Kevätpäivän treenejä ja videoita

Nuoret hevoset ovat erikoisia. Joskus niiden kanssa sujuu kuin vettä vaan, joskus taas jokin asia yhtäkkiä takkuaa ja saattaa kadota. Mintun kanssa laukalle näköjään kävi niin tuossa talven ja kevättalven aikana, mutta nyt se on löytynyt uudelleen ja paljon parempana. Kuka sitä fiksaili sillä aikaa, kun välillä koko laukkaa oli vaikea saada edes nousemaan? Joskus vuodenvaihteen tienoilla tehdyssä postauksessa asetin yhdeksi tavoitteeksi saada Mintun laukka rullaamaan tänä vuonna paremmin, ja näköjään se toive toteutuikin yllättävän äkkinäisesti! Paljon tarvitaan tietenkin vielä voimaa, mutta laukat nousevat nyt paljon herkemmin kuin ennen ja laukka on eteenpäinpyrkivää. Se riittääkin tällä hetkellä mainiosti ja on suuri parannus entiseen.

Tänään Turun seudulla oli + 15 astetta ja täyttä auringonpaistetta. Menin tallille noin kello 9.30 aamulla, raivasin kentältä pari estettä pois tieltä ja asettelin Pixio-kameran paikoilleen. Sain kerrankin ratsastaa ihan rauhassa, sillä yleensä kentällä on muita yksärien omistajia, tyttöjä hyppäämässä tai vielä pienempiä ponityttöjä juoksemassa shettisten kanssa narun jatkeena. Kanoista ja kukoista muutama tuli jossain vaiheessa valtaamaan toisen päädyn hetkeksi.

Toinen tärkeä tavoite on ollut koko talven saada Minttu vähän nopeammaksi ja eteenpäinpyrkivämmäksi. Se on diesel-mallin hevonen ja jää helposti vähän hitaaksi sekä eteenpäinpyrkimyksessään että reaktioissaan. Nyt tämän kuun aikana tähänkin on kuitenkin löytynyt jokin uusi vaihde; Minttu nimittäin yrittää tarjota jo alkuraveissa laukkaa ja sitä saa jopa vähän toppuutella alkuravien aikana. Kun tämän eteenpäinpyrkimyksen saa valjastettua oikein, on tosi kiva ratsastaa.

Tänään ohjelmassa oli laukka-ravisiirtymiä, pieniä temponlisäyksiä, muodon ratsastamista avoimemmaksi ja ravipuomeja. Välillä Mintun muoto on 4-vuotiaalle tosi sopiva, välillä se taas painuu liian syvälle. Hyvin harvoin se kuitenkaan käy painavaksi kädelle, mutta silti haluan, että se avaisi leukakulmaansa ja venyttäisi enää vähän eteen. -

Tänäänkin huomasin, että seuraava iso juttumme on rehellisesti ohjan ja pohkeen välissä taipuminen. Olen niin paljon keskittynyt eteenpäinpyrkimykseen ja siirtymien reippaammaksi saamiseen, että kaikenlainen hienosäätö kuten tarkat tiet ja oikeaoppinen taipuminen ovat menneet usein vähän sinnepäin... Tänään ongelmia oli varsinkin vasemmassa kierroksessa, jossa Minttu pyrki asettumaan ulos ja jäämään kropastaankin vänkyräksi. Täytyy myös alkaa kiinnittää huomiota siihen, että varmasti päätän ennen jokaista kulmaa, aionko ratsastaa syvälle kulmaan vai pyöristää, ettei vain tule ajeltua jotenkin ja huomattua, että taas taidettiin vähän hevosen päätöksestä oikaista.

Kaiken kaikkiaan päivän ratsastus oli kuitenkin erittäin positiivinen ja ongelmat vain tavallisia tarkkuuteen ja voimaan liittyviä. Minttu pääsi lopuksi suihkuun ja piehtaroimaan kentällä itselleen kunnon hiekkakerroksen.

Loppulaukkavideossa menin muutaman kierroksen laukkaa kevyessä istunnassa. Videon lopussa päädyssä tallinpitäjä käynnisti traktorin lähellä kentän porttia, ja koska Minttu ei oikein ole traktorien ystävä, tilanne kirvoitti siltä pienen säikähdyksen ja pukin. Matka jatkui kuitenkin heti eteenpäin.

4-vuotiaan viikonlopputreenejä: koulua ja maastoharjoitusta

Eläinlääkäri kävi ottamassa kaksi hiekkakuvaa Mintun mahasta. Hiekkaa oli minimaalisen vähän, vain sen verran kuin käytännössä kaikilla hevosilla kuulemma on. On tietysti hyvä tietää, että vaikka Minttu on ollut viime kesän laitumella ja sen jälkeen maaliskuuhun saakka syönyt osan heinistään maasta, niin sillä ei ole tapana mupeltaa maata.

Sain myös estesatulani takaisin satulasepältä hieman topattuna. Nyt satula istuu kuin hansikas eikä romaania tarvita enää väliin.

Estesatulaan lisättiin satulasepän käynnin jälkeen hieman villaa eteen, ja nyt se sopii ilman romaania.

Toinen hiekkakuva mahasta. Puhdasta on.

Toissapäivänä oli kaunis ja lämmin kevätpäivä ja teimme Mintun kanssa simppelin mutta tehokkaan koulutreenin kentällä. Koska se on ennemmin hitaasti vauhtiin pääsevä ja jää helposti vähän pohkeen taakse, otin jo alkuverryttelyyn mukaan askeleenpidennyksiä pitkällä sivulla. Mintun kanssa ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa, että se menisi liian kovaa tai alkaisi tikittää liian nopeaa tahtia, joten sillä saa päästellä aika rohkeasti heti alusta saakka. Ratkaisu tuntui tepsivän, sillä vaikka ensimmäisen 5 minuutin ajan käynnissä tuntui, että tänään taitaa olla todella laiska päivä, niin tamma tuli todella hyvin pohkeen eteen.

Verryttelyn jälkeen otin joitakin laukka-ravi-siirtymiä ympyrällä. Tässäkin tarkoituksena oli vain saada Minttu pysymään koko ajan pohkeen edessä ja siirtymään reippaasti laukkaan. Päätin tällä kertaa tarkoituksella tehdä niin, että ensin teen siirtymiä ravista laukkaan, jotta tamman diesel-kone lähtee käyntiin, ja vasta loppua kohden saatan tehdä ravi-käynti-siirtymiä, jos kone hurisee edelleen hyvin. Pääsinkin tekemään lopuksi myös niitä, eikä Minttu tuntunut ollenkaan liian väsyneeltä, vaikka auringonpaisteessa tuli ihan kohtuullinen hiki.

Tällä kertaa Minttu oli mielialaltaankin seesteinen ja tyytyväinen. Yhtään ei tullut kiukkuilua mistään, askel oli kepeä ja varsinkin laukka tuntui edelliskertojen laukkoihin verrattuna todella ponnekkaalta ja pyöreältä. Ravikin kyllä, mutta siinä se onkin usein helpompi kuin laukassa. Minttu katseli välillä kentän ympäristössä tapahtuvia asioita, mutta pienet säikähdykset esimerkiksi viereisellä harjulla laukkaavista hevosista unohtuivat nopeasti. Tällä tallilla Minttu on saanut tottua myös siihen, että kentän aidan viereen saattaa milloin tahansa tulla kanoja ja kukkoja, sillä niitä on pihalla vapaana ja ne tykkäävät hengata siinä. Hyvää harjoittelua nuorelle hevoselle. ;)

Eilen tamma vietti vapaapäivää, ja tänään taas tein sillä ehkä puolen tunnin maastotreenin. Tallia kiertää muutaman sataa metriä pitkä rata, joka on osittain tasamaata ja osittain melko jyrkkää ylä- ja alamäkeä. Kävelin, ravasin ja laukkasin sitä molempiin suuntiin. Koska lähdin suoraan tallista radalle, Minttu ei ollut alussa kunnolla avuilla ja yritti vähän tuijotella ja väistellä muovikasaa tien vieressä. Normaalisti se ei sellaisista välitä varsinkaan, jos se on ensin ratsastettu avuille. Nuoruuden, hölmöilyn ja freesiyden piikkiin siis! Hetken neuvottelun jälkeen matka jatkui eikä kasa tuottanut myöhemmin enää ongelmia. Treeni ei ollut kovinkaan raskas, sillä Minttu vähän hengästyi muttei juuri lainkaan hikoillut, mutta se sai taas hyvää harjoitusta tämäntyyppiseen menemiseen.

Tyytyväinen Minttu perjantain harjoituksen jälkeen!

Mintun fiilis ennen treenejä. Täällä on kyllä nyt ihanat kevätsäät! Loimea ei olisi tarvinnut tuolle kelille.

Satuloiden lämpökamerakuvaus sovittamisen apuna

Satulaseppä kävi eilen. Ensin sovitettiin tallin käytävällä kolme omaa satulaani: Mintun nykyinen este- ja koulusatula sekä yksi koulusatula, joka on ollut minulla jo pidemmän aikaa kaapin perällä myynnissä. Lisäksi olin hakenut Paimion satula.comin toimipisteestä kuvaukseeni sopivia este- ja koulusatuloita yhteensä 6 kpl.

Kävi ilmi, että kaikkein parhaiten vaihtoehdoista sopivat omat satulani. Koulusatulalle ei tarvinnut tehdä tällä hetkellä mitään, sillä se istui oikein hyvin. Etutoppaukset siinä alkavat olla kuulemma aavistuksen painuneet, joten lähikuukausina villojen vaihto voisi olla ajankohtaista, mutta koska nuoren hevosen selkä saattaa muuttua tuossa muutamassa kuukaudessa jo niin paljon, ettei satula kohta sovikaan, niin katsotaan tilanne kesällä uudestaan ja topataan silloin, jos satula vielä jää minulle. Estesatulakin sopi edelleen malliltaan, mutta nyt se painoi hieman etukaaren päiden kohdalta, vaikka muuten istuikin tasaisesti. Siinäkin etutoppaukset olivat vähän painuneet, ja satulaseppä uskoi, että kun etuosaan lisätään hieman villaa, ongelma ratkeaa sillä eikä satulaa ole syytä vaihtaa. Siispä estesatula lähti pariksi päiväksi hänen pajalleen ja koulusatula jäi tallille.

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa satuloiden lämpökamerakuvausta. Se toimii siten, että hevoselle laitetaan normaali huopa ja satula mielellään ilman mitään romaaneita. Hevosella ratsastetaan noin 15 minuuttia, jonka aikana selkä on tuottanut riittävästi lämpöä kuvausta varten. Satula nostetaan varovasti irti selästä varoen koskemasta sormilla satulan alle ja kiepautetaan niin, että kuvaaja saa otettua kuvan satulan paneeleista koko matkalta. Alla on ensin Mintun koulusatulasta otettu kuva ja sitten estesatulasta. Kuvan alaosassa näkyvä oranssi pötkö on oma jalkani, jolla tuin satulaa.

Kuvasta näkyy, että paneelit istuvat hevosen selkään hyvin. Valkoinen tarkoittaa kuvassa suurinta lämpöä. Jos esimerkiksi satulan etuosa olisi valkoinen ja takaosa huomattavasti tummempi, se tarkoittaisi, että satula olisi etupainoinen ja jäisi takaa irti.

Myös estesatulasta piirtyi lämpökameraan tasaisten paneelien kuvat. Oikea puoli on kuvassa hieman lämpimämpi, minkä uskottiin johtuvan siitä, että tällä satulalla ratsastin suurimman osan kokeiluvartista oikeaan kierrokseen, jolloin paino on ollut aavistuksen enemmän siellä puolella. Satula pysyy kuitenkin tasaisesti paikoillaan Mintun selässä, enkä ole joutunut painamaan sitä toiseen suuntaan keikkaamisen estämiseksi, joten tasaisemmin suuntia vaihtelemalla lämpökuvasta olisi todennäköisesti saatu aivan tasainen.

Lämpökamerakuvaus tuntui oivalta avulta satuloiden istuvuuden tarkistamiseksi. Pelkästään siihen ei kannata luottaa, sillä se ei näyttänyt esimerkiksi sitä, että estesatula on aavistuksen tiukka etukaaren kohdalta, mutta tavanomaiseen tallissa sovittamiseen yhdistettynä tunnen kyllä saaneeni arvokasta tietoa nykyisistä satuloista.

Minttukin toimi eilen jo paremmin kuin edelliskerralla, vaikka olikin alkuun turhan pörheä. Se oli maastoiluja lukuun ottamatta nimittäin koko talven maneesissa, kun sellainen edellisessä tallilla kerran oli, ja nyt ulkokentällä sillä tuntuu olevan paljon katseltavaa. Eilen tänne tuli lisäksi pieni talvimyrsky, kun tuuli yltyi hyiseksi ja vähän luntakin satoi samaan aikaan. Siinä oli nuorella hevosella ihmettelemistä, mutta lopuksi tamma rupesi jo rentoutumaan mukavasti. Aion silti vielä otattaa ne hiekkakuvatkin mahasta, jotta selviää, onko siellä jotakin, mikä kiusaa sitä satulavyötä kiristettäessä.