Ensimmäistä kertaa Mintun selässä!

Pieni ja kuitenkin suuri askel: eilen oli Mintun viides ja minun ensimmäinen kertani, kun sillä ratsastettiin. Menin hetken liinassa ravia molempiin suuntiin, ja Minttu oli oikein vastaanottavainen ja seesteinen. Se antoi jo ratsastajankin vähän vaikuttaa ulkopohkeella rajaavasti ja molemmilla pohkeilla eteenpäin ajavasti, joten juoksuttajan osuus ei ollut enää niin suuri. Tätä edeltävällä kerralla se kyllä jo laukkasikin ratsastaja selässään liinassa, mutta en vielä itse laukannut, sillä tilanteessa oli paljon uutta: uusi (koulu)satula testauksessa, uusi kuolain ja uusi ratsastaja, joka oli sopivan jännittyneen haltioitunut. ;) Olisihan sitä laukkaakin ihan hyvin varmaan voinut mennä, koska Minttu pysyi mieleltään ihan rentona, mutta ensi kerralla ehtii hyvin. Vaikka yritin säätää jalustimet maassa sopivan mittaiksi, ne jäivät kuitenkin ihan liian lyhyiksi, enkä viitsinyt alkaa selästä niitä enää säätämään, koska uudet hihnat ovat paksut ja vielä aika jäykät ja koska Mintulle kaikenlainen selässä säätäminen on vielä uutta. Polvet tuntuivat siksi olevan vähän suussa ja olo oli hiukan epämukava, ja istuinkin kuin tönkkösuolattu muikku. Ensi kerralla siis pidemmät jalustimet ja hyvillä mielin laukkaakin!

Kokeilin Mintulla pehmeästä materiaalista tehtyä, taipuisaa nova-kuolainta geelituttien kanssa, sillä se vaikuttaa olevan hyvin herkkä suustaan ja on tähänastisissa ratsutustuokioissa ollut vähän turhankin herkkä paksulle, metalliselle kolmipalalle. Tamma vaikutti tyytyväiseltä uuteen kuolaimeen, joten käytän toistaiseksi sitä ja ehkä sitten syksyn aikana kokeilen taas kolmipalaa. 

Nyt sitten löytyi muuten satulakin! Alan käyttää sillä Prestige D1-koulusatulaa, joka oli erinomainen löytö satula-autosta. Toiveenani oli löytää koulusatula, jota saa myöhemmin levennettyä ja jossa olisi hyvät tuet ratsastajalle. Mintulla taas on lyhyehkö selkä ja leveä säkä, joten niihinkin kriteereihin oli mahduttava. Katsoin estesatuloitakin, sillä olisin sellaisenkin voinut ottaa ensimmäiseksi satulaksi, mutta olen tuntenut oloni aina mukavaksi koulusatuloissa (myös maastossa) ja pidin tästä satulasta paljon enemmän kuin kokeilemastani Prestige Versailles -estesatulasta. Satulan vaihtoonhan tässä saattaa joutua useampaankin kertaan, mutta toivottavasti D1 sopii edes jonkin aikaa. Jonkin estesatulan aion hankkia koulusatulan rinnalle joskus syksyllä.

Uutta tavaraa on täytynyt hankkia yllättävän paljon. Saatan ehkä säästää jonkin kuivatusloimen, mutta ainakin ulkoloimet menevät kaikki uusiksi, koska Nala käytti kokoa 155 cm ja Mintulle taas sopii 125-135. Hankin myös uudet suitset, koska entiset olivat yllättävän kulahtaneet. Kalliit Mountain Horsen suitset olivat, mutta laatu ei näköjään päätä huimannut. Uudet suitset ovat Passier Blu -merkkiset. Hankin myös kuminauhalliset turvajalustimet tulevaan estesatulaan, uudet jalustinhihnat, parit suojat, bootsit, pari uutta riimua, kapsonin ja harjoja. Nättejä ja hyvälaatuisia satulahuopia on onneksi riittävästi ennestään.

Ensi viikon olen lomamatkalla, joten sovin Mintulle ehkä pari ratsutuskertaa sille ajalle niin, etten ole itse paikalla. Sen jälkeen kenties käyn itse vielä pari kertaa selässä, ja sitten saattaisi olla jo pikkuhiljaa kesälaitumelle siirtymisen aika.

Ainoassa kuvassa sattuivat silmät olemaan kiinni, mutta Minttu edustaa. :D

Ensimmäiset päivät Mintun kanssa

Minttu saapui uuteen kotiinsa vajaa viikko sitten. On kyllä ollut hieno viikko sen kanssa! Mintun selässä on nyt oltu kolme kertaa, ja se otti ensimmäiset ravinsa liinassa ratsastaja selässään jo viime viikolla, kun sen selässä käytiin toista kertaa. Ehkä huomenna voi kokeilla laukkaakin. Se on edistynyt hienosti, eikä selkäännousussa tai ratsastajan kantamisessa ole tullut lainkaan ongelmia. Herkästi se kuuntelee ympäristöään ja tarkkailee, mitä ihmiset tekevät, joten mikään laiskan oloinen tai hidas se ei ole. Luottavainen, kiltti ja yritteliäs kuitenkin – mallioppilas suorastaan.

Vielä en ole itse noussut selkään, mutta hyvin pian sekin aika koittaa. Tarkoitus olisi saada se vain tottumaan ratsastajaan kaikissa askellajeissa ja pystyä jokseenkin ohjaamaan. Sen jälkeen voi käydä muutaman kerran maastossa ja laittaa tamman laitumelle vielä vähän kasvamaan. Tämänikäisillä hevosillahan kasvu on aina kesken, eikä niille ole hyväksi alkaa kantaa ratsastajaa säännöllisesti ihan vielä. Muutaman viikon koulutusjakso 3-vuotiskeväällä ja sen jälkeinen laidunloma ovat hyväksi todettu kombo, sillä hevoset prosessoivat oppimiaan asioita tauon aikanakin eivätkä rasitu lyhyen sisäänratsastusjakson aikana liikaa. Syksyllä voi siis jatkaa motivoituneen ja hyviä kokemuksia saaneen hevosen kanssa siitä, mihin alkukesällä jäi.

Minttuhan on ulkonäöltään hieman hämäävänkin valmis: sillä on kaunis lihaksisto ja pyöreä, hieno ylälinja, ja se saikin Kyvyt esiin -tilaisuudessa rakenteestaan erittäin hyvän numeron 8,5. Lihaksisto kuitenkin kehittyy nopeammin kuin luusto, eli nahkansa alla se on yhtä keskenkasvuinen kuin muutkin ikäisensä. Aika moni näyttää tässä iässä kuitenkin vielä aikamoiselta koipeliinilta. No, en tietysti valita siitä, että hevonen on kaunis. :D Onpahan jotain, mitä kuvata.

Ohessa pari tarhassa napsaistua kuvaa. Huomenna sitten neljäs ratsutuskerta, ja ylihuomenna meille tuleekin satulansovittaja käymään ja sovittamaan koulusatuloita. Jännää!

Tänään ratsutuksen jälkeen.

Naapureihin tutustumassa sadepäivänä. Samalla pääsin testaamaan uuden loimen vedenpitävyyttä.

Tervetuloa kotiin, uusi hevoseni!

Voi että! Toinen kerta toden sanoi, eli toinen ostotarkastukseen viemäni hevonen meni läpi toissapäivänä. Eilen se sitten jo saapuikin tänne Turun seudulle noin tunnin ajomatkan päästä.

Eli minulla on hevonen! Pyörryn! :D

Tämä on kolmas oma hevoseni, mutta nyt olen jotenkin aivan erityisen innoissani. Tämän hevosen myötä nimittäin ajatus on päästä vihdoin panostamaan omaan ratsastusuraani: hankkia säännöllistä valmennusta, päästä kouluttamaan aivan omaa nuorta ja tulevaisuudessa kilpailla kouluratsastuksessa.

Dark Mint Shot eli Minttu on vuonna 2016 syntynyt FWB-tamma (i. Don Larino, ei. Centimor). Se on tällä hetkellä noin 162 cm eli pienehkö, mutta se on hidaskasvuista sukua ja kasvanee vielä useamman sentin. Minttu on kaunis ja korrektirakenteinen ja todella kiltti, luottavainen, yritteliäs, rohkea ja oppivainen. Olin itse sen kanssa klinikalla monta tuntia, ja yhtään ei tarvinnut stressata, miten se käyttäytyy. Myös kuljetus Turkuun meni mutkattomasti, ja perille tullessaan tamma alkoi heti kaikessa rauhassa syödä heiniään. Ei siis paljon vaikuttanut maisemanvaihdos häntä hetkauttavan.

Minttu on ajolle opetettu mutta vielä ratsastamaton. Tai ainakin oli vielä eiliseen saakka. Tänään sen selkään nimittäin laitettiin satula ja kiivettiin ensimmäistä kertaa kyytiin. Ratsuttaja oli apulaisensa kanssa voinut jo kävelyttää hevosta ratsastaja selässä ympäri maneesia. Siihen ei todellakaan aina päästä ensimmäisellä kerralla! Itse en valitettavasti päässyt yllättävän työkiireen vuoksi paikalle, mutta kaikki oli mennyt hienosti. Huomenna menen mukaan itsekin ja harjoitukset jatkuvat. Onni on viisas hevoslapsi!

Eilinen ja osin tämäkin päivä menivät siis tallikaapin täyttämisessä ja järjestelyssä ja Nalan vanhojen tavaroiden läpikäynnissä. Kuivatusloimet ja ehkä toisen sadeloimen säästän, mutta yksi sadeloimi oli niin suuri, että se menee kirppikselle. Toppaloimea en vielä kaivellut esiin, mutta lienee turhan iso sekin. Olen tässä kevään mittaan jo täydennellyt varusteita siten, että pääsen hipel... siis Minttu pääsee käyttämään Passierin uusia hienoja suitsia. ;) Kaikenlaista muutakin uutta tuli hankittua, mm. suojia, jalustimet ja jalustinhihnat, riimuja ja naruja ja juoksutukseen "running side rein" (mitä se on suomeksi?) ja kapsoni. Ja nyt sitten täytyy pari uutta loimea hankkia oikeassa koossa. Myös koulusatulan hankinta on työn alla.

Minttu käy nyt seuraavat viikot siis eskaria ja opettelee liikkumaan kaikissa askellajeissa ratsastajan kanssa ennen kesälaitumelle siirtymistään. Siellä se saa mietiskellä opittuja asioita, ja se käykin oikein hyvin, sillä olin buukannut kesälle aika paljon lomareissuja. Kesäloman jälkeen harjoitukset jatkuvat jälleen säännöllisesti.

Nyt otin vain kännykällä muutamia kuvia, mutta täytyy ottaa kunnon kamera mukaan tallille lähipäivinä. Huomenna pääsen itsekin mukaan, kun selkään mennään toista kertaa. Jokohan päästään ravaamaankin?

Siispä tervetuloa kotiin, Minttu, ja tervetuloa myös ihana hevoskesä!

Kuva: Callisto Horses

Odotus jatkuu

Harmillisesti kävi niin, että ostotarkastukseen 10.5. viemäni tamma ei läpäissyt sitä riittävän hyvin, joten kaupanteko tyssäsi siihen. Kävin kuitenkin parin viime päivän aikana katsomassa muutaman kiinnostavan 3-vuotiaan, ja yhdelle niistä on nyt varattu tarkastus ensi maanantaiksi. Kyllä tämä melkoista odottelua on, mutta toivottavasti odotus palkitaan ja voisin jo viiden päivän kuluttua kirjoittaa hyvistä uutisista. Siihen saakka blogi vaikenee jälleen. :)