Meidän toisista koulukisoista 2. sija ja 69,500 %!

Auto starttasi tänään kello 6.45 kohti tallia, jossa odotti vielä auton pakkaamista ja Mintun letitys. Olimme menossa toisiin koulukisoihimme. Kuten olen jossain aiemmin maininnut, niin olen joskus 15 vuotta sitten osallistunut tuntihevosilla oman tallin rataharjoituksiin, mutta en ole päässyt kisaamaan koulua aikaisemmin ja seuraestekisojakin mennyt yhtä kauan sitten kaksi kertaa. Nämä kisat olivat siis sekä minulle että Mintulle toiset oikeat koulukilpailut. Ja miten hienosti ne menivätkään virheistä huolimatta! Lopussa on videot radasta ja palkintojenjaosta.

Vapaa verryttely oli Artukaisten suurella ulkokentällä (en tosin tajunnut sitä kuin vasta vähän aikaa ennen maneesiverryttelyryhmän alkamista, joten kovin kauan en kerennyt ulkona ratsastaa). Itse kilpailu käytiin maneesissa, jossa oli myös kaksi erillistä verryttelyryhmää. Mintun kanssa saimme oikeastaan mieluisimman lähtönumeron, sillä olimme jälkimmäisen verryttelyryhmän ensimmäiset lähtijät. Näin suoritukseen päästiin heti suoraan verkasta.

Ulkona Minttu oli paljon virkeämpi, mutta maneesissa se vähän hyytyi. Uskon sen johtuvan siitä, että verryttelyssä tuli tosi ahdasta ja vaikeaa, koska kaikki ratsastivat ihan sikinsokin ja oli hankalaa löytää yhtäkään suoraa, jossa olisi voinut huoletta ratsastaa reippaasti eteen. Minttu myös säikähti useamman kerran hevosia, jotka laukkasivat hyvin läheltä sitä vieraassa paikassa. Vähän tammalla siis tuntui jäävän käsijarruajattelu päälle radallekin. Tuomari ei sitä kylläkään huomannut vaan kehui energisyydestä. :D Itse kuitenkin tunnen eron selkään, ja nyt tuli sellainen olo, että puoliksi kannoin Mintun läpi radan. Ei se raskas kädelle ollut yhtään, mutta sain olla todella skarppina, että Minttu pysyi ravissa eikä esimerkiksi ruvennut pudottelemaan käyntiin, mitä se verryttelyssä teki.

Hyytyminen näkyi siinä, että laukkaohjelmassa tuli ongelmia. Oikeassa laukassa nosto meni ihan ok ja ympyrästä tuli oikein kaunis, mutta heti ympyrän jälkeen eteenpäinpyrkimys katosi ja Minttu pudotti raviin. Sain korjattua ja lävistäjä tultiin laukassa mukavasti. Vasemmassa laukassa Minttu taas nosti kahteen kertaan väärän laukan, mutta sen jälkeen siinäkin ympyrä ja lävistäjä sujuivat. Olen huomannut, että Mintulla eteenpäinpyrkimyksen ongelmat näkyvät nimenomaan helposti laukan putoamisena raviin ja väärien laukkojen nosteluna. Vasen laukka on myös minulle vähän vaikeampi nostaa. Myöskään lisäyksistä ei tullut niin lennokkaita kuin mitä Minttu kotona esittää, mutta ne olivat kuitenkin tahdikkaita ja niissä näkyi ero harjoitusraviin.

Radan jälkeen valittelin radan ongelmakohtia kaverilleni Marjalle, joka oli tullut mukaamme kuvaamaan, auttamaan ja kannustamaan. Meinasin lentää pyllylleni, kun hän kertoi, että no me kylläkin johdetaan monen prosenttiyksikön kaulalla seuraavaan. :,D Loppuvaiheessa yksi ratsukko meni ohi, mutta lopputulos oli kuitenkin 2/12 ja 69,500 %! Tuomari oli selvästi ottanut kiltin linjan, koska joistain kohdista olisin odottanut huonompia numeroita, mutta toisaalta skaala on kaikkien kohdalla sama ja muita luokan tuloksia selatessani näytti kyllä siltä, että numeroskaalaa oli käytetty laajasti ja annettu myös niitä huonompia numeroita. Radassa oli virheistä huolimatta myös paljon hyvää ja onnistunutta; Minttu esimerkiksi oli hyvin rennon ja tyytyväisen oloinen ja muoto pysyi melkein koko ajan tasaisena ja tuntuma kevyenä.

Voin olla tosi tyytyväinen siihen, että vaikka Minttu ei olisi lennokkaimmillaan ja parhaimmillaan, niin silti sen liikkuminen voi olla näinkin hyvää. Joku päivä saadaan oikea vire varmasti vielä radallekin mukaan! :)

Täytyy olla myös hirveän onnellinen näin viisaasta 4-vuotiaasta: täysin uusi paikka, vieraita hevosia, kuulutuksia, tuomaripöytä, säikähdyksiä kyljen vierestä laukkaavista hevosista, ja silti se käyttäytyi hienosti ja oli radalla rento ja tyytyväinen! Myöskään ulkona verryttelyssä ei ollut ongelmia, vaan se vähän katseli ympärilleen mutta teki kaiken mitä pyydettiin eikä säpsyillyt tai sinkoillut. Uutena asiana tuli myös suitsiin kiinnitettävä ruusuke, joka lepatti kunniakierroksella. Minttu vähän pörhelsi kunniakierroksen alussa, joten se ehkä johtui siitä. :D Senkin ihmettely kuitenkin unohtui yhden pitkän sivun jälkeen.

Eihän tämä mikään maailmanmestaruus ollut vaan seurakisojen HeC, mutta pitkäaikainen unelmani on ollut hankkia nuori hevonen, kouluttaa se itse ja päästä kilpailemaan sen kanssa. Nyt se on käynyt toteen ja siksi tämänpäiväinen menestys tuntuu ihan erityisen hyvältä. Huomenna harjoitukset jatkuvat ja katseet suunnataan taas kohti tulevia koitoksia. 

Tulevaa kisarataa hyödyttäviä harjoituksia – kuvia ja videota!

Tämä postaus on kooste kahdesta ratsastuskerrasta. Eilen maneesissa harjoittelimme erityisesti ravi-pysähdys-ravi-siirtymiä ja muutamia peruutuksia. Harjoitus oli aika kevyt, eikä Minttu hikoillut paljoakaan edes huovan alta. Tänään ulkokentällä taas ratsastin tavallista pidempään, koska Minttu keskittyi niin paljon ympäristöön (mm. puiden lehtien kahinaan aidan vieressä) ja kesti melko kauan, ennen kuin sen sai orientoitumaan tehtäviin kunnolla. Tänään työskentelimme paljon ympyrällä ja ravi-pysähdys-ravi-siirtymien lisäksi teimme paljon laukka-ravi-siirtymiä ympyrällä.

Maneesissa Minttu oli vähän liian touhukkaan ja säheltävän oloinen aika suuren osan ajasta ja muun muassa rikkoi ravilisäyksiä laukalle, mitä se normaalisti hyvin harvoin tekee. Se ei myöskään olisi malttanut kävellä alkukäyntejä rennosti vaan tarjoili pientä tikitystä tai sitten ravia. Niinpä rupesin hyvin pian ravaamaan lämmittelyraveja, koska olin jo ehtinyt kävelyttää sitä maasta ihan riittävästi.

Ensiksi tein pari kertaa kolmikaarisen kiemurauran, joka on myös ohjelmassa. Viime kisoissa ratsastin huolimattomasti enkä mennyt ihan pitkille sivuille saakka, joten tällä kertaa olen tarkkana oikeasta tiestä. Toinen tärkeä asia on se, että hevonen suoristuu keskilinjaa ylitettäessä lyhyen sivun suuntaiseksi. Jos se ei ole silloin suora, seuraavan kaaren ratsastamisesta tulee vaikeaa ja hevonen kaatuu siinä helposti sisäpohjetta vasten.

Tämä kuva on otettu, kun Minttu oli 3-vuotias ja olin ratsastanut sillä pari kuukautta. Olen näköjään tulossa jotakin kiemuraa ja kääntymässä vasemmalle. Minttu ei kaadu sisään, mutta sen sijaan se työntää oikeaa lapaansa ulos eikä ole suora. Tässä vaiheessa kiemuraa täytyy siis olla erityisen tarkka suoruudesta.

Kun Minttu on rento, lisäykset vaikuttavat olevan sille helppoja. Tärkeitä kohtia radalla ovat erityisesti ne kohdat, joista lisäykset alkavat, koska niissä Minttu täytyy saada nopeasti suoraksi, jotta lisäys voi alkaa oikeassa pisteessä ja jatkua suorana. Minttu kyllä lisäilee, vaikka se olisi ties millä kiemuralla, mutta silloin lisäys menee etupainoiseksi ja muutenkin kamalaksi.

Paljon kertova kuva ravilisäyksen tekemisestä vinolla hevosella. :D Kuva on keväältä 2020. Takajalka astuu eri linjalle kuin etujalka ja kaula on taipunut ulospäin.

Ravilisäys samassa kohdassa mutta eri kierroksella. Nyt olen saanut korjattua Mintun suoraksi. Takajalka astuu samalle linjalle kuin etujalka, ja etujalkojen liikekin pääsee paremmin esiin, kun hevonen ei ole mutkalla.

Pysähdykset ravista onnistuivat maneesissa mukavasti. Minttu ei aina pysähtynyt tasajaloin, mutta pysähdykset olivat kuitenkin napakoita ja toisaalta pehmeitä eikä niissä tullut mitään käynnin kautta valumisia. Osa liikkellelähdöistä taas oli tahmeita. Tein taas muutamia peruutuksiakin, mutta huomasin, että niitä ei ehkä kannata ennen kisoja enää harjoitella lukuun ottamatta sitä yhtä kertaa, kun katsotaan niitä vielä Minnan kanssa. Minttu on nimittäin tohkeissaan oppimastaan uudesta liikkeestä ja nyt tarjoaa peruutusta turhan oma-aloitteisesti pysähdyksen jälkeen, mikä oli selvä syy raviin siirtymisten ajoittaiseen hankaluuteen. :,D En halua, että esimerkiksi pysähdyksen ja tervehdyksen jälkeen se alkaa peruutella ja pöristä, että hei katsokaa tässä piti tehdä tää liike... Nytpä siis kisoihin saakka harjoitellaan vain suoraan raviin lähtemistä pysähdyksestä.

Ulkokentälläkin tuli useaan otteeseen keskusteltua välillä hyvinkin napakasti, että pysähdyksestä lähdetään raviin eikä jäädä jäkittämään ja ajattelemaan taaksepäin. Lopuksi Minttu esittikin yhteen menoon monta nykyisellä tasollaan hyvää pysähdystä, joista liikkellelähtö tuli helposti. Pari väliaskelta käynnissä vielä tuli, mutta siirtymät olivat pehmeitä ja miellyttäviä ja Minttu jätti pois kaikenlaiset taaksepäin ajattelemisen elementit, kuten steppailun ja pään heittämisen, joten olin tyytyväinen ja kiittelin sitä kovasti! Näitä on tänään tekemälläni videoklippikoosteella muutama.

Syksyn ekat kisat tulossa

Onpa ollut ihanaa päästä taas treenaamisen makuun! Ensin Minttu oli kesällä kuukauden täydellä laidunlomalla, sitten kuukauden Marshall Horsesilla ja sitten vielä kuukauden jalan haavaa parantelemassa tarhassa. :,D Oltiin hieman hukassa molemmat, kun vihdoin jatkettiin harjoituksia. Nyt siis koostetta viime viikkojen kuulumisista ja myös kisauutisia!

Minnan valmennukset ovat jatkuneet ja ollaan nyt pari kertaa treenattu hänen katseensa alla taas. Olemme keskittyneet aika paljon suoruuteen, koska se on meille nyt selvästi eniten päänvaivaa aiheuttava asia. Minttu on vahvempi toiseen suuntaan kuin toiseen, missä nyt sinänsä ei ole mitään yllättävää, koska lähes kaikki hevoset ovat. Se kuitenkin jää helposti vinoksi eli koettaa esimerkiksi ympyrällä ja ihan urallakin puskea toisen lapansa ulos ja työntää takaosaansa jompaankumpaan suuntaan. Kun hevonen ei ole suora vaan asettuu jonkinlaiseen makkaran muotoon, siihen on vaikea vaikuttaa pohkeella eikä siitä saa irti kunnollista eteenpäinpyrkimystä. Minttu esimerkiksi esittää nykyään tosi kivoja askeleenpidennyksiä, mutta jos en ole tarkkana, se saattaa lähteä lisäykseen kaula mutkalla ja sellainen lisäyshän ei kovin onnistunut voi olla. Kun se on suora, asiat onnistuvat siltä aivan hienosti, kuten Minnakin on teroittanut.

Tosi iloinen asia on tämän vuoden ja syksyn aikana parantunut eteenpäinpyrkimys. Välillä olen ollut hieman ihmeissäni, kun Minttu on alusta saakka ollut tietyllä tavalla hidas hevonen. Tempo sinänsä on ollut ihan sopiva koko ajan (paitsi ehkä käynnissä, joka saisi olla reippaampaa), mutta siirtymisiä on saatu treenata oikein olan takaa, koska niissä Minttu on enemmänkin sammuttanut moottorin kuin siirtynyt eteenpäin ajattelevasti askellajeissa alaspäin. Tästä syystä aloitin ravi-pysähdys-siirtymienkin harjoittelun kunnolla vasta nyt syksyllä, kun Mintulla on ratsastettu jo yli vuosi. :D Olen aina tiennyt, että kyllä se tarvittaessa pysähtyy vaikka suoraan laukasta, joten olen tavallaan halunnut saada sen ajattelemaan, että alaspäin siirtymän jälkeen mennään aina reippaasti eteen eikä ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että ravista pysähdyttäisiin. Minnalta sain jo keväällä vahvistuksen sille, että vaikka en täydellinen ratsastaja olekaan, niin käsijarru päällä en ole ja pohkeiden käyttöni ei ole turruttavaa. Samaa olin ajatellut itsekin, koska herkät hevoset ovat ratsastuksellani herkkinä pysyneetkin. Ongelmaa on siis ratkottu perustyöllä: paljon siirtymiä, joissa välittömästi siirtymän jälkeen ETEEN ETEEN ETEEN. Nopeampaan askellajiin siirtymät ovat olleet helpompia. Nyt siirtymistä on jo tullut parempia, vaikka työtä edelleen riittää. Muutenkin on ollut ihana huomata, että koko ajan Mintusta löytyy enemmän sellaista liikkumisen keveyttä ja energiaa etenkin ravissa, joka on sille tällä hetkellä helpoin työskentelyaskellaji. Kuten mainitsinkin vähän ylempänä, Minttu esittää nykyään hyviä ravilisäyksiä. Niistä on tainnut tulla yksi sen lempparijuttu, koska välillä vain ajattelen jotain "Tekisinköhän jollain pitkällä sivulla lisäyksen?" ja se on jo tarjoamassa sitä. Toki mitään kauhean monia keskiravilävistäjiä ei kannata joka kerta tehdä, mutta pienten, lyhyiden lisäysten kautta raviin on alkanut löytyä uusia vaihteita ja keveyttä. Vielä puoli vuotta sitten tarvittiin selvä pohjeapu, mutta nykyään se lisää, kun vähän avaan lonkkaa ja ajattelen lisäystä.

Meidän ensimmäisten kisojen verryttelyä kesäkuulta. Tämä pysähdys ei mennyt ihan nappiin. :)

Jännittävä kisauutinen tarkoittaa sitä, että olemme ilmoittautuneet Artukaisten ratsastuskeskuksen seurakoulukisoihin 25.10. Luokkana menemme HeC:1 2000. Muuten se on oikein kiva ohjelma ja varmaan Mintulle eduksikin, kun siinä tulee kolme ravilisäystä, mutta siinä on myös peruutus, joita emme ole harjoitelleet ollenkaan. Tai itse asiassa eilisessä omatoimitreenissä harjoiteltiin, ja kas, kyllähän se peruuttaa! Kuka senkin sille opetti? :D Peruutukset menivät vielä vähän vinksinvonksin eli vinoon ja voisivat olla reippaampia, mutta ei se niitä tuntunut ihmettelevän ollenkaan. Harjoittelin siis muutamaan kertaan ohjelmassa tulevaa kohtaa, jossa tullaan harjoitusravissa L:ään, pysähdys, peruutus neljä askelta ja suoraan raviin. Minnan kanssa katsotaan peruutuksia vielä muutama päivä ennen kisoja. Ei sieltä välttämättä mitään mahtiperuutusta vielä tule näin vähäisellä harjoittelulla, mutta voinen olla rauhallisin mielin siinä mielessä, että kyllä se jonkinlaisen peruutuksen tekee emmekä saa kohdasta nollaa. Toivottavasti vain ei mene niin vinoon, että peruutetaan kouluaidan yli. :,D