Kohti 5-vuotiskautta

Jos odotin, että nyt loppusyksyn kisatreenien ja kaksien kisojen jälkeen näin joulun alla vähän fiilisteltäisiin valmennuksissa ja ihasteltaisiin, miten kivasti ja sopivasti me ollaan ratsukkona kehitytty, niin erehdyin pahasti. :,D No, en kai sellaista tosissani odottanutkaan. Mutta valmennuksissa lähdettiin heti täyttä höyryä eteenpäin ja alettiin harjoitella meille uusia juttuja. Tällä hetkellä työn alla ovat erityisesti raviväistöt ja vastalaukan harjoitteleminen.

Kuva elokuulta. Nyt ei olla hetkeen saatu kuvaajaa kotiharjoituksiin mukaan.

Raviväistöjä olemme hiukan tapailleet syksyn aikana muutenkin, mutta etenkin kisojen alla ne jätettiin vähän syrjempään ja keskityttiin HeC- ja HeB-kouluohjelmissa vastaan tuleviin liikkeisiin. Nyt niihin on kuitenkin palattu. Vaikeinta raviväistöissä on tällä hetkellä suoruuden saavuttaminen eli käytännössä se, että Minttu kantaisi molemmat kylkensä yhtäläisesti. Oikealle väistäminen on selvästi helpompaa, mutta joudun olemaan tarkkana, että Minttu ei ala siinä taipua ja samalla vähän painua ulkopohjetta vasten, jolloin se myös tulee tyhjäksi sisäohjasta. Silloin se ikään kuin valahtaa väistön suuntaan. Vasemmalle se taas ei lähde väistöön niin helposti, tosin siihen suuntaan se ei sitten luhistukaan. Haluan myös, että Minttu reagoi väistössäkin hyvin eteen ja on valmis jatkamaan energistä ravia suoraan eteenpäin heti, kun pyydän. Siksi olemme Minnankin kanssa harjoitelleet niin, että teen väistöä vain vähän matkaa enkä koskaan ihan uralle saakka, ja lyhyestä väistöstä pitää heti lähteä eteen.

Väistöt saavat Mintun kyllä keskittymään hienosti, ja kunhan se ajattelee energisesti eteenpäin, ne ovat sille jo aika helppoja vähäisestä harjoittelusta huolimatta. Oikeastaan tuo kasaan valahtaminenkin on seurausta siitä, että eteenpäinpyrkimys ei ole ihan optimaalinen. Minna antoi hyvän mielikuvan: väistöissäkin pitäisi pystyä vähän työntämään kättä eteenpäin ja ikään kuin vain kääntämään rattia, jotta hevonen seuraa.

Vastalaukan harjoittelu on aloitettu ihan pienestä. Nyt olemme parina kertana tehneet harjoitusta, jossa laukkaan lävistäjälle mutta noin lävistäjän puolivälissä suoristankin keskihalkaisijan suuntaiseksi, laukkaan halkaisijan loppuun ja jatkan siihen suuntaan, jossa laukka on myötälaukka. Käännöshetki on se, jossa hevonen joutuu hiukan tasapainottamaan itseään, koska siinä tulee parin askeleen verran vastalaukkaa. Toisessa harjoituksessa tulen laukassa pituushalkaisijalle, laukkaan vähän aikaa eteenpäin ja sitten käännänkin kohtalaisen reippaasti uralle. Tässäkin tulee hetken verran laukattua vastalaukkaa, vaikka uralla laukka jatkuukin myötälaukkana. Toissatreeneissä eli ihan ensimmäisellä kerralla, kun tätä harjoiteltiin, Minttu tuntui tekevän sen ihan helposti molempiin suuntiin. Viime treeneissä eilen taas oli vähän hapuilevampaa, mutta saimme myös onnistuneita käännöksiä. 

Vastalaukkaharjoitus: uralta (tai vähän sen sisäpuolelta) käännös keskelle, josta laukka jatkuu eteenpäin ja sitten myötälaukkana.

Vastalaukkaharjoitus: laukkalävistäjältä suoristus keskihalkaisijalle, minkä jälkeen laukka jatkuu myötälaukkana.

Muistilista itselleni itsenäiseen harjoitteluun on siis:

- Ratsasta reilusti eteen ennen väistöä ja väistä vain muutama askel, minkä jälkeen taas heti suoraan eteen.

- Vastalaukkaharjoituksessa täytyy uskaltaa käyttää ihan reilusti molempia ohjia, eli (laukan puoleinen) sisäohja ei saa roikkua velttona ja passiivisena. Tätähän myös Kyra painottaa kirjassaan Ratsastuksen taito: hevosta täytyy voida kääntää vastalaukassakin yhtä lailla molemmilla ohjilla.

Näissä kahdessa asiassa riittää varmasti tekemistä vaikkapa huomisiin kotiharjoituksiin, joten en tee listasta tällä kertaa pidempää. :D