Tuomarointireissu 19.10. ja tilusten laittamista talvikuntoon

Sunnuntaina 19.10. ajelin lähikuntaan Ruskolle tuomaroimaan luokat HeC:3, HeB:3 ja HeA:3. Kisat eivät olleet mitkään suuret, yhteensä 15 starttia. Suurin luokka oli HeC.

Kiva reissu, pirteitä hevosia ja poneja. Osalle kisat taisivat olla ihan ensimmäiset, joten jännitystä ja onnistumisen halua nähtiin. Sää oli kolea ja aamulla oli pakkastakin, mutta kisat pidettiin maneesissa, joten ainakaan ei tuullut.

Näissä kolmen luokan tuomaroitavissa kisoissa saa aina harjoitella ja kerrata ohjelmat moneen kertaan ristikkäin, koska niissä on usein samantyyppisiä osuuksia, joissa kuitenkin on jokin ero. Usein ero on se, että jossain ohjelmassa esimerkiksi laukannostosta, pienestä sitä seuraavasta laukkapätkästä ja sitten jostain laukkakuviosta (esim. ympyrä) koostuva osuus saatetaan arvostella yhdellä numerolla, kun taas toisessa ohjelmassa arvostellaan nosto, laukkapätkä ja laukkakuvio kaikki erikseen. Esimerkiksi nyt HeC:ssä ja HeB:ssä tuli tällaisia kohtia. Sihteerille ohjelmat olivat kuitenkin ihan kivoja, sillä niissä ei ollut monia kiireessä saneltavia kohtia. Poikkeus on HeA:3:ssa se kohta, jossa arvostellaan ensin keskiravilävistäjä, sitten välittömästi perään sitä seuraava kulma, sen jälkeen välittömästi tuleva pysähdys ja sitten taas peruutus. Täytyy siis antaa neljä numeroa ja toivottavasti joitain kommenttejakin puolikkaan lyhyen sivun aikana.

Seuraava tuomarointi on parin viikon päästä Vaskiolla Onnenperän tallilla. Vanhoja postauksia lukeneet tietävätkin, että pidin aiempaa hevostani Nalaa Onnenperällä jonkin aikaa, ennen kuin myin sen, ja sittemmin kävin ratsastamassa tallin opetushevosia parin jakson ajan. Tuttu talli siis.

Minulla on nyt syyslomaviikko menossa, ja olen yrittänyt hiukan saada kandin kirjoittamisen lisäksi tehtyä syyshommia pihalla. Vaihdoin kentän laidan kirjaimiin syksyyn ja talveen sopivat tekokanervat ja otin kesäversiot pois. Kasvimaalla olen leikannut mansikkapuskien versoja ja kuihtuneita osia pois ja myös kaivanut osan puskista ylös ja siirtänyt ne eri paikkaan. Puskat ovat kasvaneet niin isoiksi, että osa niistä on liian lähekkäin. Märkinä kesinä (kuten tämän vuoden kesäkuussa) kosteus jää silloin liian helposti hautumaan ja tarjoaa hyvän kasvualustan harmaahomeelle, joka tekee mansikoista muumioiden näköisiä. Sain myös kaikki kuihtuneet kesäkukat heitettyä ulkoruukuista pois ja hankittua tilalle kanervia. Kohta lähden reippailemaan koiran kanssa tuonne märkään syyskeliin siivoamaan tallin ja istuttamaan kanervat. Iltapäivällä sitten lähtö kaverin synttärijuhliin, joissa meneekin loppuilta. Hevoset tulevat sisään juuri ennen lähtöä, ja naapuri käy heittämässä niille talliin heinää illalla. 

Eilen ratsastuksen jälkeen päätin ensimmäistä kertaa näyttää Abralle hiukan kotitietä ja talutin sitä hetken Mintun kanssa tietä pitkin. Emme menneet kauas, korkeintaan 100 metrin päähän, mutta tulipa harjoiteltua kotipihasta lähtemistä. Käytös oli taas 10+ ja hevoset saivat vähän maistella vihreää ruohoa tienvierustoilta. Abra toimii talutuksessa niin hyvin, että sitä on helppo kuljettaa ja käännellä riimussa samaan aikaan kuin Minttuakin.

Loman alkajaisiksi kävimme mieheni kanssa Ensiferumin keikalla Logomon Teatrossa.

Äidin ruokakupilla

MJ-tallilla tuomaroimassa

Lomanaloittajaiskukkaset viime viikola. Kesällä laitan
maljakkoon luonnonkukkia, mutta syys- ja talvikaudella
ostan yleensä noin 1,5 - 2 viikon välein uudet kukat. 
Yksinkertaisia arjen iloja.

Kiirettä, kuten joka syksy

Perinteinen "kiirettä, kylmää ja pimeää" -postaukseni taitaa ajoittua aina loka-marraskuulle. Tänä syksynä ei kyllä kovin kylmää vielä ole ollut, vaan täällä Varsinais-Suomessa on ollut aika paljon aurinkoakin ja suhteellisen lämmintä. Sadepäiviä on kyllä ollut. 

Tämä aika vuodesta näkyy omassa harrastuksessani aina niin, että töissä on kiirettä ja päivät pitkiä. Nyt kun opiskelen töiden ohella, useisiin päiviin viikossa pitäisi mahduttaa vielä opiskeluakin. Kun kotiin pääsee pitkän opetuspäivän jälkeen viideksi ja pitää vaihtaa vaatteet, alkaa siivota tallia ja valmistella vedet ja heinät seuraavan aamun aikaista herätystä varten, joutuu valitsemaan sen jälkeen, ratsastaako, edistääkö omia opintojaan vai onko niin väsynyt, ettei jaksa näistä kumpaakaan. Minttu ei onneksi koskaan kerää pöllövirtaa vapaista enkä ylipäätään koskaan ole ratsastanut sillä läheskään joka päivä, mutta olisi kyllä hyvä, että aikaa ja energiaa riittäisi töiden jälkeen muuhunkin tekemiseen. Nyt olen ratsastanut yleensä pe, la ja su ja välillä lisäksi yhden kerran arkiviikolla. Olen myös pitänyt pari tuntia Mintun hoitajille.

Laitumen nauhat ja tolpat keräsin jo muutama viikko sitten pois pellolta. Tarhan pohjalle täytyy ensi vuonna tehdä jotain, jotta vesi pääsisi sieltä paremmin pois. Viime aikoina on monena päivänä satanut niin paljon, että pohja menee kuraiseksi eikä palaudu kovin nopeasti. Taas olisi kaivurille tarvetta.

Abralla ehti olla pari viikkoa ripulia ilman muita oireita, ja ehdin jo sopia eläinlääkärinkin käymään, mutta sitten ripuli loppui ja tarkastusta ei tarvittukaan. Muuten ei ole ollut mitään ongelmia. 

Saa nähdä, miten kauan Minttua ja Abraa voi pitää samassa karsinassa, vaikka karsina onkin 6 metriä pitkä. Minttu on aina ollut hirveän tarkka ruuistaan, ei ihmisiä mutta hevosia kohtaan, ja nyt Abra on sen mielestä ilmeisesti sen verran iso, että omaa varsaansakin voi komentaa hampaat irvessä ja puraista kankusta ihan vain sen vuoksi, että tulen talliin ruokinta-aikaan. Tarhassa ongelmaa ei ole, koska siellä on enemmän tilaa väistää. Sama juttu on ollut aina, eikä ole mitään väliä, miten paljon ruokaa annetaan; Minttu on aina ruokintahetkellä ihan lohikäärme kaikille ympärillään oleville hevosille ja rauhoittuu hetken kuluttua, kun ensimmäiset suulliset on saatu syötyä. Abra on nyt 4,5 kk vanha. Varmaan joulukuussa on laitettava karsinaan väliseinä takaisin ja alettava pitää ne öisin eri karsinoissa, että Minttu kokee saavansa ruokarauhan ja Abra ei saa kaviosta ja hampaista. Karsinoissa on onneksi yläkalterit ja ovissa luukut, joista pään saa käytävälle, joten turpakosketus, haistelu ja näkökontakti onnistuu myös vierekkäisissä karsinoissa. Tarhassa saavat sitten olla yhdessä jatkossakin.

Eilen ratsastin, mutta aika ohueksi jäi se treeni, koska oli tosi kova puuskatuuli. Kattopellit paukkuivat ja kaikki, mikä ei ollut kunnolla kiinni, lensi tai kaatui. Minttu ei ole mikään supersäikky tuulellakaan, mutta kyllä sekin säpsähteli ja oli tavallista kireämpi, joten ratsastin tavallista vähemmän aikaa tavoitteena saada se vain rennoksi ja saada vähän jumpattua, enkä laukannut ollenkaan. Tänään näyttäisi olevan jo vähän nätimpi päivä, joten nyt aamupäivän kirjoitan kandidaatintutkielmaani, puolen päivän aikaan teen ruokaa ja syön ja iltapäivällä ratsastan kunnolla. 🐎

Näkymä olohuoneen ikkunasta tämän tekstin kirjoitushetkellä. Aikaisin aamulla satoi, mutta

suurimman osan päivästä pitäisi olla sateetonta ja vähemmän tuulista kuin eilen. Ratsastamaan siis!

Mintun ja Abran käsittely on onnistunut helposti
myös yksin, ja melkein aina talutan ja hoidan
ne itse. Talutuksessa Abra kulkee vieressäni
lyhyellä narulla ja Minttu joko siinä rinnalla
tai sitten peränpitäjänä pidemmällä narulla.

Taas yksi lapsihevosen kasvun virstanpylväs saavutettu: 
vanha musta varsariimu jäi pieneksi ja kävin Hankkijalla
ostamassa isomman.

Kenttäratsastuskisoissa tuomarireissulla

Syyskausi lähti käyntiin kenttäratsastuksen alueiden välisten joukkuemestaruuksien tuomarina. Niinpä laitoin kellon aikaisin soimaan eilen lauantaina ja lähdin aamuhämärissä kohti Porin ravirataa. Raviradan keskellä olevalla nurmialueella oli myös esterata valmiina lauantaille ja ainakin jonkin verran maastoesteitä sunnuntaita varten, kun saavuin paikalle.

Kenttäkisojen kouluosuuden tuomarointi ei kovin paljon eronnut koulukisojen tuomaroinnista. Perusperiaatteet ovat samat. Väärinratsastuksista ja muista virheistä piti muistaa laittaa -2 pistettä prosenttiyksikkövähennysten sijaan, ja hevosilla sai olla radalla rintaremmi, joita näkyikin pari kappaletta. Muutamasta hevosesta ehkä näki, että ovat vauhdin ystäviä ja odottavat jo kaviot syyhyten este- ja maastoesterataa.

Istuin pisteessä M, ja meitä tuomareita oli kaksi. Päivä oli oikein kiva ja keli sopiva. Tuomaroitavaa oli paljon, koska luokassa oli 36 lähtijää ja vain muutama lyhyt 10 minuutin tauko jaloitteluun, mutta toisaalta luokka alkoi jo klo 9 ja C-tuomari veti niin haipakkaa, että hädin tuskin ehdin vetäistä viisi alakohtanumeroa ja max. kaksi lausetta paperiin, kun seuraava jo lähti tulemaan keskihalkaisijaa pitkin. 😁 Olimme siis jo klo 13 valmiita. Nimmarin kirjoitin useasti niin, että samalla jo tuijotin seuraavaan starttaajan suorituksen alkua. 

Seuraava tuomarointi on Ruskolla seurakisoissa kolmen luokan verran (HeC, HeB ja HeA) viiden viikon kuluttua, jos ei tule pikakutsuja ennen sitä.

Nyt on ollut enimmäkseen kivat kelit ratsastaa. Täytyy nauttia, kun lämpötila on ratsastukseen juuri sopiva eivätkä lumi ja pakkaset vielä haittaa harrastamista. Abra kasvaa ja toimii hienosti päivittäisessä käsittelyssä. Kengittäjä kävi tällä viikolla vuolemassa toista kertaa ja kehui, että jalat ja kaviot eivät oikeastaan paremmat voisi ollakaan. Minttu on jatkanut treenejä kolmesti viikossa, ja Abra viihtyy sen aikaa sinkoilemassa pitkin kenttää ja nyppimässä ruohoa aidan ali.

Meidän neljä vuotta kestänyt maalaistumisemme myös etenee, koska ostettiin miehen kanssa viime viikolla traktori oheistarvikkeineen. En ole vielä ajanut sitä, mutta sillä pitäisi onnistua pelto- ja lumityöt. 

Tämä ja kaksi alempaa kuvaa on otettu pari päivää sitten. Verratkaapa niitä seuraaviin
kahteen kuvaan. On se hiukan kasvanut ja saanut raamia. 😁

Toukokuussa parin päivän ikäisenä 

Tässä taas syyskuun aikana otettuja kuvia.

Kohti syksyä

Peruin osallistumisen tamma- ja varsanäyttelyyn. Kävi ilmi, että en saa millään riittävän luotettavalla systeemillä 1,5 hevosen trailerini etuosaa tukittua, koska mahdolliset kiinnityspisteet ovat niin hankalissa kohdissa. Koska Abra on vielä pieni, se mahtuu etupuomin alta ja saattaisi yrittää pyörähtää sinne ja jäädä jumiin. Toisaalta minunkin pitäisi päästä lastaamisen jälkeen etukautta pois, joten etuosaan ei voi laittaa niin kiinteää estettä, etten itse pääse siitä. Kokeilin tukkimista erilaisilla paali-kuormaliina-yhdistelmillä, mutta lopputulos ei ollut niin tukeva, että uskaltaisi lähteä ajamaan tunnin suuntaansa ylä- ja alamäkiä. Ainoa järkevä mahdollisuus olisi ollut löytää vähintään yksi oikeanmittainen etupuomi lisää ja kiinnittää se, jotta sekä Mintulle että Abralle olisi sopiva puomi oikealla korkeudella. Ne ovat kalliita, enkä tätä yhtä reissua varten halua panostaa niin paljon. Lainatraileria en myöskään halunnut, koska pikkuvarsan trailerikäytöksestä ei oikein osaa sanoa etukäteen, ja mieluummin korjailee jälkiä omasta omaisuudestaan.

Pysäköin kuitenkin trailerin taas yksi päivä kentälle, annoin Mintulle tukon heinää eteen trailerin viereen ja sillä aikaa talutin Abran traileriin rapsutettavaksi ja syöteltäväksi pari kertaa. Pikkuinen meni kuin vanha tekijä ja peruutti rauhallisesti pois. Hyvä siitä tulee, mutta mennään näyttelyyn sitten ensi vuonna, kun Abra on vieroitettu ja pystyy matkustamaan yksin.

Nyt on ollut helpompi ratsastaa, kun kelit ovat jo viilenemään päin eikä paarmoja enää ole. Olemme edelleen jatkaneet Mintun kanssa kolmesti viikossa, nyt ehkä noin 45 minuuttia kerrallaan. Vielä ei tehdä kaikkea, mitä se osaa, vaan vahvistetaan lihaksia siirtymisillä, eteen-alas ja reippaasti eteen ratsastamisella ja väistöillä. Isommat kokoamiset ja muut saavat odottaa. Minttu on muuten aika lailla saman näköinen kuin ennen varsaa, mutta selkälihaksia on hieman huvennut. Sen takia laitoin nyt karvaromaanin satulan alle, koska satula tuntui ilman vähän leveältä. Minttu tuntuu ratkaisuun tyytyväiseltä ja liikkuu mielellään.

Hevoset ovat olleet vielä laitumella useimpina päivinä kelien mukaan. Aitaa siirtelemällä olen rajannut välillä ns. riistapellon puolelta uusia plänttejä syötäväksi. Jos sää muuttuu kovin sateiseksi, täytyy pian alkaa pitää niitä enemmän tarhassa. Toivotaan, että vielä olisi ainakin muutaman viikon enimmäkseen poutaa, jotta kesän maut saadaan mahdollisimman pitkälti hyödynnettyä. 🌻

Abra tuli katsomaan kännykkää. 🐽

Olen siirtänyt laitumen aitaa, jotta tänä kesänä
käyttämättä ollut tosi apilainen ja pitkäksi kasvanut
puoli päästään leikkaamaan maahan. Laidun on nyt pitkä
ja kapea.

Marcellasta on tullut mainio varaäiti. Se seurustelee 
mielellään Abran kanssa, mutta jos Abra alkaa liian
tuttavalliseksi tai menee Marcellan heinille, Marcella
kääntyy...

... ja mulkaisee...

... ja ajaa riiviön omalle paikalleen. 😄 Joku roti!

Tuomari- ja sihteerihommia KaKen kisoissa 2. - 3.8.

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä kotiseurani Kaarinan Kenttäratsastajien aluekisoissa Piikkiössä. Lauantaina tuomaroin seuratason HeB-luokan, jossa oli 19 starttia. Näissä alemmissa helpoissa luokissa usein sattuu ja tapahtuu sitä ja tätä, mutta mukavia ja onnistuneita suorituksia nähtiin myös paljon ja keli oli juuri sopiva, parikymmentä astetta ja puolipilvistä eikä kovasti tuullutkaan.

Sunnuntaiksi tulin vielä talkooavuksi sihteeriksi joukkuemestaruuspäivään. Olin yhden luokan M-tuomarin sihteerinä ja toisen luokan pisteessä C samalla tuomarilla. Sihteerinä toimiminen on varsinkin uusille tuomareille tai tuomarikoulutusta harkitseville todella hyödyllistä, sillä siinä kuulee, miten toiset tuomarit näkevät asiat, ja samalla tulee juteltua ratsukoiden välissä tuomaroinnista ja muustakin. Samalla huomaa, että läheskään kaikissa asioissa ei ole mitään kovin yhtenäistä tapaa toimia, esim. teknisten virheiden merkitsemistavassa paperiin. Teknisiä virheitä ovat muut -0,5 prosenttiyksikköä aiheuttavat virheet kuin väärinratsastukset, kuten toistuva maiskuttaminen.

Tulevana viikonloppuna pääsenkin heti uudestaan tuomaroimaan kolmen tunnin ajomatkan päähän Kauhajoen Kurikkaan, jos sinne tulee riittävästi ratsukoita. Sielläkin on alueen joukkuemestaruudet, ja yksi tuomari joutui perumaan, joten pitkän soittokierroksen jälkeen pari päivää sitten soitettiin Etelä-Pohjanmaalta minulle Varsinais-Suomeen saakka ja lupauduin lähtemään. Muihin kisoihin ei toistaiseksi ole pyyntöjä, mutta tilanteet voivat muuttua nopeasti, kuten tässäkin kävi.

Kotipuolessa Mintun kanssa on jatkettu kevyitä mammaloman jälkeisiä treenejä ja seurattu päivien lyhenemistä. Edelleen on kesäkuukausi ja tänäänkin käydään lähellä hellelukemia, mutta huomenna palaan töihin ensimmäisen kerran sitten opintovapaani alkamisen (viime syyskuussa). Syksyn tuntua siis on jo ilmassa siltä osin. Opintovapaavuosi tietojenkäsittelytieteen opintoja tehden oli todella kiireinen, koska tein 90 opintopistettä tutkinto-opintoja + aika paljon muuta sellaista opiskelua, josta ei saa opintopisteitä, mutta vuosi oli siitä huolimatta rentouttava, koska irtauduin töistä täysin. Nyt on energiaa palata toistaiseksi takaisin, mutta katsotaan, mitä kiinnostavia mahdollisuuksia syksy tuo tullessaan työrintamalla.

Kuva lainattu KaKe:n Instagramista 

Heinäkuun kuulumisia ja ilmoittautuminen tamma- ja varsanäyttelyyn

Helteet ja paarmat ovat saapuneet Auraankin. Olen ratsastanut Mintulla viime aikoina muutamia kertoja heti aamuisin noin klo 8, kun lämpötila on vielä mukava ja suurin osa paarmoista lepää. Viime viikolla taisi tulla kaksi kertaa, tällä viikolla tähtään kolmeen. Abra on keksinyt mielestään tosi hauskan leikin, jossa se säntää laukassa suoraan ravaavan tai laukkaavan Mintun eteen ja pysähtyy siihen. Minttu onneksi on niin hyvin hereillä, ettei se töytäise varsaa, ja itsekin seuraan varsan liikkeitä.

Abra on ollut oikea mussukka ja opiskellut hienosti uusia taitoja arkisten puuhien ohella. Muutama päivä sitten pysäköin kentälle traileriyhdistelmän ja annoin Abran nuuhkia sitä ja tutustua siihen samalla, kun menimme laitumelle. Laitumelle kuljetaan siis kentän poikki. Ensimmäisellä kerralla Abra otti ensin pukkilaukat kentällä, koska yhdistelmä oli niin jännä. Hetken päästä se tutki ja kuopi lastaussiltaa vapaana ja muutaman kerran käveli siihen kaikilla jaloilla. Seuraavana päivänä hoitaja Paula tuli avuksi pitämään Minttua kiinni sillä aikaa, kun itse otin Abran riimuun ja houkuttelin sitä kävelemään sisälle saakka. Pienen maanittelun jälkeen Abra tuli koppiin ihan perille saakka ja malttoi vähän maistaa ruohopalkintoa, mutta sitten olikin vähän jännää vielä, joten se peruutti itse pois. Traileri ei sitä niinkään tuntunut haittaavan vaan enemmänkin lämpö ja paarmat, joten se ei kauan jaksanut keskittyä. Eikä tarvinnutkaan, koska kopissa käytiin ja hyvä niin. Eilen pidettiin välipäivä, kun oli niin kuuma, mutta tänään aamulla oli viileää ja paarmatonta ja päätin kokeilla aamulla laitumelle hevosia viedessäni, josko Minttu seisoisi trailerin vieressä hetken syömässä heinää niin, että näytän taas Abralle traileria riimussa. Abra käveli talutettuna traileriin todella hienosti perille saakka, oli siellä kaikessa rauhassa rapsutettavana ja kehuttavana eikä edes yrittänyt hätäillä pois. Sen jälkeen se peruutti pyynnöstäni täydellisesti askel kerrallaan rauhallisesti pois ramppia pitkin, vaikka tuollainen alamäkeen ramppia pitkin peruuttaminen ei todellakaan ole kokemattomalle varsalle ihan helppo tehtävä. Koko hommaan meni minuutti, ja sitten päästinkin hevoset pienen irrallaan olon jälkeen jatkamaan kentältä laitumelle.

Abra sai viikko sitten myös ensimmäisen vuolunsa. Kengittäjä katsoi sen kaviot ja otti muutaman viilan vedon joka kaviosta. Abra oli mallioppilas ja sai kauheasti kehuja: jalat ja kaviot ovat erittäin kauniit ja käytös mallikelpoista. Se tuli kiltisti riimussa käytävälle, kun Minttu jäi karsinaan, ja antoi kengittäjän nostaa joka jalan ja viilata. Ihan vähän nyhti jotain jalkaa aluksi, mutta seisoi paikoillaan, ja koko hommaan ei tainnut kahta minuuttia mennä. Onni on fiksuluonteinen varsa, vaikka toki olemme myös harjoitelleet. Yleensä joko ulos mennessä tai sisälle talliin tullessa olen nostanut pari jalkaa, joten tämäkin on opittu arkipuuhien ohella ilman sen suurempaa numeroa.

Koska näyttää siltä, että Abra oppii kyllä pian kuljetukseen, uskalsin ilmoittaa sen ja Mintun tamma- ja varsanäyttelyyn Ypäjälle 24.8. Se on Abralle ensimmäinen kerta, kun se käy kodin ulkopuolella. Nyt kun se vielä mahtuu 1,5 hevosen traileriin Mintun kanssa, on hyvä kuljettaa sitä ainakin pari kertaa, jotta saadaan se hyöty, että se voi matkustaa rauhallisen ja kuljetusta pelkäämättömän hevosen kanssa. Ennen Ypäjän reissua lastataan Minttu ja Abra niin, että käyn ajamassa vaikka pihatien verran, ennen kuin lähdetään tunnin matkalle Ypäjälle.

 Alla on kooste heinäkuun aikana otetuista videopätkistä. 

Minttu palasi töihin

Minttu on palannut tällä viikolla hiljalleen töihin Abran täyttäessä 7 viikkoa. Alun perin ajattelin pitää sitä vielä ainakin heinäkuun kokonaan lomalla, mutta tutustuin aiheeseen tarkemmin ja kävi ilmi, ettei ole mitään syytä. Kun varsominen on sujunut normaalisti eikä jälkikomplikaatioita ole tullut, suositeltu varsaloman pituus on 6 - 8 viikkoa ja kaikki siihen päälle riippuu omistajan halusta viettää pidempi ratsastusvapaa. Vuosia pois ratsastuskäytöstä olleille tammoille suositellaan hieman pidempää aikaa, mutta hyväkuntoiset tammat, joilla on ratsastettu tiineyden loppupuolelle saakka, tyypillisesti ovat täydessä terässä hyvinkin nopeasti.

Minttu itse on laukannut, pukitellut ja esittänyt lisättyä ravia laitumella heti synnytyksestä lähtien ja on edelleen vahvassa kunnossa lomastaan huolimatta, koska se työskenteli toukokuulle saakka ja sillä on kilpahevosen peruskunto. Eipä sille siis ollut juttu eikä mikään mennä vähän kevyttä ravia ja muutama laukkaympyrä tällä viikolla. Ensimmäisellä kerralla se oli henkisesti aivan kesäterässä, mutta toisella kerralla jo enemmän menossa. Olin selässä molemmilla kerroilla parikymmentä minuuttia eli hyvän verryttelyn verran, ja ajattelin ratsastaa alkuun näitä lyhyitä noin puolen tunnin jumppia kolmisen kertaa viikossa. Kaikissa askellajeissa keskityin lähinnä siihen, että Minttu reagoi pohkeesta eteen, taipuu ja liikkuu pitkähkössä aika matalassa verryttelymuodossa suoraan ja laajoilla kaarilla.

Abra on tässä iässä luonnollisesti vielä kentällä mukana vapaana sillä aikaa, kun ratsastan. Siitä tuntuu olevan hauskaa välillä juosta vierellä ja välillä tutkia kentän reunoja. Samalla se oppii ihan huomaamatta esimerkiksi sellaisen asian, että kentällä toinen hevonen voi laukata sitä kohti eikä sitä tarvitse säikkyä. Tätähän osa nuorista ja vanhemmistakin hevosista pelkää, koska ne eivät ole sellaiseen tottuneet. Kun ikää tulee lisää, se voi alkaa harjoitella vaikkapa kentän vieressä olevalle laitumelle ja sitten talliin jäämistä Marcellan kanssa sillä aikaa, kun Mintulla ratsastetaan.

Näissä tiineen tai varsallisen tamman liikutuksissa tuntuu olevan eri koulukuntia. Kaikki tuntemani eläinlääkärit ovat olleet sitä mieltä, että ei kannata seisottaa tarhassa/laitumella tarpeettoman kauan, jos tamma liikkuu mielellään ja on terve, koska kunnon heikkenemisestä ja lihaskunnon huononemisesta ei ole mitään hyötyä. Sitten on se harrastajakunta, jonka mielestä tamma on jätettävä ilman liikuntaa siementämisen ja varsan 10-kuukautispäivän väliseksi ajaksi (en liioittele, näitä oikeasti on) eli lähes kahdeksi vuodeksi, koska "tamman työ on olla kantavana tai hoitaa varsaa, ja eihän tammalla voi olla kahta työtä". Itse luotan tässäkin asiassa tutkittuun tietoon, eläinlääkinnälliseen tietoon ja omiin silmiini ja arviointiini siitä, millainen hevonen minulla on ja miten se vaikuttaa suhtautuvan liikkumiseen.

Tein laitumeen pienen laajennusosan tällä viikolla. Hevoset pääsivät sinne syömään sekalaista, 
pitkäksi kasvanutta pusikkoa.