Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta 2024

Vietimme joulun osittain kotona ja osittain mieheni vanhempien luona Turussa. Aatto meni vähän kiireisemmissä merkeissä, mutta joulupäivänä pidin rauhallisen aamupäivän kotona ja ratsastin molemmat hevoset kunnolla. Tänään tapaninpäivänä Marcella huilasi ja Mintun kanssa oli valmennus pellolla.

Kentällä on nyt jäinen pohja ja siinä vähän lunta päällä, joten vaikka hokit tuntuvat pureutuvan pohjaan ja ravi onnistuu, en viitsi tehdä siinä kovin jyrkkiä käännöksiä tai laukata, ettei jossain kohtaa jalka pääse vahingossakaan luisumaan. Onneksi pelto on hyvässä kunnossa ja siellä sopivasti lunta muttei liikaa, joten teimme vaihtotreenejä ja vähän ravitreeniä siellä. Sain molempiin suuntiin puhtaat vaihdot joidenkin yritysten jälkeen, kun sain Mintun riittävän teräväksi. Laukan jälkeen tehtiin vielä kuviota, jossa pellon "pitkää sivua" tultiin avossa, siitä siirtyminen sulkuun, siitä "keskilinjan" kohdalla taas avoa ja sitten taas hetki sulkua, suoristus ja suunnanmuutos. Vaihtoharjoitusten jälkeen Minttu oli sopivan terävällä mielellä ja ravasi todella näyttävästi. Kuvio onnistui vasemmassa kierroksessa sujuvasti ja helposti. Vaikeampaan suuntaan haettiin muutama kerta oikeaa asentoa lähteä sulkuun, ja lopuksi sekin onnistui hyvin.

Minulla on nyt vielä vajaat kaksi viikkoa lomaa, joten aion ratsastaa paljon. Marcellalla on nyt muutamia päiviä ollut Gastrogard-kuuri, joka viimeksi auttoi sen mahaongelmiin. Lisäksi eläinlääkäri on tulossa rokottamaan hevoset ensi viikolla ja ottamaan Marcellalta ruoka-aineallergiatestit.

Päivät ovat jo pidentymään päin, joten innolla kohti uutta vuotta 2024!

Jouluaaton kuva ilman satulaa Marcellan kanssa tallin edustalla

Joulupäivänä totisemmin töihin lähdössä

Kooste vuodesta 2023

Täyteen ovat kohta tulossa vuosi 2023, kolmas joulu omalla Auran maatilalla ja tammikuussa 8 vuotta tämän blogin kirjoittamista. Onkohan näin pitkään jatkuneita hevosblogeja kovinkaan montaa enää? Silloin blogien kultakaudella, joita taisivat olla noin vuodet 2012 - 2016, näitä blogeja tuli kuin sieniä sateella. Olen joka tapauksessa iloinen, että edelleen tälläkin blogilla on oma lukijakuntansa ja myös uusia löytää tiensä lukijoiksi.

Olen perinteisesti tehnyt pienen koostepostauksen, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Miten vuosi siis sujui?

Kilpailemisessa otimme 7-vuotiaan Mintun kanssa askeleen vakavampaan suuntaan kisaamalla enää vain HeA-luokissa ja aloittamalla kansallisella tasolla kilpailemisen. Kilpailimme yhteensä 10 kertaa, joista 2 seuratasolla, 5 aluetasolla ja 3 kansallisella tasolla. Sijoituimme 5/10 kertaa. Syksyllä olimme mukana KaKe:n aluejoukkueessa ja saimme aluemestaruuksista joukkuehopeaa. VaB-luokassa debytoiminen ei onnistunut vielä tänä vuonna, koska vaihdot ovat Mintulla vielä epävarmat enkä halua mennä radalle esittämään jotain, missä ei ole melko hyvä varmuus onnistua. Nyt syksyn ja alkutalven aikana se on alkanut esittää yhä useammin puhtaita vaihtoja tai tasajalkavaihtoja, joten ensi kaudella kyllä pääsemme radallekin. Silloin on aikomuksena ottaa kansallinen kilpailulupa heti alkukaudesta.

Kokoamisaste ja liikkumisen laatu Mintulla on edelleen kehittynyt. Koottujen askellajien esittäminen on sujuvoitunut, ja Minttu on harjoitellut nyt loppuvuodesta myös piaffin alkeita ja välillä passagemaista hyvin koottua ravia. Minttu on ollut koko ajan treenikunnossa ilman terveyshuolia.

Tänä vuonna harjoittelin Mintun kanssa monet kerrat lastaamista, jotta siitä saataisiin pois se epävarmuus, meneekö Minttu koppiin heti vai kestääkö siinä vartti. Tässä edistyttiin hyvin, sillä kauden aikana kävin jo monta kertaa Mintun kanssa yksinäni reissussa ja sain sen purettua ja lastattua hyvin ilman apua.

Marcella 4-vuotiskautensa aikana harjoitellut perusasioita kentällä, maastoillut teillä ja metsissä ja aloittanut hyppäämisen. Hyppäsin sen kanssa ensimmäiset ristikot kesällä ja sen jälkeen toisenkin kerran jossain vaiheessa varmaan alkusyksyllä. Marcellan mahaongelmat hidastavat etenemistä, sillä tänä vuonna hoidatin sen rauhasmahan haavaumat ja epäilen, että samat ongelmat ovat tainneet uusiutua. Haavaumat ovat nimenomaan rauhasmahassa eivätkä epiteeliosassa, mikä tarkoittaa, että niiden lähde ei liene mikään epiteeliosan haavaumia aiheuttava yleinen syy (ruokintavälit, stressi, tyhjällä mahalla liikutus ym., eikä näissä pitäisikään olla mitään korjattavaa). Olen ajatellut pyytää eläinlääkärin ottamaan allergiatestit. Muita terveyshuolia ei Marcellan kanssa ole ollut.

Kotitilallamme saatiin tänä vuonna valmiiksi hevosten metsätarha. Samalla vanha tarha purettiin pois ja kentän laajennus saatiin aloitettua. Muutamasta muuttujasta johtuen laajennettu osa ei ole vielä ratsastuskunnossa, vaikka toivoin saavani sen sellaiseksi ennen pakkasten ja lumen tuloa, mutta eiköhän sitä päästä parin-kolmen kuukauden kuluessa jo laittamaan. Laidun uusintamuokattiin ja kylvettiin uudelleen loppukesällä, sillä viime vuoden kylvö ei onnistunut, kun hauraat korret paloivat karrelle helteessä ja rikkaruohot ja alsikeapila pääsivät levittäytymään. Laidun saatanee kuitenkin ensi kesäksi laidunkuntoon ja pidentyneen ratsastuskentän ympärille aidat.

Ihanaa joulua ja uutta vuotta 2024 sinulle, lukijani! Jos haluat, jätä kommenttilaatikkoon viesti, jossa kerrot, kuinka kauan olet seurannut blogiani ja millaisista jutuista olet pitänyt eniten.

Tammikuussa harjoiteltiin lastautumista

Marcella on tänä vuonna päässyt hommiin 0 - 4 kertaa viikossa, yleensä
pari ratsastusta ja yksi juoksutus

Kauden avauskilpailut Raisiossa. Kuva: Carita Kattelus

Hevoset pääsivät muuttamaan metsätarhaan toukokuussa

Kisamenestystä Salon urheilupuistossa toukokuussa

Kansallinen debyytti Ypäjällä kesäkuussa

Kesällä on tietysti vietetty ihania hetkiä myös maastoillen.
Tässä Mintun kanssa naapurin pellolla.

Marcellan kanssa kotitiellä muistaakseni samana päivänä,
jolloin ylempi maastoilukuva on otettu.

Koivumäen kansallinen HeA. Kuva: Anna Halme

Artukaisten heinäkuisissa aluekisoissa, joista tuli sijoitus

Onnea KaKe:n joukkue!

Elokuussa ja syyskuussa kävin Mintun kanssa myös
Aira Toivolan istuntatunneilla Ratun tallilla

Jälleen yhden reissun jälkeen kotona taas. Tässä on palattu Ratun tallilta.

Lokakuussa osallistuin irtokenkäkurssille Kylämäen hevostilalla. Taidot ovat
tulleet tarpeeseen jo useamman kerran.

Marras-joulukuussa on nautittu sopivasta lumimäärästä ja koettu välillä
vuodenaikaan nähden koviakin pakkasia. Tallin putkien jäätymiseltä
ei vältytty tänäkään vuonna.

Muistithan jättää sen viestin kommenttiboksiin? 🎄

Pakkaset saapuivat

Viime postauksen märkyys ja pimeys on vaihtunut purevaan pakkaseen ja pimeyteen, jota tosin lumipeite valaisee jonkin verran. Riesaa aiheuttavat kovat pakkaset, jotka jäädyttävät tallin putkia lämmittimistä huolimatta. Autotallin puoli, joka on erotettu hevostallista vain yhdellä ovella, on tällä hetkellä yhdeltä seinältä auki ja kylmyys pääsee sisään vielä helpommin kuin edellistalvina. Kun autotalliin saadaan tehtyä lämmöneristys valmiiksi, myös talli pysyy pakkasilla lämpimämpänä, mutta juuri nyt ei ole todellakaan paras hetki sille, että remontti on kesken ja lämpömittari näyttää -19. Aamuni aloitan katsomalla, ovatko putket jäätyneet tai onko jokin putki rikkoutunut ja vettä lattialla.

Hevoset viettivät pari viikkoa kevyemmällä, koska niillä oli vain kantahokit ja sekä maastot että kenttä ehtivät mennä sen verran lumisiksi, että oli turvallisempi vaihtoehto ratsastaa tai juoksuttaa vain pellolla kunnon lumihangessa, jossa hokeilla ei ole väliä. Nyt niillä on kuitenkin kunnon talvikengät alla ja treenit ovat jatkuneet. Mintulla olen yrittänyt saada takajalkoja nopeammiksi. Viime treeneissä Minnan kanssa tehtiin paljon käyntiharjoituksia, joissa tavoitteena oli saada Minttu pysymään suorana ja takajalat ottamaan pientä, nopeaa askelta. Oli jo tiedossa, että tämä on varmaan vaikein asia Mintun kanssa, mitä olemme harjoitelleet. Minttu niin mielellään alkaisi huojua ja liirata takaosallaan vinoon ja mennä mille tahansa kiemuralle, kunhan ei tarvitse muuttaa sitä tuttua ja turvallista isoa, hitaahkoa käyntiä mihinkään. Vaikeammaksi homman tekee vielä se, että Minttu ei ole koskaan ollut kovin herkkä terävämmille, korjaaville avuille, kuten raipalle ja kannuksille. Ei sitä paljon kiinnosta, että naputan raipalla takajalkoihin nopeampaa tahtia ja yritän houkutella terävämpiä askelia esiin. Se reagoi pelkkään istuntaan ja hengitykseen herkästi silloin kun asia on sille mieluinen tai helppo, ja jos ei ole mieluinen ja helppo, siitä on vaikea saada mitään kovin hyvää ja ainakaan kestävää reaktiota reippaammillakaan avuilla.

Marcellan kanssa olemme jatkaneet perusasioiden harjoittelua. Se tulee koko ajan vähän paremmaksi tuntumassa, mutta hitaasti. Pää sinkoaa terävästi ylös arabimaiseen tapaan, jos sen tasapaino meinaa yhtään horjahtaa tai eteenpäinpyrkimys pääsee sen mielestä pois, ja välillä muutenkin. Iloinen juttu oli, että eilisellä maastolenkillä Marcella haki menohaluista huolimatta tuntumalle ja pysyi siellä jo aika pitkään, kun ravasimme tietä pitkin. 

Kivaa vaihtelua hevosarkeen tuo se, että olen loppukesästä lähtien käynyt ratsastamassa myös asiakkaiden hevosia tai poneja ja opettamassa niille esimerkiksi laukkatyöskentelyä ja muitakin perusasioita. Pysyn aika hyvässä ratsastusvireessä jo sillä, että ratsastan kotona kahta aivan erilaista hevosta, mutta tekee aina hyvää ratsastaa vielä useampia.

Eilen vietin tosiaan ihanan sunnuntaipäivän molempien hevosten kanssa maastossa. Pakkasta oli kirpeästi, mutta vuorasin itseni paksuilla talvihousuilla ja -saappailla ja laitoin kypärään karvavuorin, joka peitti korvat. Ei paleltanut, vaan oli juuri sopiva. Reitin varrella pysähdyin juttelemaan ketunmetsästäjien kanssa, laukkasin Marcellan kanssa kotiinpäin juuri sopivaksi lumipohjaksi tamppautunutta tietä pitkin ja nautin hiljaisuudesta. Vaikka talvesta suurin osa on vielä edessä, ihan pian päivät lakkaavat lyhenemästä ja valoisuus alkaa kääntyä toiseen suuntaan. Kyllä tästäkin talvesta selvitään.