Vähän hyppyjä

En ollut sattunut ottamaan aiemmin yhtään hyppyjä videolle, ja nyt kun Nala on myynnissä, ajattelin, että voisi olla korkea aika. En ole ollenkaan hyvä esteratsastaja – sydämeni sykkii kouluratsastukselle, ja minusta on muutenkin mukavaa, että kouluratsastuksessa virheet eivät yleensä johda mihinkään niin hasardiin kuin mahdollisesti esteratsastuksessa. Joskus ala- ja yläkouluikäisenä olin ehkä vähän kiinnostuneempi esteistä kuin kouluratsastuksesta, kuten rämäpäisillä lapsilla on tapana. Nyt olen jo vuosia rakastanut nimenomaan kouluratsastusta ja hienoja kouluhevosia, mutta yhtä kaikki esteet kehittävät hevosta monipuolisesti ja ovat useimpien hevosten mielestä hauskaa vaihtelua. Siispä olen hypännyt säännöllisesti Nalallakin. Se oli hypännyt hyvin vähän ja hyvin pientä minulle tullessaan eikä varsinaisesti tehnyt vaikutusta keilatessaan maahan kaivetun ristikonkin, mutta olemme hypänneet paljon erilaisia tarkkuustehtäviä ja vaihtelevia jumppasarjoja pienillä esteillä, ja tulokset alkavat näkyä. Nala hyppää innoissaan ja on saanut tekniikkaa ja varmuutta, vaikka en itse ole mikään mestari esteratsastuksessa.
 

Screenshot videolta

Verryttelynä tulin muutamia kertoja lävistäjällä olevaa kolmen kavaletin sarjaa laukassa. Tarkoitus oli alusta asti ratsastaa tänään lyhyttä laukkaa ja saada Nala malttamaan mielensä ennen esteitä. Se onnistuikin varsin hyvin, eikä asiasta ollut oikeastaan ollenkaan erimielisyyttä. Hevonen oli koko ajan menossa mutta vastasi apuihin ja lyhensi.

Kavalettien jälkeen otin ravin ja menin usein pari kertaa päädyssä olevat ravipuomit kaarevalla uralla. Laitoin ne aika tiukalle tielle voltin kokoiselle ympyrälle, jotta hevonen joutuisi keskittymään erityisen hyvin.

Varsinainen estekompleksi oli tänään yksinkertainen kavaletti – 3,2 m – pikkupysty. Myös tähän tehtävään halusin tulla lyhyttä laukkaa, jossa hevonen odottaa kunnolla eikä rynni. Pari huonompaakin lähestymistä tuolle pystylle tuli, mutta Nala on osoittautunut sekä aiemmin että tänään hevoseksi, joka hyppää kyllä huonommastakin paikasta ja ottaa vaikka mieluummin puomin alas kuin kieltelee. Ei tullut onneksi puomejakaan tänään.

Kaiken kaikkiaan hyvä päivä: hevonen tykkäsi ja päristeli innoissaan muttei pyrkinytkään yhtään rynnimään. Esteitä voisi jo hyvin korottaa, sillä Nala on jo saanut riittävän perusrutiinin näille pienemmille esteille – vink vink harraste-esteheppaa etsiville.

Back to basics

Perusasiat ovat nimensä mukaisesti niitä asioita, joiden päälle kaikki muu rakentuu. Näin oli tänään jälleen todettava. Nala on viime aikoina alkanut taas muistaa vanhan huonon tapansa eli pään heilauttamisen terävästi korkealle ylös. Asia ei tuntunut korjaantuvan normaalilla ratsastuksella, joten oli palattava asioihin, joita opetetaan kolmivuotiaalle sisäänratsastettavalle.

Olimme tänään lähdössä porukalla maastoon, mutta jo ennen sitä otin karsinassa ohjat maassa seisoen tuntumalle ja pyysin Nalaa seuraamaan kuolainta oikealle ja vasemmalle useita kertoja. Tarkoitus ei ole saada turpaa alas sahaavalla liikkeellä vaan käyttää ikään kuin johtavaa ohjaa. Maaston jälkeen menin kentälle ja ratsastin käyntiä tarkoituksena saada hevonen kääntämään päätään niin, että se seuraa kuolainta pehmeästi myös liikkeessä. Jos se alkoi narskuttaa kuolainta ja valmistautui repäisemään päätään toiseen suuntaan tai ylös eli vastustamaan tuntumaa, pidin vain käden paikoillaan eli siinä asennossa, jossa käytetään johtavaa ohjaa (käsi hieman sivulla), ja käskin pohkeella eteen. Pyrin koko ajan säilyttämään tuntuman, tekipä hevonen mitä tahansa. Tätä harjoitusta tein sekä myötä- että vasta-asetuksessa molempiin suuntiin, ja vähän myöhemmin otin mukaan myös pysähdyksiä. Nala alkoikin rentoutua melko nopeasti. Siinä vaiheessa, kun se pysyi niska pyöreänä kuolaintuella myös pysähdyttäessä ja pysähdyksen ajan, oli aika siirtyä raviin. Raviin on turha lähteä tappelemaan, jos tuntuu, ettei hevonen vastaa apuihin oikealla tavalla käynnissä. Samoin käyntiin lähdin vasta, kun harjoitus sujui pysähdyksissä.

Hevonen ei saa kuitenkaan jäädä laahustamaan. Ainakin Nala usein jättäytyy pohkeen taakse ja himmaa vauhtia, kun se alkaa heiluttaa päätään, ja silloin se pitää saada ETEEN. Tarkoitus ei ole säikäyttää ja hermostuttaa sitä, mutta sen on muistettava, että pohkeen taakse ei jäädä rettelöimään ja heilumaan kuin heinämies.

Ja kappas: ravissa minulla oli selästään pyöreä hevonen, joka työnsi hyvin takaa, oli tasaisella tuella pitkässä ja pyöreässä muodossa, antoi vaikuttaa itseensä ja vaikutti varsin seesteiseltä. Ehkäpä kannattaisi palata näihin tuntumaharjoituksiin heti, jos hevonen alkaa vastustella tuntumaa. Olen toki aina tehnyt tuntumaa parantavia harjoituksia (takaosan siirtoja, väistöjä, asetuksenvaihtoja, siirtymiä), mutta tässä tapauksessa olisi ehkä kannattanut hakata päätä seinään vähemmän aikaa ja heti yhden hankalan ratsastuskerran jälkeen tai sen aikana tehdä pelkkää yksinkertaista tuntumaharjoitusta maasta ja käynnissä.


Tykkään ylipäätään tehdä paljon perustyötä käynnissä, sillä se maksaa itsensä takaisin. Osaa hevosista voi heti lähteä rennosti lämmittelemään ravissa alkukäyntien jälkeen, ja niin Nalaakin joskus (heh, tammat), mutta usein se ei riitä. Kun tuntuman saa käynnissä kuntoon, moni asia ratkeaa sen jälkeen kuin itsestään. Alla olevassa videopätkässä näytetään yksinkertaista käyntityöskentelyä, jossa tarkoitus on vain saada hevonen kävelemään aktiivisesti ja hyväksymään tuntuma ja hakeutumaan sitä vasten.

Kuvat on otettu pari päivää aiemmin (videoscreenshotteja).

Tässä takajalka tulee syvälle rungon alle. Jos tästä lähtisi raviin, ravista tulisi todennäköisesti paljon parempaa kuin silloin, jos lähtisin suoraan keventämään alkukäyntien jälkeen.

Nala myynnissä

Kuten blogiin tarkemmin tutustuneet tietävät, ostin Nalan väliaikaiseksi projektihevoseksi. Alun perin ajattelin laittaa sen myyntiin kevään tai kesän aikana, joten pysyn siinä suunnitelmassani. Tarkoitus oli ehkä käydä ne kisat ensin ja sitten laittaa ilmoitus, mutta toisaalta hevosen myyminen saattaa näinä päivinä olla niin hidasta, että päädyinkin tekemään ilmoituksen markkinoille jo nyt. Kisoihin menemme, jos hevonen ei ole sattunut siihen mennessä menemään kaupaksi.

Hevosteluhan minulla jatkuu tietenkin! Kevään aikana varmistuu, miten. Ehkä Nala on minulla vielä kesälläkin, ehkä hankin pian uuden projektihevosen, ehkä olen hetken hevosettomana ja katselen tilannetta sitten. Mutta hevosettomuus on hevosihmisellä aina väliaikaista. ;)

Jos joku on kiinnostunut herkästä, reippaasta ja kiltistä tammasta, joka osaa olla halutessaan varsin näyttävä muttei aina ole ihan helppo ratsastaa, saa kysellä numerosta 0400 608 237 tai laittaa sähköpostia hannallukkarinen@gmail.com. Ei ole kuitenkaan millään lailla villi tai pompi mihinkään suuntaan. Maastossa Nalan sielu lepää, joten siellä se on varsin helppo.

Hei, me mennään kisoihin!

Aion kuin aionkin osallistua tallillamme pidettäviin 1-tason kouluratsastuskilpailuihin 7.5. Ne tulevat vähän äkkiä, mutta toisaalta Nalalle tekee hyvää tottua kisahälinään ja päästä kouluaitojen sisäpuolelle. Olen laittanut seurajäsenyysanomuksen menemään, sillä en tällä kaudella vielä ollut minkään seuran jäsen, mutta kunhan se asia on kunnossa, ilmoittaudun kisaan. Kisoissa olisi rata HeC 2: 2000, mutta uskon, että Nalalle kävisi paremmin K.N. Special. Todennäköisesti päädyn siis tuohon specialiin. Siellä on laukkalävistäjän jälkeen suora siirtyminen käyntiin, mikä ei ole kyllä Nalalle mikään ongelma, JOS se vain malttaa kuunnella ja keskittyä tehtäviinsä. Ekoissa kisoissa on niin paljon kaikkea ihmeteltävää, että saattavat pasmat mennä vähän sekaisin ja kiinnostaa muut asiat kuin se, mitä joku akkeli siellä satulassa piipittää. Hevosen taito riittää aivan hyvin tuohon rataan, mutta keskittyminen on vielä kysymysmerkki.

Mitään sen kummempaa tulostavoitetta ei ole kuin että Nala saa kokemusta ja varmuutta ja että se malttaisi kuunnella ja pysyä mahdollisimman rentona. Toivon sitä jo oman peffani takia, sillä Nalan ravi on ihan mahdoton istua, jos se yhtään jännittää selkäänsä. :D Treeneissä asian voi pelastaa kevennyksellä, kisoissa ei. HeB-rata ratsastetaan oletettavasti myöhemmin kuin HeC, joten voisin ratsastaa aamutreenin jo ennen kisoja ja antaa hevosen levätä jonkin aikaa ennen kuin lähdemme varsinaiseen kisaverkkaan.

Nyt olemme treenanneet laukkaa, mikä talven aikana jäi kirjaimellisesti jäihin. Jos Nala on yhteistyöhaluisella tuulella, se tekee tosi nättejä nostoja ja laukkaa pyöreää, kevyttä ja keinuvaa laukkaa, josta on helppo siirtyä vaikka suoraan pysähdykseen pelkällä istunnalla. Mutta tamma kun on, seuraava päivä voi olla sellainen, että hevonen repii ohjia, narskuttaa kuolainta ja ilmaisee kaikin tavoin "Älä koske!". Näin tässä pari viime päivää menivätkin: ensimmäinen oli todella hyvä laukkapäivä, seuraava aivan mahdoton. Kuka ennustaisi tuon hevosen mielialan parin viikon päähän kisapäiväksi? Radasta voi tulla todella hyvä tai sitten umpisurkea. Molempiin on ainekset olemassa. Toivotaan tuota ensimmäistä vaihtoehtoa tai ainakin ihan kohtuullista rataa. ;)

Tällainen mieliala olisi just sopiva!

Ulkokausi avattu

Tuntuu hassulta puhua ulkokauden avaamisesta, sillä olinhan maaliskuuhun saakka maneesittomalla tallilla. Siinä tuli ulkokautta kerrakseen. Nyt olen kuitenkin pari kertaa ratsastanut ulkokentällä. Nyt ei tarvitse edes ajoittaa tallikäyntejään siten, että ratsastaa tuntien ulkopuolella, koska käytössä on sekä kenttä että maneesi ja tietysti maastot. Yksityisiä hevosiakin on vain muutama, joten tilaa on aina runsaasti. Kelpaa!

Kuulin, että tallilla järjestetään 1-tason kouluratsastuskilpailut joskus toukokuussa. Vähän kyllä tekisi mieli osallistua hevosen koulutuksen vuoksi, mutta toisaalta mietin, onko liian varhaista. Näihin tietysti voisi osallistua sillä tavalla matalalla kynnyksellä, että ne olisivat kotitallilla. Täytyy laittaa mietintämyssyyn.

Kevään tullen on entistä helpompi saada maneesi kokonaan omaan käyttöön mihin aikaan tahansa. Kaunis päivä, vasta lanattu pohja ja paljon tilaa – täällä ovat harjoitteluolosuhteet kohdallaan. :)

Tutustumassa ulkokenttään.

Vähän pajua purtavaksi kiltille hepalle treenin jälkeen. :D

Tänään kävimme hevosenhoitajan kanssa pienellä maastolenkillä. Se kävi vapaapäivästä, joten huomenna taas tositoimiin. Nyt olen ottanut laukan kehittämisen ihan erityiseen syyniin, sillä vaikka laukka ei ole mitään kaahausta, siihen tulisi saada enemmän rentoutta ja pyöreyttä. Siitä tulee helposti sellaista esteratalaukkaa. Erityisesti pitkillä sivuilla Nala on näyttänyt päättävän, että hyvää laukkatilaa ei tule hukata, ja silloin se lähtee helposti hiukan kiihdyttämään laukkaa ja kuuroutuu avuille. Koetin ratkoa tätä viimeksi ratsastamalla laukkaa suoraan vain pari askelta, minkä jälkeen käänsin voltille, sitten taas suoraan pari askelta jne. Lopuksi siirryin ympyrälle ja olin siirtävinäni laukasta käyntiin, mutta kun Nala oli siirtymäisillään, pyysin jatkamaan laukkaa. Näin sain laukkaa enemmän takaosan päälle. Tässä tehtävässä hevonen oli ihan hyvin kuulolla, joten taidan tehdä tätä ainakin yhtenä tehtävänä huomenna.

Voihan Pixio...

Osasin jotenkin odottaa tätä. Pixio-kamerajärjestelmänihän piti alun perin tulla helmikuussa. Noihin aikoihin sain tiedotteen, että se tuleekin maaliskuun aikana. Sen jälkeen asiat muuttuivat taas, ja tuotteen piti tulla huhtikuun aikana. Kuka arvaa, millainen asiakastiedote sähköpostissani oli pari päivää sitten? Tämänhetkinen tieto on, että Pixioni myöhästyy "a few days or a few weeks". En ikimaailmassa usko, että myöhästyminen jää muutamaan päivään, mutta nyt on vaikea uskoa, että se jäisi edes muutamaan viikkoon. Kyseessä ei ole huijaus vaan ongelmat ennakkotilaamisessa (= tilaaminen ennen kuin tuotteiden valmistus on aloitettu) ja se, että yritys ei osaa arvioida oikein aikatauluaan tuottaa ja lähettää tuotteitaan. Osa on saanut tilaamansa tuotteen jo, osa ei. Ärsyttää vietävästi, sillä olen koko kevättalven odottanut, että saisin säännöllisesti videokuvaa. Se auttaisi analysoimaan omaa ratsastusta ja tuottaisi tietysti paljon sisältöä tänne blogiinkin. Joskus olen toki laittanut kameran aidalle, mutta ei sillä saa mitään kunnollista videota.

Pixio on siis eräänlainen jalusta, joka pyörittää videokameraa niin, että kamera seuraa automaattisesti kohdettaan (esim. ratsastajaa) sopivalla zoomilla. Idea on sama kuin FilmMe:ssä, mutta tämä ei ole kiinteästi maneesiin asennettava, vaan sen voi pystyttää minne tahansa. Mutta pystytäpä tässä nyt yhtään mitään, kun ei ole pystytettävää...

Muuten on ollut oikein mukavaa. Nykyisessä tallissa Nala saa olla vapaalla heinällä ja sai pakkastenkin aikaan vettä tarhaan eristettyyn astiaan, maneesi on hyväpohjainen, henkilökunta mukavaa ja maastoiluseuraakin tarjolla. Muutaman minuutin kävelymatkan päässä on pitkä, suora hiekkatie, joka on ollut viime aikoina todella hyväpohjainen. Olen välillä mennyt sinne tekemään treeniä, jos on tuntunut, että Nala tympääntyy maneesiin.

Reipastun muutenkin aina valon lisääntymisen myötä. Vaikka olen jo suorittanut maisterintutkinnon yliopistossa, nyt keväällä olen alkanut haikailla taas jotain opiskeltavaa. Tällä hetkellä suoritan avoimen yliopiston verkkokurssia Johdatus oikeustieteeseen, ja myöhemmin aion suorittaa oikeustieteen kursseja enemmänkin. Tallillekin on niin kiva mennä, kun ei tarvitse palella ja kun hevonen näyttää kerta kerralta kiiltävämmältä ja urheilullisemmalta talvikarvan hävitessä. :D Kaiken kaikkiaan jaksan tehdä asioita keväisin paljon enemmän kuin talvisin.

Tunnistajakin kävi tänään. Tuontihevosethan tulee tunnistaa Suomen rekisteriin. Ei ole Nalakaan enää lainsuojaton. ;)

Lopuksi muutama talvinen kuva menneeltä talvelta. Olkoot ne viimeiset talvikuvat tällä erää, sillä nyt en kaipaa yhtään lunta ja pakkasta. Kesä saa tulla!

Entiseltä tallilta. Ei enää lunta ja loskaa!

Tämä on kuvankaappaus videolta siitä kohdasta, kun menin sammuttamaan kameraa. Kiva tietää, että tällaista tapahtuu selkäni takana. :D

Koirani Kelmi löysi jokin aika sitten Salon viimeisen lumiläntin.

Muutama päivä sitten maastolenkillä.

Jumppasarjaa ja puomeja

Parin viikon aikana on tuntunut, ettei oikein suju. Nala on tuntunut ratsain vähän kärttyiseltä, kuten pari postausta sitten kirjoitin. Etenkin kevät on tietysti monille tammoille hankalaa aikaa. Pari ekaa viikkoahan Nala oli tällä uudella tallilla superhyvä. Jokaista nousukautta seuraa luonnollisesti laskukausi. ;) Ei se mitenkään kipeältä vaikuta – se vain ei aina viitsisi innostua kovin pikkutarkoista harjoituksista. Maastossa se on hyvin iloinen, ja samoin silloin, jos sen antaisi vain edetä reipasta ravia tai laukkaa ympäri maneesia vaikuttamatta takajalkoihin, muotoon, taipumiseen tai mihinkään. Nalan mielestä tylsät harjoitukset, esimerkiksi erilaiset käyntiväistöt, voisi unohtaa kokonaan. Sen mielestä on joskus kovin ikävää, ettei vain voi juosta kaula pitkänä ja runko vinona kuin Pisan kalteva torni. Ehkä tästä tulisikin ravuri, jos rotu vain olisi oikea. :D Ja maasto- tai vaikka vaellushevoseksihan se olisi huippuhyvä.
 
Olen nyt kiinnittänyt erityistä huomiota treenin vaihtelevuuteen, kun tiedän tammani helposti kyllästyvän luonteen. Muutaman päivän saldoksi on kertynyt reipas maasto (to), juoksutus (pe), vapaa (la–su, Hevoset-messut), koulutreeni (ma) ja jumppasarjatreeni (ti), ja huomenna keskiviikkona menemme maastoon. Torstaina voisi koettaa taas koulutreeniä. Kävelytin Nalaa maasta vartin ja tein aika lyhyen alkuverryttelyn kevyessä ravissa ja vähän laukassa. Heti, kun takajalat heräsivät eloon, aloin hypätä jumppasarjaa. Sarjassa oli kolme ravipuomia (etäisyys 1,30 m) - väli 2,5 m - ristikko - väli 3 m - kavaletti - väli 3 m - pysty (n. 55–60 cm). Mitään erityisiä ongelmia ei ilmennyt, vaan Nala tuli sarjalle mukavalla imulla mutta avuilla ja hyppäsi mielellään. Ajattelin, että sarjan jälkeen sen laukka saattaisi olla vähän holtitonta, mutta yllätyksekseni se pysyikin hyvin säädeltävänä. Teinkin sarjan jälkeen päätyyn pari laukkaympyrää tai volttia, joissa lyhensin laukkaa. Tamma pysyi hienosti pöksyissään, siirtyi kuuliaisesti raviin ja suostui ravaamaan ihan rauhassa uuteen yritykseen. Jes! Tavoitteenani olikin ratsastaa lyhyesti: kaikki kävely maasta, lyhyehkö verkka, muutamia hyviä hyppysarjoja, lyhyt loppuverkka ja taas kävelyt taluttaen. Nyt tämä onnistuikin. Kaikkiaan taisin tulla sarjan kuusi kertaa. Kävelyineen treenin kestoksi tuli noin 55 minuuttia, josta ratsastusta oli 25 minuuttia. Hevosen mieli pysyi koko ajan vastaanottavaisena ja iloisena.

Kavaletit ovat hyvää tehostettua puomiharjoittelua. Tässä neljä korotettua ravipuomia kaarevalla uralla (etäisyys 1,3 m).

Joskus käy niin, että haluaisin saada ihan pari-kolme onnistunutta toistoa tai vaikkapa ratsastaa pelkkää perusjumppaa harmonisesti 20 minuuttia, mutta se ei onnistu. Jos hevonen tuijottelee ympäristöään, ei meinaa millään tulla kuulolle, kerää kierroksia eikä reagoi apuihin, voi mennä kauan, että sen saa edes kohtuullisesti rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Tässä vaiheessa hevonen saattaa olla jo ihan kypsä koko touhuun ja märkä hiestä, vaikka kunnollista ratsastusta jokseenkin peräänannossa olisi ollut vain viimeiset kolme kierrosta. Nala osaa kyllä kulkea kunnollakin, mutta se on luonteeltaan sen verran tuulella käyvä, että hyvät päivät eivät välttämättä osu niille kerroille, kun olisi tarkoitus tehdä jotain muuta kuin maastoilla.

Mutta liikkua se haluaa! Liikkumisen tavasta vain joudutaan koulutreenissä välillä keskustelemaan; ratsastaja ei halua aina vain reippaasti suoraan eteenpäin. ;) Kiinnostuisiko jokin hevosvaellusyritys? Tästä luonnosta nauttiva ja säännölliseen maastoiluun sekä yksin että porukassa tottunut hevonen, jonka selässä voi maastoillessa vaikka juoda kahvit. Olen edellisellä tallilla jopa laittanut pari muuta tallilaista Nalan kanssa maastoon, vaikka he eivät olleet koskaan ratsastaneet sillä. Ei edes huolestuttanut.

Tarhassa iso laarillinen heinää turvan edessä eivät murheet paina, ei rasitu polla.

Hevosmessuista en tarinoi sen enempää. Monessa blogissa on kattavia postauksia muutenkin. Olen käynyt messuilla la–su ehkä kolmena viime vuotena, mutta tänä vuonna olin vain lauantaina. Ohjelma kaipaisi mielestäni vähän päivittämistä, ja esimerkiksi klinikkatyyppisiä opetustuokioita saisi olla enemmän kuin yksi per päivä. Ohjelman tulee tietysti palvella monipuolisesti messukävijöitä, mutta minua alkavat samat shettis- ja suokkiesittelyt jo vähän kyllästyttää. Viime vuonna ostin messuilta Nalan suitset (-50 %) ja hyvästä tarjouksesta kaksi Equilinen kouluhuopaa. Nyt en oikein löytänyt kiinnostavia tarjouksia, ja esimerkiksi vaatteita tuntui olevan todella paljon vain M–XL-kokoisina, vaikka kolusin kojuja jo heti lauantaiaamupäivänä. Oma kokoni on XS. Ostin vain kannuskumit, uudet kannusremmit entisten repsottavien tilalle ja hevosenkenkäkorvikset Korumies Arvilta. Siinäpä vasta reipas yrittäjän alku! Monet ovat varmasti lukeneet tästä koruja tekevästä ja niitä myyvästä vasta 10-vuotiaasta pojasta, joka kerää rahaa hevosharrastukseensa. Arvi oli niin asiallinen nuori mies, että moni tuplasti vanhempi saisi ottaa mallia. :) Hän on myynyt korujaan siis myös Facebookissa. Suosittelen ehdottomasti tukemaan hänen tavoitettaan, eikä pelkästään tukemisen vuoksi, vaan korut ovat oikeasti hienoja.

Messuhulinaa lauantaina katsomosta kuvattuna.