Lounais-Suomen nuorten hevosten aluemestaruushopeaa 2022!

Kylläpä taas mentiin ja tehtiin. Viime vuoden nuorten hevosten aluemestaruuspronssi kirkastui eilen helteisessä Paimiossa Korpimäen ratsutilalla hopeaksi tämän vuoden joukkuepronssin kaveriksi. Jipii!

Tuloksemme HeA:3-luokasta oli 65,979 %. Toinen tuomareista oli kommenteissaan selvästi tiukempi, mutta pisteet kuitenkin olivat hyvin pitkälti samoja tai puolen pisteen erolla. Minttu eteni reippaasti, liikkeet saatiin esitettyä ja hienoa oli, että nyt loppulinja pysähdyksineen oli suora ja tasapainoinen, kun siinä on usein ollut jos jonkinlaista kiemurtelua, tähtäysvaikeuksia keskelle tai vino pysähdys.

Tiesin jo ennalta, että Minttu varmaan jännittää radalla enemmän kuin Luvian joukkuekilpailussa, koska siellä valmistautumisalue meni radan ympärillä hevosenkengän muotoisesti ja Paimiossa taas radan päädyssä on vain pieni läntti eikä rataa ehdi näyttää hevoselle enempää kuin sen pariminuuttisen, kunnes kello kilahtaa. Sitä tavallista perusjännitystä olikin taas, mistä aiheutui epätasaisuutta muotoon ja välillä tahtiin. Esimerkiksi keskiravi alkoi hyvin, mutta lopussa pelottavaa pakettiautoa kohti mentäessä tuli tahtirikko ja Minttu jännittyi selästään, ei onneksi kuitenkaan hypännyt laukalle ja liike saatiin suoritettua. Toisessa laukassa tuli yksi kömmähdys, kun se pudotti laukan pariksi askeleeksi raville tuomaripäätyä kohti laukatessa, mutta sain korjattua heti ja matka jatkui. Laukkalisäykset lähtivät taas vauhdikkaasti. Liikkuminen varsinkin ravissa oli mukavan joustavaa ja reipasta ja käyntiohjelmakin sujui mukavasti. 

Ihan mahtavaa, että pystymme Mintun kanssa HeA:ssa tällaiseen 65 - 66 prosentin tulostasoon silloinkin, kun Minttu jännittyy eikä tunnu mitenkään optimaaliselta. Se kertoo, että emme ole potentiaalin ylärajoilla ja hyvän päivän tulokset voivat olla vielä selvästi korkeammat. Erityisen kivaa on tietysti saada näitä onnistumisia mestaruuskilpailuihin. Taitaa tulla vielä ruhtinaalliset 60 euroakin tilille. 😁 Saimme hienon kukkakimpun, mitalin ja mestaruusruusukkeen. Nyt ruusukkeita alkaa olla sen verran, että joudun keksimään niille jo uuden ripustuspaikan. Ensi vuonna ei sitten enää voidakaan osallistua nuorten hevosten mestaruuteen, kun Minttu on silloin jo 7-vuotias.

Saan lisää kuvia kisoista varmaankin tänään illalla tai huomenna. Kisahoitaja Paula oli ottamassa ratavideon, joka löytyy alta. Tänään aion vain puuhailla pihahommia kotona, olla lokoisasti ja seurailla sunnuntain luokkia Equipesta. Kuvissa näkyy raippa mukana radalla, koska se saa olla nuorten hevosten luokissa mukana. Kuvat on ottanut Yasu Hyttinen (Instagram: trek_n_paws).

Metsätarhan tekoa talkoovoimin

Vaikka ensi viikonloppuna on jälleen kisat tulossa, ei tässä ehdi pelkästään treenata vaan metsätarhan tekeminen hevosille pääsi vihdoin alkamaan kunnolla. Viikonloppuna ystäväpariskunta oli käymässä talkooapuna, onneksi, sillä kaksistaan tuo savotta olisi ollut todella hidas tehdä eikä olisi viikonlopussa onnistunut.

Minullahan on ollut koko ajan toive käyttää hevosten nykyistä hiekkatarhaa kentän päädyssä vain näin alkuun ja tehdä talon ja tallin taakse metsään uusi tarha. Nyt olemme asuneet tässä vuoden, joten on korkea aika laittaa projekti eteenpäin.

Pari viikkoa sitten vedin muovinauhalla metsään jonkinmoiset rajaehdotukset uuden tarhan paikalle. Eilen ja tänään rajojen sisäpuolelta ja ympäriltä kaadettiin ja karsittiin pieniä puita, jotka olivat hankalissa paikoissa tai niin tiheästi, että hevosille oli hyvä raivata kulkuväyliä. Osittain alue oli jo paljasta maata, joten kovin paljon ei tarvinnut karsia. Maastoa piti sen sijaan raivata, sillä vanhan kansan tapaan tännekin on upotettu ties mitä roinaa lasista ja metallinkappaleista vanhoihin puulaatikoihin ja vähän heitetty maata päälle. Ennen vanhaan tämä kuulemma on ollut tapana, kun mitään kierrätyspisteitä ei vielä ole ollut ja tavarasta on jotenkin pitänyt päästä eroon. Ihmettelen kyllä, miksi ei ole voitu laittaa edes yhteen kohtaan. Tällä hetkellä talon läheisyydessä metsässä on löytynyt kolme eri jätepistettä. Miehet löysivät myös vanhan puhelinpylvään ja raahasivat sen mönkijällä pois. Siivosimme maata ja tarkoitus on laittaa lopuksi vielä uutta maata ja hiekkaa päälle, jotta mahdolliset maahan jääneet romut eivät vahingoita hevosia.

Tarhan laittamisen yhteydessä karsimme muutenkin pihalla olevia puita ja pensaikkoja. Yksi käytti moottorisahaa, yksi hakkasi kaadetuista puista oksia irti vesurilla ja raahasi niitä hakkeentekopaikalle ja yksi tai kaksi syötti puita ja oksia hakettimeen. Itse heiluin vesurin varressa, raahasin puuta ja käytin haketinta, ja oikea käsi on nyt aivan loppu. :D 

Valmista ei vielä vähään aikaan tule, vaan ensin on saatava kaivurikuski tuomaan maa-ainesta tiettyihin kohtiin täytteeksi, mm. kallioiselle kumpareelle, joka muuten olisi hevosille liukas. Maassa olevia koloja täytetään, mutta muuten maasto jätetään tarkoituksella mäkiseksi ja kumpareiseksi. Lopuksi laitetaan tolpat ja vedetään aidat. Yritin karttapalvelusta arvioida tarhan pinta-alaa, mutta en pystynyt sitä kovin hyvin tekemään. Noin 400 neliötä saattaisi olla lähellä totuutta, mutta täytyy mitata vielä joku päivä paremmin.

Alla vielä kuvia projektista tässä vaiheessa!

Suunnilleen tähän kohtaan tulee tarhan portti. 

Kun portilta kävelee vähän eteenpäin, on aukeaa tilaa ja tuollainen kallioinen kumpare. Siihen pitää tuoda reilusti täytemaata, koska maata on kallion päällä vain niin ohut kerros, että hevoset kuluttaisivat sen muuten äkkiä pois.

Näkymä tarhasta vanhalle liiterille päin. Tuo matala liiteri on notkahtanut eikä missään muussa kuin puujätteen varastointikäytössä, joten se puretaan tulevaisuudessa. Sen paikalle on mietitty pihattoa. Tässä vaiheessa on sahattu pois jo yksi todella levähtänyt puu monine varsineen, joiden tyngät näkyvät kuvassa.

Edellisessä kuvassa oikealla näkyy kuusia. Se on tämä kohta. Siitä karsittiin oksia ja pikkupuita pois, raivattiin maasta metallia ja vanhoja puurimoja ja vedettiin pois kuvan keskellä näkyvä puhelinpylväs.

Aviomies siistii liiterin edustaa. <3

Ja tässä sama liiterin edusta raivattuna. Puhelinpylväskuusikko näkyy oikealla.

Tästä (näköjään puhelinpylväskuusikoksi ristitystä paikasta :D) tulee varmaan hevosten lempipaikka, koska siinä on suojaa sateelta ja auringolta.

Puhelinpylväskuusikosta (näkyy vasemmalla) lähdemme vähän eteenpäin ja käännymme oikealle...

... jossa on tällainen väylä, joka johtaa...

... pienelle aukealle, tai aukeampi se on sitten kun sammalta ei enää ole. Tarhan raja näkyy nauhana. Menemme nauhaa kohti ja käännymme vasemmalle...

... josta pääsee kiertämään pienen ryteikön tehtyä kujaa pitkin. Kujaa ehkä vielä levennetään ja kantoja pitää nyppiä ylös.

Ratsastinkin tänään ja oli valmennuspäivä. Ratsastuksen jälkeen lanasin kentän vielä, koska myöhäisillaksi ja koko yöksi on tulossa kaatosadetta. Se tiivistää kentän pohjaa mukavasti, kunhan on ensin tasaiseksi huollettu pohja.

Lounais-Suomen joukkuemestaruuspronssia! 🏆

No siinähän se on otsikossa. Pronssia Lounais-Suomen aluejoukkuemestaruuksissa Kaarinan Kenttäratsastajille! 

Nyt meillä on Mintun kanssa siis pronssia vuoden 2021 nuorten hevosten henkilökohtaisista mestaruuksista ja pronssia vuoden 2022 joukkuekilpailusta, vaikka tämä oli vasta kolmas kisakautemme. Vau! Viime vuoden henkilökohtaisesta kilpailusta voi lukea täältä. 

Joukkuekisassa kaikki alueella toimivat seurat voivat asettaa 3 - 4 hengen joukkueen, josta kolme parasta tulosta lasketaan yhteen. Tänä vuonna voiton vei Salon Ratsastusseura, mikä ei ole yllätys, sillä se on iso seura ja siinä on useita kouluratsastajia, jotka kisaavat paljon korkeammalla tasolla. Toiseksi tuli hienosti Laitilan Ratsastajat. Kolmanneksi kiri ei niinkään pieni mutta varsin esteratsastajapainotteinen Kaarinan Kenttäratsastajat joukkueella Ida Muhos - Lady Liberty, meikä eli Hanna Kedonpää - Dark Mint Shot, Seelia Koponen - Fangorn ja Jessica Sauren - Flaming Carnosa. Onnea vielä myös joukkuekavereille!

Minähän epäröin aluksi koko kisoihin lähtemistä, kun ratoja oli tänä kautena alla siinä vaiheessa niin vähän ja kisapaikkakin oli Luvialla eli trailerin kanssa kahden tunnin ajomatkan päässä. Kun kutsu sitten tuli, ajattelin, että harmittamaan jää, jos en lähde - ja onneksi menin. 

Joukkueesta yksi sai ratsastaa HeB:5-ohjelman loppujen 2 - 3 ratsastajan tuli ratsastaa HeA:3 tai HeA:7. Minä ja Ida menimme A3:n ja Jessica A7:n. Olen oikein tyytyväinen minun ja Mintun suoritukseen. Jännitystä siellä on edelleen, mutta vähemmän kuin aiemmilla radoilla, ja nyt liikkuminen tuntui jo jonkin verran letkeämmältä. Keskiravi olisi voinut lähteä lennokkaammin, siinä oli vielä käsijarru päällä, ja molemmissa laukkatäyskaarroissa Minttu vähän jännittyi ja jäi pohkeen taakse, vaikka normaalisti se päinvastoin yrittää kiihdytellä siinä kohtaa. Ja tietty se murheenkryyni eli keskilinjan pysähdys, jossa Minttu jostain syystä (todennäköisesti siitä jännityksestä taas) ei millään meinaa pysähtyä suoraan. 😅 Jännityksestä johtuu myös tuo videollakin näkyvä pään sivusuuntainen heiluminen. Kun Minttu jännittää, se ei rentoudu muotoon vaan nousee liian avoimeksi ja/tai nytkyttää päällään sivusuunnassa. Häiritsevän näköistä, mutta eipä siihen muu auta kuin harjoitus ja aika, ja onneksi jännitys kuitenkaan ei purkaudu minään rajuina reaktioina. Varsinaisia virheitä ei kuitenkaan tullut. Erityisen iloinen olen siitä, että aivan parina viime treenikertana sain laukkalisäyksiin uuden vaihteen ja Minttu lähtikin radalla kuin hauki rannasta. Ne eivät ehkä videolla näytä niin erikoisilta, mutta tuntuu todella hurjalta lähteä tuollaisella kapealla 20 metrin kouluradalla keskilaukkaan ympyrällä. Näitä harjoiteltiin Minnan kanssa kotitreeneissä ja puhe oli, että pitää hypätä laukkaan kuin tiikeri tai tuomarit kommentoivat "Liian varovainen". Eipä tullut nyt sanoja varovaisuudesta, vaan sen sijaan molemmat kirjoittivat, että rohkea lisäys. Myös peruutukseen olen tosi tyytyväinen, koska niiden onnistuminen on vaihdellut kovasti. 

Ratsukot palkittiin jokaisessa luokassa myös erikseen normaaliin tapaan. Mintun kanssa ylsimme luokassamme 5. sijalle tuloksella 66,740 %, joka on tähänastisista HeA-tuloksistamme paras. Rata itsessäänkin oli tähän saakka HeA-ohjelmista sujuvin, vaikkei pisteitä otettaisi huomioon. Tuli onnistuminen onneksi juuri oikeaan paikkaan.

Nyt pidetään muutama viikko kisataukoa ja seuraavan kerran mennäänkin suoraan henkilökohtaisiin mestaruuksiin 27.8. Paimioon, jossa luokka on jälleen nuorten hevosten mestaruus (5 - 6-v.) ja sama kuin Luvialla eli HeA:3. Myös syyskuun kisakalenteria olen jo alkanut hiukan katsella.