Hyvästit Marcellalle

 

Marcella ox 28.5.2019 - 22.2.2026

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajalle ajattomuuden.

Eilen aamulla syttyi taivaalle uusi tähti.

Blogini lukijat tietävät, että olemme jo pidemmän aikaa ponnistelleet Marcellalla todetun IBD:n kanssa. Kesäaikana tilanne on vaikuttanut hieman paremmalta, mutta IBD:lle tyypillisesti syksy ja talvi ovat pahentaneet oireita. Marcellalla oireina ovat olleet kiukkuisuus kylkiä kosketettaessa ja satulavyötä kiristettäessä ja tietynlainen ärtyneisyys ratsastuksen aikana. Sen on ollut myös poikkeuksellisen hankalaa nostaa oikeaa laukkaa. Lääkityksenä on ollut pitkäaikaisesti useita lääkkeitä, eikä mikään poistanut oireita, vaikka eräässä tähystyksessä suoliston tilanne vaikuttikin parantuneen lääkityksellä väliaikaisesti. 

Aktiivisen ratsastuksen lopetin viime keväänä. Alkukesällä ratsastin pari yksittäistä kertaa kevyesti maastossa, minkä jälkeen Marcella on ollut koko loppukesän, syksyn ja talven vain seurahevosena ja toiminut luotettuna isosiskona ja varaäitinä Abralle. Eilen oli aika päästää ystävä taivaslaitumille.

Alla on ylimmäisenä kuva lempimuistostani Marcellan kanssa, kun kävimme toissakesänä yöratsastuksella. Kuvassa kello lähestyy puoltayötä. Olimme vain minä, Marcella ja kaunis kesäyö.

Marcella 3-vuotiaana viidennen ratsastuskerran jälkeen.

Vuosi sitten kentällä iloittelemassa.

Yhdellä monista mukavista maastoretkistä kotimme lähellä.

Kiitos kaikesta hienolle Marcellalle, joka jätti kavionjälkensä Kedonpään tilalle.

Hyvin mennyt valmennus ja katsetta kevääseen ja pidemmälle

Olemme edistyneet Mintun kanssa vaihdoissa. Useamman kauden sitkeän harjoittelun jälkeen Minttu on vihdoin alkanut tottua hommaan sen verran, että se ei hötkyile ja ennakoi vaihtoja läheskään siinä määrin kuin ennen: joskus kyllä, mutta ei enää samalla tavalla eikä läheskään aina. Nyt saan yleensä jo valmistella vaihtoa ilman, että se alkaa vaihdella laukkaa omin päin tai jännittyä, mikä on aika olennainen asia, jotta vaihto voisi onnistua. 

Tällä viikolla valmennuksessa teimme muutaman vaihdon, yhden vasemmasta oikeaan ja kaksi oikeasta vasempaan (vaikeampi). Vasemmasta oikeaan meni puhtaasti, vaikka tarvitsemme siihen edelleen paremman tekniikan. Nyt Minttu edelleen usein potkaisee jalustimeen vaihdossa vasemmasta oikeaan, koska se liioittelee uuden sisätakajalan liikettä ja nostaa liiaksi takaosaansa. Oikeasta vasempaan tuli ensin epäpuhdas vaihto tosi paljon jäljessä, mutta otin perään uuden yrityksen, joka meni siististi, puhtaasti ja avuilla. Enempää ei sille kerralle otettu. Viime aikoina olen saanut yhä useammin puhtaita tuohon vaikeampaan kierrokseen, mistä olen iloinen, koska puhtaan vaihdon oppiminen siihen suuntaan on ollut todella pitkä ja kivinen tie. Virheitä tulee edelleen, mutta selvää kehittymistä on tapahtunut.

Kisakalenteria olen hiukan jo katsellut, mutta en ole vielä lukinnut mitään kisaa. Nythän meillä on pitkä kisatauko takana, kun Minttu keskittyi viime kauden varsaansa ja kotiharjoitteluun. Olisi kiva mennä rataharjoitus jossain lähistöllä esimerkiksi huhtikuussa ja aloitella siitä sitten uutta kisakautta. Abran kanssa voisi ottaa tavoitteeksi käydä esimerkiksi näyttelyssä. Tuomarihommiakin pääsen jo aloittamaan tälle kisakaudelle, kun maaliskuulle on yksien tallikisojen tuomarointi ja lisenssikoulutus/skaalantarkistus tulossa.

Tänään en ratsastanut, vaan korjailin aamupäivän tarhan sähkönauhoja. Vaihdoin joitakin liittimiä ja nauhapätkiä uusiin (kuvassa vanhat). Tänään on koko päivän ollutkin lumimyräkkä, joten ei sen puoleen, että olisi ollut kovin hinkukaan ratsaille. 

Kavaleteilla juoksuttamista ja muutoksia työkuvioissa

Taas olen toipunut flunssasta. Olin juuri joulun ympärillä kaksi viikkoa jossain sitkeässä taudissa ja sen jälkeen vielä pari viikkoa tukkoinen. Nyt sitten melkein viikko takaperin sain jälleen flunssan, onneksi tällä kertaa lievemmän. Tänään vielä vain juoksutin Mintun, mutta huomenna ratsastan taas.

Olen ennenkin kertonut, että käytän paljon kavaletteja, joita useimmiten onkin kentälläni yksi neljän kavaletin setti. Nyt ostin kahdeksan kavalettipalaa lisää, joten saan toisen neljän kavaletin setin. Omalla kentällä on ihanaa, kun niitä ei tarvitse kerätä pois tai siirrellä muuten kuin lanauksen ja kisakaudella ehkä rataharjoituksen tieltä.

Kavaleteilla juoksuttamalla saa hyvän treenin hevoselle, joten juoksutan Minttua niiden yli mielellään 1 - 2 kertaa viikossa. Aloitan ensin ilman kavaletteja kävelytyksellä, sitten juoksutan molempiin suuntiin hetken rentoa ravia ja laukkaa ja sitten vasta kavalettien yli. Lopuksi yleensä vielä siirryn taas kentän vapaalle alueelle ja juoksutan siellä reipasta laukkaa ja loppuravit. Apuohjina käytän sitä, mikä kullekin hevoselle sopii. Mintulla toimivat hyvin sivuohjat, jotka saavat olla melko pitkät.

Vaikka pakkasta on ollut omaan makuuni liikaa, tässä talvessa on se hyvä puoli, että kerrankin kentän pohja on ollut koko ajan hyvä. Joulukuun puoliväliin saakka kenttä oli hiekalla, ja sitten tulikin pysyvä lumipeite. Jäätä ei ole ollut yhtään. Toivotaan, että kevätkin tulee nopeasti ilman luistinratakelejä.

Työkuvioissani tapahtuu nyt muutoksia. Olen irtisanoutunut lukion lehtorin virastani ja aloitan maaliskuussa kyberturva-alan tehtävissä. Uudet tehtävät ovat juuri opintojeni mukaisia, sillä opiskelen töiden ohella tietotekniikan diplomi-insinööriksi kyberturvallisuusteknologian linjalla. Olen ehtinyt olla 11 vuotta opettaja, joten uuden edessä ollaan monella tavalla, mutta olen innoissani. 

Kyllä nousee takajalka!