Kenttä piteni 58 metriin

Minulla on vihdoin kunnon koulukenttä! Tähän saakka kenttä on ollut n. 21 x 33 m, koska tilan edelliset omistajat rakensivat ensin pitkän kentän ja sen jälkeen kuitenkin laittoivat rautaputkitarhan kentän toiseen päätyyn, koska lyhyempi kenttä ilmeisesti riitti hyvin. Kentän tekoon on meillä mahtunut seuraavat vaiheet:

1. Kesällä 2021 kentän vanha pinta kuorittiin pois, koska se oli aivan liian upottava ja paksu. Kantavan kerroksen päälle tehtiin kiilakerros kivituhkasta, sitten pintakerros kivituhkasta ja pienestä määrästä vanhaa hiekkaa. Iso osa vanhasta hiekasta jäi kentän toiseen päätyyn odottelemaan, että sen saisi siitä johonkin käytettyä. Näin saatiin 21 x 33 m:n kenttä. Postaus siitä on täällä.

2. Viime kesänä ja syksynä päädystä nostettiin putkitarha pois, kun hevosten uusi metsätarha oli valmis eikä vanhaa tarhaa enää tarvittu, hiekat työnnettiin syrjään, pohjaa tasoiteltiin ja kentälle tuotiin kivituhkaa kiilakerrosta varten. Viimeiset hommat menivät kuitenkin lokakuulle, ja koska talvi saapui lumineen tänne jo lokakuussa, ei kiilakerrosta ehditty levittää. Talvi siis odoteltiin.

3. Kevään koittaessa tänne onkin sitten tullut kuormia monta kertaa. Kiilakerros tasoitettiin ja tärytettiin, sitten tuli päälle hiekkaa, jota taas tasoiteltiin. Sen jälkeen kivituhkaa. Hiekka- ja kivituhkakerros sekoittuvat pikkuhiljaa, kun vetelen piikkilanalla ja kun ratsastan. Lopuksi myös kentän vanhalle puolelle tuotiin kuormat kivituhkaa ja hiekkaa, koska siihen tuli alun perinkin hiukan liian vähän pintaa ja pinta oli painunut tosi ohueksi.

Vaikka isojakin koneita on ollut apuna, olen saanut viikkojen ajan monta tuntia lähes päivittäin levittää ja kärrätä hiekkoja ihan hartiavoimin, jotta niitä tulisi tasaisesti myös reunoille ja kulmiin. Ei ole siis voinut vain seurata riippukeinussa drinkkejä juoden, miten kenttä rakentuu –  totuus on kaukana siitä ja paljon hikisempi. 😂

Tänään ratsastin ensimmäistä kertaa uudella kentällä. Vielä on tietysti hiukan pehmeää, kun kerrokset eivät ole sekoittuneet kunnolla (hiekka pehmentää ja kivituhka tiivistää, joten ne toimivat yhdessä hyvin) ja kun pohja ei ole yhtään ehtinyt vielä ratsastuksesta ja sateista tiivistyä, mutta ihan hyvin pystyi kuitenkin treenaamaan jo heti. Huomasin, että koko ajan pitkää sivua ratsastaessa oli sellainen olo, että nyt pitäisi jo kääntää. Eipä ollutkaan enää kiire kääntää kulmassa! Nyt on paljon helpompi harjoitella pitkän kouluradan ratoja, kun 60 metriin tarkoitettuja kuvioita ei tarvitse ängetä 33 metriin.

Kentälle yritetään saada vielä tämän kesän aikana laitettua aidat. Haaveilen myös, että ehkä laitan jotain pysyviä tai sitten ruukuissa olevia istutuksia aitojen viereen, jotta kenttä saa viimeisen silauksen. Kouluradan kirjaimet täytyykin tilata myös!

Tänään Mintun kanssa ekat treenit uudella kentällä!

Tämä kuva on otettu suunnilleen siitä kohtaa, missä Marcella seisoo alemmassa kuvassa.
Pohja on vielä vähän erivärinen, koska tälle puoliskolle tuli alle hiekka ja päälle kivituhka,
kun taas toiselle puoliskolle pinnat laitettiin toisinpäin. Väriero tasoittuu sitä mukaa, kun
kenttää käyttää enemmän ja kerrokset sekoittuvat.

Vanhassa kuvassa näkyy vielä päädyssä oleva putkitarha.

Kisakauden avaus Artukaisten ja Salon aluekisoissa

Kilpailukausi päästiin tänä vuonna aloittamaan vasta toukokuun puolella, koska vielä huhtikuussa sää oli niin epävakaa, että koskaan ei tiennyt, mitä taivaalta tulee ja missä kunnossa tiet ovat. Vastapainoksi myöhäiselle aloitukselle otin saman tien kahdet kisat kahden päivän välille toisistaan: Artukaisten aluekisoissa menin HeA:3:n 9.5. ja Salon urheilupuistossa HeA:2:n tänään.

Artukaisissa kone oli vielä aika ruosteessa ja Minttu tapansa mukaan jännitti Artukaisten rataa (mikähän siinäkin on?). Raviohjelma eli ohjelman alkupuoli oli tällä kertaa heikoin, sillä siinä Minttu tuijotteli ja jännittyi. Laukkaohjelman alkaessa Minttu kuitenkin pikkuhiljaa alkoi rentoutua enemmän, ja se osuus meni ihan ok. Lopputulos oli 62,609 %.

Tänään Salossa jännitystä oli edelleen mutta vähemmän. Siitä tuli sinne tänne joitakin virheitä ja sellaisia kohtia, jotka olemme treeneissä tehneet paremmin, mutta yleismeno oli paljon jäntevämpää ja kokonaisuus positiivinen. Tuomaripääty sai vähän hyytymään, ja jouduin tekemään tosissani töitä, että Minttu ei tuomaripäädyssä ja varsinkin sitä kohti ravatessa pysähtynyt. 😅 Tulos oli 64,225 % ja saimme sijoituksesta 8/32 ruusukkeen. Päivä oli tosi kiva: aurinkoa, makkaran ja munkkien syömistä hoitajan kanssa Mintun odotellessa kiltisti trailerissa omia eväitään syöden ja Salon urheilupuiston todella hyvät ratsastusalueet.

Toukokuulle ei oikein ole alue- tai kansallisia kisoja lähialueilla. Ensi viikonloppuna olisi kansalliset, mutta pitäisi ajaa Hyvinkäälle saakka, tai sitten aluekisat Luvialla, joka sekin on aika kaukana ja jossa olisi ohjelmana HeA:0 (ei kuulu suosikkeihin 😄). Keskitytään siis parina seuraavana viikkona taas vaihtojen ja muiden asioiden harjoitteluun ja startataan Ypäjällä ainakin kahdessa luokassa kesäkuun alussa Finnderby-viikolla.

Ratsastuskuvat: Annika Mäki / Photoma (Artukainen 9.5.).

Minttu Salossa suorituksen jälkeen

Oman radan jälkeen oli reilusti aikaa katsoa muiden ratoja, kun olimme
sijoituksessa kiinni loppuun saakka.