin kautta vaihdot, ja koska ne sujuivat heti hyvin, aika pian teinkin tavalliset vaihdot. Mukaan tuli pari epäpuhdasta vaihtoa, mutta suurin osa oli puhtaita ja liioittelevasti potkaisevien tai lantio korkealla tehtyjen vaihtojen määrä koko ajan vähenee, mitä enemmän aikaa kuluu. Epäpuhtaatkin tulivat siitä, että Minttu oli vähän pitkänä eikä pysynyt aivan suorana.

Vaihdot loivalla kiemuralla


Lopuksi tehtiin vielä päädyssä neliöllä kootussa laukassa harjoitusta, jossa joka toinen kulma käännettiin normaalisti ja joka toisessa piti kääntää pari askelta vähän kuin työskentelypiruetissa. Tässä haettiin taas laukan kehittämistä kohti yhä suurempaa kokoamista, jotta vaB-laukkatyöskentelystä tulee vielä helpompaa ja koska vaA:ssa tuleekin jo puolipiruetit. Minttu oli kovin yritteliäs, vaikka harjoitus ei ollut helppo ja vaikka tänä kesänä tehty kentän pohja on vielä aika pehmeä ja siksi teki treenistä vielä raskaamman. Se sai todella isot kiitokset ja tänään vapaapäivän, koska Mintulle ei ole ollut kovin tavallista ruveta pinnistelemään. Se on yleensä mukavuudenhaluinen hevonen, joka tykkää kyllä reippaasta liikunnasta mutta helpolla ja tutulla tasolla. Nyt se selvästi yritti, vaikka nämä laukan kokoamiset eivät ole sille helppoja, ja siitä pitää tietenkin kehua extrapaljon.
 


perjantai 6. syyskuuta 2024

Kisakausi on pulkassa

Meillä piti olla vielä kaksi starttia tälle vuodelle, huominen aluemestaruuksien joukkuekilpailu ja ylihuomenna VaB:0, mutta nyt universumi päätti toisin ja olen viikon parannellut itseäni flunssasta ja hevoset ovat luonnollisesti lomailleet tarhassa. :D Olen siis hengessä mukana joukkuekisassa ja seurailen Equipesta, miten siellä menee. Harmi juttu, mutta ei maailma tähän kaadu. Ei ole toisaalta yhtään hullumpaa lopettaa kisakautta joukkue-SM-kilpailuun, jossa olimme viimeksi. Mintun tiineys etenee eikä muutenkaan nyt ihan lähialueilla ole mitään sopivia kisoja tulossa heti, joten päätämme kisakauden tähän ja jäämme kotiin jatkamaan harjoittelua ja pikkuhiljaa kuukausien edetessä kasvattamaan Mintun mahaa.

Omassa elämässäni on nyt hieno ajanjakso meneillään, sillä jäin virastani opintovapaalle 2.9 - 31.5. Tosin ehdin kokonaista kaksi päivää olla pois töistä, sillä tänään, eilen ja toissapäivänä kävin opettamassa turkulaisessa lukiossa, johon olin ilmoittanut, että opintovapaani aikana saatan ehtiä tekemään lyhyitä sijaisuuksia, jos opintoaikataulut antavat myöten. Lisäraha tulee nyt tarpeeseen, kun aikuiskoulutustukea ei nykyään enää saa. Enimmäkseen kyllä opiskelen ja vain silloin tällöin suostun ottamaan sijaisuuksia vastaan.

Opiskelen Turun yliopistossa pääaineenani tietojenkäsittelytiedettä, sivuaineina matematiikkaa ja tekoälyä (joka ei siis ole sama asia kuin ChatGPT 😁). Ihan uusi juttu tämä ei ole, koska olen viimeiset kaksi vuotta tehnyt tietojenkäsittelytieteen opintoja töiden ohella avoimen yliopiston kautta ja myös muodollisen koulutuksen ulkopuolella. Etenemisvauhti ei tietenkään mikään kovin kova ole ollut, mutta sen verran kuitenkin, että vuoden päästä syyskuussa voin alkaa tehdä kanditutkielmaa ja suorittaa maisterikursseja, vaikka vasta tällä viikolla virallisesti aloitin opinnot. Saan siis avoimen yliopiston puolella tekemäni opinnot hyödynnettyä, samoin jonkin verran opintoja aiemmasta maisterintutkinnostani. Erityisen paljon minua kiinnostaa kyberturvallisuus, johon olenkin painottanut opintojani. Monenlaista muutakin tässä tulee ja on jo tullut opittua, mm. koodaustaito.

Yli viikon hevosten arki on siis näyttänyt samalta kuin alla olevissa vanhoissa kuvissa, mutta huomenna ajattelin jo kiivetä jommankumman selkään ja ratsastaa kevyesti. 





maanantai 26. elokuuta 2024

Hieno kokemus SM-joukkuekilpailuista ja joukkuetulos 9/18

Viikonloppuna kisattiin tuulisella Ypäjällä joukkue-SM-kilpailuissa, johon kaikki Suomen seurat saivat asettaa kolmihenkisen joukkueen: yksi ratsukoista menee FEI HeA World Dressage Challenge -ohjelman, yksi VaB:n ja yksi VaA:n. Meidän joukkueessamme ratsastivat myös Melina Sandelin ja Jeanne-Marie Törnroth-Koivuniemi. 

Päivä alkoi suuren maailman meiningillä ykköset yllä klo 9.50 hevostarkastuksessa Ypäjä-hallissa, jossa hevoset esitettiin eläinlääkäreille käynnissä ja ravissa maasta. Eläinlääkärit myös silmäilivät hevoset läpi ja tarkistivat kaikkien passit. Minttu läpäisi tarkastuksen moitteitta. Sitten menimmekin hoitajan kanssa laittamaan Mintun opistotallin karsinaan lepäilemään ja syömään ja lähdimme itse Ypäjän keskustaan syömään, koska oma starttini oli vasta klo 15.50 ja ensimmäinen tiimimme suoritus yhden aikoihin iltapäivällä. 

Aamupäivä sujui leppoisasti ratoja katsellen, vaikka tuuli oli melkoinen ja monet hevoset säikkyilivät sitä ja olivat kireinä. Paikallaan ollessa tuli takista huolimatta vähän kylmäkin, vaikka lämpöä oli varmaan 20 asteen tienoilla. Yllättävän pian tuli kuitenkin aika lähteä talleille, siirtää Minttu trailerissaan kisa-alueen parkkiin ja kiivetä itsekin selkään.

Saimme tehtyä ihan kivan, siistin ja melko sujuvan radan. Kaksi tuomaria antoivat reilut 64 % ja yksi reilut 61, jolloin lopputulos oli 63,333 %. Radan loppuosassa Minttu alkoi jäädä pohkeen taakse ja sain tehdä paljon töitä, että sain sen taas tuomarin eteen G:hen saakka ratsastettua loppulinjalla, mutta suurin osa radasta meni ihan hyvin. Nyt tiineyden edetessä olen huomannut kotonakin ratsastaessa, että Mintulle yleensä helpot ja näyttävät ravilisäykset eivät irtoa ihan samalla energialla kuin aikaisemmin, vaan niissä selkään välittyy sellainen tunne, että Mintun lantio tuntuu vähän tukkoiselta. Tiineys on toki niin alussa vielä, että alkio on hyvin pieni eikä se vaikuta esimerkiksi mahan kokoon mitenkään vielä pitkään aikaan, mutta kyllähän ihmisilläkin voi jo alkuraskaudesta tulla erilaisia tuntemuksia yksilöllisesti, miksei siis hevosillakin. Saimme kuitenkin tehtyä jonkinmoiset lisäykset. Eniten jännitin vastalaukkakaaria, jotka eivät ole Mintulle millään lailla vaikeita muuten, mutta ratajännityksessä se on ennenkin tarjonnut vaihtoja tuollaisissa paikoissa. Tällä kertaa Minttu kuitenkaan ei edes yrittänyt vaihtaa ja kaarista tuli oikein sujuvat. Meille vaikeat takaosakäännöksetkin menivät kokonaisuutena kohtuullisesti, vaikka toiseen tuli yksi ruuvaava askel eli takajalka jätti kerran nousematta. 

Kaarinan Kenttäratsastajat sai tänä vuonna joukkue-SM:iin ensimmäistä kertaa koulujoukkueen, ja lopputuloksissa joukkueemme oli sijalla 9/18. Olemme oikein tyytyväisiä tähän! Joukkueen tulokset olivat 60 - 63 - 65 %. Joukkuekilpailussa on sellaista tunnelmaa, jota tavallisissa kisoissa ei ole. On aina hienompaa ja jännittävämpää kilpailla yhdessä, kannustaa ja jännittää toistenkin puolesta. Aplodeja annettiin myös muiden joukkueiden kilpailijoille, ja ennen jokaista suoritusta kuuluttaja kuulutti ratsastajan ja hevosen nimet, edustettavan seuran sekä hevosen rodun ja suku-, kasvattaja- ja omistajatiedot ja toivotti tervetulleeksi kilpailuun. Upea tunnelma, todellakin kannatti lähteä!

Vaikka kisakautemme alkaa kääntyä ehtoopuolelle, saimme tänään vielä yhden edustuskutsun: Lounais-Suomen joukkuemestaruudet kutsuvat Artukaisiin seuran riveissä 7.9., ja sitä seuraavana päivänä menemme vielä samassa paikassa VaB:0-ohjelman tavallisena kilpailuna. Saattaa olla, että nämä kaksi starttia ovat tälle syksylle viimeiset, ellei sitten syyskuulle tule vielä jotain sopivaa kisaa lähialueelle.

Meillä ei taida olla näistä kisoista kuvia, sillä kuvaajat onnistuivat ripottelemaan itsensä pitkin muita kisoja tai luokkia. Laitan sen sijaan yhden vähän suttuisen kuvan aamun hevostarkastuksesta ja toisen kuvan Marcellasta, jonka kanssa kävin kisojen jälkeisenä aamuna rentoutumassa metsäkävelyllä. Kisojen jälkeen on ihan parasta vain ottaa rennosti.
































perjantai 16. elokuuta 2024

Joukkue-SM-kilpailuun!

Olemme Mintun kanssa saaneet kutsun olla osa 3-henkistä Kaarinan Kenttäratsastajien joukkuetta Ypäjän joukkue-SM-kilpailuissa reilun viikon päästä 24.8. Kutsu tuli ihan yllätyksenä, mutta otetaan se iloisena ja nöyrin mielin vastaan. Tätä varten käyn tänä viikonloppuna Mintun hoitajan kanssa Ypäjän juhlakentällä treenaamassa. Kello, pilli ja porkkanat mukaan (viime postaukseen liittyen). 😁

Ohjelmana on FEI World Dressage Challenge, joka on HeA-tason ohjelma. Yksi joukkueesta menee tämän, yksi VaB:n ja yksi Prix St. Georges -ohjelman. Tätä ohjelmaa ei ole ollut missään kisoissamme aiemmin tarjolla, mutta tuttuja asioitahan kaikki liikkeet siinä ovat. Meille vaikeimpia ovat yleensä takaosakäännökset, koska Mintun ei ole helppo kävellä pienillä, nopeilla, kootuilla käyntiaskelilla.

Viime kisojen jälkeen Minttu on viettänyt aika monta vapaata, mutta oli tässä valmennuskin välissä. Tänään en työviikon jälkeisen väsymyksen vuoksi jaksanut suunnitelmista huolimatta ratsastaa, mutta viikonloppuna ratsastan molempina päivinä ja harjoittelen radan tehtäviä. Innolla haastetta kohti!



Kuvassa ollaan Ypäjällä treeneissä juuri ennen kesäloman alkua tänä vuonna.




maanantai 12. elokuuta 2024

FEI Vaativa B Juniorien esiohjelma 61 % Korpimäen aluekisoissa

Viime postauksessa kerroin, että Minttu on koko tämän kisakauden jarruttanut voimakkaasti, kun mennään kohti tuomaria, etenkin alku- ja loppulinjalla. Muutamana päivänä ennen Korpimäen tallin aluekisoja harjoiteltiin siis siten, että ostin pillin ja soittokellon, parkkeerasin autoni kentän päätyyn "tuomariautoksi" ja avustaja nousi autosta joko puhaltamaan pilliin tai soittamaan kelloa, jolloin tein samoin kuin kisoissa eli ratsastin keskilinjaa pitkin päätyyn. Ensimmäisellä yrityksellä Minttu selkeästi jarrutti, jolloin huomautin raipalla, että ravin täytyy jatkua, ja kun pääsimme päätyyn, tein jonkinlaisen pikku ympyrän ja kaarsin siitä suoraan hakemaan porkkanapalkinnon "tuomarilta". Jo toisella yrityksellä Minttu tuli paljon paremmin, ja ehkä noin kymmenen samanlaisen kierroksen kuluessa se selvästi oppi odottamaan palkkiota. Sama harjoitus toistettiin muutaman kerran kahden päivän kuluttua valmennustunnilla (ilman autoa mutta soittokellon kanssa), ja siinä Minttu selvästi höristi korviaan kuullessaan kellon ja pinkoi innoissaan kohti päätyä. Vielä kisoja edeltävänä päivänä laitoin auton päätyyn, ja koska silloin ei ollut avustajaa, laitoin kellon ja pillin aidalle, kumarruin aina antamaan äänimerkin jommallakummalla, ratsastin keskilinjaa päätyyn ja päädyssä tarjosin porkkanaa taskusta. Mitään jumitusta ei tullut yhtään kertaa.

Suuri kysymysmerkki oli, yhdistäisikö Minttu tämän harjoituksen uuteen paikkaan. Kyllä yhdisti! Kun kello soi, Minttu valpastui eikä ollut mitään ongelmaa ratsastaa alku- ja loppulinjaa. Luova piti olla, mutta ratkaisu toden totta taisi löytyä. Aion vielä toistaa tätä harjoitusta jonkin aikaa ennen kisoja, jotta se vielä varmemmin jäisi Mintulle mieleen.

Menimme kisoissa otsikon mukaisesti FEI Vaativa B Juniorien esiohjelman. Nyt Mintulla oli radalla parempi energia kuin kauden muilla radoilla. Laukkaohjelmassa se tapojensa vastaisesti kävi suorastaan vähän villiksi ja kuumui, mistä tuli virheitä. Se esimerkiksi vaihtoi laukan sulkutaivutuksen jälkeen, oli muutenkin hieman malttamaton ja esitti pukin ja muita omia kuvioitaan vaihdoissa. Loppulinjalla kootussa laukassa se vielä pärisi ja pörisi ja vaihtoi laukan ihan suoraan ratsastaessa. 😅 Lopputuloksena oli aika paljon numeroita 6,5 ja 7 mutta myös ala-arvoisia noista Mintun omista ratkaisuista. Olen kuitenkin iloinen, että tuomaria kohti ratsastaminen sujui, ja koska Minttu on ehdottomasti ennemmin hitaaksi jäävä kuin kuuma, on ihan positiivista, että se oli näin kovasti menossa. Nyt se ennemminkin kyseli malttamattomana, mitä tehdään seuraavaksi.

Lopputuloksena lukuisine virheineen oli 61 % molemmilta tuomareilta. Kun tällaiset tarpeettomat ala-arvoisia numeroita tuottavat virheet saadaan pois, voisimme siis hyvin päästä 65 prosentin tuntumaan. Molemmat tuomarit kehuivat Mintun ryhdikkyyttä ja jäntevyyttä. Avot olisivat voineet olla paremmat, ja ne ovatkin viime aikoina jääneet liian vähälle huomiolle, koska olemme harjoitelleet niin paljon laukkaohjelman asioita. Laukkatyöskentely onkin kyllä parantunut kovasti viimeisen vuoden aikana. Nykyään Minttu jaksaa kantaa laukassa paljon paremmin kuin ennen, ja siksi esimerkiksi laukkalisäykset ovat nykyään helpompia.

Kuvaajat saivat taas upeita kuvia ja hevosenhoitaja Paula otti ratavideon, joka on alimmaisena.


Annika Mäki / Photoma



Annika Mäki / Photoma



Annika Mäki / Photoma



Annika Mäki / Photoma



Annika Mäki / Photoma



Jessica Pätsikkä / Jessifotos



Jessica Pätsikkä / Jessifotos



Jessica Pätsikkä / Jessifotos








maanantai 5. elokuuta 2024

KaKe:n kaksipäiväiset kisat ja VaB-startit

Takana ovat VaB-tason startit nro 2 ja 3! Ne ratsastettiin Kaarinan Kenttäratsastajien kisoissa 3. ja 4.8., VaB:0 ja FEI Juniorien joukkueohjelma.

Radat menivät suhteellisen odotuksenmukaisesti. Lauantaina menimme VaB:0:n, josta saimme 62,175 %. Parannettiin siis parilla prosenttiyksiköllä viime kerrasta eli reilu kuukausi sitten olleesta debyytistämme Koivumäen kisoissa. Sunnuntaina oli vuorossa nopeatempoinen ja vaikea FEI-ohjelma, josta niin sanottu perstuntuma oli radan jälkeen 60 - 62 prosentin luokkaa, mutta yllättäen prosentit jäivät 57,652:een. Olin aika yllättynyt, koska tuntumani ei ole vielä koskaan ollut yläkanttiin; olen aina radan jälkeen arvioinut prosenttien olevan joko hyvinkin samat kuin mitä sitten lopulta saimme tai sitten olen ollut liian kriittinen ja arvioinut alakanttiin. Katsoin kuitenkin muutaman parhaan radan, ja todella hyvin onnistuneista kohdistakin ratsastajat saivat vain 6,5 tai 7. Voittaja sai toiselta tuomarilta yhdestä liikkeestä 8, ja siinäpä koko luokan kohokohta sitten olikin pisteiden osalta. :D Kouluratsastuksessahan puhutaan "turvakutosista" ja "turvaseiskoista", mikä tarkoittaa, että kun liikkeessä on vähän sanomista, annetaan 6, ja kun liike onnistuu todella hyvin, annetaan 7, eli skaalaa ei käytetä vaan oikeasti hyvinkin onnistunut on numerona vain korkeintaan 7 eli melko hyvä. Nyt skaalaa kyllä käytettiin alaspäin, mutta tuntui, että onnistumisista ei palkittu ja ihan hyvin tehdystä liikkeestä tuli kutosta.

Tällä kisakaudella meillä ongelmana on ollut, että Minttu jää radalla pohkeen taakse, mikä ei ole sinänsä uusi asia, mutta viime aikoina tämä on vaikuttanut niin vahvasti, että Minttua on vaikea saada pysymään vaaditussa askellajissa alku- ja loppulinjalla ja se on lisätyissä raveissa kohti tuomaripäätyä jopa jarruttanut käyntiin, kuten kävi sekä Koivumäen kisoissa että nyt VaB:0:ssa. Myös FEI:n ohjelmassa tuomaripäädyssä tuli hetkellinen käyntiin lysähtäminen samoin kuin A-päädyssä juuri ennen laukannostoa. Ihan kivasti onnistunut alkulinja kootussa laukassa pysähdyksineen meni heti neloseksi, kun tällainen lysähtäminen tuli, joten nämä ovat kalliita virheitä. Oudointa on, että kumpanakaan päivänä Minttu ei edes tuijottanut tuomaripäätyä sinä aikana, kun odotin rataani alkavaksi, vaan meni sinne reippaasti ja iloisen oloisena. Ongelmat alkavat kuitenkin heti, kun kello tai pilli soi. Aiemmin olen pistänyt jonkin verran senkin piikkiin, että ehkä huomaamattani alan ratsastaa eri tavalla, mutta tänä viikonloppuna rataan tutustuessa kyllä todella olin luottavainen ja rento ja sillä mielellä, että helpostihan tämä tänne tuomaripäätyyn menee, mutta silti Minttu keksi omia juttujaan. Sain tästä vahvistusta sille, että ei se nyt pelkästään minusta ole, vaan kyllä tässä täytyy hevosenkin korvien väliä treenata. Olen tätä varten ostanut jokin aika sitten soittokellon ja pillin kotiharjoittelua varten, ja nyt täytyy ottaa ne kunnolla käyttöön. Itse tehtävät nimittäin onnistuvat jo siististi, monet oikein hyvinkin, kunhan vain Mintulla ei tule tällaista henkistä käpertymistä. Kun hevonen jää pohkeen taakse, se tekee kokoamisesta hyvin vaikeaa, ja jännittämisestä ja hitaudesta kireä selkä hankaloittaa taivuttamista ja rajoittaa lapojen liikettä.

Vaihdot onnistuivat rauhallisemmin kuin debyytissä kuukausi sitten. Kotona ne ovat paljolti jo siistejä, mutta kun kisoissa tulee jännitystä, vaikuttaa se vaihtoihinkin. Jokunen potku tuli, mutta ne eivät olleet enää ihan sellaisia megakierrepotkuja ja niiden jälkeen matka heti jatkui ilman vastustelua. Jotkin vaihdot sitten taas olivat ilman potkuja mutta saisivat olla paremmin ylämäkeen, eteen ja rennompia. Kuitenkin puhtaitakin vaihtoja saatiin radalle saakka, vaikka laatua vielä treenaamme lisää. Harmi kyllä en saanut tällä kertaa hoitajaa mukaan kumpanakaan päivänä, joten en voi katsoa ratoja videolta.

Virheet siis rokottivat taas pisteitä paljon ja linja oli tällä kertaa yllättävänkin tiukka, mutta saimme kaiken esitettyä ja taas todella hyvää kokemusta. Uskon, että kyllä tästä sitkeällä harjoittelemisella parannetaan. Nyt jo olemme tulleet pitkälle. 

Kuvat on ottanut Annika Mäki / Photoma.






tiistai 30. heinäkuuta 2024

Kohti seuraavia kisoja ja aluemestaruuksia

Heinäkuu on ollut treenintäyteinen kuukausi. Pari postausta sitten kerroin, että en ole varma, osallistunko tänä vuonna aluemestaruuksiin, koska nyt menemme nuorten/seniorien mestaruutta, jossa ohjelmana on tähän saakka vaikein FEI VaB juniorien joukkueohjelma. Olemme sitä ja erityisesti vaihtoja kuitenkin harjoitelleet ja olen ilmoittautunut kisaan. Menemme KaKen kisoissa tänä viikonloppuna siis lauantaina VaB:0 ja sunnuntaina tuon mestaruusluokan. Sitä seuraavana viikonloppuna menemme Paimiossa ainakin yhden VaB:n.

Vaihdot sujuvat nykyään jo aika hyvin, niihin on tullut todella suuri parannus tämän kesän aikana. Vaihdot ovat enää harvoin epäpuhtaita, ja silloin melkeinpä täytyy olla jokin selkeä syy. Tasajalkavaihtoja on mutta koko ajan vähemmän, ja myös liioitellut potkuvaihdot ovat vähentymään päin. Oikeasta vasempaan vaihdot ovat yleensä siis paitsi puhtaita myös "normaaleja", ja vasemmasta oikeaan tulee vielä usein sellaisia liioiteltuja "takaosa korkealla ja potku sisäjalustimeen" -vaihtoja mutta välillä myös paljon siistimpiä. Ennakointi ja muu hätäily ovat myös kovasti vähentyneet. 

Ohjelma on nopeatempoinen. Esimerkiksi laukkaohjelmassa heti kohta kootun laukan noston jälkeen tulee jo ensimmäinen vaihto radan poikki, välittömästi sen jälkeen yhden kirjainvälin päässä sulkutaivutus, sitten mennään V:n muotoisella tiellä radan toiseen päähän tehden kaksi vaihtoa matkan varrella ja päädyssä vielä yksi vaihto radan poikki, minkä jälkeen tulee taas heti perään sulkutaivutus ja lisätty laukka. Sitten tullaankin lopputervehdykseen. Laukkaohjelmassa ei siis todella ehdi yhtään jäädä haaveksimaan. Raviohjelma mennään kootussa ravissa ja siihen kuuluvat avot, sulut, keskiravi ja lisätty ravi sekä peruutus. Käyntiohjelmaan on mahdutettu vielä takaosakäännökset.

Olen tyytyväinen, että vaihdot on saatu nyt siihen kuosiin, että voimme hyvillä mielin osallistua myös mestaruusluokkaan. Minulla tavoitteellisuuteen kuuluu se, että tasolta toiselle edetään (järkevän) reippaasti eli heti, kun uuden tason asiat alkavat olla sen verran hanskassa, että kotona ne sujuvat ainakin 7/10 kerrasta oikein. Kilpailutilanne on aina vähän eri ja siellä tulee jännityksen mukanaan tuomia pikku ongelmia, mutta niin se on kaikilla tasoilla. Edelleen myös HeA:ssa tulee jännitysvirheitä, ja samoin olisi varmaan HeB:ssä ja HeC:ssäkin. Samojen tasojen hinkkaaminen siihen saakka, että ne sujuvat aina yhtä hyvin kuin kotona, johtaisi siis todennäköisesti siihen, että hinkattaisiin vielä seuraavat 10 vuotta.

Eilen käytiin muuten oriasemalla toisessa tiineystarkastuksessa. Kaikki on sujunut hienosti. Mintun varsa on nyt 1 cm pitkä ja sen sydämensyke näkyi ultrassa. 💖


Kotona keväällä 2023. 






lauantai 13. heinäkuuta 2024

Minttu on tiineenä

Alkukesällä vihjasin jossain postauksessa, että olen harkinnut jo pidemmän aikaa astuttaa Mintun ja miettinyt, mikä olisi sopiva ajankohta. Nyt on tilanne se, että Minttu on tiineenä westfalen-orista Instertanz V

Mintullahan on kisaura juuri nyt kuumimmillaan, mutta toisaalta niin olisi ensi vuonnakin ja sitä seuraavana ja edelleen sitä seuraavina, jos vain terveyttä riittää. Tosiasia kuitenkin on, että jos tammasta haluaa varsan, se täytyy tehdä, kun tamma on elossa (heh). Hevosten kanssa ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Siksi ihan loputtomiin ei kannata venyttää. Toinen syy on se, että tammat tiinehtyvät yleensä hyvin vanhoinakin, jos ne ovat noin 12-vuotiaiksi mennessä varsoneet. Jos ensivarsonta menee kovin pitkälle, tiinehtyminen on huonompaa. Kolmas syy on se, että olen saanut haluamani opiskelupaikan Turun yliopistosta ja hakenut opintovapaata lehtorin virastani suurimmaksi osaksi ensi lukuvuotta. Koska nykyään aikuiskoulutustukea ei enää saa eikä minulla ole edellisestä tutkinnosta kuin muutama opintotukikuukausikaan käytettävissä, vyötä joutuu laittamaan noin 9 kuukauden ajan tiukemmalle; enhän voi käydä usein töissä, kun opiskelen täysipäiväisesti, vaikka joitakin lyhyitä sijaisuuksia voin tehdä. Sen vuoksi mm. vähennän omaa valmentautumistani. Mintun mammaloma menee siis kilpailemisen kannalta periaatteessa ihan hyvään kohtaan, koska mieluummin menemme uutta kisakautta kohti niin, että voimme valmentautua normaalisti eli tällä hetkellä kerran viikossa. Nykyinen kisakausi saa jatkua normaalisti ja vielä varmasti loppuvuodenkin voi ratsastaa täysipainoisesti, mutta talven edetessä katsotaan harjoituksia Mintun voinnin mukaan ja kevennetään pikkuhiljaa.

Instertanziin päädyin, koska aloin ensin haarukoida oreja ehdottoman hyvä luonne edellä. Harkitsin myös saman oriaseman Florentinusta, mutta Instertanzin luonteen lisäksi sen askellajit ja raamikkuus veivät voiton. Se vaikuttaa myös tiineyttävän hyvin. Molempien orien kohdalla on hyvä merkki, että ne ovat nyt jo iäkkäinä hyvässä kunnossa. Instertanzilla on trakehner-sukujuuria, ja trakit yleisesti tunnetaan selväpäisinä hevosina.

Tiineys on siis vasta aluillaan, mutta toivotaan, että varsa pysyy kyydissä ja kaikki menee hyvin. Vaikka varsojen kanssa olen puuhannut monta kertaa ennenkin niiden syntymästä saakka, tämä on ensimmäinen oma kasvattini. Tallissani on kolme karsinaa, ja kun tyhjän karsinan ja Mintun nykyisen karsinan väliseinän ottaa pois, siitä saa yhden 3 x 6 m -karsinan tulevalle emälle ja varsalle.


Ordenojalla otettu ultraäänikuva



keskiviikko 3. heinäkuuta 2024

Katse jo seuraavissa kisoissa

Koivumäki Dressage Weekendistä on palauduttu, ja nyt on muutama viikko pelkkää kotiharjoittelua. Heinäkuun lopussa ja elokuussa kalenterissa onkin sitten useita startteja. 

Ensimmäiset kisat saattavat olla Artukaisten aluekisat 27.7., mutta meillä on samana iltana menoa enkä yhtään tiedä kisojen aikataulua eikä edes luokkia ole vielä ilmoitettu, joten nämä kisat ovat kysymysmerkillä. Ainakin jokin vaativan luokka sinne on tulossa.

Ilmoittautunut olen jo kotiseurani KaKen aluekisoihin 3.8. luokkiin HeA:2 ja VaB:0. Seuraavana päivänä 4.8. olisi aluemestaruudet samassa paikassa. Seniorien mestaruudessa on kuitenkin FEI VaB juniorien joukkueohjelma, joka on pidempi ja vaikeampi VaB-tason ohjelma kuin VaB:0. Eilen valmennuksessa otin sen puheeksi ja olin sitä mieltä, että onkohan se vielä liian vaikea, mutta teimme tunnilla ohjelman tehtäviä ja voisimme kyllä kuulemma siihen osallistua. Ohjelmassa on mm. takaosakäännökset, raviavot ja -sulut, laukkasulut sekä neljä vaihtoa, joista kaksi lyhyillä peräkkäisillä lävistäjillä ja kaksi radan poikki. Sulut onnistuvat kyllä, ja nuo muut asiat ovat radoilta vanhoja tuttuja jo. Vaihtojen määrä lähinnä mietityttää, mutta kyllähän ne koko ajan paremmin sujuvat ja on tässä vielä kuukausi aikaakin. Annan ajatuksen vielä vähän hautua, mutta voi olla, että ehkä sittenkin osallistutaan myös mestaruusluokkaan.

Näiden jälkeen elokuussa on vielä Paimion kisaviikonloppu 10. - 11.8. ja Dressage August Festival Ypäjällä 23. - 25.8. Niissäkin on joitain vaativan luokkia, joihin voisimme mennä.

Tässä vielä kuvia Koivumäen kisoista kolmelta eri kuvaajalta.

Kuva: Photoma / Annika Mäki


Kuva: Leena Kahisaari


Kuva: Karita Immonen


Kuva: Leena Kahisaari



Kuva: Leena Kahisaari



Kuva: Leena Kahisaari





Kuva: Leena Kahisaari




sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Me tehtiin se! Vaativan debyytti 30.6.



Kilpailukausi Mintun kanssa jatkui eilen ja tänään Vaskiolla Koivumäen tallin alue- ja kansallisissa luokissa. HeA:4 lauantaina meni mukavasti, saimme 65,714 %. Hyvin tasaisessa 36 lähtijän luokassa emme silti päässeet sijoille. Yritin radalla priorisoida sen, että Minttu pysyisi mahdollisimman rentona ja hyvällä mielellä, jotta se saisi radasta hyvän kokemuksen, koska viikonlopun pääluokkamme oli sunnuntain vaativa B. En siksi yrittänyt pungertaa siitä aivan kaikkea mahdollista irti, vaan tyydyin siihen, että se meni ihan ok. Tulos olikin tasaista suorittamista numeroiden 6 - 7 välillä. Minttu jännitti vähemmän kuin kauden aikaisemmissa kisoissa, mikä oli nyt oikeastaan kaikkein tärkeintä.

Päätavoitteemme oli tosiaan tämänpäiväinen VaB:0, jossa teimme debyytin vaativissa ja saman tien kansallisessa luokassa. Samalla tuli lunastettua se, mistä tämä blogi lähtikin: halusin joskus vielä kilpailla vaativissa luokissa (linkki blogin ensimmäiseen postaukseen). Pian matkan varrella tavoite koveni siihen, että halusin itse ratsukouluttaa kyseisen hevosen alusta saakka. Mintun ostin ratsastamattomana 3-vuotiaana vuonna 2019, ja nyt Mintun ollessa 8-vuotias odotus ja lupaus on lunastettu. Eivät nämä olleet maailmanmestaruuskilpailut eikä suorituskaan ollut yhtä hyvä kuin Jessica von Bredow-Werndlillä, mutta meille tämä on todella hieno hetki.


Tästä lähdettiin toukokuussa 2019.







































VaB:0:n tulos oli 60,125 %. Radassa oli paljon hyvää, ja tuomarit kehuivat Mintun aktiivisuutta, ryhdikkyyttä ja kantamista. Laitoinkin Minttuun nyt enemmän painetta kuin HeA:ssa, jossa annoin sen kulkea vähemmän terävänä ja vähemmällä kokoamisella. Yksi ilmeisesti jännityshyytyminen tuli kesken lisätyn ravin ja heti sen jälkeen, vaikka edelliset liikkeet olivat sujuneet hyvin, mutta siitä toivuttiin ja matka jatkui. Keskilaukkaympyrät menivät aktiivisessa laukassa. Eniten jännitin vaihtoja, koska ne eivät ole Mintulla kuitenkaan vielä mikään ihan helppo asia ja en tiennyt, miten se reagoisi vaihtoapuihin radalla, kun jännitys aiheuttaa kaikenlaista ennakoimatonta. Noh, eiväthän ne vaihdot ihan oppikirjan mukaan menneetkään, mutta eivät myöskään huonoimmalla mahdollisella tavalla. Huonoin vaihtoehto olisi ollut se, että Minttu ei jännityksissään olisikaan reagoinut vaihtoapuun. Reagoi kyllä: ensimmäisessä vaihdossa laukka vaihtui, mutta jäätävän kierrepotkun kera, ja sen jälkeen Minttu vielä jarrutti ja nosti päänsä. Toinen oli vähemmän villi, mutta siinäkin tuli loikka ja se meni tasajalkavaihdoksi. Vaihdot tulivat kuitenkin avusta ja oikeassa paikassa, vaikka niistä tuli huonot numerot. Niiden jälkeen kuitenkin matka jatkui nopeasti hyvässä laukassa. Vaikka kupruja tuli, rata oli sitä mitä toivoinkin: siinä oli monia hyviä asioita ja se oli oikein kehityskelpoista menoa. Tänään leivoin täytekakun ja syön sitä tätä kirjoittaessani, koska kun on syytä juhlia, pitää juhlia!

Eikä tämä tähän tietenkään lopu, kuten ei myöskään lopu blogin tarina. Minnan kanssa seuraavat treenit on sovittu keskiviikoksi. Harjoitukset jatkuvat, ja nyt parannetaan ja kehitytään lisää.


Alla videopätkiä molemmista radoista. Kuvat ovat VaB:stä. Kiitos kuvista Karita Immoselle!









































tiistai 11. kesäkuuta 2024

Yksi toteutunut unelma: oma laidun omassa pihassa




Hevoset pääsivät eilen laitumelle  eikä mihin tahansa vaan siihen, jonka saimme täksi kesäksi tehtyä mieheni kanssa omalle pellollemme. 

Laitumen teossa on ollut monia vaiheita, ja saimme sen vasta täksi kesäksi käyttöön, vaikka pian tulee täyteen kolme vuotta asumista täällä. Ensimmäisenä kesänä (2021) vasta muutimme tänne heinä-elokuun vaihteessa, joten laidunkaudesta oli suuri osa jo mennytkin eikä laitumen pykääminen ollut prioriteettilistalla muutenkaan ykkösenä. Toista kesää en muista ihan tarkkaan. Joko silloin laidunta ei vielä yritettykään laittaa, tai sitten se oli se kesä, kun siemenet kyllä kylvettiin ja ruoho lähti ihan alkuun kasvuun mutta paloi viikkojen hirmuhelteiden vuoksi karrelle. Viime kesänä laitumen valtasi alsikeapila, joka on suurina määrinä hevosille myrkyllistä. Siispä apila myrkytettiin, laidun käännettiin ja siihen laitettiin viime syksyä vasten uudestaan ruohonsiemeniä. Tänä keväänä olen jännityksellä odottanut, onko apila hävinnyt, ja onhan se. Yhtään alsikeapilaa ei ole laitumessa näkynyt. Sen sijaan tuli uusi takaisku, kun kävi ilmi, että maassa vaaninut peltosaunion eli saunakukan valtava siemenpankki on nyt aktivoitunut ja laitumessa on ollut enemmän saunakukkaa kuin ruohoa. Saunakukka ei ole myrkyllinen, mutta se on erittäin kovasti leviävä rikkaruoho, jonka kukka muistuttaa päivänkakkaraa. Yksi kasvi voi tuottaa kymmeniä tuhansia siemeniä, jotka voivat säilyä itämiskykyisenä maassa jopa vuosia. Koska saunakukkaa ja muitakin rikkaruohoja on nyt ollut niin paljon, ruoho ei ole kasvanut niin hyvin kuin olisi toivonut. Olen käyttänyt kesäkuussa kuitenkin kymmeniä tunteja saunakukan ja muidenkin rikkaruohojen niittämiseen ja juurineen repimiseen, jotta ruoholle tulisi enemmän tilaa kasvaa. Koko loppukesän joudun kuitenkin tarkkailemaan, milloin uusia saunakukkia nousee maasta, ja niittämään ne, ennen kuin niiden siemenet kypsyvät. Saunakukka itsessään on yksivuotinen, joten kun niitä estää tuottamasta uusia siemeniä, pikkuhiljaa niistä pitäisi päästä eroon sitä mukaa kun maassa jo oleva siemenpankki hupenee.

Laidun ei siis ole mikään täydellinen, mutta on siellä ruohoakin ihan kohtuullisesti ja hevoset ovat tyytyväisiä. Syksyllä laidunkauden päätyttyä laitan paljaammiksi jääneille laikuille vielä lisää ruohonsiemeniä, jotta ne ehtivät ensi laidunkauteen mennessä kasvattaa vahvat juuret ja laidunpohjasta tulee vielä ruokaisampi.

Aidassa on puutolpat kaikissa kulmissa, ja sen lisäksi joka neljäs tolppa on puusta. Loput ovat perinteisiä muovitolppia. Halusin tällaisen ratkaisun, koska sopivin välein olevat puutolpat tekevät aidasta todella paljon tukevamman. Sähkönauhaa vedin kolme kierrosta. 

Hevoset ovat aamusta iltaan laitumella ja tulevat öiksi sisään, jotta laidunpohja saa levätä ja jotta hevoset saavat itsekin varmasti kunnon levon tallissa ja kuivan nukkumapaikan makuulla. On tämä hieman petoaluettakin, ilveksiä ainakin liikkuu, joten senkin puolesta nukun paremmin, kun öisin hevoset ovat tallissa. Samalla ne saavat aamu- ja iltarehunsa.