Pieniä suuria harjoituksia

Täällä harjoitukset ovat jatkuneet tuttuun tapaan. Kaivoin Pixio-kamerani esille pitkästä aikaa, jotta saisin vähän videota Mintusta – näitä sisäänratsastusvaiheen hetkiähän on ihana taltioida ja katsella joskus myöhemmin, kun ollaan ehditty pidemmälle. Kameraan tuli kuitenkin jokin häiriö, ja se zoomasi toisessa päädyssä ihan kohtuullisesti mutta toisessa päädyssä kadotti vähintään puolet ratsukosta ja tähtäsi jonnekin katonrajaan. Siksi en saanut järkevää videopätkää, jossa näkyisi useita kierroksia tai edes yhtä kokonaista kierrosta. Leikkasin kuitenkin videosta yhden raviosuuden, jotta saisin edes jotain.

Mintulla oli tuona päivänä (16.8.) tahmeahko päivä. Syyskauden ensimmäinen ratsastus eli tätä edeltävä sen sijaan meni hirmuisen mukavasti, kun tamma oli juuri sopivan energinen. Tällä kertaa se oli vähän työläs pitää liikkeessä. Nyt se pitää muutaman vapaapäivän, minkä jälkeen kokeilen taas uudestaan.

Tallin kengittäjä vuoli kaviot, ja Puuilosta hain ihka ensimmäisen rehusäkin. Koska Minttu siirtyi nyt laitumelta talliin ja aloitti säännöllisen työn, syötän sille yhteensä pari litraa kauraa ja Racing Progressia kuivaheinän lisäksi. Määrä lienee sopiva, mutta täytyy tietenkin tarkkailla vireystilaa ja mahanympärystä. Tähän mennessä se on saanut väkirehuna vain pienen "hyvän mielen annoksen" kauraa kolmesti päivässä, ja rehevällä laitumellahan se ei väkirehua tarvinnutkaan.

Pikkuhiljaa harjoitellaan kaikenlaista uutta. Kävin taluttelemassa sitä ihan viitisen minuuttia lähimaastossa katsoakseni, miten se reagoi pihasta lähtemiseen. Nuuskihan se ja vähän ihmetteli, mutta ei vaikuttanut pelokkaalta ja rentoutui pian. Vein sen myös ulkokentälle, jossa se ei ole vielä nykyisellä tallilla ollut, ja aloin tutustuttaa sitä puomeihin. Kolmen peräkkäisen käyntipuomin ylitys ja yksittäinen ravipuomi olivat tällä kertaa tarpeeksi. Seuraavina viikkoina ohjelmassa on myös useiden peräkkäisten ravipuomien yli ravaaminen ja ravikavaletit. Puomiharjoittelu on sekä ratsain että juoksutettuna valtavan hyvää harjoittelua tarkkaavaisuudelle, rentoudelle ja lihaksistolle, joten aion ehdottomasti pitää ne tiiviinä osana harjoittelua tästä eteenpäin.

Minttu ei muuten ole näköjään tottunut suojiin takajaloissaan, joten siinäpä jälleen yksi harjoiteltava asia. Täytyy laittaa ne sille jalkaan jollain juoksutuskerralla. Ei ollut Nalakaan aikoinaan tottunut, mutta pian sekin oppi. Tekeminen näiden nuorten kanssa ei lopu koskaan – aina on jotain uutta ihmeteltävää ja opittavaa. :)

Laidunloma loppu – takaisin töihin!

Kesällä ei tullut kirjoiteltua lukuun ottamatta niitä muutamaa kertaa, jolloin kirjoitin Mintun saapumisesta ja ensimmäisistä päivistä sen kanssa. Eipä kirjoitettavaa juuri olisi ollutkaan: kävin yleensä pari kertaa viikossa tallilla kääntymässä sen verran, että kävelin laitumelle ja tarkistin, ettei Mintulla ollut haavoja tai muuta huomioitavaa. Lyhyt rapsutteluhetki ja takaisin kotiin. Tallin puolestahan hevosia seurataan päivittäin muutenkin, ja koska halusin antaa Mintulle täydellisen loman, se oli kaksi kuukautta laitumessa ilman yhtään työntekoa kahden 2- ja 4-vuotiaan nuoren tamman kanssa.

Vaikka kesän kääntyminen kohti syksyä on aina ankeaa ja toivoisin omankin lomani jatkuvan, toisaalta odotin elo-syyskuuta innolla, sillä suunnitelmana oli ottaa Minttu silloin takaisin töihin ja aloittaa säännöllinen treenaaminen sen kanssa. Alkukesällähän sen selässä käytiin vain 10 kertaa, enkä itse edes vielä laukannut silloin (tallityöntekijä istui kyydissä pari-kolme kertaa, kun Minttu laukkasi liinassa), joten en ehtinyt tulla tamman kanssa kovin tutuiksi. 

Nyt Minttu on kuitenkin palannut talliin ja aloittanut työnteon! Aioin ensiksi pitää sen laitumella vielä elokuun loppuun saakka ja aloittaa syyskuussa, mutta tallin muutkin hevoset tulivat jo sisään, joten ei parin viikon aikaistaminen missään tunnu. Tämä syksy on Mintulle siis kuin ekaluokkalaisen ensimmäinen syksy: vähän on eskaria jo käyty, mutta säännöllinen opiskelu alkaa nyt. 

Tällä viikolla Minttu on liikkunut kaksi kertaa. Tiistaina juoksutin sen ja kokeilin sillä ensimmäistä kertaa juoksutusvyötä, kapsonia ja niitä apuohjia, joita englanniksi kutsutaan nimellä running side rein. Tällä varustuksella Minttu liikkui oikein kivasti ja haki pyöreäksi. Keskiviikkona kiipesin kyytiin. Hieman jännitti, mahtaako sillä olla pöllöenergiaa ratsain kahden kuukauden tauon jälkeen, mutta pelko oli turha. Saavutimme yhden pienen mutta kuitenkin niin tärkeän virstanpylvään, nimittäin laukkasin Mintun kanssa ensimmäistä kertaa. Mintullekin se oli ensimmäinen laukka ratsastajan kanssa ilman liinaa. Tässä kohtaa aina toivoo, että hevonen ei reagoi uuteen vapauteensa pukittelemalla, ja olin onnesta soikea, kun tamma etenikin ikäisekseen mukavan tasapainoista, reipasta muttei yhtään villiä laukkaa ympäri maneesia ja päristeli rentoutuneesti. Mahtava tunne!

Toinen kesän aikana parantunut asia oli kuolaimen hyväksyminen. Alkukesällä Minttu osoittautui varsin herkkäsuiseksi ja vähän jännitti pientäkin ohjasapua, mutta muutamat ratsastuskerrat ja apuohjien kanssa juoksuttaminen suitsittuna ovat tepsineet, ja nyt se tukeutui kuolaimeen kivasti ja liikkui rentona.

Tänään on vuorossa viikon kolmas liikutuskerta, ja sen jälkeen tamma saa huilata työnteosta pari-kolme päivää. Ohessa vielä ensimmäisenä laidunpäivänä otettuja kuvia. En saanut kovin ihmeellisiä laukkakuvia (ylimmässä kuvassa Minttu kyllä laukkaa, uskokaa tai älkää), sillä tuolloin heinä oli niin pitkää, että jalat eivät näkyneet. :D

Etualalla Minttu, takana läsipäinen 4-vuotias ja kauimpana oikealla 2-vuotias tamma.