sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Let it snow, let it snow, let it snow ūüéĶ

Ajelimme kihlattuni kanssa eilen y√∂ll√§ kotiin Salosta, jossa olimme olleet viett√§m√§ss√§ yst√§v√§pariskunnan h√§it√§. Ei ollut mik√§√§n miellytt√§v√§ paluumatka, vaikka p√§√§tinkin valita v√§h√§n pidemm√§n paluureitin moottoritiet√§ pitkin, jotta keliolosuhteet olisivat paremmat. Lunta tuprutti ja joka paikka oli joko sohjon tai valkean lumen peitossa. Tiesi kyll√§, mit√§ saa seuraavana aamuna ruveta ensimm√§isen√§ tekem√§√§n. ūüėÖ Siisp√§ aamu alkoi ihan liian lyhyiden y√∂unien j√§lkeen lapioimalla lumet tallin ovien luota, jotta p√§√§sin itse sis√§√§n ja hevoset ulos. Seuraavaksi kolasin autotallin edustan, jotta sain ovet auki ja m√∂nkij√§n lumiauroineen pihalle. Monta edestakaisinreissua puskin lunta pois meille tulevalta tielt√§ noin 700 metrin matkalta, jotta sain tien auki. Vain v√§h√§n sen j√§lkeen yst√§v√§llinen naapuri, jota emme viel√§ olleet tavanneet, tulikin pihaan lumilingon kanssa ja kysyi, tarvitsemmeko apua. H√§n sai koneellaan tien putsattua viel√§ paremmin. T√§√§ll√§ maalla on kyll√§ ollut mahtavaa se, miten ihmisiin tutustuu ihan eri lailla kuin kaupungissa ja useimmat ovat niin avuliaita ja mukavia. 

Lumiurakoiden j√§lkeen huolsin viel√§ kentt√§√§. Ajattelin, ett√§ tamppaan kaiken siihen sataneen lumen enk√§ auraa sit√§ yht√§√§n pois, koska yleens√§ lunta on ollut liian v√§h√§n ja j√§√§ p√§√§see pilkist√§m√§√§n sen alta, jos tulee yksikin plussakelip√§iv√§. Iltap√§iv√§ll√§ lunta oli kuitenkin satanut viel√§ lis√§√§ tiivistetyn lumen p√§√§lle ja siin√§ oli selv√§sti raskas edet√§, kun ratsastin. Siisp√§ taidan kuitenkin v√§h√§n silpaista siit√§ pintaa pois. Minttu liikkui kyll√§ reippaasti ja otettiin t√§m√§ voimaharjoitteluna: tehtiin samoja asioita, joita muutenkin olisi voitu tehd√§, mutta lyhyemmin. Alkuverryttelyn j√§lkeen ratsastin v√§h√§n niin kuin verryttelyn jatkona kiemurauraa niin, ett√§ hevonen todella kiemurtelee aina nopeasti uuteen suuntaan kuin k√§√§rme. T√§m√§ on hyv√§ tarkkuus- ja rentoutusharjoitus. Sen j√§lkeen ratsastin pari kertaa avoa uraa pitkin tarkistaakseni, ett√§ kaasu ja ratti toimivat, ja siit√§ l√§hdin ratsastamaan loivaa sulkutaivutusta uralta kohti kent√§n keskustaa. Minttu tuntuu jo hoksanneen n√§m√§ aika hyvin, vaikka v√§lill√§ minulla on viel√§ vaikeuksia saada sit√§ varsinaisesti aloittamaan sulkua eli l√§htev√§n loivasti sivulle. Se n√§ytt√§√§ miettiv√§n, ett√§ t√§ss√§ asennossahan on aina pit√§nyt menn√§ eteenp√§in eli avoa, joten mit√§ t√§m√§ sivulle luisuminen nyt on. 

Lopuksi otin vielä lyhyesti laukkaa niin, että suoristin Minttua ympyrällä. Tein samaa harjoitusta, jota valmennuksessa viimeksi tehtiin, eli loivaa vastataivutusta ympyrän kaarella. Näin saan Mintun suoristumaan ja tunteen siitä, miltä sen pitäisi tuntua. Tämä onnistui hyvin ja pystyin pian lopettamaan. Ei Minttu varmaan olisi enää jaksanutkaan, kun pohja oli sen verran raskas liikkua. Se vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä ja rennolta, vaikka lumimyräkkä piiskasi puita ympärillä.

Tykkään kyllä lumesta, mutta ihan näin paljon sitä ei kerralla tarvitsisi tulla. Maalla joutuu vielä ihan eri lailla miettimään, miten pääsee aamulla pihasta pois. Mutta nämä ovat näitä pikku kupruja - en silti vaihtaisi maalla asumista enää muuhun.

Kelmi nauttii lumesta. ūüíô





Virkeenä pirteenä aamulla aloittamassa aurausurakkaa.



Kentt√§√§kin saa n√§ill√§ keleill√§ huoltaa usein. 


perjantai 28. tammikuuta 2022

Matkaratsastuskuumetta - what, kouluratsukolla?

Vaan totta se on. Olen ilmoittautunut Suomen Matkaratsastusseuran 6.2. pidettävälle matkaratsastuksen etästarttikurssille!

Jossain Marcellan ostamisen aikoihin tekemässäni postauksessa olen kertonut, että viime aikoina olen kiinnostunut hirveästi matkaratsastuksesta. Olen itsekin juossut muutaman maraton-kilpailun (42 km) ja jokin näissä pitkissä matkoissa kiehtoo. Kisasuoritukset koulussa tai esteillä tai melkein missä vain ovat ohi hujauksessa, kun taas matkaratsastuksessa suoritus kestää ainakin parisen tuntia lyhyillä matkoilla. Marcellaa ostaessani takaraivossa päätään nosteli ajatus, että jos Marcella osoittautuu fiksuksi ja terveeksi ratsuksi, voisin kenties kilpailla sen kanssa tässä lajissa. Nyt kuitenkin tuntuu, etten jaksa odottaa paria vuotta vaan voisin sen sijaan kokeilla lajia jo Mintun kanssa. Täällä uudessa kodissamme olen maastoillutkin sen kanssa paljon enemmän kuin aikaisemmin. Minttu voi joskus pöllöillä ja tuijottaa maastossa, niin kuin se silloin tällöin tekee kentälläkin, mutta useimmiten se on mukava maastohevonen ja varsinkin sitten, kun on hetki päästy ravaamaan reippaasti ja päästelty mahdolliset ylimääräiset höyryt pois. :) Kuvittelisin sen nauttivan matkakisoista, etenkin kun matkaa voi taittaa porukassa.

Etästarttikurssi on käytännössä sääntökoulutus, jossa kerrotaan lajin vaatimuksista. Merkitsin kalenteriin myös pari mahdollista matkaratsastuskilpailua keväälle, sillä molemmat ovat vain tunnin ajomatkan päässä. Niihin (tai toiseen niistä) ei myöskään tarvitsisi pitkää valmistautumisaikaa, sillä lyhyimmän kilpailutason (12 - 40 km) matkoille ei edes vaadita erityistä lajiharjoittelua. Säännöllisesti liikkunut, hyvässä peruskunnossa oleva hevonen jaksaa muutaman tunnin maastoilun ongelmitta.

Harmi kyllä matkaratsastus on Suomessa ainakin vielä niin pieni laji, että harrastaja- ja kilpailijamäärät eivät päätä huimaa ja monia kisoja tiedän peruuntuneenkin siksi, ettei ilmoittautuneita ole ollut riittävästi. Menen kuitenkin innolla kuuntelemaan etäkurssia ja katsotaan, mihin tämä kaikki vie. Ehkä tästä tulee minulle uusi harrastus, kouluratsastuksen rinnalle tietenkin. ;)

Kuten kuvatodisteista n√§kee, viihdymme molemmat my√∂s puskissa. ūüėĀ










maanantai 24. tammikuuta 2022

Omien taitojen rajoille ja niiden yli

Minnan tunnilla eilen illalla jatkettiin sulkujen ty√∂st√§mist√§ ravissa ja laukassa. Teht√§v√§t alkavat menn√§ niin haastaviksi, ett√§ todella saa olla kieli keskell√§ suuta. ūüėÖ Valmennuksissa on kyll√§ juuri hyv√§ puoli se, ett√§ siell√§ tulee menty√§ oman mukavuusrajan yli ja varmaan yritetty√§ kovemmin. Kun on ensin tehnyt siell√§ jotain, uskaltaa sit√§ kokeilla my√∂s omin p√§in.

Tajusin, että nyt aletaan olla siinä kohtaa ratsastajan kehityskaarta, jossa omat vanhat taidot eivät enää riitäkään vaan valmentajan merkitys korostuu. Pystyin ennenkin hyvin kouluttamaan hevosen itsenäisesti HeB-tasolle ja osittain itsenäisesti myös HeA-tasolle, mutta nykyään harjoittelemme sellaisia asioita, joita en ole tehnyt joko koskaan aiemmin tai sitten kauan sitten ja helpompina versioina. Pitkään aikaan ei ole ollut sellaista ratsua, joka osaisi esimerkiksi vaativien luokkien asioita. Nyt sitten pitäisi opettaa vaativien ohjelmien asioita Mintulle samalla kun itsekin tavallaan niitä opettelen. Mutta so far so good!

Valmentajasta puheen ollen on todella t√§rke√§√§, ett√§ valmentaja on sellainen, jonka taitoihin luottaa. Kun harjoittelee itselle tuttuja asioita, vaikka hevonen ei niit√§ viel√§ osaisi, kokenut ratsastaja pystyy itsekin arvioimaan, milloin menee hyvin ja milt√§ mink√§kin kuuluu tuntua. Minullekin on tullut treeneiss√§ vastaan jo monia kertoja, jolloin on vain teht√§v√§ se mit√§ valmentaja sanoo ja uskottava, ett√§ nyt meni hyvin ja oikealla tiell√§ ollaan. Menn√§√§n siis omien taitojen rajoille ja niiden yli. 

Eilisellä tunnilla jatkoimme sulkujen harjoittelua. Ensin ravissa tultiin pitkän sivun alkuun niin, että tehtiin ikään kuin huono kulma eli kaarrettiin liian aikaisin pehmeästi kulman ohi, jätettiin jo siinä takaosaa vähän sisälle ja sitten asetus ja taivutus, jolloin lopputuloksena oli sulkutaivutus ravissa uraa pitkin. Minttu oli turhan lupsakalla ja hiukan saamattomallakin päällä eilen, ja tässä tehtävässä vaikeinta oli saada se pysymään riittävän energisenä. Itse taivutus ei ole sille vaikeaa, ennemminkin se tuppaa taipumaan helposti tarpeettoman paljon.

Laukassa saikin sitten olla todella hereill√§. Mullahan on t√§ll√§ hetkell√§ kent√§ll√§ pituutta alle 40 metri√§, ja t√§ss√§ ajassa piti tulla laukassa pitk√§lle sivulle, ratsastaa avoa uraa pitkin, jatkaa siit√§ suoraan sulkutaivutuksessa v√§h√§n sivulle-eteen ja ehti√§ viel√§ ratsastaa hevonen sulusta ulos eli jatkaakin laukassa v√§h√§n matkaa eteenp√§in avoa, ennen kuin p√§√§ty tulee vastaan ja jyr√§t√§√§n valmentajan tuoli. ūüėÜ T√§rke√§√§ oli ajatella sulkua enemm√§n eteen kuin sivulle ja ratsastaa sit√§ vain v√§h√§n matkaa, ennen kuin jo muuttaakin sulun takaisin avoksi. Ymm√§rsin kyll√§ hyvin, miksi n√§in tehtiin: hevonen ei saa sivulle l√§htiess√§√§n loksahtaa ik√§√§n kuin jonnekin junan kiskoille, joita pitkin se vain vy√∂ryy ratsastajan hikoillessa, ett√§ apua meid√§n piti suoristua keskihalkaisijalla ja nyt kaaduttiin jo sen yli. Olisi luullut, ett√§ eih√§n me mit√§√§n sulkua saada aikaan, jos ajatellaan enimm√§kseen eteenp√§in, mutta saatiinpa kuitenkin! Juuri niit√§ esityksi√§ Minna kehui eniten, joissa ajatus oli reippaasti eteenp√§in ja vain v√§h√§n sivulle.

Minttu oli näissä laukkasuluissa oikein yritteliäs. Käyntiä se taas ei osannut eilen mennä ja olisi mieluummin vain nakellut niskojaan, rullannut kaulaansa tai teputellut pientä ravia kävelyn sijaan. Ehkä se tulee uusista, vaikeammista harjoituksista vähän virittyneeseen tilaan ja se sitten näkyy käynnissä. Enimmäkseen sen käyntityöskentely on ollut talven aikana selvästi parempaan päin.

Vaikka yleinen fiilis oli eilisiss√§ treeneiss√§ hiukan ty√∂l√§s, pari edellist√§ ratsastuskertaa meniv√§t tosi hyvin. Valmennusta edelt√§v√§n√§ kertana Minttu teki hienosti laukanvaihdot k√§ynnin kautta radan poikki -kuviolla (S-R) ja oli vastalaukassa taas sen verran herkk√§n√§ vaihtelemaan laukkaa v√§h√§n sinne ja t√§nne, ett√§ p√§√§tin ottaa tilanteesta hy√∂dyn ja yritin pari kertaa laukanvaihtoa t√§yskaarron j√§lkeen uralle palatessani. Ne onnistuivat molemmilla kerroilla, kunhan hevonen ei j√§√§nyt tuijottamaan jotain ep√§m√§√§r√§ist√§ hein√§paalin takana ja muuttanut tyystin suuntaa. ūüėÖ Saimme sitten kyll√§ vastalaukatkin onnistumaan.

Kuvat on otettu aiemmin tässä kuussa, kun koulusatula oli topattavana. Nyt olen onneksi saanut sen jo takaisin.








tiistai 18. tammikuuta 2022

Mitä tehdä, kun kenttä on peilijäässä?

Terveisiä Varsinais-Suomen perinteisestä talvesta: kun lunta tulee, sitä saattaa tulla kerralla myrskyämällä, mutta kovin pitkää jaksoa se ei kestä ennen kuin tulevat plussakelit, vesisateet ja muutaman asteen plussan ja miinuksen välillä seilaavat lämpötilat. Tästä ihanuudesta me Turun seudun hevosihmiset nautimme parhaillaan ja katsomme, kun kenttämme muuttuvat luistinradoiksi. Eilen tuli taas oikein pyryttämällä lunta, joten luistinratani päällä on nyt 5 - 10 cm kuivaa pakkaslunta mukavasti vauhdittamassa liukua. :,D

Ei siis ole sopivampaa hetkeä pohtia, mitä tehdä, kun kenttä on peilijäässä ja käytössä on liikuntahaluinen ratsu muttei maneesia tai halua lähteä sellaiselle trailerin kanssa.

1. Maastoon!

Maastossakaan pohjat eivät tietenkään ole välttämättä ihanteelliset, mutta usein metsäteille ehtii pakkautua sen verran lunta, että ne eivät mene sileälle jäälle samalla lailla kuin ratsastuskenttä. Toisaalta vaikka maastossakin olisi jäistä, hokkikengityksellä voi vähintään kävellä niin paljon kuin sielu sietää - ja sehän tekee hyvää sekä hevosen päälle että kropalle. Jos on pääsy metsäpoluille, siellä pohja on yleensä paljon pitävämpi kuin tasaisilla teillä. Pohjan ei myöskään tarvitse olla täydellinen, jotta siinä voisi ratsastaa. Hevosen fysiikalle tekee hyvää liikkua erilaisilla pohjilla, sillä näin sen lihakset, jänteet ja nivelet kehittyvät kestämään muutakin kuin täydellistä merenpohjahiekka-kumirouhepohjaa. Maastolenkillä voi siis aivan hyvin ottaa mukaan myös ravia ja laukkaa, vaikka tiet olisivat talvelle ominaisesti kovia, kunhan rasituksen määrä ei mene kohtuuttomaksi varsinkaan hevosen tottumuksiin nähden.

Harmittavan moni ei kuitenkaan maastoile koskaan eri syistä: hevonen saattaa olla ikävän säikky, hevonen voi olla ok mutta ratsastaja on säikky, maastoon ei haluaisi lähteä yksin muttei saa seuraa, omat maastot eivät innosta tai sitten ratsastaja ei vain pidä maastoilua kovin tärkeänä. Nyt kenttien ollessa huonoja voisi kuitenkin kokeilla ottaa hevosen liikuntaohjelmaan säännöllisesti maastoilua tai jopa testata kunnon maastoilukuuria. Meillekin tuli Mintun kanssa loppukesän-alkusyksyn aikana viiden viikon mittainen yhdistelmä lomailua ja maastoilua, kun olimme juuri muuttaneet tänne ja kenttä ei vielä ollut ratsastuskunnossa. Siitä lähdimmekin suoraan nuorten hevosten aluemestaruuksiin HeA-tason radalle, jollaisia olimme aiemmin menneet vain kaksi, ja tulimme takaisin pronssimitalin kera. Todistetusti hevonen siis pysyi letkeänä ja kunnossa sillä, mitä metsäteillä saimme tehtyä!

Maastossa pari päivää sitten (kuten myös tänään).






































2. Viilaa käyntityöskentely priimaksi

Käyntityöskentely jää monelta ratsastajalta usein liian vähälle huomiolle tai jopa pelkästään alku-, väli- ja loppukäynteihin. Käynnissä voi kuitenkin harjoitella samoja asioita kuin ravissa ja laukassa. Alla muutama tehtävä, joista itse pidän:

Siirtymät. Etsi käynnistä eri vaihteita ja tee siirtymiä hevosen koulutustason mukaisesti lisätty käynti - keskikäynti - koottu käynti - keskikäynti - lisätty käynti. Helpommassa tehtävässä käynnin pituutta voi säädellä portailla lyhyempi - pidempi. Hevosen raamin tulisi venyä, kun askelpituus venyy.

Pysähdykset. Harjoittele ratsastamaan pysähdys täsmällisesti pisteessä (kouluradalla hevosen lapa kirjaimen kohdalla) ja tasajaloin. Tunnustele ja tarvittaessa pyydä jotakuta kertomaan, miten hevonen seisoo. Opettele korjaamaan pysähdystä niin, että hevonen siirtää eteenpäin vain sitä jalkaa, joka jäi taakse. Ole myös tarkka, että hevonen lähtee pysähdyksestä pontevasti eteenpäin eikä laahusta ensimmäisiä askelia.

Suoruus. Suoruutta on se, että hevonen toimii molempiin suuntiin mahdollisimman yhtäläisesti, ei nojaa kumpaankaan ohjaan tai pohkeeseen, on suoralla suora ja kaarevalla uralla kaareva eli takajalat seuraavat etujalkojen uraa. Käynnissä voi tehdä samat harjoitukset kuin muissakin askellajeissa: pohkeenväistöä, avoa, sulkua, siksakkia, asetusharjoituksia, takaosakäännöksiä, voltteja, kiemurauria... Ja kerrankin on aikaa miettiä taivutusta kunnolla, kun vauhti ei päätä huimaa.

Working equitation -tyyppiset tehtävät. Näitä en kylläkään ole vielä itse kokeillut, mutta talvella on loistava aika koota kentälle tehtävärata, joihin voi kuulua mm. kulmaperuutus puomien välissä, portin avaaminen ja sulkeminen hevosen selästä käsin, esineiden poimiminen ja erilaisten jännittävien elementtien ohi tai läpi ratsastaminen. Tärkeää ei ole vauhti vaan huolellisuus ja rentous.

3. Maasta työskentely ja asioihin siedättäminen

Hevosen kanssa voi työskennellä maasta niin, että sitä siedätetään asioihin, joita se tällä hetkellä jännittää. Tavoitteena on, että kun ensi kesän kisoissa kisaradalle lentää muovikassi tai yleisö alkaa taputtaa, hevonen ei enää alakaan stressata ja jännittää. Siedätykseen löytyy monia hyviä opetusvideoita mm. YouTubesta. Tärkeää kuitenkin on, että hevosen käsittelijä tietää, mitä on tekemässä. Kokemattoman ei pidä lähteä noin vain huiskimaan hevosta sitä pelottavilla asioilla, sillä se saattaa johtaa vaaratilanteisiin ja saada hevosen pelkäämään entistä enemmän. Osaavan apurin kanssa hevosen totuttaminen kaikkeen mahdolliseen on kuitenkin valtavan hyödyllinen satsaus, olipa oma harrastaminen millaista tahansa.

4. Lomajakso hevoselle ja itsellesi

Jos hevosen pää kestää ja etenkin jos sillä on kunnollinen tarha, jossa se liikkuu, mikään ei estä antamasta hevoselle esimerkiksi parin viikon lomaa, kun säät ja pohjat ovat huonoimmillaan. Tarhakaverit usein liikuttavat toinen toistaan, mutta hevoselle voi keksiä muutakin puuhaa. Esimerkiksi Minttu ja Marcella rakastavat sitä, että mieheni katkoo välillä pienen puun (harvennamme näitä pihamme ympäristöstä, joten niitä riittää!) ja laittaa sen tarhaan. Hevoset saattavat nakertaa puuta turpa turpaa vasten jopa silloin, kun heinääkin olisi tarjolla.

Miehen puuyllätys sai iloisen vastaanoton.












































Jätä ihmeessä kommenttisi kommenttikenttään ja kerro, mihin ratkaisuun olet itse päätynyt, kun pohjat ovat huonossa kunnossa!

lauantai 8. tammikuuta 2022

Sulut työn alle

Meid√§n hommahan menee jo suorastaan vakavaksi. Talven aikana on tosiaan aloitettu valmennuksissa sulkutaivutusten alkeita laukassa, ja eilen alettiin harjoitella samaa ravissa. T√§n√§√§n taas tein muutamia ensin k√§ynniss√§. J√§rjestys tosiaan t√§m√§. ūüėā

Eilen Minnan treeneiss√§ teimme teht√§v√§√§, joka muistaakseni tulee my√∂s joissakin vaativan kouluohjelmissa vastaan (en ole varma, tuleeko juuri uralla vai kenties keskihalkaisijalla, mutta samantapaisena kuitenkin). Pitk√§lle sivulle tultiin ravissa ja pitk√§ sivu piti aloittaa lyhyell√§ avotaivutuksella. Sen j√§lkeen suoraan voltille, josta suoraan sulkutaivutukseen edelleen uraa pitkin. Avotaivutuksessahan hevosen pit√§isi liikkua samassa asennossa kuin se on volttia aloittaessaan, joten avo valmistelee volttia. Sulkutaivutus uraa pitkin taas on helpointa aloittaa suoraan voltilta, koska siin√§ asento on sama kuin volttia lopettaessa. Minusta kyll√§kin eilen tuntui, ett√§ Minttu oli vaikea saada jatkamaan sulkua heti voltin j√§lkeen, kun taas t√§n√§√§n sain sen aika helposti siirretty√§ sulkuun ihan suoriltaan ilman volttia. Syy t√§m√§n p√§iv√§n helppouteen oli kuitenkin varmaan se, ett√§ t√§n√§√§n Minttu oli paljon energisempi kuin eilen (enimm√§t piti laukkuuttaa ensin liinassa pois, ja sit√§ tapahtuu nyky√§√§n tosi harvoin en√§√§ ūüėā) ja ylip√§√§t√§√§n tunnumme molemmat hoksaavan asioita niin, ett√§ ensin harjoitellaan valkussa, sitten nukutaan y√∂n yli ja seuraavana p√§iv√§n√§ kokeillaan uudestaan uusin voimin. 

Tänäänkin aluksi ravisulku tuntui hiukan hankalalta, joten tein ensin muutamia käynnissä. Siinä Mintun tuntui olevan helpompi järjestellä jalkansa ja kroppansa ja pääsin kehumaan sitä oikeista reaktioista. Sen jälkeen saman siirtäminen raviin olikin yllättävän sujuvaa. Monestihan asiat opetetaankin ensin käynnissä, mutta Mintulle vahvin ja helpoin askellaji on aina ollut selvästi ravi, joten siinäkin on puolensa, että esittelee uusia asioita ensin ravissa.

Mutta siis, taas ollaan oppimassa uutta! Tuntuu huikealta ajatella, ett√§ 2,5 vuotta sitten Minttu oli 3-vuotias pallero, jonka selk√§√§n vasta nousin, ja nyt jo opiskellaan oikein vakavasti otettavien kouluhevosten juttuja. Johan t√§ss√§ alkaa kisakuume taas hiukan kolkutella, kun viime kisoista on jo jonkin aikaa ja koko ajan kehityt√§√§n eteenp√§in. 

T√§n√§√§n s√§√§ oli aikamoista lumituiskua, mist√§ varmaan Mintun virtaisuuskin johtui. Sain kuitenkin tuoreita kuvia, kun mieheni tarttui kent√§n laidalla hetkeksi kameraan. 






T√§ss√§ tullaan sulkua ravissa uraa pitkin. Pikkusisko massuttaa taustalla hein√§√§, kun isompi joutuu huhkimaan talvimyr√§k√§ss√§. ūüėĀ