Kivituhkaa kentälle ja ilman satulaa pihatiellä

Ratsastukset ovat olleet kyllä kovin vähissä viime viikkoina. Joka päivä on niin kiire töiden, kotitöiden, tallitöiden ja pihan (nyt erityisesti kentän) laittamisessa, että ei ole yksinkertaisesti jaksanut ratsastaa päivittäin. Minttuahan tämä ei haittaa, sillä se näyttää olevan varsin tyytyväinen rauhallisessa maalaisympäristössä, jossa saa tarhata pyöreästi kellon ympäri ja juosta kaverin kanssa tarhassa. Nyt se kyllä liikkuukin tarhassa ihan eri lailla kuin aiemmilla talleilla, koska vaikka tämäkin tarha on tulevaan tarhaan verrattuna pieni ja epävirikkeellinen, tilaa on kuitenkin enemmän ja hevoset innostavat toisiaan liikkumaan. Ne näyttävät kävelevän ja juoksevan päivän mittaan yllättävän paljon. Muutenkin kotiutuminen on sujunut sekä Mintulta että Marcellalta tosi hyvin!

Tänä viikonloppuna isosiskoni oli käymässä täällä Aurassa. En ratsastanut sen kummemmin, mutta laitoin suitset päähän ja riimunnarun kaulanaruksi ja kiipesin Mintun selkään, jotta saisin muutamia kuvia kotimaisemissa. Kävelin hiukan edestakaisin pihatietä ja muutaman kerran käännyin ympäri ja lähdin laukkaamaan kuvaajaa kohti. Tämän kymmenminuuttisen jälkeen Minttu pääsi taas tarhaan mussuttamaan heinää. 😄

Mintullahan ei koskaan ole ollut mitään sellaista, että se alkaisi pukitella tai lähtisi liian kovaa, mutta on se muilla tavoin kuitenkin ollut eläväinen ja hereillä - mitä se toki on edelleen tavallaan, mutta samalla se on tuntunut tasaantuvan ja järkevöityvän kovasti. Olin ihan ylitsevuotavan tyytyväinen, kun pystyin ilman mitään avuille ratsastamisia ja verryttelyjä vain karauttamaan pitkin pihatietä ja nuori hevoseni käyttäytyi niin mallikkaasti ja pysähtyi pienestä pyynnöstä. Enpä olisi vielä esimerkiksi vuotta tai puoltakaan vuotta aiemmin noin vain mennyt selkään ilman satulaa ja lähtenyt laukkaamaan. Ylipäätään kokeilin ratsastaa Mintulla ilman satulaa ensimmäistä kertaa vasta noin viikko sitten. Kokemus ei ollut persukselleni erityisen miellyttävä, koska sain tehdä vähän liian läheistä tuttavuutta Mintun ison sään kanssa, mutta muuten oli huippua sekä silloin että nyt! 

Jalat sojottavat oudosti, mutta se johtui siitä, että jännitin ihan tahtomattani pakaralihaksia ja nilkkoja, koska rentona oleminen heilautti helposti kovaa säkää vasten. Ei kovin pitkästi kärsi tätä harrastaa. :,D
 

Kentällekin on nyt saatu kivituhkakuorma ja olemme sitä levitelleet pikkuhiljaa. Homma etenee yllättävän hitaasti, kun ei ole mitään traktoria kauhoineen käytössä, mutta mieheni on kuljettanut pikkukasoja mönkijän kauhalla ja lisäksi olen ihan perinteisesti hyödyntänyt lapiota ja kottikärryä. Yllättävän näppärästi kasoja on saanut leviteltyä myös tuollaisella haralla, joka näkyy kuvissa. Sillä saa helposti vedettyä isosta kasasta sopivan määrän kivituhkaa ja levitettyä tasaisen kerroksen maahan. Tällä hetkellä kentän pinta-alasta on kivituhkan peitossa karkeasti arvioiden ehkä 1/5. Tulevina päivinä homma siis jatkuu. Tämän jälkeen kivituhkakerros vielä tärytetään kovaksi. Aivan hetkeen ei siis vieläkään pääse kentälle, mutta olen iloinen, että sekin etenee ja pikkuhiljaa oma maalaisparatiisini täydentyy. 🌻

Kentän remontti etenee

En ole kyllä varmaan ikinä ollut näin reipas. Nyt jo viikkojen ajan melkein joka päivälle on riittänyt tuntikausiksi puuhaa, kun paikkoja on laiteltu uuteen uskoon. Sisälläkin on vielä pari laatikkoa, joiden sisältö hakee paikkaansa, mutta erityisen paljon aikaa saa vierähtämään tuolla ulkohommissa.

Ajattelin laittaa jo tähän postaukseen kuvia satulahuoneen muutoksista, mutta taidankin tehdä sen vasta ensi kerralla, koska se on melkein muttei vielä ihan valmis. Vielä loppusilaus, niin saan kerralla koko huoneesta kuvia. 

Toissapäivänä sen sijaan sain vihdoin traktorin kuskeineen käymään ja vetämään kentältä hiekkakerroksen syrjään. Hiekkamäärä kentällä oli valtava, monessa kohdassa varmasti 30 senttiä ja toisissa taas ehkä se normaali 10 senttiä. Siinähän ei ole nyt pariin ekaan viikkoon voinut ratsastaa ollenkaan, koska Minttu räpiköi jo juoksuttaessa vaivalloisen näköisesti eteenpäin, kun pohja upotti niin paljon. Hiekkakerroksen alta paljastui kantava kerros, tosin siitä oli irtoillut ja noussut pintaan paljon kiviä jo ennen kuin teimme kentälle mitään. Suunnitelma on, että huomenna aamulla tänne tuodaan 68 kuutiota kivituhkaa, joka levitetään kentälle ja tärytetään tiiviiksi. Tuon kerroksen pitäisi estää kivien nousemista pintaan ja tehdä päällimmäiselle hiekalle tukeva alusta. Sen päälle laitetaan sitten sopiva kerros irtonaista hiekkaa. Kerroksessa hyödynnetään varmasti osa tästä nykyisestä pintahiekasta, mutta sitä laitetaan ehdottomasti vähemmän kuin nykyään. Luultavasti päälliskerrokseen sekoitetaan vielä joukkoon kivituhkaa antamaan lisää pitoa, koska epäilen, että nykyinen hiekka saattaa olla järkevinäkin määrinä rullaavaa, jos sitä käyttää yksinään. Toisaalta ei se ihan huonoa ole, koska samaa on nyt hevosten tarhassa ja pohja on alkanut tiivistyä niiden kavioiden alla mukavasti.

Tässä kentän pohja aikaisemmin sen jälkeen, kun Minttu oli tallannut noihin kohtiin yhden kerran. Ymmärrätte varmaan, miksi kenttäprojekti sai vauhtia. :,D

Traktorikuski kävi. Pintahiekka on lanattu pois, pohjassa vielä epätasaisuutta. Hiekkaa on toki vielä ohuesti, koska ihan kaikkea ei saa pois ja jo tuossa kohtaa lana raapii ison määrän kiviä esiin.

Mönkijä ja lana valmiina töihin!

Harallekin oli tarvetta paikka paikoin.

Tässä vaiheessa kenttä on nyt mönkijän kanssa lanattuna ja tasoitettuna. Tähän saakka pääsin tänään. Huomenna sitten kivituhkakerros.

Tänään pihaan saapui myös uusin ostos eli mönkijä! Kihlattuni kaveri on asunut jo pidemmän aikaa täällä Aurassa ja sattui harkitsemaan omansa myyntiä, joten testasimme sitä tässä yhtenä päivänä ja päätimme ostaa sen. Tarvitsemme mönkijää ainakin tien auraamiseen talvella ja kentän lanaamiseen, mutta ostettiin mukana myös pikku kärry, jossa voi kuljettaa mitä sitten ikinä haluaakaan: maa-ainesta, säkkejä, risuja...

Siispä iskin hankkimani tie-/kenttälanan uuden apurimme perään ja tasoittelin kivi-hiekkaseospohjaa parhaani mukaan. Traktorimies oli nimittäin jättänyt pohjan aika epätasaiseksi ja aaltoilevaksi ja sen tasoittamiseen kului aika pitkä tovi. Ihan pientä aaltoilevuutta siellä on edelleen, mutta huomattavasti vähemmän nyt. Osaa kohdista tasoitin lopuksi vielä ihan käsipelillä isolla haralla. Yksi kulma on kyllä muita kohtia korkeammalla, mutta sen tasoittamiseen ei hara eikä mikään meidän käytössämme oleva väline riitä, vaan pitäisi olla traktorin kauha. Uskon kuitenkin, että tuosta tulee ihan hyvä. Suunnitelmissa on tosiaan laajentaa kenttää vielä nykyisten hevostarhojen päälle lähitulevaisuudessa, joten tuo kulmaus katsotaan varmaan silloin vielä uusiksi. 

Maastoilumaniaa

Kenttämme odottaa edelleen pinnan kuorintaa ja kivituhkakuormaa, joten sitä ei edelleenkään ole päästy hyödyntämään. Tällä viikolla pitäisi saada traktori kuskeineen paikalle, joten toivon mukaan jo pian meillä on toimiva kenttä! 🙏

Käyttökuntoisen kentän puuttuminen ei kuitenkaan ole ollut kokonaan huono asia, koska se on pakottanut hoitamaan Mintun liikutuksen muulla tavalla. Meillä maastoreissut ovat lisääntyneet ihan huimasti "edelliseen elämään" verrattuna. Tällä ja viime viikolla olen ratsastanut muutamaan kertaan ja joka kerralla tutustunut uusiin paikkoihin lähimaastoissa.

Usein olen aluksi mennyt talomme nurkalta lähtevän 1,5 kilometrin mittaisen päättyvän tien päähän ja takaisin. Tätä reittiä on saanut päästellä myös ravissa ja laukassa huoletta, koska siinä on enimmäkseen hyvä näkyvyys eikä siellä ole käytännössä mitään liikennettä. Huono puoli siinä on, että pohjassa on myös isohkoa sepeliä, mutta toisaalta se ei ole näyttänyt Minttua haittaavan. Olisi kyllä kiva saada sitä vähemmän kiviseksi. 

Olen lähtenyt Mintun kanssa menemään tietä myös "kaupunkiin päin" eli samaa reittiä, jota ajan itsekin, kun lähden minne tahansa asioille Auraan tai Turkuun päin. Vielä emme ole menneet sitä kovin pitkälle, vain ehkä pari kilometriä kotoa, mutta on tässä vielä aikaa pidemmillekin irtiotoille. Viime maastoreissulla eilen totesin ilokseni myös, että ihan meidän naapuritiellämme on noin 700 metriä pitkä ja keskeltä juuri sopivan pehmeä suora, joka on kuin tehty laukkaamista varten. Pakkohan sitä oli jo testata. :) Asukkaita harvoin haittaavat kavionjäljet tien keskellä, koska siinä ne eivät riko autojen renkaiden alle tulevaa uraa. Voi silti olla, että ehkäpä tarjoudun maksamaan pientä tienhoitoekstraa, jos/kun alan käyttää näitä lähiteitä säännölliseen ratsastukseen. Tätä kyseistä tietä pitkin pääsee myös ihanalle pikku reitille, joka vie metsänlaitaa pitkin peltojen väliselle alueelle, josta näkyy myös oma kotitalomme uudesta näkökulmasta. Täältäkin käännyin takaisin tulosuuntaan, koska en ollut varma, pääsisikö mistään järkevästi ympäri muuten.

Tiellä, joka veisi kotoa Auran keskustaan ja Turkuun päin. Tässä kuitenkin jo on käännytty ympäri kohti kotia.

Pihatiellä koulutreenissä

Uusi löytö: polku, josta pääsee metsänlaitaa pitkin peltojen keskelle

Kotitalo näkyy peltojen takaa!

Olen kyllä aika ällistynyt siitä, miten kivaksi maastohevoseksi Minttu on kasvanut. Olen kyllä liikkunut sen kanssa maastossa sinänsä, mutta koska se nuorempana jonkin verran jännitti autoja, en ole lähtenyt metsäautoteitä pitkin mihinkään vaan pysynyt tallien lähiympäristössä. Kokemus ja yleinen ratsastettavuuden paraneminen on kuitenkin tainnut tehdä tehtävänsä, koska nyt se liikkuu maastossa todella kivasti ja lähtee uusillekin teille mielellään. Vain jotkin yksittäiset asiat (kuten lähimmän naapurin postilaatikko ja roska-astia) aiheuttavat pörinää, mutta yleismeininki etenemisessä on rento. Heti toisella maastoilureissulla tuli autokin vastaan kapealla tiellä. Yksi uusista naapureistahan se siinä, tervehdittiin ja jutskailtiin sitten hän auton ikkunasta ja minä ratsailta. 😁 Hän jopa käynnisti autonsa uudestaan ihan Mintun kyljen vieressä eikä mitään ongelmia tullut.

Viime kerralla mentiin harvinaisen pitkä ratsastus, noin 1,5 tuntia, josta iso osa oli kuitenkin käyntiä. Niin ja sisältyi siihen aika pitkä juttutuokio naapurin kanssakin. Pidemmät lenkit tietysti lisääntyvät sitten iän myötä, mutta vielä näin nuoren kanssa olen pitänyt ratsastukset siinä noin 45 - 60 minuutissa käynteineen.

Maastossahan voi sitä paitsi tehdä melkein kaikkea mitä kentälläkin. Tiellä eivät voltit ja ympyrät onnistu, mutta olen treenannut kotitiellämme esimerkiksi pohkeenväistöä sik-sak-kuviona, siirtymiä kaikissa askellajeissa, avotaivutusta, lisäyksiä ja kokoamisia ja laukanvaihtoja käynnin kautta. Meillä on 500 metriä tasaista ja enimmäkseen suoraa pihatietä niin, ettei lähin naapuri ole siinä vielä edes näköetäisyydellä, joten tuota pätkää voi suhata edestakaisin mielensä mukaan ilman, että kukaan edes ihmettelee. 😂 Kenttä kuitenkin helpottaa treenaamista kovasti, kun saamme sen pohjan kunnostetuksi, joten sitäkin odotellessa!

Ratsailla ekaa kertaa kotona

Joko olen muistanut riittävästi painottaa, että tässä muutossa on ollut ihan hirveästi hässäkkää ja tehtävää? Eilenkin oli tekemistä vaikka muille jakaa, mutta koska olin koko päivän kotona ja sää oli juuri täydellinen, puolipilvistä ja 23 astetta, en voinut vastustaa kiusausta nousta ratsaille. Tämähän oli sitten ensimmäistä kertaa ihan oman kodin piirissä, joten tunne oli aika huikea! 

Meillä on meneillään kentän pinnan uusiminen. Huomasin kentän olevan pehmeä jo silloin, kun kävimme katsomassa tätä paikkaa ostomielessä, mutta ajattelin, että se välttää ihan alkuun ja uusitaan sitten. No, eipä välttänytkään. Koetin juoksuttaa Minttua siinä ja sehän upposi niin paljon, että laukka oli yhtä ähkimistä ja puhkimista ja ravissakaan ei tahti pysynyt millään, kun piti rämpiä niin paljon. Nykyisellään tuossa ei siis viitsi ratsastaa ollenkaan. Naapurin pitäisi tulla lähipäivinä kuorimaan kentästä pintahiekka kokonaan pois, sitten laitamme pohjalle kovaksi tamppautuvan kivituhkakerroksen ja sen päälle pintakerroksen. Ehkä osa tästä nykyisestä hiekasta voidaan hyödyntää pinnassa, mutta siihenkin tulee varmaan kivituhkaa joukkoon.

Tämä kuitenkin johti siihen, että menin kentällä vain pari kierrosta ravia ja sitten lähdin suoraan maastoon. Testasin heti sen lenkin, joka lähtee tallin kulmalta ja kaartaa 1,5 kilometrin päähän päättyen pellon laitaan. Sieltä ei kylläkään pääse rengasmaisesti takaisin, vaan täytyy kääntyä ympäri ja tulla samaa reittiä, mutta tie on tosi rauhallinen, koska sen varrella ei ole mitään asutusta. Ajattelin Mintun varmaan hiukan jännittävän uutta paikkaa, mutta olikin aivan tosi ihana maastolenkki. Ensimmäisen 5 minuutin aikana tuli pari ihan pientä paikallaan säpsähtämistä, mutta sen jälkeen Minttu halusi venyttää kaulaa alas ja kulki tosi rennosti. Kävelimme siis pellon laitaan saakka ja käännyimme siellä ympäri. Koska paluumatkakin sujui niin hienosti, kokeilin ravia ja sitten saman tien laukkaakin. Voi että miten me nautittiin! Mintun kanssa ei koskaan ole sellaista ongelmaa ollutkaan, että se kuumuisi maastossa liikaa tai etteikö sen kanssa voisi laukata tallille päin. En vain ajatellut, että ensimmäisenä laukkailisin uudella maastoreitillä, mutta hienostihan se sujui. :) Takaisin tallille saavuttuamme kävelimme vielä tietä vähän toiseen suuntaan, jotta sain otettua kuvan, jossa näkyy kotitalomme. 

Tänään Minttu vietti taas vain tarhapäivää, koska mulla oli lukuvuoden opetuksen aloittamispäivä ja heti alkuun aika tiukka aloitus. Sen lisäksi jäin vielä töiden jälkeen pariksi tunniksi siivoamaan kämppää, jossa asuimme väliaikaisesti ennen tilan ostoa. Huomennakin käyn vielä siivoamassa, mutta silloin voisin taas käydä maastossa. Kisoihin treenaaminen on hiukan jäissä nyt kun kenttä ei ole missään ratsastuskunnossa, mutta ratsastamaan pääsee onneksi muuten. 🌲🌳

Menossa poispäin kotoa

Tässä oltiin juuri saavuttu tien päätepisteeseen ja käännytty takaisin tulosuuntaan. Ihana pitkä suora edessä. :)

Kotitila. <3 Meidän tonttimme raja tältä puolen taloa näkyy tuossa vihreän ja keltaisen pellon rajalla. Kaikki keltainen on meidän.

Hevoset saapuivat omaan kotitalliin

Nyt on maanantaiaamu, kun kirjoitan tätä, koska aiemmin en vain ehtinyt. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, molemmat hevoset ovat saapuneet suunnitellusti kotiin lauantaina. Mä olen tietysti ihan ihmeissäni koko tilanteesta. :D Tästä alkaa totuttelu ihan uudenlaiseen elämään: nyt on omakotitalo maalla ja hevosia omassa pihassa!

Väsynyt ja pitkästä ajosta jumiutunut mutta onnellinen hevosenomistaja!

Starttasin auton traileri perässä kohti Haminaa kello 7 lauantaiaamuna. Edessä oli noin neljän tunnin ajo tallille, jossa uusi hevoseni Marcella oli viettänyt aikaansa tähän saakka, vaikka olin ostanut sen jo 10.7. Ja mähän siis en ollut tavannut tätä varsaa koskaan, näin vain kuvia ja viestittelin välittäjän kanssa Messengerissä, ennen kuin ilmoitin ostopäätöksestäni näköjään tasan 60 minuuttia myöhemmin ensimmäisen viestinvaihdon jälkeen. 😂 Ilmoitettuani ostohalukkuudestani välittäjä tarjosi sopimusta ehdollisena niin, että kauppa voidaan perua, jos ell-tarkastuksessa tulee ilmi jotain sellaista, mikä estäisi aiotun käyttötarkoituksen. Ei tullut, joten kauppa jäi voimaan.

Menomatka oli tosi kiva, koska teillä oli rauhallista ajaa ja sää hyvä ja suurin osa matkasta oli moottoritietä. Perillä Marcella löytyi pihatosta shettiskaverin kanssa. Juotiin välittäjän kanssa vielä teet ja juteltiin ehkä puolisen tuntia, kunnes lastasimme Marcellan koppiin ja paluumatka alkoi. Kyllä tuon neljä tuntia vielä ajelee, mutta kun edessä oli toinen samanlainen ja vielä hevonen kyydissä, niin ajatus tuntui hiukan puuduttavalta. :,D Olin kuitenkin varautunut matkaan niin, ettei tullut turhia pysähdyksiä: aamulla olin syönyt niin hyvän aamupalan, että koko paluumatkan pärjäsin sämpylöillä ja juotavalla jogurtilla, jotka olin varannut kylmälaukkuun viereen. Näin ei tarvinnut pysähdellä ollenkaan muuten kuin menomatkalla kerran tankille.

Vaikka tämä oli tällainen käytännössä postimyyntivarsa, vaikuttaa siltä, että sain todella sitä mitä tilasin. Marcella käveli kiltisti vieraaseen traileriin hetken haisteltuaan. Hiukan se steppaili, kun kaveri hirnui ikäväänsä lähellä, mutta heti kun käynnistin auton ja lähdettiin liikkeelle, se rauhoittui ja seisoi hiirenhiljaa koko neljän tunnin matkan. Paluumatkalla isoja rekkoja ja moottoripyöriä meni ohi, kehä I:llä autoja viuhui ohi molemmin puolin traileria ja kuoppaisia tietyömaitakin sattui matkalle, mutta tuntui kuin kyydissä ei olisi ollut hevosta lainkaan. Perillä kotona menin tarkistamaan ja olihan siellä varsa kuitenkin. 

Tallikaverini Maija ja Erja olivat tosi avuliaita ja tulivat katsomaan Marcellan perään siksi aikaa, kun jätin sen Auraan ja lähdin hakemaan saman tien Minttua Turusta. Siinä reissussa meni edestakaisin noin 1,5 tuntia, joten päivän ajelusaldoksi tuli 9,5 tuntia. Seuraavana päivänä en lähtenyt ajamaan edes lähikauppaan. 😉 Olin varannut Marcellaa varten tuubin rauhoittavaa Domosedaniakin, jos sitä olisi tarvittu matkalla tai Aurassa ennen Mintun tuloa, mutta sehän olikin ihan rauhallinen, katseli paikkoja ja rupesi syömään. Minttua hakiessa päivän mittaan voimistuva sade olikin jo kunnon sadetta. Onneksi suurimman osan päivästä ehdin ajaa kuivalla kelillä!

Parin päivän perusteella Marcella vaikuttaa mutkattomalta ja tosi kiltiltä varsalta. Kummallakaan hevosista ei ole ongelmaa lähteä kanssani kävelemään pihasta pois, mutta ainakin vielä tarhaan jäävälle tulee hieman hätä pöksyyn. Täytyy kokeilla erilaisia ratkaisuja; olikin jo ennalta tiedossa, että kahden hevosen kanssa toisen joutuu ehkä ottamaan sisälle, kun toisen kanssa lähtee jonnekin, tai mahdollisesti saatetaan tarvita jopa joku kolmas seuraponi. Nyt vielä ei osaa sanoa juuta eikä jaata, koska paikka ja tilanne on aivan uusi.

Postailen pian kuulumisia ja tallin ja tilojen laittamiseen liittyviä juttuja. Niitä nimittäin riittää ja toivoisin, etteivät työt alkaisi vielä huomenna, koska tekemistä olisi kotonakin. 😅

Minttu pihatiehen tutustumassa

Marcella pihatiellä

Aidan yli ja ali tutustumista 😊

Koivumäki Dressage Weekend 31.7. - 1.8. ja meidän toinen HeA

Kaiken tämän kotitallin laittamisen ja muuttohässäkän keskellä olisi syytä mainita, että mehän oltiin kisoissa viime lauantaina! Perjantaina oli ihmisten ja koiran muuttopäivä Auraan uudelle kotitilallemme ja heti lauantaiaamuna mulla rapsakka herätys klo 4.00 Vaskiolle Koivumäen tallin aluekoulukisoihin, jossa menimme toista kertaa HeA-tasoisen ohjelman ja ensimmäistä kertaa tämän kyseisen ohjelman eli HeA:2 2019. Nukuin edellisenä yönä surkeasti ja aivan liian vähän, mutta olihan siinä toisaalta oma tunnelmansa, kun starttasin auton traikkuineen kohti Mintun nykyistä tallia Turussa klo 4.30, meidän pellolla oli sumua ja yksinäinen peura pomppi naapurin pellolla. Meitä myös hemmoteltiin, koska Leena Kahisaari lähetti muutaman kuvan ja Haven Yhtymä oli videokuvaamassa suorituksia. Ne löydät postauksen lopusta.

Oli tosi mukava reissu! Kuten viimekin kisoissa kesäkuussa Onnenperällä, myös nyt Minttu oli jo aika kiva verryttelyssä - vähän jähmeämpi kuin kotitreeneissä muttei kovin jännittynyt. Radalla se edelleen hieman jännittyi ja sen vuoksi tuli pari rikettä, jollaisia se ei normaalisti tee, mutta jälleen kerran kauhean kiltisti Minttu meni ja teki, vaikka paikka oli taas ihan uusi sille ja meille molemmille. Radan alussa pitkällä sivulla keskiravi lähti hyvin, mutta Minttu ilmeisesti säpsähti liikettä sivulle jäävässä tuomarikopissa ja rikkoi laukalle. Sen jälkeen tultiin raviväistöä samaa koppia kohti, mutta nyt mitään säikähtelyjä ei enää tullut. Toinen virhe tuli samalla pitkällä sivulla samassa kohdassa, kun laukkalisäyksessä Minttu hypähti ristilaukalle ja jouduin korjaamaan ravin kautta myötälaukkaan. Kotona se ei tee kumpaakaan noista virheistä juuri koskaan, joten jännityksen piikkiin menee.

Läpi koko ohjelman kaikkeen vaikutti sekin, etten saanut ylläpidettyä samaa pyöreyttä ja kokoamisastetta kuin vielä verryttelyssä sain. Minttu on nyt tämän vuoden kisoissa ollut oikein kivakin, mutta kun sitä mietityttää radalla uusi paikka, se nousee muodossa hiukan liian avoimeksi, alkaa heilua päänsä kanssa vaakasuunnassa ja kokoamisaste jää vähäiseksi. Niin kävi nytkin. Yritin tehdä puolipidätteitä, mutta ne johtivat vain siihen, että muoto tuppasi nousemaan entisestään ja Minttu vähän jäkitti vastaan. Tämän näkee videolla esimerkiksi pitkien sivujen alussa, kun valmistelen siirtymistä harjoitusaskellajista keskiaskellajiin: Minttu alkaa nykiä päällään ja haluaisi vain juosta reippaasti eteenpäin. Tein kesken radan siis sen päätöksen, että en yrittänyt koota sitä vahvemmilla avuilla vaan annoin sen edetä siinä muodossa, jota se tarjosi, ja toivoin sillä tavoin säilyttäväni edes tasaisuuden.  Viestittelin kisojen jälkeen valmentajani kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että nyt kun Mintulla on jo jonkin verran ratoja alla, voisin yrittää uskaltaa vaatia siltä radallakin enemmän eli en tyytyisikään avoimeen muotoon ja sievään hölkkäilyyn, jos se niitä yrittää tarjota. Se kuitenkin osaa ja jaksaa jo aivan hyvin koota itseään enemmän. 

Lopputulos oli 63,362 % ja olimme sijalla 21/40. Vaikka rikkeet ja jännitys aina vähän harmittavat, olen kokonaisuuteen kuitenkin tosi tyytyväinen. Prosentit eivät tietenkään ole valtaisan hyvät, mutta mehän olemme vasta nousemassa tälle tasolle, Minttu oli jälleen luokan nuorin hevonen (seuraavaksi nuorimmat 7-vuotiaita), sijoituimme silti puoliväliin isossa luokassa ja ennen kaikkea Minttu oli taas kovin yritteliäs. Eniten olin etukäteen jännännyt, miten vastalaukasta laukanvaihto käynnin kautta myötälaukkaan sujuu, koska sitä emme ole harjoitelleet paljoa ja Minttu tahtoisi usein ennakoida, kun valmistelen käynnissä nostoa. Ei siitä kuitenkaan mitään katastrofia tullut. Puutteellinen kokoamisaste johti siihen, että siirtymä laukasta käyntiin olisi voinut olla parempi ja annoin nostoavunkin varmaan huonossa askelvaiheessa tai sitten Minttu ei ollut ihan kuulolla, koska se otti pari pientä "apuaskelta" ravissa ja nosti vasta sitten. Kiihdyttämään tai ihan varsinaisesti ravaamaan se ei kuitenkaan lähtenyt vaan näytti kyllä ymmärtävän, että suoraan olisi tarkoitus nostaa. Tarkkuutta ehditään kyllä treenata lisää myöhemmin. Kommenteissa kehuttiin korrektia, aktiivista ja miellyttävää ratsua ja toivottiin lisää pehmeyttä ja rentoutta siirtymiin. 

En ole ihan varma vielä seuraavista kisoista. Ne voisivat olla ehkä 21.8. Laitilassa, jossa myös olisi HeA:2 2019 tarjolla. Niihin päästäänkin sitten treenaamaan jo omalla kentällä. <3

Kuvat: Leena Kahisaari

Video: Haven Yhtymä

Pikku takakeno, mutta heppa on nätti. :D

Kotitallia kuntoon vauhdilla ja hevoset kotiin jo tulevana viikonloppuna

Tulevana viikonloppuna piti olla muita menoja, mutta ne peruuntuvat, joten nyt näyttäisi siltä, että hakisin hepat jo viiden päivän päästä lauantaina kotiin!! En ole vielä itsekään tottunut ajatukseen siitä, että täällä maalla Aurassa nyt asutaan, ja kohta onkin sitten piha poneja pullollaan. :D Näillä näkymin lähden lauantaina aikaisin aamulla ajamaan kohti Haminaa hakemaan Marcellan, tuon sen kotiin ja sitten haen heti Mintun. 

Kodin ja muiden rakennusten laittaminen on jatkunut reippaassa tahdissa myös koko viime viikon, jotta puitteet olisivat riittävästi kunnossa ennen hevosten saapumista. Mulla alkaa työtkin ensi viikon tiistaina ja yritän epätoivoisesti saada mahdollisimman paljon tehdyksi ennen sitä. Olisi kiva viettää hevosten kanssa vielä lomaviikkoja, mutta saanpahan ne ainakin kotiin ja valvoa niiden kotiutumista rauhassa pari päivää ennen töiden alkamista.

Eilisinä puhdetöinä kannoimme kihlattuni kanssa 90 turvesäkkiä pihalta tallin ylisille ja pinosimme siellä uudestaan lavojen päälle. Lisäksi kärräsin 203 aitapaalua toiseen osaan pihaa, koska kuorma-auto ei päässyt sinne, mihin tolpat olisi ollut paras purkaa. Ystäväni vinkkasi vähän aikaa sitten, että Aurassa on kuntosalikin, mutta ihan just nyt ei ole tarvinnut. :,D Kuivikkeeksi valitsin tosiaan turpeen, koska turvepölyn on lukemassani kuiviketutkimuksessa todettu olevan vähiten haitallista kuivikepölyä, turpeesta saa tehtyä patjan ja sitä on saatavilla 12 kilon säkeissä Hankkijalla. Halusin hyödyntää tallin yläpuolella olevan vinttitilan, joten olisi turhaa alkaa väsätä pihalle katosta, jonka alle sitten kasaa kuivikkeet. Näitä kevyitä säkkejä saa helposti liikuteltua itse ilman apua. Aitapaalut taas tulevat metsätarhaan, kentän ympärille, pihalle koira-aitaukseksi ja ensi keväänä myös laitumelle, kunhan ehditään muilta kiireiltä.

Siitä ne hävisivät!

Kentälläni hiekan seassa on myös tosi paljon kiviä. Nyt näyttäisi, että keskemmällä hiekka on ok ja kiviä on vain pinnassa, mutta jostain syystä ainakin toisessa reunassa kiviä nousee varmaan alemmasta rakennekerroksesta, jolloin asiaa ei saa talikolla korjattua. En tiedä, onko kenttä sitten routinut reunalta vai miks pohja on tällainen. Olen ehtinyt käydä läpi vasta pienen osan kentästä, mutta seuraavina päivinä tiedän jo enemmän. Myöhemmin nähdään, pitääkö pohjaa uudistaa, kuten olin jo ennen tilan ostamista vähän miettinyt. Pohja on aika pehmeän oloinen, mutta toisaalta Mintun kotitallilla kaksi kenttää on nyt kahden päivän sateiden jälkeen lammikkoa ja velliä ja oma kotikenttäni taas ei yhtään märkä, mikä sekin on arvokas asia.

Työmaa kentällä. Menen aina noin metrin kaistale kerrallaan koko kentän pituuden ja kerään kivet pois. Hidasta hommaa eikä ihan kevyttä. :D

Aikaa on kulunut myös ostoksilla. Olin tänään monta tuntia kaupunkiasioilla ja ostin talliin kaikenlaista pientä kivaa, kuten uusia pyyhkeitä käsille ja kuolaimille ja saippuapumpun. Eniten aikaa meni siihen, että yritin epätoivoisesti löytää nätin ja toimivan vaatekaapin satulahuoneeseen. Miten vaikeaa voikaan olla löytää jonkinlaisen puun värinen vaatekaappi! Ikeassa olisi pari kivaa mallia, mutta ne ovat olleet jo viikkoja kaikista tavarataloista loppu. Ravasin läpi Askon, Sotkan, Maskun ja JYSKin ja kaksi isoa huonekalukirppistä, mutta voitteko kuvitella, että monessa huonekaluliikkeessä ei edes myydä vaatekaappeja tai sitten korkeintaan yhtä tai kahta mallia? Valkoisia kaappeja saisi kyllä, mutta kun en millään nyt haluaisi sellaista omaan satulahuoneeseeni, joten pakko jatkaa etsintöjä.

Tänään ehdin nyhtää myös jonkin verran kasvillisuutta pois tallin edustalta, johon olisi tarkoitus laittaa soraa ja pyöröpaaleja. Juuri nyt istun vauhdikkaan päivän jälkeen sohvalla, katson samalla tallenteena Tokion kenttäratsastuksen maastokoetta ja kirjoitan tätä juttua, mutta täytyy kohta vielä hetkeksi mennä jatkamaan kitkemispuuhia. Heinä on nimittäin päässyt siinä kohdassa niin pitkäksi, että soran levittämistä ja maan muodon hahmottamista helpottaa kovasti, että osan nyhtää pois.

Ehkäpä nyt on aika nousta sohvalta ja tehdä vielä jotakin. En silti valita, oman paikan laittaminen on ihanaa. :)