Eläinlääkärikäynti

Eläinlääkäri tuli tänään käymään. Minttu sai vuosittaisen rokotuksen, ja sen hampaat raspattiin. Aiempina vuosina se on raspattu 6 kuukauden välein, koska sille muodostuu piikkejä nopeasti. Viime kerralla 6 kuukauden raspausvälillä eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että voidaan kokeilla 9 - 12 kuukauden väliä, koska piikkejä ei silloin juurikaan ollut. Nyt niitä oli aika reilusti ja tasaisesti koko suussa, mutta ne eivät olleet kuitenkaan niin isoja, että olisivat aiheuttaneet limakalvoihin ärsytystä. Juuri ja juuri siis riitti tämä reilun 11 kuukauden väli, ja voidaan jatkossakin kokeilla raspausta kerran vuoteen.

Abra sai ensimmäisen rokotuksensa. Myös sen takajalka tutkittiin, koska sen sääreen aiemmin syksyllä tullut haavakohta vaikutti siltä, että siihen on alkanut kehittyä liikaluuta, vaikka haava itsessään parani normaalisti. Saman jalan vuohinenkin on ollut hiukan turpea, vaikka Abra ei ole ontunut. Abra sai siis rauhoituspiikin, jotta voitaisiin ottaa röntgenkuvat. Se ei oikein arvostanut piikkiä ja raivosi yksin karsinassaan pitkään sen jälkeen, kun sitä oli pistetty. 😂 Lopulta aine alkoi kuitenkin vaikuttaa ja kuvien otto tallin käytävällä sujui helposti.

Kuvissa näkyi, että vanhaan haavakohtaan oli kuin olikin kehittynyt liikaluuta. Prosessi oli vielä kesken, mistä kuulemma johtui se, että patti tuntui lämpimältä. Liikaluu kuitenkin tuli onneksi hyvään kohtaan, eikä siitä pitäisi olla mitään harmia jatkossa. Abra on kolauttanut jalkansa johonkin, ja koska tuossa kohdassa ei ole oikein mitään muuta kuin luuta, nahkaa ja jänteitä, lihakset eivät ole ottamassa kolhuja vastaan.

Vuohisesta otetuissa kuvissa näkyi, että vuohisen etupinnalla rustossa on "hieman jotain meneillään", mistä tuo vuohisen pieni turvottelukin todennäköisesti johtuu. On mahdollista, että siihen kohtaan on tulossa irtopala, mistä syystä irtopalakuvaus kannattaa Abran kanssa tehdä noin 1,5 vuoden iässä eikä jättää sitä jonnekin 3-vuotiskaudelle, kuten monien ratsujen kanssa tehdään. Kuitenkin kuulemma voi olla niinkin, että tämä on vain kasvuvaihe ja tuo löydös tasoittuu kasvun myötä niin, että vanhempana kuva onkin aivan normaali. Juuri nyt sille ei ole syytä tehdä mitään. 

Kesäkuva, koska olen aivan kypsä tähän pimeyteen, harmauteen ja
jatkuvaan vesisateeseen. ⛈

Abran vieroitus

Aika on kulunut nopeasti. Se pikkuvarsa, jonka vasta äsken autoin maailmaan vetämällä etujaloista, on jo vähän aikaa ollut 6 kk vanha.

Minttu on ilmoitellut jo pitkään, että tämä kokopäiväinen lastenhoito alkaisi riittää. Se on alkusyksystä lähtien ajanut Abraa karsinassa kauemmas ruokinta-aikaan ja nyt välillä tissiltäkin. Lisäksi kun Mintun vieminen ratsastukseen on alkanut olla hankalaa niin, että Abra on samassa karsinassa (se kun yrittää tunkea samalla ulos ja on todella vaikea pitää sitä karsinassa samalla, kun Minttu laahustaa verkkaisesti karsinan ovesta käytävälle), päätin, että nyt on oikea aika Abran muuttaa omaan karsinaan.

Karsinasta toukokuussa poistettu väliseinä laitettiin takaisin paikoilleen, joten tallissa on jälleen kolme karsinaa. Pari ensimmäistä yötä Minttu ja Abra olivat vierekkäisissä karsinoissa, jotta ne pääsevät turpakosketukseen. Abra hiukan protestoi alkuun tätä järjestelyä ensimmäisenä iltana, mutta rauhoittui nopeasti. Nyt siitä on muutama päivä ja Abra ja Minttu ovat muuttaneet päätykarsinoihin niin, että Marcella on keskimmäisessä. Näin ne ovat yöt vielä enemmän erillään. Abra tuntuu suhtautuvan tilanteeseen hyvin, syö ja juo ja viihtyy hyvin Marcellan kanssa tallissa sen aikaa, kun Minttu on ratsastuksessa. Tarkoitus on ujuttaa arkeen koko ajan enemmän tilanteita, jolloin ne ovat erillään ja Abra jopa kokonaan yksin. Nyt olen joitakin kertoja esimerkiksi tuonut Abran tarhasta talliin ihan ensimmäisenä niin, että Abra on yksin tallissa sen minuutin verran, kunnes tuon sinne toisen hevosen. Välillä käytän sitä lyhyesti kentällä tai muualla pihalla taluttaen. Hyvin on sujunut. 

Hevoset ovat samassa tarhassa koko ajan, joten päivisin Abra saa edelleen maitoa eikä eroa Mintusta kokonaan. Toisenlaisessa tilanteessa vieroittaisin ehkä mieluummin kertarysäyksellä, mutta pienessä kotitallissa, johon varsa jää asumaan jatkossakin, asteittainen vieroitus on ainoa vaihtoehto. Molempia tapoja käytetään. Tässä tavassa stressi on pitkäkestoisempaa mutta vähäisempää. Kerralla vieroittaessa stressitilanne on iso mutta on toisaalta nopeammin ohikin.

Ensimmäisenä iltana ihmetytti. Karsinan ikkuna laitetaan
vielä kiinni aina silloin, kun Abra on valvomatta, jos sille
tulisi yllättäen mieleen yrittää kavuta siitä ulos Mintun luo.

Päivisin Abra edelleen viettää välillä aikaa Mintun kanssa, mutta
toisaalta paljon myös Marcellan kanssa tai yksikseen.

Varsan tunnistuskäynti 20.11.

Terveiset muutaman viikon hiljaiselon jälkeen täältä ruudun toiselta puolelta. Viimeiset 1,5 kk ovat olleet töissä kaikkein kiireisintä aikaa, enkä ole juuri muuta ehtinyt tehdä kuin olla töissä, siivota tallin kotiin tullessa illalla ja edistää opintoja. Ratsastuksesta on voinut haaveilla ja välillä toteuttaa viikonloppuisin. Tänään lukiolla alkoi koeviikko, eli tuo kamalan täysi opetusjakso päättyi ja voin taas alkaa ajatella esim. elämää. Kyllä tämä tästä taas. Luntakin on jo tullut, tänään jopa ihan kunnolla. 

Viime viikonloppuna kävin Onnenperän tallilla Vaskiolla tuomaroimassa kolme luokkaa. Kivaa oli. Tälle vuodelle ei ole muita sovittuja tuomarointeja.

Tänään meillä kävi myös Hevosjalostusliiton tunnistaja. Abran väri ja merkit kirjattiin ylös ja Abra sai mikrosirun. Sirun asentamista varten siltä piti klipata harjan vierestä pieni alue karvaa pois. Klipperin ääni ei jännittänyt, mutta ihoa vasten painautuva tärisevä laite hieman huolestutti aluksi. Abra oli kuitenkin kiinnostunut klipperistä ja halusi tutkia sitä, ja kohta se hyväksyikin karvojen ajamisen ja sai isot kehut. Itse mikrosirun asennus nippaisi mutta oli salamannopeaa, paljon nopeampaa kuin rokotus. Muutenkin Abra oli kiltti ja reipas käsiteltäessä. Tunnistaja sanoi, että on yleistä, että kun ajelee näin syrjäisiin paikkoihin hiekkatien päähän metsien ja peltojen keskelle, vastassa on vähän ihmisiä nähnyt varsa. Nyt oli iloinen yllätys, että varsa hyväksyi hienosti vieraan ihmisen käsittelyn. Itselleni ei ollut tietenkään yllätys, koska onhan Abra oikein ihana. 💓 Abralta ja Mintulta otettiin myös häntäjouhia DNA-testiä varten.

Abrasta tuli nyt virallisesti ainakin toistaiseksi tummanpunaruunikko. Korvissa ja silmien ympärillä karva on kyllä todella tummaa, joten on arvoitus, miten tumma lopustakin karvasta tulee ja säilyykö punaisuus vai ei. Ei kuulemma vielä voi tietää. Kooltaan se on kuulemma ikäisekseen keskikokoinen varsa.

Tässä kuvia tältä päivältä. Ihanaa, että pakkasten myötä pohjat kovettuivat ja nyt tuli luntakin, niin tuo viime aikoina loputtomien sateiden murjoma tarha ei ole enää kurainen.

Tuomarointireissu 19.10. ja tilusten laittamista talvikuntoon

Sunnuntaina 19.10. ajelin lähikuntaan Ruskolle tuomaroimaan luokat HeC:3, HeB:3 ja HeA:3. Kisat eivät olleet mitkään suuret, yhteensä 15 starttia. Suurin luokka oli HeC.

Kiva reissu, pirteitä hevosia ja poneja. Osalle kisat taisivat olla ihan ensimmäiset, joten jännitystä ja onnistumisen halua nähtiin. Sää oli kolea ja aamulla oli pakkastakin, mutta kisat pidettiin maneesissa, joten ainakaan ei tuullut.

Näissä kolmen luokan tuomaroitavissa kisoissa saa aina harjoitella ja kerrata ohjelmat moneen kertaan ristikkäin, koska niissä on usein samantyyppisiä osuuksia, joissa kuitenkin on jokin ero. Usein ero on se, että jossain ohjelmassa esimerkiksi laukannostosta, pienestä sitä seuraavasta laukkapätkästä ja sitten jostain laukkakuviosta (esim. ympyrä) koostuva osuus saatetaan arvostella yhdellä numerolla, kun taas toisessa ohjelmassa arvostellaan nosto, laukkapätkä ja laukkakuvio kaikki erikseen. Esimerkiksi nyt HeC:ssä ja HeB:ssä tuli tällaisia kohtia. Sihteerille ohjelmat olivat kuitenkin ihan kivoja, sillä niissä ei ollut monia kiireessä saneltavia kohtia. Poikkeus on HeA:3:ssa se kohta, jossa arvostellaan ensin keskiravilävistäjä, sitten välittömästi perään sitä seuraava kulma, sen jälkeen välittömästi tuleva pysähdys ja sitten taas peruutus. Täytyy siis antaa neljä numeroa ja toivottavasti joitain kommenttejakin puolikkaan lyhyen sivun aikana.

Seuraava tuomarointi on parin viikon päästä Vaskiolla Onnenperän tallilla. Vanhoja postauksia lukeneet tietävätkin, että pidin aiempaa hevostani Nalaa Onnenperällä jonkin aikaa, ennen kuin myin sen, ja sittemmin kävin ratsastamassa tallin opetushevosia parin jakson ajan. Tuttu talli siis.

Minulla on nyt syyslomaviikko menossa, ja olen yrittänyt hiukan saada kandin kirjoittamisen lisäksi tehtyä syyshommia pihalla. Vaihdoin kentän laidan kirjaimiin syksyyn ja talveen sopivat tekokanervat ja otin kesäversiot pois. Kasvimaalla olen leikannut mansikkapuskien versoja ja kuihtuneita osia pois ja myös kaivanut osan puskista ylös ja siirtänyt ne eri paikkaan. Puskat ovat kasvaneet niin isoiksi, että osa niistä on liian lähekkäin. Märkinä kesinä (kuten tämän vuoden kesäkuussa) kosteus jää silloin liian helposti hautumaan ja tarjoaa hyvän kasvualustan harmaahomeelle, joka tekee mansikoista muumioiden näköisiä. Sain myös kaikki kuihtuneet kesäkukat heitettyä ulkoruukuista pois ja hankittua tilalle kanervia. Kohta lähden reippailemaan koiran kanssa tuonne märkään syyskeliin siivoamaan tallin ja istuttamaan kanervat. Iltapäivällä sitten lähtö kaverin synttärijuhliin, joissa meneekin loppuilta. Hevoset tulevat sisään juuri ennen lähtöä, ja naapuri käy heittämässä niille talliin heinää illalla. 

Eilen ratsastuksen jälkeen päätin ensimmäistä kertaa näyttää Abralle hiukan kotitietä ja talutin sitä hetken Mintun kanssa tietä pitkin. Emme menneet kauas, korkeintaan 100 metrin päähän, mutta tulipa harjoiteltua kotipihasta lähtemistä. Käytös oli taas 10+ ja hevoset saivat vähän maistella vihreää ruohoa tienvierustoilta. Abra toimii talutuksessa niin hyvin, että sitä on helppo kuljettaa ja käännellä riimussa samaan aikaan kuin Minttuakin.

Loman alkajaisiksi kävimme mieheni kanssa Ensiferumin keikalla Logomon Teatrossa.

Äidin ruokakupilla

MJ-tallilla tuomaroimassa

Lomanaloittajaiskukkaset viime viikola. Kesällä laitan
maljakkoon luonnonkukkia, mutta syys- ja talvikaudella
ostan yleensä noin 1,5 - 2 viikon välein uudet kukat. 
Yksinkertaisia arjen iloja.

Kiirettä, kuten joka syksy

Perinteinen "kiirettä, kylmää ja pimeää" -postaukseni taitaa ajoittua aina loka-marraskuulle. Tänä syksynä ei kyllä kovin kylmää vielä ole ollut, vaan täällä Varsinais-Suomessa on ollut aika paljon aurinkoakin ja suhteellisen lämmintä. Sadepäiviä on kyllä ollut. 

Tämä aika vuodesta näkyy omassa harrastuksessani aina niin, että töissä on kiirettä ja päivät pitkiä. Nyt kun opiskelen töiden ohella, useisiin päiviin viikossa pitäisi mahduttaa vielä opiskeluakin. Kun kotiin pääsee pitkän opetuspäivän jälkeen viideksi ja pitää vaihtaa vaatteet, alkaa siivota tallia ja valmistella vedet ja heinät seuraavan aamun aikaista herätystä varten, joutuu valitsemaan sen jälkeen, ratsastaako, edistääkö omia opintojaan vai onko niin väsynyt, ettei jaksa näistä kumpaakaan. Minttu ei onneksi koskaan kerää pöllövirtaa vapaista enkä ylipäätään koskaan ole ratsastanut sillä läheskään joka päivä, mutta olisi kyllä hyvä, että aikaa ja energiaa riittäisi töiden jälkeen muuhunkin tekemiseen. Nyt olen ratsastanut yleensä pe, la ja su ja välillä lisäksi yhden kerran arkiviikolla. Olen myös pitänyt pari tuntia Mintun hoitajille.

Laitumen nauhat ja tolpat keräsin jo muutama viikko sitten pois pellolta. Tarhan pohjalle täytyy ensi vuonna tehdä jotain, jotta vesi pääsisi sieltä paremmin pois. Viime aikoina on monena päivänä satanut niin paljon, että pohja menee kuraiseksi eikä palaudu kovin nopeasti. Taas olisi kaivurille tarvetta.

Abralla ehti olla pari viikkoa ripulia ilman muita oireita, ja ehdin jo sopia eläinlääkärinkin käymään, mutta sitten ripuli loppui ja tarkastusta ei tarvittukaan. Muuten ei ole ollut mitään ongelmia. 

Saa nähdä, miten kauan Minttua ja Abraa voi pitää samassa karsinassa, vaikka karsina onkin 6 metriä pitkä. Minttu on aina ollut hirveän tarkka ruuistaan, ei ihmisiä mutta hevosia kohtaan, ja nyt Abra on sen mielestä ilmeisesti sen verran iso, että omaa varsaansakin voi komentaa hampaat irvessä ja puraista kankusta ihan vain sen vuoksi, että tulen talliin ruokinta-aikaan. Tarhassa ongelmaa ei ole, koska siellä on enemmän tilaa väistää. Sama juttu on ollut aina, eikä ole mitään väliä, miten paljon ruokaa annetaan; Minttu on aina ruokintahetkellä ihan lohikäärme kaikille ympärillään oleville hevosille ja rauhoittuu hetken kuluttua, kun ensimmäiset suulliset on saatu syötyä. Abra on nyt 4,5 kk vanha. Varmaan joulukuussa on laitettava karsinaan väliseinä takaisin ja alettava pitää ne öisin eri karsinoissa, että Minttu kokee saavansa ruokarauhan ja Abra ei saa kaviosta ja hampaista. Karsinoissa on onneksi yläkalterit ja ovissa luukut, joista pään saa käytävälle, joten turpakosketus, haistelu ja näkökontakti onnistuu myös vierekkäisissä karsinoissa. Tarhassa saavat sitten olla yhdessä jatkossakin.

Eilen ratsastin, mutta aika ohueksi jäi se treeni, koska oli tosi kova puuskatuuli. Kattopellit paukkuivat ja kaikki, mikä ei ollut kunnolla kiinni, lensi tai kaatui. Minttu ei ole mikään supersäikky tuulellakaan, mutta kyllä sekin säpsähteli ja oli tavallista kireämpi, joten ratsastin tavallista vähemmän aikaa tavoitteena saada se vain rennoksi ja saada vähän jumpattua, enkä laukannut ollenkaan. Tänään näyttäisi olevan jo vähän nätimpi päivä, joten nyt aamupäivän kirjoitan kandidaatintutkielmaani, puolen päivän aikaan teen ruokaa ja syön ja iltapäivällä ratsastan kunnolla. 🐎

Näkymä olohuoneen ikkunasta tämän tekstin kirjoitushetkellä. Aikaisin aamulla satoi, mutta

suurimman osan päivästä pitäisi olla sateetonta ja vähemmän tuulista kuin eilen. Ratsastamaan siis!

Mintun ja Abran käsittely on onnistunut helposti
myös yksin, ja melkein aina talutan ja hoidan
ne itse. Talutuksessa Abra kulkee vieressäni
lyhyellä narulla ja Minttu joko siinä rinnalla
tai sitten peränpitäjänä pidemmällä narulla.

Taas yksi lapsihevosen kasvun virstanpylväs saavutettu: 
vanha musta varsariimu jäi pieneksi ja kävin Hankkijalla
ostamassa isomman.

Kenttäratsastuskisoissa tuomarireissulla

Syyskausi lähti käyntiin kenttäratsastuksen alueiden välisten joukkuemestaruuksien tuomarina. Niinpä laitoin kellon aikaisin soimaan eilen lauantaina ja lähdin aamuhämärissä kohti Porin ravirataa. Raviradan keskellä olevalla nurmialueella oli myös esterata valmiina lauantaille ja ainakin jonkin verran maastoesteitä sunnuntaita varten, kun saavuin paikalle.

Kenttäkisojen kouluosuuden tuomarointi ei kovin paljon eronnut koulukisojen tuomaroinnista. Perusperiaatteet ovat samat. Väärinratsastuksista ja muista virheistä piti muistaa laittaa -2 pistettä prosenttiyksikkövähennysten sijaan, ja hevosilla sai olla radalla rintaremmi, joita näkyikin pari kappaletta. Muutamasta hevosesta ehkä näki, että ovat vauhdin ystäviä ja odottavat jo kaviot syyhyten este- ja maastoesterataa.

Istuin pisteessä M, ja meitä tuomareita oli kaksi. Päivä oli oikein kiva ja keli sopiva. Tuomaroitavaa oli paljon, koska luokassa oli 36 lähtijää ja vain muutama lyhyt 10 minuutin tauko jaloitteluun, mutta toisaalta luokka alkoi jo klo 9 ja C-tuomari veti niin haipakkaa, että hädin tuskin ehdin vetäistä viisi alakohtanumeroa ja max. kaksi lausetta paperiin, kun seuraava jo lähti tulemaan keskihalkaisijaa pitkin. 😁 Olimme siis jo klo 13 valmiita. Nimmarin kirjoitin useasti niin, että samalla jo tuijotin seuraavaan starttaajan suorituksen alkua. 

Seuraava tuomarointi on Ruskolla seurakisoissa kolmen luokan verran (HeC, HeB ja HeA) viiden viikon kuluttua, jos ei tule pikakutsuja ennen sitä.

Nyt on ollut enimmäkseen kivat kelit ratsastaa. Täytyy nauttia, kun lämpötila on ratsastukseen juuri sopiva eivätkä lumi ja pakkaset vielä haittaa harrastamista. Abra kasvaa ja toimii hienosti päivittäisessä käsittelyssä. Kengittäjä kävi tällä viikolla vuolemassa toista kertaa ja kehui, että jalat ja kaviot eivät oikeastaan paremmat voisi ollakaan. Minttu on jatkanut treenejä kolmesti viikossa, ja Abra viihtyy sen aikaa sinkoilemassa pitkin kenttää ja nyppimässä ruohoa aidan ali.

Meidän neljä vuotta kestänyt maalaistumisemme myös etenee, koska ostettiin miehen kanssa viime viikolla traktori oheistarvikkeineen. En ole vielä ajanut sitä, mutta sillä pitäisi onnistua pelto- ja lumityöt. 

Tämä ja kaksi alempaa kuvaa on otettu pari päivää sitten. Verratkaapa niitä seuraaviin
kahteen kuvaan. On se hiukan kasvanut ja saanut raamia. 😁

Toukokuussa parin päivän ikäisenä 

Tässä taas syyskuun aikana otettuja kuvia.

Kohti syksyä

Peruin osallistumisen tamma- ja varsanäyttelyyn. Kävi ilmi, että en saa millään riittävän luotettavalla systeemillä 1,5 hevosen trailerini etuosaa tukittua, koska mahdolliset kiinnityspisteet ovat niin hankalissa kohdissa. Koska Abra on vielä pieni, se mahtuu etupuomin alta ja saattaisi yrittää pyörähtää sinne ja jäädä jumiin. Toisaalta minunkin pitäisi päästä lastaamisen jälkeen etukautta pois, joten etuosaan ei voi laittaa niin kiinteää estettä, etten itse pääse siitä. Kokeilin tukkimista erilaisilla paali-kuormaliina-yhdistelmillä, mutta lopputulos ei ollut niin tukeva, että uskaltaisi lähteä ajamaan tunnin suuntaansa ylä- ja alamäkiä. Ainoa järkevä mahdollisuus olisi ollut löytää vähintään yksi oikeanmittainen etupuomi lisää ja kiinnittää se, jotta sekä Mintulle että Abralle olisi sopiva puomi oikealla korkeudella. Ne ovat kalliita, enkä tätä yhtä reissua varten halua panostaa niin paljon. Lainatraileria en myöskään halunnut, koska pikkuvarsan trailerikäytöksestä ei oikein osaa sanoa etukäteen, ja mieluummin korjailee jälkiä omasta omaisuudestaan.

Pysäköin kuitenkin trailerin taas yksi päivä kentälle, annoin Mintulle tukon heinää eteen trailerin viereen ja sillä aikaa talutin Abran traileriin rapsutettavaksi ja syöteltäväksi pari kertaa. Pikkuinen meni kuin vanha tekijä ja peruutti rauhallisesti pois. Hyvä siitä tulee, mutta mennään näyttelyyn sitten ensi vuonna, kun Abra on vieroitettu ja pystyy matkustamaan yksin.

Nyt on ollut helpompi ratsastaa, kun kelit ovat jo viilenemään päin eikä paarmoja enää ole. Olemme edelleen jatkaneet Mintun kanssa kolmesti viikossa, nyt ehkä noin 45 minuuttia kerrallaan. Vielä ei tehdä kaikkea, mitä se osaa, vaan vahvistetaan lihaksia siirtymisillä, eteen-alas ja reippaasti eteen ratsastamisella ja väistöillä. Isommat kokoamiset ja muut saavat odottaa. Minttu on muuten aika lailla saman näköinen kuin ennen varsaa, mutta selkälihaksia on hieman huvennut. Sen takia laitoin nyt karvaromaanin satulan alle, koska satula tuntui ilman vähän leveältä. Minttu tuntuu ratkaisuun tyytyväiseltä ja liikkuu mielellään.

Hevoset ovat olleet vielä laitumella useimpina päivinä kelien mukaan. Aitaa siirtelemällä olen rajannut välillä ns. riistapellon puolelta uusia plänttejä syötäväksi. Jos sää muuttuu kovin sateiseksi, täytyy pian alkaa pitää niitä enemmän tarhassa. Toivotaan, että vielä olisi ainakin muutaman viikon enimmäkseen poutaa, jotta kesän maut saadaan mahdollisimman pitkälti hyödynnettyä. 🌻

Abra tuli katsomaan kännykkää. 🐽

Olen siirtänyt laitumen aitaa, jotta tänä kesänä
käyttämättä ollut tosi apilainen ja pitkäksi kasvanut
puoli päästään leikkaamaan maahan. Laidun on nyt pitkä
ja kapea.

Marcellasta on tullut mainio varaäiti. Se seurustelee 
mielellään Abran kanssa, mutta jos Abra alkaa liian
tuttavalliseksi tai menee Marcellan heinille, Marcella
kääntyy...

... ja mulkaisee...

... ja ajaa riiviön omalle paikalleen. 😄 Joku roti!

Tuomari- ja sihteerihommia KaKen kisoissa 2. - 3.8.

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä kotiseurani Kaarinan Kenttäratsastajien aluekisoissa Piikkiössä. Lauantaina tuomaroin seuratason HeB-luokan, jossa oli 19 starttia. Näissä alemmissa helpoissa luokissa usein sattuu ja tapahtuu sitä ja tätä, mutta mukavia ja onnistuneita suorituksia nähtiin myös paljon ja keli oli juuri sopiva, parikymmentä astetta ja puolipilvistä eikä kovasti tuullutkaan.

Sunnuntaiksi tulin vielä talkooavuksi sihteeriksi joukkuemestaruuspäivään. Olin yhden luokan M-tuomarin sihteerinä ja toisen luokan pisteessä C samalla tuomarilla. Sihteerinä toimiminen on varsinkin uusille tuomareille tai tuomarikoulutusta harkitseville todella hyödyllistä, sillä siinä kuulee, miten toiset tuomarit näkevät asiat, ja samalla tulee juteltua ratsukoiden välissä tuomaroinnista ja muustakin. Samalla huomaa, että läheskään kaikissa asioissa ei ole mitään kovin yhtenäistä tapaa toimia, esim. teknisten virheiden merkitsemistavassa paperiin. Teknisiä virheitä ovat muut -0,5 prosenttiyksikköä aiheuttavat virheet kuin väärinratsastukset, kuten toistuva maiskuttaminen.

Tulevana viikonloppuna pääsenkin heti uudestaan tuomaroimaan kolmen tunnin ajomatkan päähän Kauhajoen Kurikkaan, jos sinne tulee riittävästi ratsukoita. Sielläkin on alueen joukkuemestaruudet, ja yksi tuomari joutui perumaan, joten pitkän soittokierroksen jälkeen pari päivää sitten soitettiin Etelä-Pohjanmaalta minulle Varsinais-Suomeen saakka ja lupauduin lähtemään. Muihin kisoihin ei toistaiseksi ole pyyntöjä, mutta tilanteet voivat muuttua nopeasti, kuten tässäkin kävi.

Kotipuolessa Mintun kanssa on jatkettu kevyitä mammaloman jälkeisiä treenejä ja seurattu päivien lyhenemistä. Edelleen on kesäkuukausi ja tänäänkin käydään lähellä hellelukemia, mutta huomenna palaan töihin ensimmäisen kerran sitten opintovapaani alkamisen (viime syyskuussa). Syksyn tuntua siis on jo ilmassa siltä osin. Opintovapaavuosi tietojenkäsittelytieteen opintoja tehden oli todella kiireinen, koska tein 90 opintopistettä tutkinto-opintoja + aika paljon muuta sellaista opiskelua, josta ei saa opintopisteitä, mutta vuosi oli siitä huolimatta rentouttava, koska irtauduin töistä täysin. Nyt on energiaa palata toistaiseksi takaisin, mutta katsotaan, mitä kiinnostavia mahdollisuuksia syksy tuo tullessaan työrintamalla.

Kuva lainattu KaKe:n Instagramista 

Heinäkuun kuulumisia ja ilmoittautuminen tamma- ja varsanäyttelyyn

Helteet ja paarmat ovat saapuneet Auraankin. Olen ratsastanut Mintulla viime aikoina muutamia kertoja heti aamuisin noin klo 8, kun lämpötila on vielä mukava ja suurin osa paarmoista lepää. Viime viikolla taisi tulla kaksi kertaa, tällä viikolla tähtään kolmeen. Abra on keksinyt mielestään tosi hauskan leikin, jossa se säntää laukassa suoraan ravaavan tai laukkaavan Mintun eteen ja pysähtyy siihen. Minttu onneksi on niin hyvin hereillä, ettei se töytäise varsaa, ja itsekin seuraan varsan liikkeitä.

Abra on ollut oikea mussukka ja opiskellut hienosti uusia taitoja arkisten puuhien ohella. Muutama päivä sitten pysäköin kentälle traileriyhdistelmän ja annoin Abran nuuhkia sitä ja tutustua siihen samalla, kun menimme laitumelle. Laitumelle kuljetaan siis kentän poikki. Ensimmäisellä kerralla Abra otti ensin pukkilaukat kentällä, koska yhdistelmä oli niin jännä. Hetken päästä se tutki ja kuopi lastaussiltaa vapaana ja muutaman kerran käveli siihen kaikilla jaloilla. Seuraavana päivänä hoitaja Paula tuli avuksi pitämään Minttua kiinni sillä aikaa, kun itse otin Abran riimuun ja houkuttelin sitä kävelemään sisälle saakka. Pienen maanittelun jälkeen Abra tuli koppiin ihan perille saakka ja malttoi vähän maistaa ruohopalkintoa, mutta sitten olikin vähän jännää vielä, joten se peruutti itse pois. Traileri ei sitä niinkään tuntunut haittaavan vaan enemmänkin lämpö ja paarmat, joten se ei kauan jaksanut keskittyä. Eikä tarvinnutkaan, koska kopissa käytiin ja hyvä niin. Eilen pidettiin välipäivä, kun oli niin kuuma, mutta tänään aamulla oli viileää ja paarmatonta ja päätin kokeilla aamulla laitumelle hevosia viedessäni, josko Minttu seisoisi trailerin vieressä hetken syömässä heinää niin, että näytän taas Abralle traileria riimussa. Abra käveli talutettuna traileriin todella hienosti perille saakka, oli siellä kaikessa rauhassa rapsutettavana ja kehuttavana eikä edes yrittänyt hätäillä pois. Sen jälkeen se peruutti pyynnöstäni täydellisesti askel kerrallaan rauhallisesti pois ramppia pitkin, vaikka tuollainen alamäkeen ramppia pitkin peruuttaminen ei todellakaan ole kokemattomalle varsalle ihan helppo tehtävä. Koko hommaan meni minuutti, ja sitten päästinkin hevoset pienen irrallaan olon jälkeen jatkamaan kentältä laitumelle.

Abra sai viikko sitten myös ensimmäisen vuolunsa. Kengittäjä katsoi sen kaviot ja otti muutaman viilan vedon joka kaviosta. Abra oli mallioppilas ja sai kauheasti kehuja: jalat ja kaviot ovat erittäin kauniit ja käytös mallikelpoista. Se tuli kiltisti riimussa käytävälle, kun Minttu jäi karsinaan, ja antoi kengittäjän nostaa joka jalan ja viilata. Ihan vähän nyhti jotain jalkaa aluksi, mutta seisoi paikoillaan, ja koko hommaan ei tainnut kahta minuuttia mennä. Onni on fiksuluonteinen varsa, vaikka toki olemme myös harjoitelleet. Yleensä joko ulos mennessä tai sisälle talliin tullessa olen nostanut pari jalkaa, joten tämäkin on opittu arkipuuhien ohella ilman sen suurempaa numeroa.

Koska näyttää siltä, että Abra oppii kyllä pian kuljetukseen, uskalsin ilmoittaa sen ja Mintun tamma- ja varsanäyttelyyn Ypäjälle 24.8. Se on Abralle ensimmäinen kerta, kun se käy kodin ulkopuolella. Nyt kun se vielä mahtuu 1,5 hevosen traileriin Mintun kanssa, on hyvä kuljettaa sitä ainakin pari kertaa, jotta saadaan se hyöty, että se voi matkustaa rauhallisen ja kuljetusta pelkäämättömän hevosen kanssa. Ennen Ypäjän reissua lastataan Minttu ja Abra niin, että käyn ajamassa vaikka pihatien verran, ennen kuin lähdetään tunnin matkalle Ypäjälle.

 Alla on kooste heinäkuun aikana otetuista videopätkistä.