Märkää ja pimeää

Blogiin ei ole tällä hetkellä ihmeempää päivitettävää, tai ehkä olisi, mutta pari postausta sitten mainitsemani syksyisen puurtamisen tunnelma jatkuu ja jaksamista saa olla aika usein hakemassa. 😄 Täydenpuoleinen työkalenterini jatkuu onneksi enää noin puolitoista viikkoa, minkä jälkeen harrastuksille on taas paremmin aikaa ja myös jaksamista.

Nyt olen hyödyntänyt paljon juoksuttamista, ja ovat hevoset saaneet kyllä paljon lomapäiviäkin. Kentälläni on neljä kavalettia haitarimuodostelmassa, ja kun laitan hevosille juoksutusvyön ja sivarit, ne saavat hyvän ja hyödyllisen treenin niin, että säästän aikaa ja omaa energiaani. Juoksutan ne ensin aina molempiin suuntiin ravissa, sitten laukassa ja lopuksi jonkin aikaa molempiin suuntiin kavalettien yli niin, että ne joutuvat nostamaan jalkojaan kunnolla ja myös venyttämään askelta, jos ohjaan ne kavalettien ulkoreunaa kohti. 

Vaikka marraskuussa keskellä raskasta työviikkoa motivaatio ei ole parhaimmillaan, ratsastus ei kyllä juuri ikinä harmita tai kyllästytä siinä vaiheessa, kun selkään on päässyt. Usein olen etukäteen päättänyt, että tänään ratsastan vain lyhyesti ja kevyesti, mutta sitten into lisääntyykin ja huomaan tehneeni ihan normaalin treenin. Toki erikseen sitten ne päivät, jolloin hevoset oikeasti tarvitsevat kevyen liikutuksen palautumistarkoituksessa.

Mintun kanssa olemme jatkaneet vaihtoharjoituksia. Hitaasti mutta varmasti ne onnistuvat pikkuhiljaa paremmin. Edelleen haasteena on saada Minttu toisaalta nopeaksi takajaloistaan, jotta epäpuhtaat vaihdot jäisivät pois (niitä tulee vieläkin, vaikka välillä vaihdot ovat puhtaita), ja toisaalta Minttu taas saattaa höyrytä ja ennakoida vaihtoja niin, ettei odota apua ja vaihtaa itse. Leikin varjolla aloitetut piaffeharjoitukset sujuvat sen sijaan helpomman oloisesti. Nykyään usein pyydän siltä piaffeaskelia jossain kohtaa ratsastusta, vaikkapa eri harjoitusten välissä tai vaikka juuri ennen loppuraveja. Täytyy jonain kertana yrittää saada pieni pätkä videolle. Koska ravi on Mintulle helppo askellaji, sillä ei mennyt kauan saada juonesta kiinni, että pitäisi ravata paikoillaan.

Kuvat on otettu syyslomalla pari viikkoa sitten lähimetsässämme.

Irtokenkäkurssilla Kylämäen Hevostilalla

Kun alkukesällä hevoset pääsivät metsätarhaan, jossa oli uusi hiekkapohja, niiltä alkoi irtoilla etukenkiä. Uusi pohja ei ollut vielä yhtään painunut tiiviimmäksi ja siksi upotti, ja kun hevoset spurttailivat siellä, etupää ei ehtinyt alta pois ja takakavio pääsi polkaisemaan kengän kannalle. Keskikesällä ja alkusyksystä irtoileminen vähentyi, kun pohja tiivistyi, mutta nyt on satanut ihan järjettömiä määriä ja tarhassa on kuralillua. Salaojitusta siellä ei ole, joten ihan tällaisia vesimääriä monta viikkoa putkeen se ei kestä mutaantumatta. Nyt kenkiä sitten taas on alkanut irtoilla. Viimeisimmän irtoamisen jälkeen ilmoittauduin Toivo Niemen vetämälle irtokenkäkurssille, jotta en olisi aina kengittäjän varassa jokaisessa pikkujutussa.

Päivä alkoi aamukahvilla ja noin 1,5 tunnin teoriaosuudella. Kävimme läpi kavion perusanatomiaa ja kavioihin liittyviä sairauksia, katsoimme lyhyet demovideot kengän irrottamisesta ja kiinnittämisestä ja puhuimme siitä, milloin hevonen tarvitsee kengät. Tämän jälkeen oli ohjelmassa lounas, ja klo 12 - 16 oli varattu käytännön harjoituksiin.

Meitä kurssilaisia oli kymmenen, ja meille oli viisi hevosta eli parin kanssa yksi hevonen. Kaikki olivat Kylämäen Hevostilan suomenhevosia. Ensin Toivo näytti vielä käytännössä, miten kenkä irrotetaan ja kiinnitetään takaisin. Sen jälkeen pääsimme harjoittelemaan itse.

Kengän irrottaminen osoittautui kaikkien työläimmäksi vaiheeksi ainakin minun ja parini mielestä. 😂 Kotkaukset piti pienellä taltalla suoristaa, ja koska ne olivat käytännössä vähän painuneet kavioon, se ei käynyt ihan noin vain. Tekniikan kuitenkin oppi vähitellen. Tämän jälkeen kenkää löysytettiin pihdeillä ja otettiin naulat irti.

Naulaamista pidin etukäteen jännittävimpänä osuutena, koska jostain on tullut sellainen mielikuva, että kun kerran lyö vähän vinoon, niin naula on joko hevosen aivoissa tai hevonen saa kaviokuumeen ja kuolee. Mutta ei se ollutkaan yhtään paha. Naulat menevät aika hyvin vanhoihin naulanreikiin, ja jos naula pääsee silti lopussa ohjautumaan väärin niin, että se tulee kavion seinämästä ulos joko liian alhaalta tai liian ylhäältä, se vain napataan pois ja laitetaan uudestaan paremmin. Jos kovasti väärin laittaa, voi seurauksena olla kaviopaise, mutta se on aika kaukana kauhuskenaarioista. Opin myös arvioimaan, onko naula sellaisessa kulmassa, että se ohjautuu oikein. Kun naulat on saatu kiinni, päät katkaistaan ja kotkataan ja lopuksi viilalla kevyesti tasoitellaan.

Kurssi oli tosi hyvä, ja jo ekaa kaviota tehdessä tuntui, että sain jo hyvän näppituntuman, miten pitää tehdä. Kengitin yhden etu- ja yhden takajalan. Nyt uskallan tarvittaessa omillekin hevosilleni lyödä irtokenkiä kiinni, joten voin lopettaa kengittäjälle soittelun joka pikkuasiasta.

Plikka-hevosen takakenkä irrotettu ja lyöty takaisin paikoilleen.

Nauloja pois nyppimässä

Kotkauksia auki

Kylämäen Hevostilan suomenhevosia

Taas puurretaan

"Syksyistä peruspuurtamista" on se sanapari, joka tuli mieleeni viime aikojen ratsastuksista. Olen melkein vuosi sitten tehnyt samannimisen postauksen ja kertonut siellä, että tähän aikaan syksystä motivaationi ei ole parhaimmillaan, kun päivät lyhenevät, koko ajan on märkää ja tuulista ja töissä on pitkiä päiviä ja kiireistä. Tässä sitä siis taas ollaan, syksyisen peruspuurtamisen äärellä. 😄

Mintun kanssa tosin harjoitellaan tosissaan uusia juttuja. Viikoittaisessa valmennuksessa olemme nyt keskittyneet vaihtoihin, jotta ne saataisiin ratavalmiiksi ensi kautta varten. Minna on koskettanut juoksutusraipalla Mintun takajalkaa samaan aikaan, kun olen antanut vaihtoavun, ja tämä on auttanut saamaan jo joitakin puhtaita vaihtoja. Sitä ennen olen erittäin kootussa ravissa ja laukassa mennyt aivan pientä volttia Minnan ympärillä ja koonnut samaan aikaan kun Minna aktivoi takajalkoja raipalla koskettamalla. Tarkoituksena on saada Minttu nopeammaksi takajaloistaan ja enemmän "istumaan", jotta vaihdot lähtisivät takaa eikä etupää edellä.

Olemme harjoitelleet myös piaffen alkeita. Mintulle asiat ovat helpompia ravissa kuin laukassa, joten ei ole edes kovin yllättävää, että pienen alkuihmetyksen jälkeen se on nopeasti saanut ideasta kiinni. Vähän liiankin hyvin, sillä nyt se yrittää tarjota baby piaffea, kun haluaisin ihan vain lähteä käynnistä raviin. Radoilla tätä ei tarvita ainakaan pitkään aikaan vielä, mutta koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan".  Nyt se on itsessään hyvä harjoitus takajalkojen nopeuttamiseksi.

Marcella viettää tällä hetkellä muutaman viikon mittaista lomaa. Kesällä ja alkusyksyllä ratsastin sitä 3 - 4 kertaa viikossa, ja nyt vuoden kiireisimpänä työaikana annan sille vähän huilia, aikaa löytää taas jalkansa ja tasapainonsa tarhassa pukittelemalla ja itselleni kevyemmän kalenterin. Mintunkin kanssa nuorena hevosena osoittautui toimivaksi sykliksi työskennellä muutama kuukausi ja sitten antaa pieni loma.

Kentän laajennus pitäisi saada vielä ennen pakkasten tuloa valmiiksi. Se on seissyt nyt useamman viikon, kun naapurin omistama, yhteen työvaiheeseen tarvittava tielana on ollut korjattavana ja odotellut varaosia. Pian pitäisi kuitenkin päästä viimeistelemään pohjakerroksen pinta niin, että voin täryttää sen ja sitten tilata siihen kivituhkaa ja hiekkaa. Sitten onkin paljon enemmän tilaa ratsastaa.

Sain myös peruutuspaikan ensi viikonloppuna Marttilassa pidettävälle irtokenkäkurssille. Teen sieltä varmaan oman postauksen.

Kuvat on otettu tänään. Täällä tuuli on puuskittain melkein myrskylukemissa, ja hevoset saivat pitkästä aikaa loimet niskaan. Niitä onkin todella vähän tarvittu sen jälkeen, kun keväällä kelit lämpenivät.

Kuinka paljon hevosten pitäminen kotona maksaa?

Blogien – siis niiden vähäisten, jotka edelleen ovat aktiivisia – trendaavana ilmiönä on nykyään hevosharrastuksen kustannuslaskelmien julkaiseminen. En ole lähtenyt mukaan erittelemään kuluvia rahamääriä millään kuukausittaisella laskelmalla, mutta sen tiedän, että hevostenpidon hinnasta kotitallissa kysellään hevostalli.netissä vähän väliä. Nyt reilut kaksi vuotta kotitallia pitäneenä tiedän asiasta riittävästi lausuakseni siitä jotain.

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että hevosteluun liittyvien kulujen summa riippuu pitkälti siitä, mitkä kulut kukin siihen laskee mukaan. Jossain täytyy aina asua, mutta joku on saattanut ostaa hevostilan paljon "normaalia" asuntoa tai omakotitaloa kalliimmalla – onko hintaerotus silloin laskettava hevosenpidon kuluksi? Jos on rakennettu talli, kenttä ja muita fasiliteetteja, ne ovat selkeästi hevostelukuluja, mutta toisaalta ne tulevat osaksi kiinteistöä ja nostavat sen arvoa. Arvonnousuhan ei toki lompakossa saakka tunnu, ellei paikkaa joskus myydä, mutta kiinteistön arvon nostamiseen käytetyt rahat eivät mene samalla tavalla Kankkulan kaivoon kuin ne, jotka hevonen syö.

Monet kulut taas ovat sellaisia, jotka voisi ajatella osittain hevostelukuluiksi. Jos hankkii Avantin, jolla siirtelee paaleja ja lanaa kenttää, onko sen ostohinta tai lainanlyhennys hevosharrastukseen liittyvä, jos sillä tekee muitakin pihatöitä?

Hupsuimmat ajattelevat, että omalle työlleen täytyy laskea hinta, joka sitten lisätään kuluihin. Ikään kuin että tunnin tallihommat maksaisivat päivässä 15 euroa ja kuukaudessa 450 euroa. Siinä tapauksessa on ehkä syytä vaihtaa lajia, jos harrastaminen tuntuu pakolliselta työltä, ja toki samalla logiikalla on alettava laskea, että kirjan lukeminen sohvalla, koiran lenkittäminen, television katsominen ja kukkapenkin somistaminen maksavat nekin tietyn tuntihinnan. Hinta työstä lasketaan, kun tarjotaan maksullista palvelua, ei omasta harrastamisesta. 

Joka tapauksessa oma kululistani näyttää nykyhinnoilla (eli kalliilla sellaisilla) tällaiselta. Ylimmäisenä ovat kulut ja niiden alla tarkennuksia. Listaan ensin ne kulut, jotka liittyvät nimenomaan kotona pitämiseen. Hinnat on laskettu kahdelle hevoselle.

Onni on saapua kotiin ratsain. Tässä Marcellan kanssa
joskus keväällä ja Minttu vielä vanhassa tarhassa.

Jokin kesälomapäivä tänä vuonna.

Heinä: 170 + 33 = 203 €

- Yksi heinäpaali maksaa n. 85 € ja se riittää yhdelle hevoselle kuukaudeksi. Kaksi hevosta popsii siis 85 + 85 eurolla heinää. 33 euroa tulee siitä, että heinärahti Paimiosta tänne kaksi kertaa vuodessa maksaa yhteensä noin 400 euroa eli n. 33 €/kk. Minun käyttämäni heinä on Laatuheinärenkaan viljelijältä tilattua, analysoitua esikuivattua säilöä. 

Kuivikkeet: n. 120 + 12 = 132 €

- Käytän Vapon tuotteista kuiviketurvepaaleja, pieniä turvesäkkejä, puupellettiä ja satunnaisesti jokusen paalin purua. Kahdessa vuodessa olen todennut, että toimiva kombo on hankkia lämpimäksi vuodenajaksi turvepaaleja, koska ne ovat halvempia kuin yksittäiset säkit, ja pakkasaikaan taas käyttää säkkiturvetta, koska se vain hieman kohmettuu muttei jäädy samalla tavalla kuin paaliturve. Puupelletti on ihan toimiva kuivike ja se ei jäädy talvellakaan, mutta sen hinta nousi Ukrainan sodan myötä kovasti eikä se ole niin riittoisaa kuin turve. Minttu likaa kuiviketta selvästi enemmän kuin Marcella, ja koska Minttu ei osaa olla kaivelematta turvepatjaa aina silloin tällöin auki, en nykyään pidä kummallakaan sellaista vaan turve on karsinassa irtonaisena koko ajan. Patjan pitäminen vähentäisi kuivikekuluja. 

- Tilaan kuivikerahdin kerran vuodessa, ja 12 kuukaudelle jyvitettynä rahti on n. 12 €. Pihassa mahtuu säilyttämään muutamaa turvepaalia ja esimerkiksi tallin ylisillä useampaa lavallista säkkejä.

- Kuivikekuluihin voi vaikuttaa paljon sillä, millaiset säilytystilat tallilla on ja missä sattuu asumaan. Moni hakee lähimmältä sahalta ilmaiseksi tai pikkurahalla ison purukuorman, kun taas jotkut kärräävät henkilöauton takakontissa muutaman kalliin säkin kerrallaan tallille. Kuivikkeet maksavat esimerkiksi Hankkijan kautta tilattuna rahtina huomattavasti vähemmän kuin silloin, jos käy ostamassa suoraan myymälästä.

Lantahuolto: 0 €

- Meillä on "pitkäaikasella vuokralla" lantalava, jonka pitämisestä ja tyhjennyttämisestä emme maksa rahaa. Lanta menee naapureiden pelloille tai tarvittaessa omaan peltoomme. Turpeen käyttäminen kuivikkeena on tältäkin kantilta paras vaihtoehto, koska turvelanta on maanparannusainetta, kun taas esim. purulanta ei monille viljelijöille kelpaa, sillä se enemmänkin syö maaperän ravinteita. Lantahuoltoon on olemassa monenlaisia ratkaisuja, ja hinta riippuu taas siitä, täytyykö jostain saada rahaa vastaan lannanhävitys ja kuinka usein.

Sähkö, vesi ja bensa: n. 25 €

- Hevosten juoma kylmä vesi maksaa hyvin vähän. Talvipakkasten aikaan laitan niille ulos lämmintä vettä aamulla, mikä vie kuukausitasolla jonkin verran sähköä. Hevosia on kuitenkin vain kaksi, joten kovin montaa minuuttia lämmintä vettä ei tule laskettua astiaan (käyn itse suihkussa pidempään ja nautin siitä vielä lämpimämpänä). Sähköäkin kuluu meillä todella vähän hevoshommiin, sillä puolet vuodesta on sen verran valoisaa, ettei tallissa tarvitse käyttää valoja ollenkaan. Työni puolesta pääsen yleensä ratsastamaan valoisaan aikaan myös talvisin, ja esimerkiksi viime vuonna kentän LED-valo, joka vie todella vähän sähköä, oli päällä varmaan 10 kertaa yhden tunnin. Isoilla vuokratalleilla sähkönkulutukseen täytyy varata paljon enemmän rahaa, kun lämmintä vettä kuluu paljon enemmän ja asiakkaat saattavat pitää valoja tallissa ja kentällä/maneesissa iltapäivästä myöhään iltaan saakka ja ehkä vielä tallityöntekijä aamulla ja päivällä. Talli tuulettuu toistaiseksi painovoimaisesti eli ilman koneita.

- Silloin tällöin lanaan kentän pohjan mönkijällä, jolloin kuluu pieni määrä bensaa. Kosteilla keleillä kenttäni tarvitsee lanausta harvoin, mutta lumipyrykeleillä auraamaan voi joutua enemmänkin.

Tilat, esim. tarha, laidun, talli: ? € (juokseviin kuluihin esim. reilu parisataa vuodessa eli 20 €/kk)

- Tätä on mahdoton yleispätevästi laskea, koska tallitiloja on niin erilaisia ja koska osa paikkojen parannuksista jää kiinteistön arvoon ja osa ei. Meidän tilallamme oli talli, kenttä ja tarha valmiina, mutta kentän pinta kaipasi uudistamista. Hyvien suhteiden avulla siitä on selvitty halvalla. Koko hevostila maksoi selvästi vähemmän kuin esimerkiksi aikaisempi kerrostalokaksiomme Turussa, ja kun jossain täytyy kuitenkin asua, en laske karsinoiden tai muiden hevosten käyttämien paikkojen olemassaololle hintaa. Jos talli, kenttä ja tarhat pitäisi rakentaa alusta saakka varsinkin nykyhinnoilla, tulisi harrastukselle kova hinta, kunnes lainat olisi maksettu.

- Joskus pitää ostaa tarhan tai laitumen aitanauhoihin klipsi, joskus vesikuppiin uusi tiiviste tai vesiletkuun uusi suihkupää. Uuden tarhan tekeminen maksoi kerralla pari tonnia, mutta sitä ei uudestaan tarvitse tehdä (hintatietojen erittely ja tietoa ja kuvia metsätarhan tekemisestä täällä).

Kahden hevosen pakolliset, kotitallilla pitämiseen liittyvät kulut (heinät, kuivikkeet, lantahuolto, vesi, bensa, sähkö, satunnaiset tallikaluston ylläpidot) yhteensä 380 € eli 190 €/hevonen.

-------------------

Kuluja, joita tulee myös vuokratalleilla hevosta pitäessä:

Lisärehut: n. 10–20 € (Minttu syö 2 l Racing Selectediä, ADE-vitamiinilisää ja kivennäistä, Marcella vain vitamiinilisää ja kivennäistä. Kun heinä on hyvää, ei ole tarvetta syöttää isoja määriä täydennysrehuja.)

- Kengitys n. 70 €/hevonen/kk (Keskimääräinen, kesä- ja talvikengitys erihintaisia. Kengitysväli 8 viikkoa eli 140 € / hevonen / 2 kk.)

- Valmennukset (Minulla 240 €/kk)

- Kisat (Tällä kaudella kansallinen kilpailulupa ja kisojen ilmoittautumis- ja starttimaksut yht. 556 €. Bensakulut osapuilleen n. 20 €/kisa eli yhteensä n. 200 €/kesä. Palkintorahoja 100 €. Kisakulut yhteensä 656 €/kausi.)

- Eläinlääkärikulut vähintään rokotuksen ja raspauksen verran ja yleensä valitettavasti reilusti siihen päälle vielä jotain satunnaista. Rokotus tarvitaan kerran vuodessa ja Minttu ja Marcella molemmat täytyy raspata kahdesti vuodessa. Yhteensä tästä perusterveydenhuollosta tulee n. 500 €/vuosi eli 250 €/hevonen, ja 12 kuukaudelle jyvitettynä tämä on parikymppiä.

- Varusteisiin saa uppoamaan isoja summia, jos haluaa ja vaikkei aina haluaisikaan. Minulla on molemmille hevosille hyvät este- ja koulusatulat. Joskus hajoaa jotain tai täytyy ostaa muuten vain jotain lisää, mutta en ole mikään varustehamstraaja eikä hevosille ole esimerkiksi kymmentä loimea per turpa. Muutamalla laadukkaalla loimella per hevonen pärjää hyvin koko vuoden säät, ja ne kestävät vuosia, ellei hevonen ole loimentuhoaja.

Kun kotitallikuluihin (190 €/hevonen) lisätään kuukausittaiset lisärehut (15 €), kengitys (70 €) ja eläinlääkärikulut (n. 20 €), saadaan summaksi 295 ja pyöristettynä 300 €. Tähän päälle tulevat mahdolliset valmennukset ja kisakulut plus varustehankinnat. Huomaa, että tässä laskelmassa on siis mukana sellaisiakin kuluja, jotka tulevat myös vuokratalleilla pidettäville hevosille. Nyt siis ei enää lasketa, paljonko kotitallilla pitäminen itsessään maksaa, vaan hevosenpidon todellisia kokonaiskuluja.

Hevostenpidon hintaa kotona voi siis verrata siihen, että tavallisella täysihoitotallilla ei maksa erillistä hintaa heinästä, kuivikkeista, lantahuollosta, vedestä, sähköstä, bensasta ja tallikaluston ylläpidosta, vaan ne kaikki tallinpitäjä maksattaa tallivuokrana, joka voi olla mitä tahansa väliltä 300–1300, yleisesti täälläpäin ehkäpä noin 500 €/kk. Tästä se pyöreästi parisataa on hevosten juoksevia kuluja ja loput menevät lainojen ja mahdollisten palkkakulujen maksamiseen ja siihen, että tallinpitäjäkin saisi jotain palkkaa. Kotitallilla säästää ison siivun siinä, ettei maksa kenenkään muun lainoja eikä hevosenhoitajan työpanosta vaan tekee työt itse ja mahdollisella lainanlyhennykselläkin kartuttaa oman kiinteistönsä arvoa. Kotitallilla hevosia pitäessä täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että hevosia on oltava vähintään kaksi, ja se tarkoittaa aina heinä- ja kuivikekuluja, eläinlääkärimaksuja ja kavionhuoltoa tuplana. Jos toinen hevonen on edullinen seuralainen, esim. pienellä heinä- ja kuivikemäärällä kengättä pärjäävä ja harvoin sairasteleva seuralaisponi, siihen menee toki vähemmän kuin toisen treenaavan kisahevosen ylläpitoon.

En vaihtaisi pois. Onhan näitä ihana katsella omassa pihassa!

Toista kertaa Aira Toivolan istuntatunnilla

Näyttää siltä, että joukkumestaruudet jäävät kisakautemme päätöskisoiksi. Olin ilmoittautunut ylihuomenna oleviin aluekisoihin Kotimäkeen, mutta tänään flunssa on tehnyt tuloaan eikä ole viisasta yrittää urheilla lievästikään flunssaisena. En varmaan mene muihinkaan kisoihin enää tänä syksynä, sillä ajatuksena oli jo aiemmin, että Kotimäen jälkeen keskitytään Mintun kanssa vaihtotreeneihin, ja koska ne tällä hetkellä hankaloittavat HeA-ratojen ratsastamista (Minttu vaihtaa iloisesti sellaisissa kohdissa, joissa ei pitäisi vaihtaa), ei kisakauden jatkaminen tunnu järkevältä. Jos nyt jotkin oikein sopivat kisat ilmestyvät vielä alkusyksyyn, niin sitten ehkä.

Hyvä juttu sen sijaan on, että viime viikonloppuna Aira Toivola tuli jälleen käymään Ratun tallille pitämään istuntatunteja. Ratulle on meiltä noin 35 - 40 minuutin ajo. Olin Airan koko päivän kurssilla heinäkuussa, joten nyt päästiin jatkamaan suoraan siitä. Hän on tulossa taas lokakuun alussa, ja olen senkin päivän laittanut jo kalenteriin.

Tällä kertaa otin yksityistunnin ja keskityttiin istuntaan sivuttaisliikkeissä. Alla on videopätkä jostain kohtaa tuntia.

Sain taas paljon hyviä ajatuksia. Pohkeenväistössä täytyy keskittyä pitämään myös väistättävä pohje edempänä ja ajatella, että väistättää etujalkaa kohti kiintopistettä. Tuo etujalan väistättäminen auttoi mielikuvana siihen, että pohje pysyi helpommin oikeassa kohdassa eikä mennyt liian taakse.

Heinäkuulta tuttuja asioita olivat oikean kyljen aktivoiminen paremmin kasaan ja hartioiden vieminen enemmän vasemmalle. Ne ovat jo hiukan helpompia nyt kun olen niitä miettinyt joka ikinen kerta ratsastaessani n. 1,5 kk:n ajan, mutta kun uusia istuntajuttuja tulee mukaan, ei niitä koko ajan muista.

Avotaivutuksissa sain ohjeeksi viedä toista suoliluuta vähän edemmäs ja toista vähän taakse (esim. avossa vasemmalle oikea suoliluu eteen, vasen taakse), jolloin lantioni pysyy oikeasti suorassa eikä lähde kiertymään. Yläkroppaa saan kiertää enemmän kohti hevosen katseen suuntaa. Tässäkin piti viedä molempia pohkeita aavistuksen verran eteenpäin.

Sulkuja ja takareita ei tällä kertaa ehditty, mutta niitä katsotaan sitten ensi kerralla.

Olin niin keskittynyt Airan ohjeisin, että hevosen liikkumista en paljon ehtinyt ajatella. Minttu olisi saanut ravata jäntevämmin, mutta nyt ei ollut tarkoituskaan saada siitä kaikkea schwungia irti vaan keskittyä omaan istuntaan.

Täytyy tehdä pian jokin postaus taas Marcellastakin. Kisakauden ollessa kuumimmillaan tulee helposti painotettua näitä kisajuttuja Mintun kanssa. Marcellakin on harjoitellut uutterasti ja kehittynyt. :)

Taas ollaan Ratulla!

Takaisin kotona hyvien treenien jälkeen.

Miten parantaa suoritustasoa kilpailuissa?

Meillä alkaa Mintun kanssa pian olla kolmas kokonainen kilpailukausi pulkassa, ja tämän postauksen idea tuli mieleeni muutama viikko sitten. Nyt voisi olla sopiva hetki julkaista se. Kaikki lukijani eivät kilpaile, mutta haluan tässä pohtia, millä keinoilla olemme Mintun kanssa voineet parantaa suoritustasoa kisoissa. En tarkoita kilpailuluokissa nousemista ylöspäin vaan sitä, miten millä tahansa tasolla voi pyrkiä saamaan parempia tuloksia. Laitan nämä listaksi, mutta listan osat eivät ole välttämättä missään tärkeysjärjestyksessä.

1. Harjoittele asiat riittävän varmoiksi kotona...

Listan ensimmäinen osa on tavallaan itsestään selvä: harjoittele kotitreenissä kisaradan asiat niin, että ne onnistuvat muulloinkin kuin pelkästään erityisen hyvänä päivänä. Radalla olo on aina varmempi, kun tietää, että sekä hevonen että ratsastaja osaavat esitettävät asiat. Jos hevonen kotonakin vastustaa tuntumaa tai jatkuvasti ottaa raviaskelia käynnin ja laukan välisissä siirtymissä, se tekee sen todennäköisesti myös kisoissa.

2. ...mutta uskalla mennä sen jälkeen kisoihin

Toisaalta totuus taitaa olla, että kisaamaan oppii kunnolla vasta kisaamalla. Kukaan ei opi sitä pelkästään kotitreenissä. En siis suosittelisi hinkkaamaan samoja juttuja maailman tappiin asti kotona, vaan kun ne sujuvat riittävän hyvin, kisoihin vaan. Kisoissa on aina oma jännityksensä sekä ratsastajalla että hevosella, eikä se sillä vähene, että siellä käy harvoin ja lataa kovia odotuksia kaikkiin kahteen starttiin, joita kaudessa aikoo mennä. Koko ratsukko tottuu kisaamiseen paremmin, kun sitä harrastetaan riittävän usein.

3. Totuta hevonen kisoissa näkyviin ja tapahtuviin asioihin

Tätä olen tällä kisakaudella toteuttanut enimmäkseen hyvällä menestyksellä. Olen käynyt muutamilla kisapaikoilla etukäteen harjoittelemassa eli ratsastamassa normaalin treenin ja samalla totuttanut Minttua ympäristöön niin, että paikka ei olisi sille enää uusi, kun mennään esittämään rata. Viime kisoissa Paimiossa Minttu silti jostain syystä jännitti, mutta Artukaisissa, Ypäjällä ja Koivumäessä näkyi selkeä positiivinen ero, vaikka jännitys ei kokonaan häipynyt.

Paitsi kilpailupaikkaan hevosta voi totuttaa myös tavallisiin kisoissa vastaan tuleviin asioihin. Näitä ovat mm. kouluaidat, kukkaistutukset niiden vieressä, tuomarien pöytä/auto/koppi. Monia näistä on helppo harjoitella kotonakin. Itse olen tänä kesänä parkkeerannut autoni ja mieheni auton kentän laidalle ja ratsastanut niitä kohti ja niiden ohi samoin kuin kisoissa. Kentän laidalle tai vaikka keskelle voi myös tuoda mitä tahansa helposti siirreltäviä pömpeleitä, joiden uskoo huolestuttavan hevosta, ja totuttaa sitten niiden ohittamiseen rennosti. Monilla arkisilla pikkujutuillakin voi tällaista tehdä: esimerkiksi takin voi jättää roikkumaan kentän aidalle, jos hevonen on sitä sorttia, joka heti huomaa tällaiset pikkuasiat ja huolestuu niistä. 

Myös hevosjoukossa ratsastamiseen kannattaa totutella. Esimerkiksi nuoren hevosen kanssa on hyvä testata, että se sietää vastaan laukkaavat hevoset, ennen kuin menee 8 muun hevosen kanssa 20 x 50 metrin maneesiin kisaverkkaan.

Paimion aluejoukkuemestaruudet 26.8.2023. Kuva: Annika Mäki / Photoma

4. Harjoittele verryttelyä

Verryttelyyn kannattaa olla suunnitelma. Varsinkin kokemattomalla kilpailijalla verryttely tahtoo usein jäädä toisten väistelemiseksi ja tehottomaksi haahuiluksi, jossa vain tehdään jotain ja "seilataan". Tätäkin voi harjoitella kotona ratsastamalla ensin "kisaverryttelyn" ja sen jälkeen "kisaradan" ilman, että tekee sillä kerralla muuta. Jokaiselle hevoselle sopii vähän erimittainen verryttely, toisilla se on 20 minuuttia ja toisilla tunti. Senkin oppii pikkuhiljaa arvioimaan oman hevosensa kohdalla.

5. Harjoittele myös kokonaisen radan ratsastamista kotona

Enimmäkseen radan osia kannattaa harjoitella palasina, jotta niitä voi hioa kunnolla (jos meni huonosti, heti uusi yritys perään) ja jotta hevonen ei opi rataa ulkoa ja ala ennakoida. Kokeneet kisaajat eivät välttämättä ratsasta kokonaisia ratoja kotona ehkä yhtään kertaa, mutta kokemattomammalle tekee hyvää saada tuntuma siihen, miltä radan ratsastaminen tuntuu tositilanteessa. Radalla ei voi sanoa "eiku" ja ottaa uusiksi, vaan laukka on nostettava pisteessä, vaikka hevonen sillä hetkellä ei tuntuisi ihanteelliselta. 

Radan ratsastaminen kokonaisena auttaa ainakin itseäni myös muistamaan radan varmemmin. En ole unohdellut ratoja kisoissa, mutta en silti kovin hyvin luota muistiini äkillisissä tilanteissa (esim. Koivumäen kisoissa Minttu vaihtoi laukan ja alkoi säätää, ja siinä hötäkässä unohdin hetkeksi, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, kun keskittyminen meni muuhun). Kun rata on hyvin muistissa, voi kisatilanteessa keskittyä ratsastamaan laadukkaasti eikä vain kertaamaan mielessään liikkeiden järjestystä.

6. Uskalla vaikuttaa hevoseen radalla kunnolla

Tämä on varmasti yksi tärkeimpiä kohtia. Kisajännityksessä ratsastaja usein unohtaa vaikuttaa hevoseen niin tarkasti ja jämäkästi kuin kotona valmennuksissa on harjoiteltu ja rata menee usein seilaamiseksi tehtävästä toiseen. Radasta voi tulla ihan sievä, mutta viimeinen terä jää puuttumaan. Hevonen ei tietysti välttämättä reagoi apuihin mahdollisessa ratajännityksessään yhtä hyvin kuin kotona - tämä on Mintun kanssa tuttua meillekin - mutta yrittää täytyy silti.

7. Muista hyvä eteenpäinpyrkimys

Ilman eteenpäinpyrkimystä kaikki tehtävät tuntuvat vaikeilta ja nihkeiltä ja hevonen näyttää vaatimattomammalta kuin onkaan. Silloin se jää pohkeen taakse, mikä vaikuttaa ihan kaikkeen, ja saa todennäköisesti myös askellajeista huonommat arvostelut kuin voisi saada.

Paimion aluejoukkuemestaruudet 26.8.2023. Kuva: Annika Mäki / Photoma

Lounais-Suomen aluemestaruuksista joukkuhopeaa

 

Sellaista tuli Kaarinan Kenttäratsastajille tänä vuonna Paimion joukkuemestaruuskisoista! Mintun kanssa menimme meille uuden ohjelman HeA:7. Siinä on mm. kootut askellajit, avot, takaosakäännökset ja nelikaarinen kiemuraura niin, että kerran vaihdetaan vastalaukasta vastalaukkaan käynnin kautta. Lisäksi ohjelman loppupuolella on vielä käynnin kautta vaihto puolivolttien keskellä tuomaria kohti.

Oma ohjelmamme olisi voinut mennä paremminkin. Toinen tuomari antoi vain reilut 60 %, toinen 65 %, ja ei lainkaan yllättävästi Minttu tietenkin esitti omatoimisen vaihdon. Tällä kertaa se myös jostakin syystä tuijotti kovasti tuomaripäätyä ja veti kroppansa ihan vinoksi ja selän jäykäksi niissä liikkeissä, joissa lähestyttiin päätyä. Nyt ei siis edes auttanut, että kävin viikko sitten Paimiossa treenaamassa ja olen ratsastanut kotonakin "tuomariautoja" eli omaa ja mieheni autoja kohti. Jokin siellä sitä stressasi, vaikka muutamissa viime kisoissa ratajännitystä on saatu vähemmäksi juuri näillä etukäteen ratsastamisilla kisapaikoilla. Radassa oli kyllä monta hyvääkin kohtaa, mm. molemmat keskikäyntiosuudet ja toinen takari, keskiravi, osa siirtymistä ja nelikaarisesta kiemurasta se puolikas, jossa Minttu ei kokenut tarpeelliseksi esitellä vaihtotaitojaan. Lopputervehdyslinja ja pysähdys olivat myös hyvät.

Seuraavaksi mennään vielä kahden viikon päästä Kotimäen aluekisoissa sama ohjelma, ja katson sen jälkeen, vieläkö tälle kaudelle otetaan jotkin kisat vai jatketaanko keväällä. Uskon, että nuo ylimääräiset vaihdot jäävät pois, kun Minttu oppii tekemään ne rennosti ja oikein avusta, ja se tarvitsisi niissä vielä harjoitusta. Niitä on kuitenkin kesken kisakauden vaikea harjoitella juuri siksi, että sitten ne tahtovat tulla haluamattakin mukaan HeA:n radoille. 

Henkilökohtaisiin aluemestaruuksiin en osallistu tänä vuonna, koska Minttu on tänä vuonna 7-vuotias eikä voi osallistua enää nuorten hevosten mestaruuksiin vaan sennujen avoimeen, ja siellä ohjelman taso on VaB. Harjoitellaan ne vaihdot varmemmiksi, ennen kuin lähdetään starttaamaan sillä tasolla.

Yritetään parantaa vielä seuraavissa kisoissa ja katsotaan kisakauden jatkoa sitten. Nyt kuitenkin onnea joukkueelle ja katseet eteenpäin seuraaviin koitoksiin!

Kansallisesta HeA:sta 64,896 %

Kävimme Mintun kanssa Ypäjällä Prestige Cupin finaalissa ratsastamassa HeA kenttäkilpailuohjelma nro 6:n. Emme tosin tavoitelleet finaalissa mitään erityistä tulosta, koska emme osallistuneet ensimmäiseen osakilpailuun, joka oli jo keväällä. Toisen osakilpailun menimme kesäkuussa melkein samoilla prosenteilla.

Rata oli tällä kertaa mukavan tasainen, tosin taas yksi Mintun itse keksimä vaihto kyllä tuli. Se pudotti kahden tuomarin pisteet siitä kohdasta 3:een ja vaikutti tietysti myös kuuliaisuuspisteisiin, jotka ovat tuplakertoimella. Muita rikkoja ei radalla tullut, ei edes perinteistä jännitystahtirikkoa ensimmäisessä keskiravissa. Ajoittain Minttu olisi saanut olla ryhdikkäämpi muodossa ja kantaa paremmin, ja välillä olisin itsekin voinut ratsastaa paremmin pisteeseen.

Noita vaihtoja nyt vain tulee, kun Mintun kanssa on harjoiteltu vaihtoja tänä vuonna usein. En tosin ratsasta yhtään vaihtoa viikkoa ennen kisoja eikä verryttelyissä vaihtoja tule, mutta rata on sitten jokin oma maailmansa, jossa niitä tulee tällä hetkellä aina. Treeniä vain, eivätköhän ne ylimääräiset jää pois, kun Minttu oppii tekemään vaihdot varmemmin avusta.

Mutta kuitenkin kelpo suoritus jälleen kansallisesta A:sta! Olin yksin reissussa, kuten olen tänä vuonna ollut useita kertoja, ja nykyään voin lastata ja purkaa Mintun hyvin yksinkin. Ratsastuskamppeet vain valmiiksi päälle ennen Mintun ulos ottamista traikusta ja Mintun varusteet valmiiksi trailerin viereen.

Seuraava koitos on viikon päästä Paimiossa, jossa olemme tänäkin vuonna mukana Lounais-Suomen aluejoukkuemestaruuksissa Kaarinan Kenttäratsastajien joukkueessa. Siellä menen HeA:7:n.

Kuvaajaa ei ollut tällä kertaa mukana, joten kisakuvat ovat kahden viikon takaa Artukaisista. Kisakuvat otti Vilhelmiina Mäkinen.

Kisojen jälkeen Minttu pääsi hetkeksi perkaamaan kukkapenkin vierustoja ja
loppuillaksi tarhaan Marcellan kanssa.

Marcella koivet ojossa

Artukaisten aluekisoista 66,607 % ja sijoitus

Ennustettu sadekeli peruttiin, ja toissapäivän sunnuntaita vietettiin Artukaisissa aika lailla täydellisessä säässä, noin +20 ja puolipilvistä. Kovin kauan ei kisapaikalla aikaa kyllä vietettykään, sillä olin luokan kolmanneksi viimeinen lähtijä. Suurimman osan kisakaudesta on ollut hyvä tuuri näissä starttivuoroissa, olen melkein aina ollut ihan luokan viimeisten joukossa.

Sain hyvän revanssin kahden viikon takaisista Koivumäen kisoista, joissa oli sama ohjelma eli HeA:4. Siellä radalla tuli laukassa useita virheitä, mutta nyt rata oli tasaisempi. Minttu kyllä pääsi vaihtamaan laukan ensimmäisessä loivassa kiemurassa samassa kohtaa, jossa se yritti vaihtaa Koivumäessä (siellä pääsin estämään, mutta sen seurauksena Minttu pudotti raville). No, nyt jouduin korjaamaan ravin kautta, eli lopputulos siinä liikkeessä sama kuin viimeksi. Toinen kiemura sen sijaan meni sujuvasti ja saatiin siitä hyvät numerot. Kummassakaan laukkalisäyksessä pitkällä sivulla Minttu ei vaihtanut, ja se on tosi hyvä, koska ennen Koivumäen kisoja ja vielä sielläkin se jostain syystä rupesi vaihtelemaan laukkaa nimenomaan lisäyksissä. En uskaltanut nyt ottaa mitään isoja riskejä keskilaukoissa, mutta sain ne kuitenkin esitettyä. Keskihalkaisijalla esitettävässä koottu laukka - koottu ravi - koottu laukka -kuviossa Minttu jännittyi ja ennakoi, koetti karata ravissa, heitti pyllyn ihan vinoon ja teki oudon laukannoston. 😅 Sekin kuitenkin saatiin esitettyä ja nousi oikea laukka.

Hankalimpia liikkeitä meille on ollut kaarto radan poikki kootussa laukassa ja käynnin kautta vaihto keskellä. Siinä Minttu helposti kaatuu pohjetta vasten, menee vinoksi, alkaa ennakoida ja tehdä omia ratkaisuja ja ylipäätään käy hätäiseksi. Harjoittelin sitä kuitenkin viime viikolla parina päivänä aika paljon ja hoksasin, miten saan Mintun pysymään suorempana ja rennompana, ja nyt se onnistui myös radalla! Uuden noston taisin ajoittaa askeleen vaiheen huomioon ottaen väärin, jolloin nostosta ei tullut niin hyvä kuin se olisi voinut muuten olla, mutta muuten kuvio onnistui hyvin.

Radassa oli hassusti useita samoja piirteitä kuin viime radassa:

- Minttu teki jännityksestä tahtirikon ekassa keskiravissa, mutta toinen meni sujuvasti (vaikka siinä sille tuli kakkahätä, joka yleensä jarruttaa sitä tosi paljon).

- Ekassa loivassa kiemurassa vaihto, kuten viime kerralla vaihdon yritys, mutta toinen sujui hyvin.

- Minttu alkoi pärskiä monta kertaa laukkaohjelman alussa, kun nostetaan koottu laukka ja laukataan voltti C:ssä. Sama juttu viime radassa, ihan samassa kohtaa.

Lopputuloksena 66,607 ja sija 4/21. Olin radan jälkeen tyytyväinen, koska perusmeno oli enimmäkseen hyvää, ei kovasti tullut virheitä ja prosentit olivat sellaiset kuin selkään tuntui. Minttu myös laukkasi molemmat keskilaukat pitkällä sivulla suoraan tuomariauton ohi ilman tuijottelua, mikä ei varmasti olisi sujunut ilman, että olisin harjoitellut sitä vähän ennen kisoja. Hyvä Minttu! 💪 Näistä erityisvalmisteluista kisoihin teen oman postauksensa lähiaikoina.

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Photoma / Annika Mäki

Kuva: Vilhelmiina Mäkinen

Kuva: Vilhelmiina Mäkinen

Kuva: Vilhelmiina Mäkinen

Koivumäen kansallinen HeA:4 23.7.

Kisoista ei ollut tällä kertaa tuomisina hyviä prosentteja, vain 62,3 %. Minttu ei kyttäillyt tuomarikoppeja, koska kävin viikko sitten Koivumäen kisaradalla ratsastamassa treenin juuri kyttäilyn ehkäisemisen takia, mutta jotain jännitystä taisi silti olla, koska se keksi radalla ihan omia ratkaisujaan. Alkutervehdyksessä tuli jokin ihan tarpeeton peruuttelukiemurtelu, toisessa loivassa kiemurassa laukassa meinasi vaihtaa laukan ja sen seurauksena pudottikin raville, toisessa keskilaukassa pääsi kaikesta estämisestäni huolimatta todella vaihtamaan laukan ja vielä ohjelman melkein lopussa käynnin kautta vaihdon jälkeen nosti väärän laukan. 🙈 Kaikki nämä ovat sellaisia virheitä, joita se ei normaalisti tee, mutta on ihan tiedossa, että kun Minttu ei keskity, se alkaa tehdä laukkaohjelmassa hölmöjä virheitä. Kotitreeneissäkin käy joskus niin, että jos se kuumuu jostakin tehtävästä eikä malta kuunnella ohjeita rauhassa, se alkaa nostella väärää laukkaa, vaikka kaikin mahdollisin keinoin yrittäisin vaikeuttaa väärän laukan nostamista.

Vaihto keskilaukassa ei ollut yllätys, koska vaihtojahan tässä pitkin kesää on harjoiteltu, ja sen seurauksena koko viime viikon Minttu on tarjonnut sitä ja nimenomaan aina oikeassa kierroksessa. Kisaviikolla en kuitenkaan pyytänyt sitä yhtään vaihtamaan vaan keskityin siihen, että keskilaukassa ei vaihdella, eikä se verryttelyssä edes yrittänyt tehdä sitä, mutta toki radalla sitten täytyy. 💩 Laukanvaihtojen harjoitteluvaiheessa on tosi yleistä, että ensin niitä ei tule, ja sitten kun tulee, niitä alkaa tulla holtittomasti silloinkin kun ei pyydetä. Eiköhän siihenkin löydetä kultainen keskitie jossain vaiheessa.

Nämä virheet ovat harmittavia, koska tietenkin toivoisi, että kovan työn ja panostamisen jälkeen hevonen voisi sen viisi minuuttia radalla keskittyä kuuntelemaan eikä pistäisi ranttaliksi. Ilman noita täysin turhia pöllöilyjä prosentit olisivat olleet 67 - 68 %:n tuntumassa. 

Verryttelyssä Minttu oli tapansa mukaan hidas ja jähmeä, mutta ihan lopussa sain sen omille jaloilleen, kantamaan ja nopeammaksi. Siihen voi olla tyytyväinen, että läpi radan se kantoi itsensä ryhdikkäänä ja hyvässä muodossa, ja varsinkin raviohjelma oli näyttävä. Minnakin sanoi ratavideon katsottuaan, että kokoamisaste on selvästi noussut ja nyt se näkyy radallakin. Nyt oli siis niin päin, että yleismeno oli laadukasta, mutta yksittäiset selkeät rikkeet pudottivat pisteitä. Toisaalta tämä on sillä lailla parempi pitkällä tähtäimellä, että jos rata olisi rikkeetön mutta liikkumisessa olisi isoja peruspuutteita (kokoamisaste, muoto, lennokkuus ym.), olisi paljon pidempi tie korjata asia eikä se välttämättä kaikkien hevosten kanssa edes onnistuisi.

Siihen olen tosi tyytyväinen, että vaikka kisaradalla on vaikea keskittyä oman istunnan detaljeihin, muistin aika ison osan radasta kiinnittää huomiota Airan oppeihin (ks. toiseksi edellinen postaus) ja se näkyi positiivisesti Mintun liikkumisessa ja omassa asennossani.

Jotain hyvää ja jotain parannettavaa siis jäi näistäkin karkeloista. Seuraava yritys on Artukaisissa vajaan kahden viikon päästä aluekisoissa, joissa on sama ohjelma kuin nyt eli HeA:4.

Videossa on radasta pätkiä sieltä täältä, ja sen otti kisahoitaja Paula. Kuvat on ottanut Anna Halme.

Millaiseksi hevosenpito kotona on osoittautunut?

Noin 2,5 vuotta sitten kirjoitin postauksen "Oma hevonen [x], oma talli [x] - ajatuksia unelmieni hevosenpidosta", jonka aikaan Minttu oli 5-vuotias ja asui vuokratallilla ja itse taas asuin Turun keskustassa. Nyt olemme asuneet maalla tasan kaksi vuotta, eli kun kirjoitin vanhan postauksen loppuun, etten tiedä, tuleeko haave omasta pikku maalaispaikasta koskaan toteutumaan tai milloin se tapahtuu, haave oli tietämättäni toteutumassa jo puolen vuoden kuluttua tekstin kirjoittamisesta. Näin ne asiat järjestyvät, kun niiden toteutumiseksi tekee töitä.

Katsotaanpa ensin, millaisia ajatuksia minulla on hevosenpidosta ollut ja millaiseksi elämä täällä on muotoutunut:

"Haluaisin yhden "ykköshevosen", joka tällä hetkellä on Minttu. Lisäksi minua ovat aina viehättäneet vuonohevoset ja jotenkin haluaisin sellaisen tai jopa kaksi tepastelemaan pihaan. Ne olisivat lähinnä maastoilukäytössä. Seuralainen voisi olla jokin muukin poni, mutta sen verran iso, että voisin liikuttaa sitä ratsain. Koska tykkään hevosten ratsukouluttamisesta, voisi olla mielenkiintoista hankkia kerralla yksi tai kaksi koulutettavaa vaikkapa Virosta, ratsastaa niitä ja myöhemmin myydä jollekin harrastuskavereiksi. Toki pihassa pitäisi kuitenkin aina olla vähintään yksi seuraponi."

--> Minttu on tämänhetkinen ykköshevonen. Vuonohevosia kyselin ja etsin tänne muuttaessamme, mutta niitä ei juurikaan ollut myynnissä, tammoja ainakaan. Sen sijaan hain pihaan arabin ja olen todella tyytyväinen valintaani. On ihan mahdollista, että ottaisin jossain vaiheessa tänne koulutettavia hevosia, mutta olen ensin halunnut saada paikat kunnolla kuntoon.

Ei tullut vuonista, mutta tuli ihana Marcella!

"Ratsastusalueista ehdoton vaatimus on oma, hyväpohjainen kenttä. En halua olla peltopohjan varassa ja ratsastaa ilman valaistusta tai pelkästään maastossa, vaan kunnollinen, aidattu kenttä olisi oltava. Maneesia tietenkin kaipaisi jäätikkökeleillä, mutta täällä lounaisrannikolla talvi tulee yleensä niin myöhään, että yleensä pohjat ovat sulana osan talvesta."

--> Oma kenttä on, ja siinä on hyvä pohja, johon vesi ei jää lillumaan. Odotan kovasti, että saisimme hevosten vanhan metalliputkitarhan pois kentän päädystä, jotta kenttää pääsisi laajentamaan. Sen jälkeen ympärille tulee vielä aidat ja aitaan pitkän kouluradan kirjaimet, ja kentälle myös lisätään vielä hieman lisää pintahiekkaa.

Vielä tämä tästä pitenee ja saa aidat ympärilleen, mutta oma kenttä yhtä kaikki.

Pienellekin kentälle on mahtunut kaikenlaista, kun ajattelee luovasti.

"Talli voisi olla pienikin, mutta sen pitäisi olla viihtyisä. Pinnat maalaisin jollain vaalealla värillä ja panostaisin yksityiskohtiin, kuten kehystettyyn hevosaiheiseen valokuvaan tai tauluun seinällä tai vaikkapa hevosenkengistä tai längistä tehtyihin koristeisiin. Satulahuoville hankkisin ns. oskarinoksan, jossa huovat voisivat olla kaikki siististi esillä ja kuivua helposti käytön jälkeen. Vältän muutenkin myös kotonani kaikenlaista väliaikaista ja keskeneräistä, kuten siellä täällä lojuvia pikkuesineitä, asioiden säilytystä epämääräisissä muovikasseissa ym., joten haluaisin myös tallin olevan siisti ja yksityiskohdilla kauniiksi tehty. Tallin edustaa voisi koristaa yksinkertaisesti istuttamalla kukkia tai jotain nättejä pensaita."

--> Tallissa on kolme karsinaa, tosi tilava varustehuone, pintoja maalattu vaalealla, ovenkahva tehty hevosenkengistä, satulahuoneessa isovanhempieni omistaman työhevosen länget kymmenien vuosien takaa, satulahuovillekin on ne oskarinoksat :D. Tallin edustalle kaivoin omin käsin pitkän kukkapenkin, ja itse asiassa pari viikkoa sitten laitettiin tallin käytävälle kaksi hevosaiheista metallitaulua (kuva alla) ja pari päivää sitten maalasin tallin pikkuoven ja ovenkahvat uudestaan siistimmiksi. Tänään hioin karsinoiden takaseinistä pinttyneet liat ja lannanpalat pois ja vedin uuden kerroksen kalkkimaalia. Ainoa miinus on, että satulahuoneen nurkassa on pitkään ollut aitaustarpeita, joita on pakko säilyttää autotalliremontin ajan siellä, mutta muuten paikat ovat siistit ja yksityiskohdat juuri sellaisia kuin olen tuossa postauksessa suunnitellut.

Satulahuone sellaisena kuin se oli, kun ostimme tilan. Vanhat satula- ja suitsitelineet saivat
lähteä, ja ostin ja tein itse uudet tilalle.

Satulahuone sen jälkeen, kun pääsin siihen käsiksi. :D Vasemmalla nurkassa
näkyvät pahvilaatikot saavat tosiaan lähteä vielä jokin kaunis päivä.

Omatekoiset satulatelineet. Puut sahasin vanhoista laiduntolpista ja petsasin. Sitten vain ostin
Puuilosta kauniit hyllynkannattimet ja ruuvasin ne puuhun kiinni. Tykkään näistä paljon enemmän
kuin kaupan telineistä.

Tallikäytävän taulut 

On tosiaan ne haaveillut längetkin tallin seinällä. Tässä ne ovat saaneet
jouluvalot ja -koristeet.

Kukkia on "ihan vahingossa" ilmestynyt tontille siitä lähtien, kun tänne muutimme.
Tässä tallin seinustaa, ylemmässä ja alemmassa kuvassa talon nurkilta.

"Olisi kätevää, että tallirakennuksesta olisi suora pääsy tarhaan, jolloin talutteluun ei menisi aikaa. Rakennus voisi olla joko pihatto, jossa on myös erillinen hoitotila, tai sitten hevoset voisivat olla karsinoissa, joiden takaovet avaamalla pääsee tarhaan."

--> Tällaista ei tähän talliin nykyisellään ole mahdollista toteuttaa, koska karsinat ovat tallirakennuksessa väärässä päässä tarhaan nähden. Toki parin hevosen talutteluun ei oikeasti mene edes juuri mitään aikaa. Olen kuitenkin pyöritellyt sellaista vaihtoehtoa, että tallia ehkä jossain vaiheessa jatkettaisiin toisesta päädystä pidemmäksi niin, että sinne mahtuisi tammalle ja varsalle tavallista karsinaa isompi tila, josta mahdollisesti voisi päästä suoraan tarhaan. Tämä ei ole mitenkään kärkipäässä tehtävälistalla, mutta hiljalleen näitä uudistuksia toteutetaan.

Ei ole ainakaan vielä kulkua tallista suoraan tarhaan, mutta onpahan upea metsätarha nyt valmis!

Hevosenpito kotona on ollut ihanaa ja juuri sellaista kuin olin aina ajatellutkin. Hevosten hoitaminen on joissain asioissa helpompaa, kun ne ovat kotona; ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on pitänyt käydä hevosten luona kolmesti päivässä esimerkiksi lääkettä antamassa tai haavaa hoitamassa. Toki täysihoitotallilla hoitamiseen menee vähemmän aikaa, kun ei ole tallitöitä tehtävänä, mutta parin hevosen tallissa päivittäisiin rutiinitöihin ei mene sen enempää aikaa kuin tallimatkoihin autolla muuten menisi.

Entä mitä tulevaisuudessa?

- Tällä hetkellä hevospuolen rempoista tärkeimpänä listalla on saada kaivinkone paikalle nostamaan kentän päädyn vanha tarha-aita pois, jotta kenttää voidaan laajentaa 60-metriseksi (nyt se on n. 35 m pitkä, joten kisoissa välimatkat tuntuvat aina ruhtinaallisen suurilta :D).

- Sen jälkeen kenttä aidataan ja laitan siihen pitkän kouluradan kirjaimet.

- Saatan myös maalata karsinoiden kalterit, jotta tallista tulee vielä kivemman näköinen.

- Mahdollisesti jossain vaiheessa se tallipäädyn laajennus.

- Meidän pieneltä metsäpläntiltämme olen jo mallaillut reittiä, josta voisi kaataa puut, jotta siihen saisi tehtyä jotain ratsastuspolkua tai jopa laukkaamiseen sopivaa pohjaa.

- Ensi kesäksi saadaan laitettua vihdoin kuntoon laidun, jonka uudistamisessa on ollut mutkia matkassa.

- Nykyisen lantalavan voisi ehkä korvata kiinteällä lantalalla. Ainakin kuivikkeille olisi tarkoitus saada oma katos, ettei niitä tarvitsisi pitää paaleissa.

Kotipellolla ilman satulaa viime joulun aikoihin.