Väsyttävä ja jännittävä viikonloppu takana! Eilen lauantaina suuntasin Mintun kanssa kotiseura KaKen kisoihin Piikkiöön Ylikylän tallille, jossa menimme HeA:3-ohjelman. Se oli tarjolla seuraluokkana. Tänään ratsastin HeA:4:n alueluokkana. KaKe piti nyt kaksipäiväisen koulukisaviikonlopun, jossa oli useita erilaisia luokkia sekä seura- että aluetasolla. Saldona oli HeA:4-luokan 3. sija prosentein 64,375 % ja HeA:3-luokasta 2. sija prosentein 68,913 %. Tänään mukana hoitajana oli Alessa, jolle suuri kiitos kuvaamisesta ja hoitamisesta! 🙌
Tuo melkein 69 % on ennätyksemme HeA-ohjelmasta. Minttua jännitti molempina päivinä, etenkin tänään, kun Piikkiöön sattui todella kova tuuli koko päiväksi (kentän laidalla olevien esteiden johteita piti laittaa painojen alle, etteivät lentelisi tuulen mukana ynnä muuta mukavaa). Suuri osa hevosista tuntui olevan tänään jännittyneitä ja jotkut jopa lentoon lähdössä. Sain silti asiat esitettyä, vaikka Mintun jännittyneisyyden vuoksi sai ratsastaa kieli keskellä suuta. Eilisen 68,913 % oli mielestäni ihan oikea tulos: kun jokin asia meni oikein hyvin, tuli 8, ja suurelta osin seiskaa ja jokunen 6 tai 6,5. Se ei silti ollut paras HeA-ratamme. Viime viikon kisarata Salossa on paras tähän saakka, ja sieltä olisi ollut kyllä ansaittua saada monesta kohtaa 8, kun tuli 7 (viime postauksessa ihmettelinkin, kun tuomari kehuu liikkeen sujuvuutta ja korrektiutta ja antaa silti 7).
Eilen Minttu oli koko verryttelynkin ajan jännittynyt. Tänään se tuli verkassa todella hyväksi ja ajattelin, että nyt rikotaan 70 %, mutta sitten alkoi rata ja se kokovartalokipsi... 😏 Tällä hetkellä pystymme ratsastamaan noin 65 prosentin tuntumaan jännittyneenä, ja jos vain se rentous säilyisi aitojen sisälläkin eikä pelkästään kotona tai verkassa, olisi tulostaso jo paljon parempi.
Kumpikaan kisapäivä ei ollut pitkä, vaan odottelua omasta suorituksesta palkintojenjakoon oli tunti tai vähemmän. Matka-aika meiltä Piikkiöön on noin 45 - 50 minuuttia traileria vetäen, eli kun aamupäivällä lähdettiin, iltapäivästä oltiin takaisin kotona.
Nyt olo on todella väsynyt kaikesta touhusta ja kisahulinasta. Minttu saa viettää pari lepopäivää tarhassa Marcellan kanssa ja kävellä ja pukitella siellä mahdollisia lihasjumejaan pois. Onni on sopiva tarhakaveri ja hyvä tarha, jossa hevoset todella liikkuvat joka päivä eikä tarvita mitään tunnin taluttelulenkkejä palautteluiksi.
Seuraavat kisat meillä ovat to 8.6. ja la 10.6. Ypäjällä, kun torstaina menemme alueluokan (HeA:2) ja lauantaina ensimmäisen kansallisen starttimme (sekin HeA:2). 😎
Vietin eilisen helatorstai-iltapäivän Mintun ja kahden reippaan hoitajan kanssa Salon Ratsastusseuran aluekoulukisoissa Salon urheilupuistossa. Startti oli tämän kauden toinen ja tuotti isossa 37 lähtijän luokassa 5. sijan prosentein 67,155 %. Tämä on meidän tähän saakka paras tuloksemme HeA-tasolta, ja sujuvimmalta se tuntuikin!
Olen joskus ollut katsomassa kisoja Salossa, mutta kilpailijana tämä oli ensimmäinen kerta siellä. Ratsastusalueet olivat todella hyvät. Käsihevosille oli oma alue verryttelyn vieressä, verryttelykenttä oli iso, valmistautuvat ratsukot pääsivät ratojen toiseen päätyyn omalle alueelleen ja vierekkäin oli vielä kaksi täysimittaista koulurataa. Sääkin oli kääntynyt pilvisestä aurinkoiseksi siinä vaiheessa, kun saavuimme paikalle iltapäivällä.
Olen kuullut, että monen kisaajan mielestä Salo on levoton ja hevosille vaikea kisapaikka. Onhan siellä omat juttunsa: nyt viereisellä tontilla valmistautumisalueen lähellä työskenteli kaivinkone, ja toisen radan sivustalla ja tuomaripäädyssä on katsomot. Toisen radan vieressä menee myös kävely-/pyörätie. Tie tuskin hevosia itsessään pelottaa, mutta koska vieressä on esimerkiksi Salohalli ja muita urheilupaikkoja, siinä juoksentelee milloin mitäkin joukkueita lämmittelylenkeillä ja muutenkin kulkee porukkaa. Hevosiakin toki on tontilla yhtä aikaa paljon, mutta kuten sanottu, tilaakin on reilusti. Pääsin itse paikalle rauhalliseen aikaan, mutta vilkkaimpaan aikaan jotkut hevoset saattavat kyllä hermostua kaikesta vilinästä.
Radalla melkein kaikki onnistui. Alkutervehdyksessä Minttu kyllä otti taaksepäin askelia, en oikein tiedä miksi, mutta ehkä laitoin siihen liikaa painetta yrittäessäni varmistaa, että se lähtee pysähdyksestä liikkeelle heti isossa ravissa. Vapaassa käynnissä Minttu taas oli niinkin rento, että pääsi kihnuttamaan päätään toiseen jalkaansa ja siitä ropsahti pistesakkoa. 😅 Se kuitenkin kertoo, että se oli radalla rennompi kuin koskaan, samoin se, että tuon käyntiosuuden jälkeen loppulinjaa lähestyttäessä se pärski ravissa useamman kerran putkeen. Se ei ole sen tapaista, koska se jännittää radalla sen verran. Lisäyksistä se olisi voinut piirun verran paremmin tulla takaisin, mutta mitä väliä, se teki lisäykset ja muutkin asiat hyvin ja kulki tasaisessa, hyvässä muodossa läpi ohjelman! Saimme toiselta tuomarilta kommenteiksi "Siisti helpon näköinen rata, kaunis ratsastus" ja toiselta "Siististi ratsastettu rata, hevonen liikkui tahdikkaasti ja hyvässä tasapainossa". Jihuu!
Hiukan kyllä naurattaa, että jos toisella tuomarilla oli jostain kohdasta jotain pientä huomauttamista, numero oli 6,5, ja jos kommenttina oli vain kehuja sujuvuudesta, numero oli 7. Jotenkin mieltäisin, että eikö liikkeestä voisi tulla vähän enemmänkin, jos kerran oli niin sujuvaa... 😄 Mutta kaipa hänellä oli sama skaala kaikkien kanssa.
Olen todella tyytyväinen tämänkertaiseen kisaan. Aina ei varmasti mene näin hyvin, mutta kun välillä menee, se todella motivoi pitkään. Ja kyllä me vielä tulevaisuudessa menemme vielä paremmin.
Kuvaamassa olivat kisahoitaja Vilkku (kuvat) ja Meeri (video).
Nyt on sähkötkin vedetty, heinä- ja vesikipot siirretty uuteen tarhaan ja hevoset päästetty eilen illalla ensimmäistä kertaa uuteen metsätarhaansa. Tarhan rakentamisen vaiheista voi lukea tarkemmin viime postauksesta.
Hevoset rallittelivat illan mittaan jonkin verran, mutta aika pian meno rauhoittui ja tänään aamulla eivät pörisseet enää yhtään, kun vein ne tarhaan. Eilen laitoin molemmille suojat joka jalkaan, mutta tänään ovat jo ilman. Minttu ryhtyi heti syömään. Marcellaa kiinnosti maaperän tutkiminen ja juurien nyppiminen enemmän kuin saman tutun heinän syöminen.
Aavistelen, että hevoset saattavat olla aluksi jumissa nyt kun tarhan pohja on niin paljon mäkisempi kuin edellisessä. Mutta sillähän se lähtee, millä on tullutkin. Tekee hyvää lihaksille käyttää niitä joka päivä, vaikkei olisikaan ratsastuspäivä.
Viime viikonloppuna 7.5. ei sitten tullutkaan kisastarttia meille Marttilassa, koska muita ilmoittautuneita HeA:han ei tullut. Seuraavat kisamme ovat helatorstaina 18.5. Salon urheilupuistossa aluekisoissa, joissa menemme HeA:2-ohjelman.
Siinä se nyt on! 😍 Viime kesän aikana aloitettu projekti on nyt valmis. Tai oikeastaan vedämme nyt alkavana viikonloppuna vielä sähkökaapelin paimeneen kiinni, mutta muuten kaikki on tehty: maatyöt, oksien karsiminen ja aidat. Alempana on useita kuvia, piirroskuva ja videoitu kierros tarhassa. Tarha ei ole säännöllisen muotoinen, mutta jaoin sen kahteen osaan ja laskin metrin askelia harppomalla etäisyydet suurin piirtein, ja ne näkyvät piirroskuvassa. Näillä mitoilla tarhan pinta-ala olisi noin 570 neliötä.
Pohja ei ollut mikään helpoin tähän projektiin, sillä tässä kohdassa kallio on hyvin pinnassa. Osa tolpista upotettiin täyttömaahan sen verran kuin menivät ja kuoppa täytettiin betonilla. Tarhan pehmeämmissä kohdissa tolppien kuopat täytettiin Akfixin Fence Post Fix -polyuretaanivaahdolla. Jotkin tolpat saatiin kaikken tukevimmin kiinni, kun ne sidottiin kiristettävillä liinoilla puuhun kiinni.
Osa tarhasta jätettiin luonnonpohjalle, osa taas täytettiin täyttömaalla ja osaan laitettiin kangas ja hiekka. Täyttömaalla täytetyistä kohdista, joihin ei ole laitettu hiekkaa, on juuri alkanut pikkuhiljaa kasvaa ruohoa.
Tarha on mielestäni ihana, ja on upeaa päästä vihdoin näkemään visionsa ja kättensä työ ilmielävänä. Työnjako meni niin, että kaivurihommat (maan kuoriminen, täyttömaan laittaminen ja isoimman hiekka-alueen levittäminen) ostimme tilaustyönä. Pienemmät hiekkakohdat levitin itse kottikärryillä ja lapiolla. Mieheni pystytti tolpat. Itse laitoin kaikki eristimet, vedin aitanauhat, tein portin, katkoin ja raivasin pienet puut, täytin maassa olevat onkalot ja siistin vesurilla kuusenoksia, jotta kulkuväylistä tuli riittävän leveitä. Hiekkaa jätettiin vielä kasaan, josta voi ottaa kottikärryllä pieniä täyttöeriä sellaisiin kohtiin, joita haluaa myöhemmin ehkä vielä fiksailla.
Upea Paintilla tekemäni havainnekuva tarhasta. :D Mittasuhteet eivät ole ihan metrin päälle, mutta kyllä tämä jotain suuntaa antaa.
Entä mitä tämä kaikki maksoi?
Tässä suurin piirtein, ei euron päälle:
- Maatyöt n. 1000 euroa. Maa-ainekset meillä olivat omasta takaa: peltomme laidassa on vieläkin suurin osa jättimäisestä maakasasta, jonka edelliset omistajat ovat kuorineet pois kenttää tehdessään. Siitä saatiin täyttömaa. Hiekka tuli kentän pintahiekan uusimisesta, ja se on sitä hiekkaa, jota vanhemmissa ratsastuskuvissa näkyy isoina kasoina kentän laidoilla. Maatöille tulee lisää hintaa, jos maa-aineksia täytyy ostaa ja ne täytyy kuljettaa jostain kauempaa.
- Tolppia muistaakseni n. 37 kpl, n. 170 €
- 1,5 rullaa Corralin talvinauhaa ja eristimiä, n. 100 €
- Hippo Safety Fencen aitanauha ja eristimet, n. 500 €
- Veräjänkahvoja, nauhaliittimiä ym. pientä, ehkä 40 €
- Maakaapeli sähköpaimenelle n. 20 €, Olli 600 -verkkopaimen n. 290 €
- Akfix Fence Post Fix -vaahtoa ja betonia. Näitä oli omasta takaa. Akfixin vaahtoputeleita Suomessa myy Kosola Oy, kappalehinta taitaa olla kympin luokkaa.
- Lisäksi painekyllästettyyn puuhun ulkotiloihin upotettavaksi soveltuvia ruuveja pari pakettia. Näille taitaa joitakin kymppejä tulla hintaa.
Karkeasti tähän upposi kaikkinensa suunnilleen 2200 euroa, kun osa tarvikkeista saatiin omasta takaa edullisemmin tai ilmaiseksi ja vain suurin maatyö ostettiin palveluna. Hippo Safety Fence ei ole mikään kovin halpa ratkaisu, mutta ostin sitä kerralla enemmän ja aion aidata ratsastuskentän pelkästään sillä. Sen luvataan kestävän 300 kilon voima, ja jos se katkeaa, se ei vahingoita hevosta. Lisäksi se näyttää hyvältä. Tarhaan halusin kuitenkin myös kaksi kierrosta sähkönauhaa, jotta hevoset eivät vahingossakaan opi nojailemaan aitaan.
Ihan kohta pääsee siis viettämään metsätarhan avajaisia ja päästämään hevoset sinne!
Tolpissa kulkee kaksi kierrosta 40 mm:n talvisähkölankaa ja kaksi kierrosta Hippo Safety Fencen ruskeaa, pintakuvioinniltaan puuta jäljittelevää muovinauhaa.
Tästä pääsee laukkaamaan loivaan ylämäkeen.
Kesällä 2022 tuossa kohtaa oli iso kallioinen pudotus, jonka päällä oli irtoavaa sammalta. Näyttää kuvassa pienemmältä kuin luonnossa.
Sama kohta nyt. Täyttömaalla saatiin pudotus loivennettua.
Alla muutama kuva samasta kohdasta vanhan liiterin edustalta. Neljä ylintä kuvaa ovat kesän ja syksyn ajalta marraskuuhun 2022 saakka ja alin otettu muutamia päiviä sitten. Ensin pahimmat puskat raivattiin pois, ja sitten maasta kuorittiin pintakerros. Levitettiin suodatinkangas ja sen päälle kentän pintakerroksen uusimisesta jäänyttä hiekkaa, jota on ollut isoina kasoina kentän laidalla. Kuusikkoinen kohta jätettiin hevosille säänsuojaksi, molemmat mahtuvat sinne väljästi esimerkiksi pitämään sadetta tai varjoon.
Jos vertaatte ylempään kuvaan, niin tuossa kohdassa oli alun perin kauhean iso, monihaaraiseksi villiintynyt puska. Tässä kuvassa se on jo leikattu.
Täyttömaalla täytetyt kohdat alkavat jo puskea ruohoa. :)
