lauantai 24. heinäkuuta 2021

Uuden tallin puunaamista: muutama ensimmäinen päivä

Tämä viikko on mennyt nyt melkoista vauhtia. Olisin voinut kirjoitella uuden kotitallin laitosta jo vaikka mitä, mutta ei ole yhtään ehtinyt, kun tekemistä on niin paljon! Nyt kuitenkin istahdin alas kirjoittamaan, mihin se kaikki aika on mennyt.

Olemme saaneet uuden kotimme avaimet muutama päivä sitten ja eilen myyjä pakkasi viimeiset kimpsunsa. Tai no, ei ihan kaikkea; tilalla on vielä vähän sitä sun tätä rompetta, josta osa menee suoraan polttotynnyriin ja osa jää käyttöön. Talo ja autotallin puoli luovutettiin siivottuina, mutta satulahuone, talli ja tallin ylinen olivat niin sanotusti alkuperäiskunnossa. Tällä viikolla olen siis harjannut luudalla tallin ja satulahuoneen lattiasta kattoon, jotta saan kaikki roskat ja hämähäkinseitit pois - ja vaikka olen päässyt lapsuuden hämähäkkikammosta pitkälti eroon, niin kuitenkin vain 75-prosenttisesti. En edelleenkään pidä siitä, että tiloissa, joissa vietän aikaa, on seittejä. :D Omassa tallissani minusta tulee siis hullu luutamummo. Luutimista kaipasivat myös tallin ja satulahuoneen lattia, sillä ne olivat paksun tomukerroksen peitossa.

Keskimmäinen karsina alkuperäiskunnossa. Alempana on kuva karsinasta tyhjennettynä ja pestynä.




Ikkunoihin täytyy asentaa vielä ikkunaristikot. Kuten näkyy, niissä riitti muutenkin putsattavaa.





































































Tänään paitsi hosuin luudalla myös kannoin yhdestä karsinasta ylisille ison kasan puisia ja muovisia tarha- ja laiduntolppia, jotka myyjä oli sovitusti jättänyt. Oli yllättävän iso homma viedä ne lyhintä mutta valitettavasti myös vaikeinta reittiä. Tallista nimittäin menee jyrkät kiviportaat suoraan ylös vinttiin, mutta tolpat oli ensin kannettava karsinasta portaille, sitten kiivettävä itse portaille perässä, sen jälkeen nostettava tolpat ylisille, sitten kiivettävä jälleen itse perässä ja viimeiseksi vielä kannettava ylisillä sopivaan paikkaan. Tolpat sylissä portaikossa taiteilusta ei nimittäin olisi tullut mitään. Sain tuossa sinänsä pikkuhommassa jo mukavasti hien pintaan.

Vaikka ilta oli jo aika pitkällä, innostuin vielä aloittamaan pesuhommia ja ehdin pestä vanhalla kunnon juuriharja + mäntysuopavesi -yhdistelmällä yhden karsinan seinät ja kalterit. Jessus, mikä määrä likaa sieltä irtosi! Lopettaessani kello oli jo melkein puoli yhdeksän ja nälkä kurni, joten kahden muun karsinan pesu jää ensi viikolle. Huomenna en ehdi, koska olen ison osan päivästä kisahoitajana.

Aikaisemmin viikolla käytin hyvän tovin myös tarhan aidan parantamiseen. Purin pois vanhat langat ja laitoin rautaputken kaveriksi kaksi kierrosta Hankkijalta hakemaani aitalankaa. Lisäksi virittelin muutamaa laiduntolppaa hyödyntäen väliaidan, jotta toisilleen vieraat Minttu ja Marcella saavat aluksi tutustua haistellen. Aitalanka on lähinnä näennäisesti tekemässä aidasta täydemmän näköistä eikä siinä edes ole sähköä. 

Tarhan aidat ja väliaita uudistettu. Tämähän on vain väliaikainen ratkaisu, kunnes saamme metsätarhan laitettua tallin taakse ja hevoset pääsevät sinne.






























Ja lähes leppoisastihan tämä menisi, jos olisi pelkkä talli huolehdittavana, mutta olen joka päivä myös pakannut tavaroita Turun päässä muuttolaatikoihin, ajanut niitä Auraan ja asetellut paikoilleen ynnä ravannut Puuilossa, Hankkijalla, Börjesillä ja milloin missäkin kaupassa hakemassa tavaraa. Toisaalta on ehdottomasti parempi viedä tavaraa autollinen joka päivä kuin herätä yhtenä viikonloppuna siihen todellisuuteen, että koko asunnon tavarat pitäisi kärrätä kerralla. Vaikka tavaraa edelleen riittää, on jo aika mukava osa kaikesta muutettu. Suunniteltu muuttopäivä on aikaistunut, eli emme varmaan odottele elokuuta sen pidemmälle vaan teemme muuton loppuun ehkä jo ensi viikonlopuksi. Hevosten muuttamista olen suunnitellut 13. - 15.8. olevalle viikonlopulle.

Ai niin, yhden tärkeän homman vielä sain tänään tehdyksi, eli nyt on naapurin kanssa sovittu tallin lantahuolto! Yksi (kakka)homma siis vähemmän hoidettavana. :)

Vaikka nyt vähän rutkutankin siivoamisen määrästä, niin totuus on, että olen aina haaveillut omasta tallista JA siitä, että se olisi jokin pölyn ja purun alta kaivettava paikka eikä mikään valmiiksi kiiltävä. :D On nimittäin paitsi vähän rankkaa myös tosi terapeuttista hinkata omaa talliaan pikkuhiljaa esiin. Samalla tuntuu tajuavan niin paljon konkreettisemmin, että tämä todella on meidän ja tänne minun hevoseni tulevat. Rakot käsissä muistuttavat illalla väliaikaiskämpässä nukkuessa, että kohta lähdetään.






Luuta on tullut tutuksi tällä viikolla. :)



Portaat vinttiin (tässä vielä siivoamattomana, nyt jo siivottu).


Keskikarsinan vaneriseinät ja kalterit tänään pestynä. Maalatun seinän vain harjasin ja siihen tulee uusi kerros kalkkimaalia. 


Juuriharjalla sai pestyä ihan kivasti, mutta kalterien väliin tiskiharja olisi ollut vielä kätevämpi.








Niin ja ehdin jopa ratsastaa tänään kaikesta muusta puuhasta huolimatta! Mintun kanssa oli oikein onnistunut ja kiva treeniratapäivä. Mentiin ravissa ja laukassa ympäri rataa ja tehtiin siinä muutamia toistoja HeA:2-luokan asioita eli kokoamisia, lisäyksiä ja siirtymiä käynnistä laukkaan ja laukasta käyntiin. Kaunis ja juuri sopivan lämmin päivä ja hyvin käyttäytyvä hevonen. <3

torstai 15. heinäkuuta 2021

Uusi hevonen!

Sen pidemmittä puheitta: eilen oli eläinlääkärintarkastus hevoselle, josta toivoin Mintulle kaveria tulevaan kotiimme. Tarkastus meni hienosti ja kaupat omistajanvaihdosilmoituksineen on tehty. 

Siispä tervetuloa muutaman viikon kuluttua uuteen kotiin tamma Marcella ox (i. Laurent ox, e. La Marutzella ox, ei. Marsch ox, s. 2019)!

Kaikki kuvat on ottanut Topi Kuusinen.

























Marcella on, kuten nimestä ja nimen perässä olevasta tunnuksesta voi päätellä, rodultaan arabialainen täysverinen ja tietenkin kaunis kuin mikä. 😍 Mulla oli kriteereinä uutta hevosta etsiessä, että sen pitää olla tamma, korkeintaan keski-ikäinen, kivaluonteinen ja sen kokoinen, että voin sitä itsekin liikuttaa, mutta en halunnut mitään isoa hevosta vaan isohkon ponin tai korkeintaan pienen hevosen. Kyselin myytäviä tammoja muutamasta vuonohevospaikasta, sillä vuonis oli yksi suosikkiehdokkaani roduksi. En etsinyt mitään varsinaista este- tai kouluratsua, vaan halusin maastoilupainotteisen kaverin, mutta puoliveriset, suomenhevoset ja ravirotuiset rajasin pois. No, tästähän ei vielä tiedä, millainen maastohevonen siitä tulee, koska se on vasta 2-vuotias, mutta maailman parasta matkaratsurotua edustavalla hevosella on ainakin hyvät edellytykset oppia sellaiseksi. 

Mulla on muuten pitkään ollut salainen ja nyt siis julkinen haave, että kouluratsastuksessa kilpailemisen lisäksi voisin harrastaa joskus matkaratsastusta ja kilpaillakin siinä. Senkin takia iskin silmäni Marcellan myynti-ilmoitukseen; vanha toive nosti päätään, ja yhtäkkiä arabi tuntui paljon kiinnostavammalta vaihtoehdolta kuin kaikki muut. 

Marcella viettää vielä muutaman viikon nykyisellä kotitallillaan Haminassa, kunnes Auran tila luovutetaan meille kuunvaihteessa ja saadaan muutto tehtyä elokuun aikana. 

Tässä on nyt ollut aikamoista haipakkaa, kun tilakaupat saatiin varmistettua. Olen neuvotellut heinäntuottajan kanssa ja tilannut ikkunakalterit, jotka tallin karsinoista vielä puuttuvat. Tänään kävin ostamassa Marcellalle myös suitset, pari harjaa ja harjapakin. Seuraavaksi pitäisi saada päätettyä, millaiset aidat laitetaan uuteen tarhaan ja kentän ympärille - olen katsonut hintoineen monia vaihtoehtoja kyllä jo ennen kauppoja, mutta en vieläkään ole ihan päättänyt. Maatalouskaupasta pitää hakea maalia, jotta saan tallin ja varustehuoneen seinät maalattua uuteen uskoon, ja pitäisi saada nikkaroitua ne haluamani satula- ja suitsitelineet ja löydettävä kivat varustekaapit. Lantahuolto on myös vielä järjestettävä. Puuhaa siis riittää, mutta kyllähän tätä nyt ilokseen tekee. 💗

maanantai 12. heinäkuuta 2021

Me ollaan hevostilallisia! Wuhuu!!!

Kaupantekopäivä oli tänään, ja nyt olemme mieheni kanssa sitten virallisesti maatilallisia! Ehkä hevostilasta puhuminen on vähän mahtipontista, mutta maalla ollaan ja hyvät hevospaikan puitteet on, joten sanon niin kuitenkin. ;) Ja nyt vihdoin uskallan paljastaa, millainen paikka on kyseessä. Tämän muuton myötä Minttu-muru muuttaa ympärivuotisesti omaan pihaan ja myös mieheni saa syvennettyä metsästysharrastustaan.

Ostamamme paikka on Auran kunnassa oleva 1,6 hehtaarin tila ja siellä on 85 neliön vanha mutta hyvin remontoitu omakotitalo, kolme karsinaa, satulahuone, autotalli/varasto ja vanha liiteri, tarha- ja laiduntilaa ja iso ratsastuskenttä. Lisäksi tallirakennuksessa on ylinen. Tallin käytävällä on viemäri ja vesiletku pesua varten. Matkaa Turun keskustaan tulee 33 km ja puolisen tuntia, jos ei ruuhka yllätä.

Kauhean paljon ei ole vielä kuvia, mutta tässä on jotain, ja otan myöhemmin lisää sitä mukaa kun paikkojen laittaminen edistyy.

















Tässä ylimmässä kuvassa näkyy ulkorakennuksia/talli ja niiden vieressä puiden lomasta pilkistää vähän päärakennusta, punainen sekin. Tämä tienpätkä on jo meidän omaa eli kuuluu tonttiin. Tie jatkuu tilan ohi vasemmalta 1,5 kilometrin verran. Meidän talon jälkeen tiellä ei kuitenkaan ole asutusta vaan tie on pelkkä metsänhoitotie, joten siellä on rauhallista vaikka laukata.

















Päärakennuksen etumainen, pienempi osa on 40-luvulla rakennettu. Taloa on laajennettu 60-luvulla. Pihassa ei ole omenapuuta ja jotain satunnaisia puskia lukuun ottamatta mitään puutarhaa, joten sormeni syyhyävät jo päästä kaunistamaan pihaa. :D

















Suurten kuusien takana näkyy ratsastuskenttää. Nuo kuuset ovat kyllä tosi komeita, mutta ne varjostavat pihaa, joten katsotaan, annetaanko niiden olla vai kaadetaanko jossain vaiheessa.
















Ratsastuskenttä on tehty kunnolla, eli siellä on salaojitus, reilu kantava kerros ja suodatinkankaat. Pintakerrosta on paranneltu lisäämällä hiekan joukkoon kivituhkaa. Ensivaikutelma omin jaloin kulkiessa on, että pinta on ehkä kivituhkan lisäämisestä huolimatta hieman pehmeä, mutta myyjän mukaan se on taas päästänyt veden tosi hyvin läpi ja pysynyt kuivana. Katsotaan siis ajan kanssa, tehdäänkö pintaan jotain muutoksia. Kenttä on tehty siten, että jälkikäteen siihen on lisätty toiseen päätyyn nuo putkiaitatarhat. Meillä on aikomuksena aidata talon taakse metsätarha, ja kun se on valmis, otetaan nuo putkiaidat pois. Tarhoissa on pohja tosiaan ihan sitä samaa kentän pohjaa, rikkaruohoja pitää vain nyppiä pois, joten aitojen poistamisen jälkeen saadaan käyttöön koko kentän ala, joka on summittaisella askelmittauksella noin 33 x 65 m eli tosi iso kotikenttä! Samalla laitetaan ympärille aidat, jotka sieltä nyt puuttuvat.


















Tallista otan parempia kuvia, kun pääsen sinne puuhailemaan. Nyt siellä oli vielä tavaraa ja se oli pölyinen ja hämähäkinseiteissä. Ikkunoihin pitää laittaa kalterit ennen hevosten muuttoa ja seiniä voisin vähän siistiä, mutta periaatteessa kaikki tarvittava löytyy.

Mitäs nyt sitten? No yritän saada unta ensi yönä. :,D Mulla kun perinteisesti menee yöunet, kun käy kierroksilla jostain mitä kovasti odottaa.

Luovutus on heinäkuun lopussa, mutta pääsen ainakin talliin laittelemaan paikkoja kuntoon jo aiemmin. Teen varmasti erillisiä postauksia tallitilojen ehostamisesta, mutta aion ainakin maalata satulahuoneen ja tallin sisätilat, laittaa satulahuoneeseen uudet kaapit ja pistää ihan uusiksi myös satula- ja suitsitelineet ja varmaan loimitelineetkin. Listalla on myös nätit verhokapat satulahuoneen ikkunoihin. Tai ei tässä nyt verhoja ehtisi edes ajatella, koska seuraavaksi alkaa aitamateriaalien ja kaikkien tallitarvikkeiden ja maalien hankkiminen, heinäntoimittajan kanssa neuvottelu, kuivikkeiden ostaminen, lantahuollon järjestäminen ynnä muut pikkujutut. Huh!

Jännitys ei suinkaan lopu tähän, koska jo ylihuomiseksi olen tilannut eläinlääkäritarkastuksen eräälle hevoselle, josta pitäisi tulla Mintulle seuralainen ja toivottavasti myös mulle monipuolinen harrastuskaveri. Siitä lisää parin päivän päästä.

























Onnea, tilalliset ja talolliset! Minttu toimittaa kuvassa mieheni virkaa. 😁