Joko se on kohta 4-vuotias?

Syksy on nyt virallisesti takana ja ensimmäinen talvikuukausi alkanut! Minulle syksyt ovat raskaita, sillä olen iltauninen ja käyn pitkälti aurinkoenergialla, ja varhainen pimeän tulo ja aamulla herääminen ilman auringonvaloa eivät ole ollenkaan minun juttuni. Tänä syksynä myös työkalenterini oli aika täysi, kuten viimekin vuonna tähän aikaan. Vaikka pimeys ei vielä marras-joulukuun vaihteessa hellitä millään lailla, niin virallinen siirtymä syyskuukausista talvikuukausiin on jo sekin henkisesti tärkeä etappi: joulu on tulossa, lunta toivottavasti jo näköpiirissä, uusivuosi lähellä ja sitten mennäänkin kohti kevättä.

Vuodenvaihde on tärkeä siirtymä senkin vuoksi, että silloinhan Minttu on virallisesti jo 4-vuotias! Huh! Vastahan minä sen selkään nousin, kun se oli vasta ihan eskarilainen... Vai olikos sekin jo kuusi kuukautta sitten? Täytyykin ehkä tehdä postaus siitä, mitä tämän puolen vuoden aikana on yhdessä opittu ja tehty ja mitä tavoitteita ensi vuodelle on.

Tokikaan Mintun elämässä mikään ei muutu äkkinäisesti tammikuussa. Oikeastihan se on silloin vasta 3,5-vuotias. Nyt olen ratsastanut Minttua 2–3 kertaa viikossa noin parikymmentä minuuttia kerrallaan, ja ensi vuonna lisään kertoja 3–4:ään ja hiljalleen pidennän harjoitusten kestoa. Kiire ei ole, mutta toisaalta en halua Mintusta myöskään mitään pihan perälle unohdettua hevosta, jota ei kouluteta. Kisahevonen siitä kuitenkin olisi tarkoitus tulla, jos vain tähdet ovat kohdallaan.

Viime viikkoina Minttu on harjoitellut puomien yli ravaamista, maastoillut tallin lähiteillä ja treenaillut lisää tasaisuutta ihan perustyöskentelyyn. Muutenhan olen kouluttanut sen itse selkäännousua lukuun ottamatta, mutta tarkoitus olisi pyytää ratsuttajaa opettamaan tammalle hyppäämisen alkeita vielä tämän vuoden puolella. Itse en ole varsinaisesti mikään esteratsastuksen lahja maailmalle, joten jätän sen opettamisen mieluusti jollekin varmemmalle ratsastajalle.

Nämä kuvat on otettu pari päivää sitten kännykällä puomitreenin jälkeen, joten laatu on mitä on. On joka tapauksessa ihanaa tallentaa näitä arkisia hetkiä, joista jokainen on nuorelle hevoselle kuitenkin niin tärkeä. 

Harjoitusten jälkeen Minttu pääsi takaisin tarhaan ja pelasi omatoimisesti jalkapalloa omalla vihreällä hevospallollaan.

Taas opittiin uutta!

On sillä vieläkin aika vauvamainen ilme. :D

Kaunis tyttö!

3-vuotias treenaa – pitkästä aikaa videopätkää!

Tänään kävi niin kuin viime kerralla, kun kaivoin Pixio-kamerani esiin: kohdistusongelmia. Jostain syystä kamera on nyt pari kertaa tehnyt sitä, että kun ratsastan kauemmas eli päätyyn, se zoomaa lähinnä minuun ja jättää kuvasta pois hevosen jalat. Kun menen lähemmäs, ongelma korjaantuu. Kamera siis seisoo keskellä maneesia. Täytyy ottaa yhteyttä tekniseen tukeen ja kysyä, miksi kamera tekee näin. Ongelmat alkoivat, kun päivitin sen ohjelmiston uusimpaan versioon.

Hyvä uutinen kuitenkin on se, että minulla on videota! Otin taas pari lyhyttä pätkää, sillä koko video on noin 25 minuutin mittainen sisältäen selkäännousun, kakkojen keräämisen ja muuta tilpehööriä. 

Minttu kehittyy kovasti ja tulee koko ajan tasaisemmaksi. Kun aikaisemmin suuri osa ratsastuksesta meni siihen, että se rentoutuu ja lähtee kunnolla imemään eteenpäin, nykyään yleensä saavutamme tämän jo hyvin nopeasti, jopa ensimmäisten ravikierrosten aikana. Tänäänkin ihan hyvää videota olisi saanut jo ensimmäisten minuuttien kohdalta, mutta kamera toimi hiukan paremmin loppuraveissa.

Laukka tuntui tänään tahmeahkolta. Tosin nyt kun katson sitä tuosta videolta, niin eihän se niin kauhean hankalalta näytä. Ehkä Minttu rauhoittui vähän liikaa, kun irtojuoksutin sitä hetken ennen ratsastusta. Siinä vauhtia ja vinkupukkeja oli sen verran, että en olisi välittänyt olla selässä.

Ostin muuten sen estesatulan, jota pidimme testauksessa pari viikkoa. Se on Cliff Barnsbyn malli Schockemöhle ja tuntuu sopivan mukavasti sekä hevoselle että minun takapuolelleni. Minulla ei koulupainotteisena ratsastajana mitään hurjia vaatimuksia estesatulalle olekaan, mutta tämä on mukava istua!

Syksyn ohjelmassa on vielä puomeihin tutustumista ja maastoilua. Alkutalvella Minttu saa pitää useamman viikon lomaa ja mietiskellä oppimaansa kaikessa rauhassa.

Uusi estesatula

Aikuisten hevosten juttuja ja uusi estesatula testaukseen

Mintulla oli tällä viikolla oikein tehoviikko. Maanantaina kävi eläinlääkäri raspaamassa, ja heti suunhoidon jälkeen kengittäjä laittoi Mintulle ensimmäiset popot alle, kun rauhoitusaine vielä hieman vaikutti. Kengityksessä ei ollut minkäänlaisia ongelmia, vaikka rauhoitus ei mikään raskas ollutkaan. Varsinaisia ongelmia ei ollut odotettavissakaan, sillä joitakin viikkoja sitten tehty vuolukin sujui hyvin, mutta jotkut hevoset saattavat reagoida aika rajusti siinä vaiheessa, kun kavioihin aletaan lyödä nauloja ensimmäistä kertaa. Mutta ei Minttu! Fiksu tyttö!

Eilen sitten taas katsottiin satula-asioita. Olin jo ehtinyt harmitella, että nyt se meidän Prestige D1D Zero -satula menee kuitenkin vaihtoon, kun nuorten selkä muuttuu niin nopeasti, mutta ei mennytkään. Sovittaja sanoi, että tuossa mallissa on paljon lapatilaa ja se sietää pieniä muutoksia selässä ilman, että satulaa välttämättä tarvitsee muokata. Saimme siis suosituksen jatkaa samalla satulalla. Estesatulaa meillä ei sen sijaan vielä ollutkaan, ja jätin tallille kokeiltavaksi Cliff Barnsbyn estesatulan. Amerigo Vegakin olisi sopinut, mutta en halua laittaa estesatulaan 2500 euroa, koska se tulee maastoiluun ja pikkuesteillä höntsäilyyn.

Sekin oli Mintulle uutta, että laitoin sille ensimmäistä kertaa takajalan suojat ja päästin irti maneesiin niitä ihmettelemään. Aluksi se heitti pari pukkia ja otti omituisia, korkeita askeleita takajaloillaan, mutta pian suojat eivät ihmetyttäneet enää yhtään. Lopuksi käytiin vielä taluttaen lähimaastoissa.

Ratsupuuhissakin olemme molemmat oppineet yhtä ja toista. Minttu tulee koko ajan tasaisemmaksi edestä, ja nyt on alkanut löytyä sitä luontaista eteenpäinpyrkimystä, jota olen kaivannut. Aluksi Minttu oli vähän tahmean oloinen ja pyrki helposti jarruttamaan. Nyt se on kuitenkin näyttänyt hoksanneen jotain ja liikkuu omalla moottorilla eteenpäin. Aiemmin syksyllä laukannosto ei aina meinannut onnistua, tai sitten laukka katkesi nopeasti. Sittemmin olen huomannut, että se johtui siitä, ettei tamma ollut kunnolla pohkeen edessä; se kyllä liikkui aika reippaasti eteen, mutta koska se oli vähän pohkeen takana, se ei kerta kaikkiaan nostanut laukkaa. Kun olen saanut sen nyt paremmin pohkeen eteen, laukka nousee helposti ja jatkuu ongelmitta.

On muuten ollut tosi mukava huomata, että nyt minulla on hevonen, jolla on aiemmin ratsastamiini nuoriin verrattuna hyvä tasapaino. Useimmat ihan nuorista ratsastamistani hevosista ovat olleet suomenhevosia, ja niillä esimerkiksi laukkaaminen lähtee usein siitä, että on pakko mennä vähän lujaa, jotta laukka pysyisi yllä – mentaliteetilla "tyyli vapaa, kunhan laukkaat". Tasapaino on sitten löytynyt pikkuhiljaa. Minttu sen sijaan on ihan ensimmäisestä kerrasta lähtien laukannut sopivassa temmossa, ei yhtään liian lujaa, hakenut kuolaintuntumaa ja pyöreyttä ja jopa päristellyt rentoutuneesti. 

Videoilla on pienet katkelmat irtojuoksutuksesta (aluksi juoksutin ilman takasuojia). 

Isojen hevosten juttuja eli rautakengät joka jalkaan.

Pieniä suuria harjoituksia

Täällä harjoitukset ovat jatkuneet tuttuun tapaan. Kaivoin Pixio-kamerani esille pitkästä aikaa, jotta saisin vähän videota Mintusta – näitä sisäänratsastusvaiheen hetkiähän on ihana taltioida ja katsella joskus myöhemmin, kun ollaan ehditty pidemmälle. Kameraan tuli kuitenkin jokin häiriö, ja se zoomasi toisessa päädyssä ihan kohtuullisesti mutta toisessa päädyssä kadotti vähintään puolet ratsukosta ja tähtäsi jonnekin katonrajaan. Siksi en saanut järkevää videopätkää, jossa näkyisi useita kierroksia tai edes yhtä kokonaista kierrosta. Leikkasin kuitenkin videosta yhden raviosuuden, jotta saisin edes jotain.

Mintulla oli tuona päivänä (16.8.) tahmeahko päivä. Syyskauden ensimmäinen ratsastus eli tätä edeltävä sen sijaan meni hirmuisen mukavasti, kun tamma oli juuri sopivan energinen. Tällä kertaa se oli vähän työläs pitää liikkeessä. Nyt se pitää muutaman vapaapäivän, minkä jälkeen kokeilen taas uudestaan.

Tallin kengittäjä vuoli kaviot, ja Puuilosta hain ihka ensimmäisen rehusäkin. Koska Minttu siirtyi nyt laitumelta talliin ja aloitti säännöllisen työn, syötän sille yhteensä pari litraa kauraa ja Racing Progressia kuivaheinän lisäksi. Määrä lienee sopiva, mutta täytyy tietenkin tarkkailla vireystilaa ja mahanympärystä. Tähän mennessä se on saanut väkirehuna vain pienen "hyvän mielen annoksen" kauraa kolmesti päivässä, ja rehevällä laitumellahan se ei väkirehua tarvinnutkaan.

Pikkuhiljaa harjoitellaan kaikenlaista uutta. Kävin taluttelemassa sitä ihan viitisen minuuttia lähimaastossa katsoakseni, miten se reagoi pihasta lähtemiseen. Nuuskihan se ja vähän ihmetteli, mutta ei vaikuttanut pelokkaalta ja rentoutui pian. Vein sen myös ulkokentälle, jossa se ei ole vielä nykyisellä tallilla ollut, ja aloin tutustuttaa sitä puomeihin. Kolmen peräkkäisen käyntipuomin ylitys ja yksittäinen ravipuomi olivat tällä kertaa tarpeeksi. Seuraavina viikkoina ohjelmassa on myös useiden peräkkäisten ravipuomien yli ravaaminen ja ravikavaletit. Puomiharjoittelu on sekä ratsain että juoksutettuna valtavan hyvää harjoittelua tarkkaavaisuudelle, rentoudelle ja lihaksistolle, joten aion ehdottomasti pitää ne tiiviinä osana harjoittelua tästä eteenpäin.

Minttu ei muuten ole näköjään tottunut suojiin takajaloissaan, joten siinäpä jälleen yksi harjoiteltava asia. Täytyy laittaa ne sille jalkaan jollain juoksutuskerralla. Ei ollut Nalakaan aikoinaan tottunut, mutta pian sekin oppi. Tekeminen näiden nuorten kanssa ei lopu koskaan – aina on jotain uutta ihmeteltävää ja opittavaa. :)

Laidunloma loppu – takaisin töihin!

Kesällä ei tullut kirjoiteltua lukuun ottamatta niitä muutamaa kertaa, jolloin kirjoitin Mintun saapumisesta ja ensimmäisistä päivistä sen kanssa. Eipä kirjoitettavaa juuri olisi ollutkaan: kävin yleensä pari kertaa viikossa tallilla kääntymässä sen verran, että kävelin laitumelle ja tarkistin, ettei Mintulla ollut haavoja tai muuta huomioitavaa. Lyhyt rapsutteluhetki ja takaisin kotiin. Tallin puolestahan hevosia seurataan päivittäin muutenkin, ja koska halusin antaa Mintulle täydellisen loman, se oli kaksi kuukautta laitumessa ilman yhtään työntekoa kahden 2- ja 4-vuotiaan nuoren tamman kanssa.

Vaikka kesän kääntyminen kohti syksyä on aina ankeaa ja toivoisin omankin lomani jatkuvan, toisaalta odotin elo-syyskuuta innolla, sillä suunnitelmana oli ottaa Minttu silloin takaisin töihin ja aloittaa säännöllinen treenaaminen sen kanssa. Alkukesällähän sen selässä käytiin vain 10 kertaa, enkä itse edes vielä laukannut silloin (tallityöntekijä istui kyydissä pari-kolme kertaa, kun Minttu laukkasi liinassa), joten en ehtinyt tulla tamman kanssa kovin tutuiksi. 

Nyt Minttu on kuitenkin palannut talliin ja aloittanut työnteon! Aioin ensiksi pitää sen laitumella vielä elokuun loppuun saakka ja aloittaa syyskuussa, mutta tallin muutkin hevoset tulivat jo sisään, joten ei parin viikon aikaistaminen missään tunnu. Tämä syksy on Mintulle siis kuin ekaluokkalaisen ensimmäinen syksy: vähän on eskaria jo käyty, mutta säännöllinen opiskelu alkaa nyt. 

Tällä viikolla Minttu on liikkunut kaksi kertaa. Tiistaina juoksutin sen ja kokeilin sillä ensimmäistä kertaa juoksutusvyötä, kapsonia ja niitä apuohjia, joita englanniksi kutsutaan nimellä running side rein. Tällä varustuksella Minttu liikkui oikein kivasti ja haki pyöreäksi. Keskiviikkona kiipesin kyytiin. Hieman jännitti, mahtaako sillä olla pöllöenergiaa ratsain kahden kuukauden tauon jälkeen, mutta pelko oli turha. Saavutimme yhden pienen mutta kuitenkin niin tärkeän virstanpylvään, nimittäin laukkasin Mintun kanssa ensimmäistä kertaa. Mintullekin se oli ensimmäinen laukka ratsastajan kanssa ilman liinaa. Tässä kohtaa aina toivoo, että hevonen ei reagoi uuteen vapauteensa pukittelemalla, ja olin onnesta soikea, kun tamma etenikin ikäisekseen mukavan tasapainoista, reipasta muttei yhtään villiä laukkaa ympäri maneesia ja päristeli rentoutuneesti. Mahtava tunne!

Toinen kesän aikana parantunut asia oli kuolaimen hyväksyminen. Alkukesällä Minttu osoittautui varsin herkkäsuiseksi ja vähän jännitti pientäkin ohjasapua, mutta muutamat ratsastuskerrat ja apuohjien kanssa juoksuttaminen suitsittuna ovat tepsineet, ja nyt se tukeutui kuolaimeen kivasti ja liikkui rentona.

Tänään on vuorossa viikon kolmas liikutuskerta, ja sen jälkeen tamma saa huilata työnteosta pari-kolme päivää. Ohessa vielä ensimmäisenä laidunpäivänä otettuja kuvia. En saanut kovin ihmeellisiä laukkakuvia (ylimmässä kuvassa Minttu kyllä laukkaa, uskokaa tai älkää), sillä tuolloin heinä oli niin pitkää, että jalat eivät näkyneet. :D

Etualalla Minttu, takana läsipäinen 4-vuotias ja kauimpana oikealla 2-vuotias tamma.

Ihania alkuaskelia nuoren hevosen kanssa

Viime viikon olin lomareissulla, mutta tällä viikolla saavutin Mintun kanssa pieniä mutta jännittäviä virstanpylväitä. Menin sen kanssa nimittäin yksin maneesissa, ja koska olimme yksin, niin liinaa ja juoksuttajan apua ei enää ollut. Minttu oli ratsuttajan kanssa kuulemma viime viikolla vähän kävellyt toisen hevosen perässä ilman liinaa, mutta tänään ja toissapäivänä myös ravasin ympäri maneesia. Eipä ole yksinkertainen pitkän sivun ravaaminen varmasti koskaan tuntunut yhtä hienolta! :D Nyt on ihan oma, ihana tamma, jonka kanssa voi jakaa nämä hienot ratsun alkutaipaleen hetket.

Olen toistaiseksi vielä juoksuttanut Minttua pienen hetken ennen selkään nousemista, koska se tuntuu maneesiin mennessä ja juoksuttaessa aika virkulta, mutta se on ollut enemmänkin varovaisuuden kuin varsinaisen tarpeen vuoksi. Mitään tuhmaa se ei ole ratsastajan kanssa tehnyt.

Ratsastan varmaan viikonlopun aikana vielä kerran, ja maanantaina se pääsee laitumelle. Toisaalta olen tietenkin innosta piukeana ja tekisi mieli alkaa heti hioa yhteistyötä ja kiillotella (kuvitteellista) silinteriä kohti kisaratoja, mutta toisaalta on hienoa, että nyt molemmat voimme hengähtää kesän ajan ja lopettaa ensimmäisen koulutusjakson hyvillä mielin, kun hevosella on ratsuhommista vain hyviä kokemuksia.

En ole pyrkinyt opettamaan Minttua vielä kovin kattavasti. Se on nyt tottunut kävelemään, ravaamaan ja laukkaamaan ratsastaja selässään, mutta ilman liinaa on tosiaan ravattu vasta kahdesti, ja laukkaamisen ilman juoksuttajan apua taidan jättää syksyyn. Minttua pystyy kuitenkin jo jokseenkin ohjaamaan käynnissä ja ravissa, mikä sujui nopeasti varmastikin osin ajo-opetuksen vuoksi. Puomeihin en ole sitä vielä totuttanut. Olisi tietysti sinänsä mahdollista jatkaa koulutusta vielä muutama viikko - tulevan viimeisen ratsastuskerran jälkeen sen selässä on käyty vasta kymmenen kertaa - mutta koska kesä on jo käynnissä, haluan sen jo laitumelle, ja kuten sanottu, lopetan mieluummin nyt kymmenen hienosti menneen kuin 15-20:n ei niin hyvin sujuneen kerran jälkeen. Syksyllä kyllä ehtii laukkailemaan, menemään puomeja ja hyppäämään jonkin pikkuesteen.

Maanantain jälkeen kenties laitan jonkin laidunkuvan, jos pysyn kameroineni nuorten tammojen perässä. ;) Alla olevissa kuvissa Minttu on isojen tyttöjen varusteet päällä ja tutustuu maneesin laidalla oleviin kummallisuuksiin.

Ensimmäistä kertaa Mintun selässä!

Pieni ja kuitenkin suuri askel: eilen oli Mintun viides ja minun ensimmäinen kertani, kun sillä ratsastettiin. Menin hetken liinassa ravia molempiin suuntiin, ja Minttu oli oikein vastaanottavainen ja seesteinen. Se antoi jo ratsastajankin vähän vaikuttaa ulkopohkeella rajaavasti ja molemmilla pohkeilla eteenpäin ajavasti, joten juoksuttajan osuus ei ollut enää niin suuri. Tätä edeltävällä kerralla se kyllä jo laukkasikin ratsastaja selässään liinassa, mutta en vielä itse laukannut, sillä tilanteessa oli paljon uutta: uusi (koulu)satula testauksessa, uusi kuolain ja uusi ratsastaja, joka oli sopivan jännittyneen haltioitunut. ;) Olisihan sitä laukkaakin ihan hyvin varmaan voinut mennä, koska Minttu pysyi mieleltään ihan rentona, mutta ensi kerralla ehtii hyvin. Vaikka yritin säätää jalustimet maassa sopivan mittaiksi, ne jäivät kuitenkin ihan liian lyhyiksi, enkä viitsinyt alkaa selästä niitä enää säätämään, koska uudet hihnat ovat paksut ja vielä aika jäykät ja koska Mintulle kaikenlainen selässä säätäminen on vielä uutta. Polvet tuntuivat siksi olevan vähän suussa ja olo oli hiukan epämukava, ja istuinkin kuin tönkkösuolattu muikku. Ensi kerralla siis pidemmät jalustimet ja hyvillä mielin laukkaakin!

Kokeilin Mintulla pehmeästä materiaalista tehtyä, taipuisaa nova-kuolainta geelituttien kanssa, sillä se vaikuttaa olevan hyvin herkkä suustaan ja on tähänastisissa ratsutustuokioissa ollut vähän turhankin herkkä paksulle, metalliselle kolmipalalle. Tamma vaikutti tyytyväiseltä uuteen kuolaimeen, joten käytän toistaiseksi sitä ja ehkä sitten syksyn aikana kokeilen taas kolmipalaa. 

Nyt sitten löytyi muuten satulakin! Alan käyttää sillä Prestige D1-koulusatulaa, joka oli erinomainen löytö satula-autosta. Toiveenani oli löytää koulusatula, jota saa myöhemmin levennettyä ja jossa olisi hyvät tuet ratsastajalle. Mintulla taas on lyhyehkö selkä ja leveä säkä, joten niihinkin kriteereihin oli mahduttava. Katsoin estesatuloitakin, sillä olisin sellaisenkin voinut ottaa ensimmäiseksi satulaksi, mutta olen tuntenut oloni aina mukavaksi koulusatuloissa (myös maastossa) ja pidin tästä satulasta paljon enemmän kuin kokeilemastani Prestige Versailles -estesatulasta. Satulan vaihtoonhan tässä saattaa joutua useampaankin kertaan, mutta toivottavasti D1 sopii edes jonkin aikaa. Jonkin estesatulan aion hankkia koulusatulan rinnalle joskus syksyllä.

Uutta tavaraa on täytynyt hankkia yllättävän paljon. Saatan ehkä säästää jonkin kuivatusloimen, mutta ainakin ulkoloimet menevät kaikki uusiksi, koska Nala käytti kokoa 155 cm ja Mintulle taas sopii 125-135. Hankin myös uudet suitset, koska entiset olivat yllättävän kulahtaneet. Kalliit Mountain Horsen suitset olivat, mutta laatu ei näköjään päätä huimannut. Uudet suitset ovat Passier Blu -merkkiset. Hankin myös kuminauhalliset turvajalustimet tulevaan estesatulaan, uudet jalustinhihnat, parit suojat, bootsit, pari uutta riimua, kapsonin ja harjoja. Nättejä ja hyvälaatuisia satulahuopia on onneksi riittävästi ennestään.

Ensi viikon olen lomamatkalla, joten sovin Mintulle ehkä pari ratsutuskertaa sille ajalle niin, etten ole itse paikalla. Sen jälkeen kenties käyn itse vielä pari kertaa selässä, ja sitten saattaisi olla jo pikkuhiljaa kesälaitumelle siirtymisen aika.

Ainoassa kuvassa sattuivat silmät olemaan kiinni, mutta Minttu edustaa. :D

Ensimmäiset päivät Mintun kanssa

Minttu saapui uuteen kotiinsa vajaa viikko sitten. On kyllä ollut hieno viikko sen kanssa! Mintun selässä on nyt oltu kolme kertaa, ja se otti ensimmäiset ravinsa liinassa ratsastaja selässään jo viime viikolla, kun sen selässä käytiin toista kertaa. Ehkä huomenna voi kokeilla laukkaakin. Se on edistynyt hienosti, eikä selkäännousussa tai ratsastajan kantamisessa ole tullut lainkaan ongelmia. Herkästi se kuuntelee ympäristöään ja tarkkailee, mitä ihmiset tekevät, joten mikään laiskan oloinen tai hidas se ei ole. Luottavainen, kiltti ja yritteliäs kuitenkin – mallioppilas suorastaan.

Vielä en ole itse noussut selkään, mutta hyvin pian sekin aika koittaa. Tarkoitus olisi saada se vain tottumaan ratsastajaan kaikissa askellajeissa ja pystyä jokseenkin ohjaamaan. Sen jälkeen voi käydä muutaman kerran maastossa ja laittaa tamman laitumelle vielä vähän kasvamaan. Tämänikäisillä hevosillahan kasvu on aina kesken, eikä niille ole hyväksi alkaa kantaa ratsastajaa säännöllisesti ihan vielä. Muutaman viikon koulutusjakso 3-vuotiskeväällä ja sen jälkeinen laidunloma ovat hyväksi todettu kombo, sillä hevoset prosessoivat oppimiaan asioita tauon aikanakin eivätkä rasitu lyhyen sisäänratsastusjakson aikana liikaa. Syksyllä voi siis jatkaa motivoituneen ja hyviä kokemuksia saaneen hevosen kanssa siitä, mihin alkukesällä jäi.

Minttuhan on ulkonäöltään hieman hämäävänkin valmis: sillä on kaunis lihaksisto ja pyöreä, hieno ylälinja, ja se saikin Kyvyt esiin -tilaisuudessa rakenteestaan erittäin hyvän numeron 8,5. Lihaksisto kuitenkin kehittyy nopeammin kuin luusto, eli nahkansa alla se on yhtä keskenkasvuinen kuin muutkin ikäisensä. Aika moni näyttää tässä iässä kuitenkin vielä aikamoiselta koipeliinilta. No, en tietysti valita siitä, että hevonen on kaunis. :D Onpahan jotain, mitä kuvata.

Ohessa pari tarhassa napsaistua kuvaa. Huomenna sitten neljäs ratsutuskerta, ja ylihuomenna meille tuleekin satulansovittaja käymään ja sovittamaan koulusatuloita. Jännää!

Tänään ratsutuksen jälkeen.

Naapureihin tutustumassa sadepäivänä. Samalla pääsin testaamaan uuden loimen vedenpitävyyttä.

Tervetuloa kotiin, uusi hevoseni!

Voi että! Toinen kerta toden sanoi, eli toinen ostotarkastukseen viemäni hevonen meni läpi toissapäivänä. Eilen se sitten jo saapuikin tänne Turun seudulle noin tunnin ajomatkan päästä.

Eli minulla on hevonen! Pyörryn! :D

Tämä on kolmas oma hevoseni, mutta nyt olen jotenkin aivan erityisen innoissani. Tämän hevosen myötä nimittäin ajatus on päästä vihdoin panostamaan omaan ratsastusuraani: hankkia säännöllistä valmennusta, päästä kouluttamaan aivan omaa nuorta ja tulevaisuudessa kilpailla kouluratsastuksessa.

Dark Mint Shot eli Minttu on vuonna 2016 syntynyt FWB-tamma (i. Don Larino, ei. Centimor). Se on tällä hetkellä noin 162 cm eli pienehkö, mutta se on hidaskasvuista sukua ja kasvanee vielä useamman sentin. Minttu on kaunis ja korrektirakenteinen ja todella kiltti, luottavainen, yritteliäs, rohkea ja oppivainen. Olin itse sen kanssa klinikalla monta tuntia, ja yhtään ei tarvinnut stressata, miten se käyttäytyy. Myös kuljetus Turkuun meni mutkattomasti, ja perille tullessaan tamma alkoi heti kaikessa rauhassa syödä heiniään. Ei siis paljon vaikuttanut maisemanvaihdos häntä hetkauttavan.

Minttu on ajolle opetettu mutta vielä ratsastamaton. Tai ainakin oli vielä eiliseen saakka. Tänään sen selkään nimittäin laitettiin satula ja kiivettiin ensimmäistä kertaa kyytiin. Ratsuttaja oli apulaisensa kanssa voinut jo kävelyttää hevosta ratsastaja selässä ympäri maneesia. Siihen ei todellakaan aina päästä ensimmäisellä kerralla! Itse en valitettavasti päässyt yllättävän työkiireen vuoksi paikalle, mutta kaikki oli mennyt hienosti. Huomenna menen mukaan itsekin ja harjoitukset jatkuvat. Onni on viisas hevoslapsi!

Eilinen ja osin tämäkin päivä menivät siis tallikaapin täyttämisessä ja järjestelyssä ja Nalan vanhojen tavaroiden läpikäynnissä. Kuivatusloimet ja ehkä toisen sadeloimen säästän, mutta yksi sadeloimi oli niin suuri, että se menee kirppikselle. Toppaloimea en vielä kaivellut esiin, mutta lienee turhan iso sekin. Olen tässä kevään mittaan jo täydennellyt varusteita siten, että pääsen hipel... siis Minttu pääsee käyttämään Passierin uusia hienoja suitsia. ;) Kaikenlaista muutakin uutta tuli hankittua, mm. suojia, jalustimet ja jalustinhihnat, riimuja ja naruja ja juoksutukseen "running side rein" (mitä se on suomeksi?) ja kapsoni. Ja nyt sitten täytyy pari uutta loimea hankkia oikeassa koossa. Myös koulusatulan hankinta on työn alla.

Minttu käy nyt seuraavat viikot siis eskaria ja opettelee liikkumaan kaikissa askellajeissa ratsastajan kanssa ennen kesälaitumelle siirtymistään. Siellä se saa mietiskellä opittuja asioita, ja se käykin oikein hyvin, sillä olin buukannut kesälle aika paljon lomareissuja. Kesäloman jälkeen harjoitukset jatkuvat jälleen säännöllisesti.

Nyt otin vain kännykällä muutamia kuvia, mutta täytyy ottaa kunnon kamera mukaan tallille lähipäivinä. Huomenna pääsen itsekin mukaan, kun selkään mennään toista kertaa. Jokohan päästään ravaamaankin?

Siispä tervetuloa kotiin, Minttu, ja tervetuloa myös ihana hevoskesä!

Kuva: Callisto Horses

Odotus jatkuu

Harmillisesti kävi niin, että ostotarkastukseen 10.5. viemäni tamma ei läpäissyt sitä riittävän hyvin, joten kaupanteko tyssäsi siihen. Kävin kuitenkin parin viime päivän aikana katsomassa muutaman kiinnostavan 3-vuotiaan, ja yhdelle niistä on nyt varattu tarkastus ensi maanantaiksi. Kyllä tämä melkoista odottelua on, mutta toivottavasti odotus palkitaan ja voisin jo viiden päivän kuluttua kirjoittaa hyvistä uutisista. Siihen saakka blogi vaikenee jälleen. :)

Hold your horses...

Että pitikin sattua! Olen koko viikon nukkunut huonosti odottaen kuumeisesti tulevaa maanantaita, mutta tänään kävikin ilmi, että ostotarkastusta joudutaan siirtämään. Uusi aika on 10.5., ellei yllätyksiä satu suuntaan tai toiseen. Nyt ei siis auta kuin odotella taas pari viikkoa.

Jotain mukavaa sentään on odotteluajallekin tiedossa. Hevonen on ilmoitettu Kyvyt esiin -karsintoihin toukokuussa, ja lähden reissuun mukaan, vaikka ainakaan ensimmäisen karsinnan aikaan en siis vielä ole omistaja. On joka tapauksessa mukavaa nähdä toivottavasti tuleva hevosensa irtohypytyksessä ja askellajiarvostelussa. Kyvyt esiin -tilaisuudesta jotkut jo ehkä osaavatkin päätellä, että kyseessä on nuori FWB. Juuri nyt tuntuu, että lähinnä haluaisin horrostaa 10.5. saakka, mutta ehkäpä tässä keksitään jotain järkevää tekemistä odotteluajallekin. :)

Minulle tulee hevonen!

Myin Nalan kesällä 2016. Sehän oli projektiksi ja myyntiin tarkoitettukin, enkä muutenkaan olisi halunnut hevosta siihen tilanteeseen, sillä olin muuttamassa pääkaupunkiseudulle määräaikaisen työsuhteen perässä vuodeksi eikä jatkosta ollut tietoa. Kokemattomana opettajana päivät venyivät, ja pk-seudulla olisi ollut todella kallista pitää hevosta. Sen jälkeen olen kirjoittanut blogia epäaktiivisesti, vaikka olen jo pitkään ratsastanut salolaisen ratsastuskoulun opetus- ja nuoria hevosia yleensä pari kertaa viikossa.

Nyt elämäntilanteeni on kuitenkin sen verran vakiintunut, että päätin ajan olevan kypsä uudelle hevoselle. Tämän hevosen ei ole tarkoitus olla lyhytaikainen projekti vaan se kumppani, jonka kanssa jonain päivänä pääsisin kisaamaan. Vaativat koululuokat eivät ole tavoitteina kadonneet mihinkään. :)

Kirjoitin joitakin vuosia sitten postauksen turistimatkasta Saksaan Verdenin huutokauppaan, jossa myydään nuoria hannovereja. Huutokauppa on 20. heinäkuuta. Koska olin jo kolunnut kotimaan markkinapalstat läpi eikä kriteereihin sopivia hevosia oikein löytynyt, lähes jo ostin lentolipun Saksaan. Viime hetkellä kuitenkin päätin vielä varmuuden vuoksi laittaa ostoilmoituksen hevostalli.netiin - ehkäpä jollain olisi hiljaisessa myynnissä sopiva hevonen.

Kun laadin ilmoitusta, ajattelin, että etsimäni hevonen on ensisijaisesti 4-5-vuotias, keskikokoinen tai melko kookas tamma tai ruuna. Olen kyllä tottunut ratsastamaan aika herkkiä hevosia, mutta yhtä luonteenpiirrettä vältän kuin ruttoa, ja se on nk. spooky horse. En yhtään pidä hevosista, jotka kyttäävät tutussakin paikassa kaikkea, säpsyilevät ja ovat valmiina sinkoamaan, jos neula putoaa lattialle. Etsinnässä on siis hevonen, joka saisi olla aika rohkea ja rennosti asioihin suhtautuva. Ostoilmoitukseen laitoin ikähaarukaksi 3-6.

Kuinkas sitten kävikään! Sain samana päivänä viestin todella mielenkiintoisesta hevosesta, joka asuu aivan lähistöllä. Pari päivää myöhemmin eli tänään kävin katsomassa sitä, ja nyt ostotarkastus onkin varattu viikon päähän. En kerro hevosesta tässä vaiheessa vielä enempää, vaan yritän pysyä pöksyissäni tämän viikon. Odottavan aika on todella pitkä!

Tavaraa on Nalan jäljiltä runsaasti ullakolla säilössä, joten pian on aika kaivella ne jätesäkeistä. Olen hankkinut myös vähän täydennyksiä varustearsenaaliin.

Saksan-reissu on siis toistaiseksi jäissä. Katsotaan ensin, tulisiko tästä minun hevoseni. :)