Hevosen ostaja (Homo Sapiens Wantedus Equixis): tyyppiluokittelu

© Eveliina Korhonen

© Eveliina Korhonen

Minulla on kokemusta nyt kahden oman hevosen myymisestä. Kumpikaan ei ollut herkkyytensä vuoksi aivan helppo myydä, joten prosessin aikana tutustuin melko kattavaan läpileikkaukseen hevosen ostajista. Kuten voimme todeta, selviydyin koettelemuksesta, mutta jo ensimmäisen myymisen aikana totesin, että never again. Koska olen edelleen hengissä ja järjissäni toisenkin myymisen jälkeen, olen jo viittä vaille pätevä opastamaan, miten selvitä kunnialla läpi hevosen myyntiprosessin.

Molemmille hevosilleni löytyi lopulta asialliset ostajat, mutta niillä oli suuri määrä katsojia. Useimpia ostajatyyppejä tuli vastaan useampi kuin yksi henkilö, ja monissa ostajaehdokkaissa oli piirteitä useista ostajatyypeistä. Näin saaan kirjoituksesta sopivan sekametelisopan, joka on täyttä totta mutta josta ei voi tunnistaa yksittäisiä henkilöitä.

1. Savuna ilmaan -tyyppi (Suddenlys Gonelys)

Tämä tyyppi saa sinut epäilemään, oletko nähnyt unta. Eräänä päivänä hän soittaa, kuten vakavissaan oleva hevosen ostaja tekee, ja kyselee hyvin kiinnostuneen kuuloisesti hevosesta. Tulisiko toimeen tammani kanssa? Voiko sen jättää lankatarhaan, kun mulla on lankatarha? Kestääkö laidunruohoa? Savuna ilmaan -tyyppi pitää kaikesta kuulemastaan, ja voit sielusi silmin nähdä hänet hyppelehtimässä innosta tasajalkaa puhelun aikana, sillä tämä on juuri se hevonen, jonka hän tahtoo. Sovitte, että hän tarkistaa lähipäivien aikataulunsa ja ottaa sinuun yhteyttä heti huomenna kertoakseen, milloin tulee kokeilemaan. Tässä vaiheessa hän katoaa savuna ilmaan. Ei soittoa, ei viestiä, ei mitään elonmerkkejä. Todellinen Savuna ilmaan -tyyppi ei myöskään vastaa viesteihisi, joita hänelle asiasta laitat.

2. En osaa lukea mutta osaan kysyä -tyyppi (Non-Readingus)

Tämä tyyppi saa sinut ihmettelemään, miten ostajaehdokas voi samaan aikaan tietää myytävästä hevosesta mutta olla tietämättä siitä yhtään mitään. Hän kyselee puhelimessa tai sähköpostitse kaikki ne asiat, jotka olet listannut erittäin selvästi myynti-ilmoitukseen. Kuinka korkea hevonen on (”Hevonen on X-senttinen”)? Pukitteleeko se (”Ei pukittele tai tee muutenkaan mitään hölmöä”)? Onko sillä maastoiltu yksin (”Erittäin helppo maastohevonen, joka on tottunut maastoilemaan yksin ja porukassa”)? Kun mainitset, että nämä asiat ovat kylläkin myynti-ilmoituksessa, tämä ostajatyyppi vastaa, että hän katsoi vain kuvan ja puhelinnumeron eikä lukenut ilmoitusta.

3. Yksityiskohdat ovat ihania -tyyppi (Detallius Brilliantus)

Vakavissaan oleva hevosenostaja kysyy pienimmätkin yksityiskohdat. Tämän Yksityiskohdat ovat ihania -tyyppi on oppinut hevosenhoito-oppaista, joissa käsitellään usein parin sivun verran hevosen ostamistakin. Hän kysyy hevosesta jo sähköpostilla tai puhelimessa kaiken, mihin voi olla edes teoriassa jokin vastaus olemassa. Minkä koon kenkää se käyttää? Onko sillä enemmän kapea, normaali vai leveä runko (kun ilmoituksessa on ratsastuskuvia ja videoita sekä maininta hevosen rakenteesta)? Jos se on noin X senttiä korkea, niin olisiko se arviosi mukaan ennemmin pari senttiä alle vai pari senttiä yli? Millaiset kuolaimet sillä on? Onko sillä päässä jotain merkkiä, kun kuva on otettu sellaisesta kuvakulmasta, että en ihan varmaksi erota? Tämän tyypin kysymysten kohdalla mielesi tekee kysyä, riippuuko hänen ostopäätöksensä todella hevosen kengän koosta tai siitä, onko hevosella päässään tähti vai kenties tähdenaihe. Tässä ostajatyypissä on usein vaikutteita Savuna ilmaan -tyypistä: hän vie sinulta tunnin aikaa puhelimessa mutta lopulta ei tule edes katsomaan, vaikka kaikki tuntuu miellyttävän häntä. Ehkä tähdenaihe oli liikaa.

4. En halua uskoa sitä todeksi -tyyppi (Deniuys Everythingus)

Tämän ostajatyypin ero En osaa lukea mutta osaan kysyä -tyyppiin on se, että hän on lukenut ilmoituksen, jossa kerrot hevosesta suoraan ja rehellisesti, kuten ”herkkä ja reipas”, ”ei sovellu kokemattomille tai kovakätisille”, ”vaatii vakaata istuntaa ja taitoa käyttää istuntaa ja pohjetta”, ”ei sovellu helppoa hevosesta etsiville”. Hän on kuitenkin ilmeisesti ihastunut hevosen joihinkin ominaisuuksiin eikä tahdo uskoa muita ominaisuuksia todeksi. Niinpä hän soittaa ja ilmoittaa, että hevonen on juuri sopivan ikäinen, kaunis ja kiinnostava, joten sopisiko se tällaiselle tätiratsastajalle, joka on tottunut ratsastamaan ratsastuskouluhevosilla ja joka etsii kaikin puolin helppoa, rauhallista ja vähän laiskaa hevosta leppoisaan puskailuun? Tai sopisiko se 12-vuotiaalle lapselle, joka on jo muutaman vuoden ratsastanut, tosin enimmäkseen ilman opetusta? Kun hämmästyneenä toistat, mitä ilmoituksessa olet kertonut, tämän ostajatyypin äänestä kuuluu odotettu pettymys, kun hän toteaa, että niin ei hän kyl mitään heiluvaan istuntaan tai epävakaaseen käteen reagoivaa hevosta halua kun hän tykkää enemmän semmosista helpoista. Mutta kun se on muuten niin ihana, niin ehkä hevonen muuttuukin toisenlaiseksi, jos hän vain soittaa ja kysyy.

5. Viidessä vuodessa ammattilaiseksi -tyyppi (Rideus Glamorous)

Tämä ostajatyyppi on oikeasti hankala. Hänen eronsa En halua uskoa sitä todeksi -tyyppiin on se, vaikka hän lukisi ilmoituksen ja saisi rehellisen kuvauksen hevosesta sähköpostinvaihdon ja puhelun perusteella, hän on vakuuttunut hevosen sopivuudesta ja haluaa tulla kokeilemaan. Perillä hän kävelee hevosella hetken, yrittää siirtyä raviin, säikähtää hevosen normaalia reipasta ravia ja vetäisee siltä suupielet korviin asti. Loppujen lopuksi hän ei pääse ollenkaan ravaamaan saati laukkaamaan, koska hänellä ei ole vähääkään niistä taidoista, joita hän uskoi itsellään olevan. Hankalan tästä ostajatyypistä tekee se, että järjestät muutaman tunnin päivästäsi vain häntä varten turhan takia, ja se, että pahimmillaan hän syyttää hevosta hulluksi. Häntä ei kiinnosta, että olet juuri itse esittänyt hevosen toimivana hänen silmiensä edessä – vika ei voi olla hänen ratsastustaidoissaan tai siinä, että todellisuudessa hänelle sopisi tällä hetkellä paljon vähemmän herkkä ja anteeksiantavainen hevonen.

6. En tiedä mitä haluan tietää, tiedäks sä? -tyyppi (Buyus Confusious)

Tietämätön tyyppi ei ole erityisen hankala, sillä hän ei vie paljon aikaasi. Olet pohjustanut hevoskauppaa laatimalla mahdollisimman selkeän ja riittävän yksityiskohtaisen ilmoituksen, jotta kiinnostuneet voisivat tulla kokeilemaan hevosta jo niiden tietojen perusteella. Tietämätön tyyppi aloittaa puhelun seuraavin sanoin: ”Matti Meikäläinen täällä hei. Sulla on myynnissä tuollainen 10-vuotias poni. Voisitko kertoa siitä vähän lisää?” Kun kysyt, mitä soittaja haluaisi vielä ilmoituksen tietojen lisäksi tietää, soittaja tuntuu ajattelevan asiaa vasta ensimmäistä kertaa. ”Hmmmh, ääh, ööh… Noh siis, mitähän mä nyt haluisin tietää… Siis kaikenlaista… Ööh, no siis onks se hyvä maastossa?” ”On, kuten on ilmoituksessa kuvailtu.” ”Aa nii joo, no öö… No ei mul kai sit muuta… Mitähän mun pitäis kysyä?”

7. Oispa rahaa -tyyppi (Buyus Persaukius)

Tyypit 7–9 ovat läheistä sukua toisilleen, sillä heistä yksikään ei ole ostamassa hevosta. Oispa rahaa -tyyppi haaveilee hevosesta, vaikka hänellä ei ole siihen mahdollisuutta. Tähän tyyppiin luetaan myös ne, joilla ei ole aikaa tai paikkaa, jossa hevosta voisi pitää. Oispa rahaa -tyyppi ei kestä seurata sivusta, kun joku muu ostaa hänen unelmahevosensa, joten hän toimii kuten kuka tahansa ostaja toimisi ja kyselee hevosesta kovasti. Lopuksi hän kertoo, että hevonen kuulostaa kyllä ihanalta, mutta hänen pitää odottaa seuraavaa palkkaansa, ja itse asiassa hänellä ei ole edes tallipaikkaa kuin vasta syksyllä. Tämän tyypin ominaispiirteisiin kuuluu, että todellisuudessa hänellä ei ole rahaa edes kuukauden päästä eikä sitä seuraavana, mutta se ei estä häntä viemästä myyjien aikaa. Hieman jalostetumpi muoto tästä tyypistä kyselee, voisiko hevosen maksaa esimerkiksi kymmenessä osassa eli noin vuodessa.

8. Saako ylläpitoon? -tyyppi (Non-Buyus Anythingus)

Ylläpitäjätyyppi ajattelee, että hevonen eroaa kaupan kohteena kaikesta muusta. Mikään ei estä häntä kysymästä jokaisesta myytävästä konista, luopuisiko myyjä sittenkin myyntiaikeistaan ja antaisi ilmaiseksi ylläpitäjän käyttöön. Onhan ihan tavallista soittaa esimerkiksi auton myyjälle ja kysyä, että emmää kyl ostaa halua kun se maksaa niin paljon, mutta voinks hakee auton jo tänään ja ottaa sen omaan pihaani? Maksan kyllä bensat, joita käytän!

9. Renkaanpotkija-tyyppi (Kickius Hoovius)

Tyypit 7 ja 8 eivät ole ostamassa hevosta, mutta he kuitenkin haluaisivat sellaisen. Renkaanpotkijatyyppi sen sijaan ei edes halua juuri nyt hevosta. Hän ottaa yhteyttä joidenkin hevosten omistajiin ja kyselee hevosista, mutta omassa päässään hän miettii, että elämäntilanne ei ole kyllä lainkaan sopiva, hevonen vie paljon aikaa ja rahaa ja talokin pitäisi remontoida. Hän ei tule katsomaan hevosta tai ainakaan osta sitä, vaikka se olisi kaikin puolin sopiva. Tämän tyypin tunnistaminen on etukäteen vaikeaa, eivätkä he itsekään tunnista itseään, sillä kukapa myöntäisi olevansa itse renkaanpotkija.

10. Fiksu ostaja -tyyppi (Buyus Intelligus)

Fiksu ostaja lukee myynti-ilmoituksen ja ottaa yhteyttä vain, jos hevonen vaikuttaa sen perusteella sopivalta. Hän kyselee joitakin tarkentavia kysymyksiä saadakseen yhä paremman kuvan hevosesta. Hän osaa arvioida taitonsa ja tilanteensa oikein ja hän todella haluaa ostaa sopivan hevosen, jos sellaisen löytää. Koeratsastuksessa hevonen kenties osoittautuu juuri sopivaksi tai sitten ei, mutta mahdollisuudet onnistuneisiin kauppoihin olivat olemassa. Tämä tyyppi ei ole järin yleinen, mutta hyvä puoli on se, että jos kohdallesi sattuu yksikin Fiksu ostaja -tyyppi, enempää ei välttämättä tarvitakaan.

Kiitos, Nala

© Eveliina Korhonen

© Eveliina Korhonen

Vuoden mittainen projektini tuli tänään päätökseensä, kun Nalaan ihastunut ostaja tuli pihaan trailerin kanssa ja poistui hevonen kyydissään. :)

Nala on ihanaluonteinen ja hieno tamma, joka voi nyt ilahduttaa uutta omistajaansa. Olen oppinut sen kanssa hirveän paljon lyhyessä ajassa, ja nyt minulla on taas paljon uusia työkaluja käytettävissä muidenkin hevosten kanssa. Se oli tämän koko projektin idea.

Olen itse muuttamassa ainakin vuodeksi pääkaupunkiseudulle tai lähistölle enkä todennäköisesti ota sinä aikana uutta hevosta, sillä työt ja avoimen yliopiston opinnot samaan aikaan vievät paljon aikaa. Lähitulevaisuudessa otan kuitenkin varmasti uuden hevosen – ehkäpä ensi kesänä jo? Blogissa ei siis tule olemaan siihen asti treenikuulumisia samalla tavalla kuin tähän asti, mutta blogin pitäminen ei kuitenkaan lopu. Se vain hieman hiljenee päästäkseen myöhemmin jälleen kukoistamaan.

Laukan kehittymisestä

Projekteissa on se hauska puoli, että on mukava katsoa silloin tällöin taaksepäin ja todeta, että niistä ajoista on tultu jo kauas. Mainitsin jossain viime aikojen postauksessa, että voisin vähän pohdiskella, miten Nalan laukka on vajaan vuoden aikana kehittynyt ja millaisilla harjoituksilla. Alimmaiset kuvat (ne, joissa minulla on vaaleanpunainen paita) on ottanut Eve Korhonen.

Koeratsastuksessa en edes kokeillut laukkaa. Myyjän tallilta joku esitti laukan, ja se riitti minulle – näin, että hevonen ei esimerkiksi riehu tai pukittele laukassa, mutta en välittänyt kurvailla tasapainottomassa laukassa ympäri maneesia, kun muissakin askellajeissa oli tekemistä. Kotona kuitenkin aloitin laukkaharjoitukset toisella tai kolmannella ratsastuskerralla.

Muutamana ensimmäisenä viikkona en juuri edes istunut satulaan. Kokeilin välillä joitakin askelia, mutta laukka oli niin isoa ja tasapainotonta, että se tuntui katapultilta. Olisin varmasti itse jännittynyt kropastani laukassa, mikä ei olisi ollut tarkoituksenmukaista, joten aluksi laukkaharjoitukset olivat sitä, että annoin Nalan laukata reipasta ja iloista laukkaa molempiin suuntiin ylisuurilla ympyröillä.

Kun lopulta aloin istua enimmäkseen satulassa, yksi käytetyimmistä tehtävistäni oli ympyrän pienentäminen ja suurentaminen laukassa. Tätä tehtävää näin teetettävän mm. Emile Faurien klinikalla nuorille hevosille muistaakseni viime kesänä. Tarkoituksena ei ole kuolettaa laukkaa vaan ylläpitää sama aktiivinen laukka, vaikka ympyrä hieman pienenee. Näin hevonen oppii kokoamisen alkeita, kun se joutuu tasapainottamaan itseään ja ottamaan jalat syvälle alleen.

Siirtymät olivat pitkään hankalia. Nala kuumeni ja alkoi häslätä lyhyenkin laukan jälkeen ja ei olisi ravissa malttanut lainkaan keskittyä ravaamiseen. Siirtymät kehittävät hevosta, mutta huonosta ravista, jossa hevonen vain heittää päätään, poikittaa ja kiihdyttää, ei voi saada hyvää nostoa. Siksi yhteen ratsastuskertaan ei pitkään aikaan mahtunut yleensä kuin korkeintaan muutama nosto, kun jokaisen laukan jälkeen meni niin kauan saada hevonen taas avuille. Sanoisin siis, että paljon nostoja, jos se on mahdollista, mutta mieluummin kaksi hyvää nostoa avuilla kuin kymmenen ei-avuilla. Jos hevonen ryysää ja sen päästää silloin laukkaamaan, se tuskin oppii tulevaisuudessakaan rauhoittumaan laukkaharjoituksissa.

Otin jo syksyllä harjoituksiin mukaan suorilla urilla laukkaamista, mutta suurimmaksi osaksi laukkasin jonkinlaisilla kaarilla. On tullut jo todettua, että koska laukka on epäsymmetrinen askellaji, hevosen on helpompi laukata kaarella myötälaukkaa kuin ihan suoraan. Tein välillä jopa vastalaukan alkeisharjoituksia niin, että laukkasin pitkällä sivulla loivan kiemuran. Tarkoituksena ei ollut tässä vaiheessa niinkään harjoitella vastalaukkaa vaan saada Nala keskittymään jalkoihinsa ja vähän tasapainottamaan itseään. Suorilla urilla Nala helposti lähti kiihdyttämään, pudotti selkänsä, jätti takajalat taakseen ja laukka hajosi joko melkein nelitahtiseksi tai ihan raville asti. Siitä varmaankin tuntui vielä vaikealta laukata suoraan kovin hallitusti ja tasapainoisesti.

Joskus tuntuu, että sen paremmin hevonen kuin ratsastajakaan ei edisty, ja joskus kehitystä tuntuu tapahtuvan harppauksittain. Tällaisen harppauksen Nala otti laukkaamisessa alkukesällä. Eräänä päivänä se pyöristi itsensä laukassa, kokosi ja pysyi kevyellä tuntumalla ja tasapainossa. Päätin jatkaa pari kierrosta suoraa uraa kenttää ympäri, kun siihen kerrankin oli mahdollisuus, ja sehän onnistui! Sen viikon ajan keskityin treenaamaan laukkaa, en toki joka päivä pitkää aikaa. Välillä laukka hajosi suoralla, mutta enimmäkseen se pysyi laadukkaana. Nala myös hakeutui rennoksi ja pyöreäksi koko kropastaan heti ensimmäisen noston eikä vasta puolen tunnin tahkoamisen jälkeen. Jotain oli liikahtanut sen päässä, ja jotain oli tehty oikein kaikkina niinä kuukausina, kun hiki päässä treenasimme.

Olen koko ajan noudattanut vanhaa viisautta: muiden askellajien ratsastaminen kehittää myös sitä heikkoa askellajia. Olen tehnyt paljon käynti- ja raviharjoituksia ja laukannut vasta rennolla ja avuilla olevalla hevosella. Jos hevonen ei toimi hitaammassa askellajissa, niin tuskin toimii nopeammassakaan. Poikkeus tästä ovat ehkä ns. dieselhevosel, jotka heräävät kunnolla vasta laukassa. Nala ei vain koskaan ole kuulunut niihin.

Syksyn laukkaharjoituksia. Nala jännitti koko ylälinjansa laukassa.

Pitkään laukka näytti lähinnä sellaiselta, mitä esteradalla voisi nähdä.

Syksyn laukkaharjoituksia. Nalalla ei vielä ollut voimaa eikä ymmärrystäkään pyöristää ylälinjaansa laukassa, joten takajalat jäivät taakse ja kaula jännittyneeksi.

Kun olin kevyessä istunnassa ja annoin hevosen laukata reippaasti, sen oli helpompi ottaa takajalka kunnolla alleen kuin jos olisin puristautunut väkisin satulaan hankalassa laukassa.

Tässä Nala on syksyyn verrattuna jo paljon parempi kaikin puolin. Sillä on enemmän voimaa, jolloin se pystyy kantamaan itsensä pyöreämpänä ja tukeutumaan pehmeästi kuolaimeen. Se ei myöskään kaadu sisäänpäin voiman puutteen vuoksi.

Ennen laukkatehtäviä halusin aina, että Nala on avuilla ravissa.

Tässä sisätakajalka polkee hyvin rungon alle, ja Nala jaksaa silti kantaa itsensä ja pysyä pehmeänä edestä.

Sama kuin edellisessä. Meni kesään asti, ennen kuin Nala alkoi laukata näin pidempiä pätkiä.

Laukkojen välissä on hyvä tehdä myös jotain muuta, ettei hevonen totu siihen, että laukka on jokin muusta treenistä erillinen osionsa.