Miten parantaa suoritustasoa kilpailuissa?

Meillä alkaa Mintun kanssa pian olla kolmas kokonainen kilpailukausi pulkassa, ja tämän postauksen idea tuli mieleeni muutama viikko sitten. Nyt voisi olla sopiva hetki julkaista se. Kaikki lukijani eivät kilpaile, mutta haluan tässä pohtia, millä keinoilla olemme Mintun kanssa voineet parantaa suoritustasoa kisoissa. En tarkoita kilpailuluokissa nousemista ylöspäin vaan sitä, miten millä tahansa tasolla voi pyrkiä saamaan parempia tuloksia. Laitan nämä listaksi, mutta listan osat eivät ole välttämättä missään tärkeysjärjestyksessä.

1. Harjoittele asiat riittävän varmoiksi kotona...

Listan ensimmäinen osa on tavallaan itsestään selvä: harjoittele kotitreenissä kisaradan asiat niin, että ne onnistuvat muulloinkin kuin pelkästään erityisen hyvänä päivänä. Radalla olo on aina varmempi, kun tietää, että sekä hevonen että ratsastaja osaavat esitettävät asiat. Jos hevonen kotonakin vastustaa tuntumaa tai jatkuvasti ottaa raviaskelia käynnin ja laukan välisissä siirtymissä, se tekee sen todennäköisesti myös kisoissa.

2. ...mutta uskalla mennä sen jälkeen kisoihin

Toisaalta totuus taitaa olla, että kisaamaan oppii kunnolla vasta kisaamalla. Kukaan ei opi sitä pelkästään kotitreenissä. En siis suosittelisi hinkkaamaan samoja juttuja maailman tappiin asti kotona, vaan kun ne sujuvat riittävän hyvin, kisoihin vaan. Kisoissa on aina oma jännityksensä sekä ratsastajalla että hevosella, eikä se sillä vähene, että siellä käy harvoin ja lataa kovia odotuksia kaikkiin kahteen starttiin, joita kaudessa aikoo mennä. Koko ratsukko tottuu kisaamiseen paremmin, kun sitä harrastetaan riittävän usein.

3. Totuta hevonen kisoissa näkyviin ja tapahtuviin asioihin

Tätä olen tällä kisakaudella toteuttanut enimmäkseen hyvällä menestyksellä. Olen käynyt muutamilla kisapaikoilla etukäteen harjoittelemassa eli ratsastamassa normaalin treenin ja samalla totuttanut Minttua ympäristöön niin, että paikka ei olisi sille enää uusi, kun mennään esittämään rata. Viime kisoissa Paimiossa Minttu silti jostain syystä jännitti, mutta Artukaisissa, Ypäjällä ja Koivumäessä näkyi selkeä positiivinen ero, vaikka jännitys ei kokonaan häipynyt.

Paitsi kilpailupaikkaan hevosta voi totuttaa myös tavallisiin kisoissa vastaan tuleviin asioihin. Näitä ovat mm. kouluaidat, kukkaistutukset niiden vieressä, tuomarien pöytä/auto/koppi. Monia näistä on helppo harjoitella kotonakin. Itse olen tänä kesänä parkkeerannut autoni ja mieheni auton kentän laidalle ja ratsastanut niitä kohti ja niiden ohi samoin kuin kisoissa. Kentän laidalle tai vaikka keskelle voi myös tuoda mitä tahansa helposti siirreltäviä pömpeleitä, joiden uskoo huolestuttavan hevosta, ja totuttaa sitten niiden ohittamiseen rennosti. Monilla arkisilla pikkujutuillakin voi tällaista tehdä: esimerkiksi takin voi jättää roikkumaan kentän aidalle, jos hevonen on sitä sorttia, joka heti huomaa tällaiset pikkuasiat ja huolestuu niistä. 

Myös hevosjoukossa ratsastamiseen kannattaa totutella. Esimerkiksi nuoren hevosen kanssa on hyvä testata, että se sietää vastaan laukkaavat hevoset, ennen kuin menee 8 muun hevosen kanssa 20 x 50 metrin maneesiin kisaverkkaan.

Paimion aluejoukkuemestaruudet 26.8.2023. Kuva: Annika Mäki / Photoma

4. Harjoittele verryttelyä

Verryttelyyn kannattaa olla suunnitelma. Varsinkin kokemattomalla kilpailijalla verryttely tahtoo usein jäädä toisten väistelemiseksi ja tehottomaksi haahuiluksi, jossa vain tehdään jotain ja "seilataan". Tätäkin voi harjoitella kotona ratsastamalla ensin "kisaverryttelyn" ja sen jälkeen "kisaradan" ilman, että tekee sillä kerralla muuta. Jokaiselle hevoselle sopii vähän erimittainen verryttely, toisilla se on 20 minuuttia ja toisilla tunti. Senkin oppii pikkuhiljaa arvioimaan oman hevosensa kohdalla.

5. Harjoittele myös kokonaisen radan ratsastamista kotona

Enimmäkseen radan osia kannattaa harjoitella palasina, jotta niitä voi hioa kunnolla (jos meni huonosti, heti uusi yritys perään) ja jotta hevonen ei opi rataa ulkoa ja ala ennakoida. Kokeneet kisaajat eivät välttämättä ratsasta kokonaisia ratoja kotona ehkä yhtään kertaa, mutta kokemattomammalle tekee hyvää saada tuntuma siihen, miltä radan ratsastaminen tuntuu tositilanteessa. Radalla ei voi sanoa "eiku" ja ottaa uusiksi, vaan laukka on nostettava pisteessä, vaikka hevonen sillä hetkellä ei tuntuisi ihanteelliselta. 

Radan ratsastaminen kokonaisena auttaa ainakin itseäni myös muistamaan radan varmemmin. En ole unohdellut ratoja kisoissa, mutta en silti kovin hyvin luota muistiini äkillisissä tilanteissa (esim. Koivumäen kisoissa Minttu vaihtoi laukan ja alkoi säätää, ja siinä hötäkässä unohdin hetkeksi, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, kun keskittyminen meni muuhun). Kun rata on hyvin muistissa, voi kisatilanteessa keskittyä ratsastamaan laadukkaasti eikä vain kertaamaan mielessään liikkeiden järjestystä.

6. Uskalla vaikuttaa hevoseen radalla kunnolla

Tämä on varmasti yksi tärkeimpiä kohtia. Kisajännityksessä ratsastaja usein unohtaa vaikuttaa hevoseen niin tarkasti ja jämäkästi kuin kotona valmennuksissa on harjoiteltu ja rata menee usein seilaamiseksi tehtävästä toiseen. Radasta voi tulla ihan sievä, mutta viimeinen terä jää puuttumaan. Hevonen ei tietysti välttämättä reagoi apuihin mahdollisessa ratajännityksessään yhtä hyvin kuin kotona - tämä on Mintun kanssa tuttua meillekin - mutta yrittää täytyy silti.

7. Muista hyvä eteenpäinpyrkimys

Ilman eteenpäinpyrkimystä kaikki tehtävät tuntuvat vaikeilta ja nihkeiltä ja hevonen näyttää vaatimattomammalta kuin onkaan. Silloin se jää pohkeen taakse, mikä vaikuttaa ihan kaikkeen, ja saa todennäköisesti myös askellajeista huonommat arvostelut kuin voisi saada.

Paimion aluejoukkuemestaruudet 26.8.2023. Kuva: Annika Mäki / Photoma

Lounais-Suomen aluemestaruuksista joukkuhopeaa

 

Sellaista tuli Kaarinan Kenttäratsastajille tänä vuonna Paimion joukkuemestaruuskisoista! Mintun kanssa menimme meille uuden ohjelman HeA:7. Siinä on mm. kootut askellajit, avot, takaosakäännökset ja nelikaarinen kiemuraura niin, että kerran vaihdetaan vastalaukasta vastalaukkaan käynnin kautta. Lisäksi ohjelman loppupuolella on vielä käynnin kautta vaihto puolivolttien keskellä tuomaria kohti.

Oma ohjelmamme olisi voinut mennä paremminkin. Toinen tuomari antoi vain reilut 60 %, toinen 65 %, ja ei lainkaan yllättävästi Minttu tietenkin esitti omatoimisen vaihdon. Tällä kertaa se myös jostakin syystä tuijotti kovasti tuomaripäätyä ja veti kroppansa ihan vinoksi ja selän jäykäksi niissä liikkeissä, joissa lähestyttiin päätyä. Nyt ei siis edes auttanut, että kävin viikko sitten Paimiossa treenaamassa ja olen ratsastanut kotonakin "tuomariautoja" eli omaa ja mieheni autoja kohti. Jokin siellä sitä stressasi, vaikka muutamissa viime kisoissa ratajännitystä on saatu vähemmäksi juuri näillä etukäteen ratsastamisilla kisapaikoilla. Radassa oli kyllä monta hyvääkin kohtaa, mm. molemmat keskikäyntiosuudet ja toinen takari, keskiravi, osa siirtymistä ja nelikaarisesta kiemurasta se puolikas, jossa Minttu ei kokenut tarpeelliseksi esitellä vaihtotaitojaan. Lopputervehdyslinja ja pysähdys olivat myös hyvät.

Seuraavaksi mennään vielä kahden viikon päästä Kotimäen aluekisoissa sama ohjelma, ja katson sen jälkeen, vieläkö tälle kaudelle otetaan jotkin kisat vai jatketaanko keväällä. Uskon, että nuo ylimääräiset vaihdot jäävät pois, kun Minttu oppii tekemään ne rennosti ja oikein avusta, ja se tarvitsisi niissä vielä harjoitusta. Niitä on kuitenkin kesken kisakauden vaikea harjoitella juuri siksi, että sitten ne tahtovat tulla haluamattakin mukaan HeA:n radoille. 

Henkilökohtaisiin aluemestaruuksiin en osallistu tänä vuonna, koska Minttu on tänä vuonna 7-vuotias eikä voi osallistua enää nuorten hevosten mestaruuksiin vaan sennujen avoimeen, ja siellä ohjelman taso on VaB. Harjoitellaan ne vaihdot varmemmiksi, ennen kuin lähdetään starttaamaan sillä tasolla.

Yritetään parantaa vielä seuraavissa kisoissa ja katsotaan kisakauden jatkoa sitten. Nyt kuitenkin onnea joukkueelle ja katseet eteenpäin seuraaviin koitoksiin!

Kansallisesta HeA:sta 64,896 %

Kävimme Mintun kanssa Ypäjällä Prestige Cupin finaalissa ratsastamassa HeA kenttäkilpailuohjelma nro 6:n. Emme tosin tavoitelleet finaalissa mitään erityistä tulosta, koska emme osallistuneet ensimmäiseen osakilpailuun, joka oli jo keväällä. Toisen osakilpailun menimme kesäkuussa melkein samoilla prosenteilla.

Rata oli tällä kertaa mukavan tasainen, tosin taas yksi Mintun itse keksimä vaihto kyllä tuli. Se pudotti kahden tuomarin pisteet siitä kohdasta 3:een ja vaikutti tietysti myös kuuliaisuuspisteisiin, jotka ovat tuplakertoimella. Muita rikkoja ei radalla tullut, ei edes perinteistä jännitystahtirikkoa ensimmäisessä keskiravissa. Ajoittain Minttu olisi saanut olla ryhdikkäämpi muodossa ja kantaa paremmin, ja välillä olisin itsekin voinut ratsastaa paremmin pisteeseen.

Noita vaihtoja nyt vain tulee, kun Mintun kanssa on harjoiteltu vaihtoja tänä vuonna usein. En tosin ratsasta yhtään vaihtoa viikkoa ennen kisoja eikä verryttelyissä vaihtoja tule, mutta rata on sitten jokin oma maailmansa, jossa niitä tulee tällä hetkellä aina. Treeniä vain, eivätköhän ne ylimääräiset jää pois, kun Minttu oppii tekemään vaihdot varmemmin avusta.

Mutta kuitenkin kelpo suoritus jälleen kansallisesta A:sta! Olin yksin reissussa, kuten olen tänä vuonna ollut useita kertoja, ja nykyään voin lastata ja purkaa Mintun hyvin yksinkin. Ratsastuskamppeet vain valmiiksi päälle ennen Mintun ulos ottamista traikusta ja Mintun varusteet valmiiksi trailerin viereen.

Seuraava koitos on viikon päästä Paimiossa, jossa olemme tänäkin vuonna mukana Lounais-Suomen aluejoukkuemestaruuksissa Kaarinan Kenttäratsastajien joukkueessa. Siellä menen HeA:7:n.

Kuvaajaa ei ollut tällä kertaa mukana, joten kisakuvat ovat kahden viikon takaa Artukaisista. Kisakuvat otti Vilhelmiina Mäkinen.

Kisojen jälkeen Minttu pääsi hetkeksi perkaamaan kukkapenkin vierustoja ja
loppuillaksi tarhaan Marcellan kanssa.

Marcella koivet ojossa

Artukaisten aluekisoista 66,607 % ja sijoitus

Ennustettu sadekeli peruttiin, ja toissapäivän sunnuntaita vietettiin Artukaisissa aika lailla täydellisessä säässä, noin +20 ja puolipilvistä. Kovin kauan ei kisapaikalla aikaa kyllä vietettykään, sillä olin luokan kolmanneksi viimeinen lähtijä. Suurimman osan kisakaudesta on ollut hyvä tuuri näissä starttivuoroissa, olen melkein aina ollut ihan luokan viimeisten joukossa.

Sain hyvän revanssin kahden viikon takaisista Koivumäen kisoista, joissa oli sama ohjelma eli HeA:4. Siellä radalla tuli laukassa useita virheitä, mutta nyt rata oli tasaisempi. Minttu kyllä pääsi vaihtamaan laukan ensimmäisessä loivassa kiemurassa samassa kohtaa, jossa se yritti vaihtaa Koivumäessä (siellä pääsin estämään, mutta sen seurauksena Minttu pudotti raville). No, nyt jouduin korjaamaan ravin kautta, eli lopputulos siinä liikkeessä sama kuin viimeksi. Toinen kiemura sen sijaan meni sujuvasti ja saatiin siitä hyvät numerot. Kummassakaan laukkalisäyksessä pitkällä sivulla Minttu ei vaihtanut, ja se on tosi hyvä, koska ennen Koivumäen kisoja ja vielä sielläkin se jostain syystä rupesi vaihtelemaan laukkaa nimenomaan lisäyksissä. En uskaltanut nyt ottaa mitään isoja riskejä keskilaukoissa, mutta sain ne kuitenkin esitettyä. Keskihalkaisijalla esitettävässä koottu laukka - koottu ravi - koottu laukka -kuviossa Minttu jännittyi ja ennakoi, koetti karata ravissa, heitti pyllyn ihan vinoon ja teki oudon laukannoston. 😅 Sekin kuitenkin saatiin esitettyä ja nousi oikea laukka.

Hankalimpia liikkeitä meille on ollut kaarto radan poikki kootussa laukassa ja käynnin kautta vaihto keskellä. Siinä Minttu helposti kaatuu pohjetta vasten, menee vinoksi, alkaa ennakoida ja tehdä omia ratkaisuja ja ylipäätään käy hätäiseksi. Harjoittelin sitä kuitenkin viime viikolla parina päivänä aika paljon ja hoksasin, miten saan Mintun pysymään suorempana ja rennompana, ja nyt se onnistui myös radalla! Uuden noston taisin ajoittaa askeleen vaiheen huomioon ottaen väärin, jolloin nostosta ei tullut niin hyvä kuin se olisi voinut muuten olla, mutta muuten kuvio onnistui hyvin.

Radassa oli hassusti useita samoja piirteitä kuin viime radassa:

- Minttu teki jännityksestä tahtirikon ekassa keskiravissa, mutta toinen meni sujuvasti (vaikka siinä sille tuli kakkahätä, joka yleensä jarruttaa sitä tosi paljon).

- Ekassa loivassa kiemurassa vaihto, kuten viime kerralla vaihdon yritys, mutta toinen sujui hyvin.

- Minttu alkoi pärskiä monta kertaa laukkaohjelman alussa, kun nostetaan koottu laukka ja laukataan voltti C:ssä. Sama juttu viime radassa, ihan samassa kohtaa.

Lopputuloksena 66,607 ja sija 4/21. Olin radan jälkeen tyytyväinen, koska perusmeno oli enimmäkseen hyvää, ei kovasti tullut virheitä ja prosentit olivat sellaiset kuin selkään tuntui. Minttu myös laukkasi molemmat keskilaukat pitkällä sivulla suoraan tuomariauton ohi ilman tuijottelua, mikä ei varmasti olisi sujunut ilman, että olisin harjoitellut sitä vähän ennen kisoja. Hyvä Minttu! 💪 Näistä erityisvalmisteluista kisoihin teen oman postauksensa lähiaikoina.

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Vilhelmiina Mäkinen

Kuva: Vilhelmiina Mäkinen

Kuva: Vilhelmiina Mäkinen