sunnuntai 17. elokuuta 2025

Kohti syksyä

Peruin osallistumisen tamma- ja varsanäyttelyyn. Kävi ilmi, että en saa millään riittävän luotettavalla systeemillä 1,5 hevosen trailerini etuosaa tukittua, koska mahdolliset kiinnityspisteet ovat niin hankalissa kohdissa. Koska Abra on vielä pieni, se mahtuu etupuomin alta ja saattaisi yrittää pyörähtää sinne ja jäädä jumiin. Toisaalta minunkin pitäisi päästä lastaamisen jälkeen etukautta pois, joten etuosaan ei voi laittaa niin kiinteää estettä, etten itse pääse siitä. Kokeilin tukkimista erilaisilla paali-kuormaliina-yhdistelmillä, mutta lopputulos ei ollut niin tukeva, että uskaltaisi lähteä ajamaan tunnin suuntaansa ylä- ja alamäkiä. Ainoa järkevä mahdollisuus olisi ollut löytää vähintään yksi oikeanmittainen etupuomi lisää ja kiinnittää se, jotta sekä Mintulle että Abralle olisi sopiva puomi oikealla korkeudella. Ne ovat kalliita, enkä tätä yhtä reissua varten halua panostaa niin paljon. Lainatraileria en myöskään halunnut, koska pikkuvarsan trailerikäytöksestä ei oikein osaa sanoa etukäteen, ja mieluummin korjailee jälkiä omasta omaisuudestaan.

Pysäköin kuitenkin trailerin taas yksi päivä kentälle, annoin Mintulle tukon heinää eteen trailerin viereen ja sillä aikaa talutin Abran traileriin rapsutettavaksi ja syöteltäväksi pari kertaa. Pikkuinen meni kuin vanha tekijä ja peruutti rauhallisesti pois. Hyvä siitä tulee, mutta mennään näyttelyyn sitten ensi vuonna, kun Abra on vieroitettu ja pystyy matkustamaan yksin.

Nyt on ollut helpompi ratsastaa, kun kelit ovat jo viilenemään päin eikä paarmoja enää ole. Olemme edelleen jatkaneet Mintun kanssa kolmesti viikossa, nyt ehkä noin 45 minuuttia kerrallaan. Vielä ei tehdä kaikkea, mitä se osaa, vaan vahvistetaan lihaksia siirtymisillä, eteen-alas ja reippaasti eteen ratsastamisella ja väistöillä. Isommat kokoamiset ja muut saavat odottaa. Minttu on muuten aika lailla saman näköinen kuin ennen varsaa, mutta selkälihaksia on hieman huvennut. Sen takia laitoin nyt karvaromaanin satulan alle, koska satula tuntui ilman vähän leveältä. Minttu tuntuu ratkaisuun tyytyväiseltä ja liikkuu mielellään.

Hevoset ovat olleet vielä laitumella useimpina päivinä kelien mukaan. Aitaa siirtelemällä olen rajannut välillä ns. riistapellon puolelta uusia plänttejä syötäväksi. Jos sää muuttuu kovin sateiseksi, täytyy pian alkaa pitää niitä enemmän tarhassa. Toivotaan, että vielä olisi ainakin muutaman viikon enimmäkseen poutaa, jotta kesän maut saadaan mahdollisimman pitkälti hyödynnettyä. 🌻



Abra tuli katsomaan kännykkää. 🐽



Olen siirtänyt laitumen aitaa, jotta tänä kesänä
käyttämättä ollut tosi apilainen ja pitkäksi kasvanut
puoli päästään leikkaamaan maahan. Laidun on nyt pitkä
ja kapea.











Marcellasta on tullut mainio varaäiti. Se seurustelee 
mielellään Abran kanssa, mutta jos Abra alkaa liian
tuttavalliseksi tai menee Marcellan heinille, Marcella
kääntyy...




... ja mulkaisee...





















... ja ajaa riiviön omalle paikalleen. 😄 Joku roti!


sunnuntai 3. elokuuta 2025

Tuomari- ja sihteerihommia KaKen kisoissa 2. - 3.8.

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä kotiseurani Kaarinan Kenttäratsastajien aluekisoissa Piikkiössä. Lauantaina tuomaroin seuratason HeB-luokan, jossa oli 19 starttia. Näissä alemmissa helpoissa luokissa usein sattuu ja tapahtuu sitä ja tätä, mutta mukavia ja onnistuneita suorituksia nähtiin myös paljon ja keli oli juuri sopiva, parikymmentä astetta ja puolipilvistä eikä kovasti tuullutkaan.

Sunnuntaiksi tulin vielä talkooavuksi sihteeriksi joukkuemestaruuspäivään. Olin yhden luokan M-tuomarin sihteerinä ja toisen luokan pisteessä C samalla tuomarilla. Sihteerinä toimiminen on varsinkin uusille tuomareille tai tuomarikoulutusta harkitseville todella hyödyllistä, sillä siinä kuulee, miten toiset tuomarit näkevät asiat, ja samalla tulee juteltua ratsukoiden välissä tuomaroinnista ja muustakin. Samalla huomaa, että läheskään kaikissa asioissa ei ole mitään kovin yhtenäistä tapaa toimia, esim. teknisten virheiden merkitsemistavassa paperiin. Teknisiä virheitä ovat muut -0,5 prosenttiyksikköä aiheuttavat virheet kuin väärinratsastukset, kuten toistuva maiskuttaminen.

Tulevana viikonloppuna pääsenkin heti uudestaan tuomaroimaan kolmen tunnin ajomatkan päähän Kauhajoen Kurikkaan, jos sinne tulee riittävästi ratsukoita. Sielläkin on alueen joukkuemestaruudet, ja yksi tuomari joutui perumaan, joten pitkän soittokierroksen jälkeen pari päivää sitten soitettiin Etelä-Pohjanmaalta minulle Varsinais-Suomeen saakka ja lupauduin lähtemään. Muihin kisoihin ei toistaiseksi ole pyyntöjä, mutta tilanteet voivat muuttua nopeasti, kuten tässäkin kävi.

Kotipuolessa Mintun kanssa on jatkettu kevyitä mammaloman jälkeisiä treenejä ja seurattu päivien lyhenemistä. Edelleen on kesäkuukausi ja tänäänkin käydään lähellä hellelukemia, mutta huomenna palaan töihin ensimmäisen kerran sitten opintovapaani alkamisen (viime syyskuussa). Syksyn tuntua siis on jo ilmassa siltä osin. Opintovapaavuosi tietojenkäsittelytieteen opintoja tehden oli todella kiireinen, koska tein 90 opintopistettä tutkinto-opintoja + aika paljon muuta sellaista opiskelua, josta ei saa opintopisteitä, mutta vuosi oli siitä huolimatta rentouttava, koska irtauduin töistä täysin. Nyt on energiaa palata toistaiseksi takaisin, mutta katsotaan, mitä kiinnostavia mahdollisuuksia syksy tuo tullessaan työrintamalla.






Kuva lainattu KaKe:n Instagramista 




tiistai 22. heinäkuuta 2025

Heinäkuun kuulumisia ja ilmoittautuminen tamma- ja varsanäyttelyyn




































































Helteet ja paarmat ovat saapuneet Auraankin. Olen ratsastanut Mintulla viime aikoina muutamia kertoja heti aamuisin noin klo 8, kun lämpötila on vielä mukava ja suurin osa paarmoista lepää. Viime viikolla taisi tulla kaksi kertaa, tällä viikolla tähtään kolmeen. Abra on keksinyt mielestään tosi hauskan leikin, jossa se säntää laukassa suoraan ravaavan tai laukkaavan Mintun eteen ja pysähtyy siihen. Minttu onneksi on niin hyvin hereillä, ettei se töytäise varsaa, ja itsekin seuraan varsan liikkeitä.

Abra on ollut oikea mussukka ja opiskellut hienosti uusia taitoja arkisten puuhien ohella. Muutama päivä sitten pysäköin kentälle traileriyhdistelmän ja annoin Abran nuuhkia sitä ja tutustua siihen samalla, kun menimme laitumelle. Laitumelle kuljetaan siis kentän poikki. Ensimmäisellä kerralla Abra otti ensin pukkilaukat kentällä, koska yhdistelmä oli niin jännä. Hetken päästä se tutki ja kuopi lastaussiltaa vapaana ja muutaman kerran käveli siihen kaikilla jaloilla. Seuraavana päivänä hoitaja Paula tuli avuksi pitämään Minttua kiinni sillä aikaa, kun itse otin Abran riimuun ja houkuttelin sitä kävelemään sisälle saakka. Pienen maanittelun jälkeen Abra tuli koppiin ihan perille saakka ja malttoi vähän maistaa ruohopalkintoa, mutta sitten olikin vähän jännää vielä, joten se peruutti itse pois. Traileri ei sitä niinkään tuntunut haittaavan vaan enemmänkin lämpö ja paarmat, joten se ei kauan jaksanut keskittyä. Eikä tarvinnutkaan, koska kopissa käytiin ja hyvä niin. Eilen pidettiin välipäivä, kun oli niin kuuma, mutta tänään aamulla oli viileää ja paarmatonta ja päätin kokeilla aamulla laitumelle hevosia viedessäni, josko Minttu seisoisi trailerin vieressä hetken syömässä heinää niin, että näytän taas Abralle traileria riimussa. Abra käveli talutettuna traileriin todella hienosti perille saakka, oli siellä kaikessa rauhassa rapsutettavana ja kehuttavana eikä edes yrittänyt hätäillä pois. Sen jälkeen se peruutti pyynnöstäni täydellisesti askel kerrallaan rauhallisesti pois ramppia pitkin, vaikka tuollainen alamäkeen ramppia pitkin peruuttaminen ei todellakaan ole kokemattomalle varsalle ihan helppo tehtävä. Koko hommaan meni minuutti, ja sitten päästinkin hevoset pienen irrallaan olon jälkeen jatkamaan kentältä laitumelle.

Abra sai viikko sitten myös ensimmäisen vuolunsa. Kengittäjä katsoi sen kaviot ja otti muutaman viilan vedon joka kaviosta. Abra oli mallioppilas ja sai kauheasti kehuja: jalat ja kaviot ovat erittäin kauniit ja käytös mallikelpoista. Se tuli kiltisti riimussa käytävälle, kun Minttu jäi karsinaan, ja antoi kengittäjän nostaa joka jalan ja viilata. Ihan vähän nyhti jotain jalkaa aluksi, mutta seisoi paikoillaan, ja koko hommaan ei tainnut kahta minuuttia mennä. Onni on fiksuluonteinen varsa, vaikka toki olemme myös harjoitelleet. Yleensä joko ulos mennessä tai sisälle talliin tullessa olen nostanut pari jalkaa, joten tämäkin on opittu arkipuuhien ohella ilman sen suurempaa numeroa.

Koska näyttää siltä, että Abra oppii kyllä pian kuljetukseen, uskalsin ilmoittaa sen ja Mintun tamma- ja varsanäyttelyyn Ypäjälle 24.8. Se on Abralle ensimmäinen kerta, kun se käy kodin ulkopuolella. Nyt kun se vielä mahtuu 1,5 hevosen traileriin Mintun kanssa, on hyvä kuljettaa sitä ainakin pari kertaa, jotta saadaan se hyöty, että se voi matkustaa rauhallisen ja kuljetusta pelkäämättömän hevosen kanssa. Ennen Ypäjän reissua lastataan Minttu ja Abra niin, että käyn ajamassa vaikka pihatien verran, ennen kuin lähdetään tunnin matkalle Ypäjälle.

 Alla on kooste heinäkuun aikana otetuista videopätkistä. 










perjantai 11. heinäkuuta 2025

Minttu palasi töihin

Minttu on palannut tällä viikolla hiljalleen töihin Abran täyttäessä 7 viikkoa. Alun perin ajattelin pitää sitä vielä ainakin heinäkuun kokonaan lomalla, mutta tutustuin aiheeseen tarkemmin ja kävi ilmi, ettei ole mitään syytä. Kun varsominen on sujunut normaalisti eikä jälkikomplikaatioita ole tullut, suositeltu varsaloman pituus on 6 - 8 viikkoa ja kaikki siihen päälle riippuu omistajan halusta viettää pidempi ratsastusvapaa. Vuosia pois ratsastuskäytöstä olleille tammoille suositellaan hieman pidempää aikaa, mutta hyväkuntoiset tammat, joilla on ratsastettu tiineyden loppupuolelle saakka, tyypillisesti ovat täydessä terässä hyvinkin nopeasti.

Minttu itse on laukannut, pukitellut ja esittänyt lisättyä ravia laitumella heti synnytyksestä lähtien ja on edelleen vahvassa kunnossa lomastaan huolimatta, koska se työskenteli toukokuulle saakka ja sillä on kilpahevosen peruskunto. Eipä sille siis ollut juttu eikä mikään mennä vähän kevyttä ravia ja muutama laukkaympyrä tällä viikolla. Ensimmäisellä kerralla se oli henkisesti aivan kesäterässä, mutta toisella kerralla jo enemmän menossa. Olin selässä molemmilla kerroilla parikymmentä minuuttia eli hyvän verryttelyn verran, ja ajattelin ratsastaa alkuun näitä lyhyitä noin puolen tunnin jumppia kolmisen kertaa viikossa. Kaikissa askellajeissa keskityin lähinnä siihen, että Minttu reagoi pohkeesta eteen, taipuu ja liikkuu pitkähkössä aika matalassa verryttelymuodossa suoraan ja laajoilla kaarilla.

Abra on tässä iässä luonnollisesti vielä kentällä mukana vapaana sillä aikaa, kun ratsastan. Siitä tuntuu olevan hauskaa välillä juosta vierellä ja välillä tutkia kentän reunoja. Samalla se oppii ihan huomaamatta esimerkiksi sellaisen asian, että kentällä toinen hevonen voi laukata sitä kohti eikä sitä tarvitse säikkyä. Tätähän osa nuorista ja vanhemmistakin hevosista pelkää, koska ne eivät ole sellaiseen tottuneet. Kun ikää tulee lisää, se voi alkaa harjoitella vaikkapa kentän vieressä olevalle laitumelle ja sitten talliin jäämistä Marcellan kanssa sillä aikaa, kun Mintulla ratsastetaan.

Näissä tiineen tai varsallisen tamman liikutuksissa tuntuu olevan eri koulukuntia. Kaikki tuntemani eläinlääkärit ovat olleet sitä mieltä, että ei kannata seisottaa tarhassa/laitumella tarpeettoman kauan, jos tamma liikkuu mielellään ja on terve, koska kunnon heikkenemisestä ja lihaskunnon huononemisesta ei ole mitään hyötyä. Sitten on se harrastajakunta, jonka mielestä tamma on jätettävä ilman liikuntaa siementämisen ja varsan 10-kuukautispäivän väliseksi ajaksi (en liioittele, näitä oikeasti on) eli lähes kahdeksi vuodeksi, koska "tamman työ on olla kantavana tai hoitaa varsaa, ja eihän tammalla voi olla kahta työtä". Itse luotan tässäkin asiassa tutkittuun tietoon, eläinlääkinnälliseen tietoon ja omiin silmiini ja arviointiini siitä, millainen hevonen minulla on ja miten se vaikuttaa suhtautuvan liikkumiseen.







Tein laitumeen pienen laajennusosan tällä viikolla. Hevoset pääsivät sinne syömään sekalaista, 
pitkäksi kasvanutta pusikkoa. 







































sunnuntai 6. heinäkuuta 2025

Satulahuoneen kesäsiivous

Kesällä tulee tehtyä isompia urakoita, kun kerrankin on aikaa eikä tarvitse olla toppavaatteissa. Viikonlopun aikana siivosin satulahuoneen kunnolla ja tein sinne pieniä muutoksia.

Viime viikolla kävin läpi kaapin toisen puolen, siivosin sen ja laitoin tavaraa kirppikselle ja roskiin. Tänä viikonloppuna tyhjensin toisen puolen, jotta pääsin pyyhkimään kertyneen pölyn ja käymään läpi, onko sielläkin jotain tarpeettomaksi jäänyttä. Vanhentuneita lääkkeitä esimerkiksi löytyi. 

Tässä Ikean kaapissa on taustalevynä vain ohut levy. Jo alusta saakka se on mennyt kuprulle, koska jos siihen tulee painetta, se taipuu. Kaapin tyhjennys mahdollisti, että sain kaappia siirrettyä sen verran, että ruuvasin sinne kaksi tukirimaa taakse. Nyt kaapin tausta pysyy tukevammin muodossaan.

Hankin vähän aikaa sitten satulahuoneeseen vielä yhden varustearkun, maalasin ja kuvioin sen. Nyt arkkuja on riittävästi: yksi sadeloimille, yksi kuivatus- ja hyönteisloimille ja yksi toppaloimille. Hevosillani ei edes ole mitenkään paljon loimia, mutta varsinkin toppaloimet vievät laskostettuinakin niin paljon tilaa, että kahden hevosen kaikille loimille tilaa tarvitaan.

Isoa Ikean kaappia siirsin hieman oikealle, jotta sain varustearkkuja mahtumaan kaksi vierekkäin. Suitsitelineen luo huoneen toiseen päätyyn jäi edelleen tila ruskealle vanhalle lipastolle, jossa säilytän käyttökelpoisia käytettyjä hevosenkenkiä varakenkinä. Sen päällä putsaan varusteita.

Lisäksi laitoimme mieheni kanssa vihdoin paikoilleen jo kauan nurkassa odottaneen verhotangon, koska pitäähän varustehuoneessa olla valkea pitsikappa. :) Lopuksi vielä lakaisin, tamppasin maton ja pyyhin oveen, pesualtaan viereiseen seinään ym. kertyneet liat, jolloin koko yleisilme siistiytyi.


Kamat ja kertyneet hiekat ulos kaapista ja siivous alkakoon.





Repsottava taustalevy

Rimat kaapin taakse



Alun perin ruskea arkku sai uuden värin ja kuvioinnin




Kaappia siirtämällä sain kaksi arkkua vierekkäin



Satuloiden pääty pysyi ennallaan



Vähän kiillotusta kaappien ovillekin



Lipasto, jossa säilytän hevosenkengät ja jonka päällä
pesen pieniä varusteita



Verhotanko ja verho paikoillaan





Oikealla puolella kaappia ovat suojat ja huovat. Oikeassa
pinossa pidän puhtaat huovat ja vasemmassa pesuun
menevät.







Vasemmalla puolella ovat omat ratsastuskamani, lääke-
ja hoitotarvikkeet, harjat ja varusteiden puhdistus-
tarvikkeet, kengitysvälineet, muutama estehuopa ja
myyntiin meneviä huopia.



Nurkassa on pesuallas ja lämminvesivaraaja. Lämpö-
patteria ja kosteudenpoistajaa tarvitsen silloin tällöin 
syksyllä ja talvella.


Valmista!













lauantai 28. kesäkuuta 2025

Onko höntsäily korvannut kehittymishalun?

Sain postausidean lueskellessani hevosaiheisia keskusteluja, ja oikeastaan aihe on pyörinyt mielessä pidempäänkin.

Olen ratsastanut säännöllisesti 28 vuotta. Lapsuudessani ja nuoruudessani oli tavallista, että kerran viikossa ratsastuskoulun tunneilla käyvätkin pyrkivät tosissaan kehittymään. Yritimme hikisinä ja naama punaisina istua paremmin, tehdä siistimmän laukannoston ja saada laiskanpulskean ponin taipumaan ja peräänantoon. Kokoonnuimme katsomaan kouluratsastuksen olympiakisojen tallennetta opettajan luo ja analysoimme. 

Nykyään vuokrahevosilmoituksia selaillessa tuntuu olevan harvinaista löytää ilmoituksia, joissa varsinkaan aikuinen ilmoittaisi haluavansa kehittyä ja etsivänsä vuokrahevosta valmentautumiseen ja tosissaan ratsastamiseen. Tilalle ovat tulleet sellaiset sanat kuin "etsitään höntsäilyyn", "ei nuttura kireällä", "hevosen ehdoilla", "rennosti ja ilman paineita" ja "ei mun oikeastaan tartte edes ratsastaa, voin maastakäsitellä". Jokainen saa toki harrastaa itselleen mieluisalla tavalla, mutta mielestäni tässä on kyllä tapahtunut selvä muutos varsinkin viimeisen noin 5 - 10 vuoden aikana.

Niin, mitä se nuttura kireällä sitten on? Se kaiketi viittaa siihen, että kouluratsastajilla kisatilanteessa on toden totta kireä nuttura. Onko nuttura kireällä ratsastaminen siis sen tyyppistä ratsastamista, jota esimerkiksi kouluradalla, kisaverkassa tai ehkä kotivalmennuksessa nähtäisiin? Minä ainakin pyrin aina siihen, että hevosen tulee vastata ripeästi pohkeesta eteen, pysähtyä kevyestä istuntapidätteestä eikä raahautua kuurona eteenpäin viittä askelta pysähdyspyynnön jälkeen, ja autan raipallakin kevyesti napsuttelemalla, jos jalkoja tarvitsisi nyt saada ristiin ja pohjeapu ei tunnu riittävän. Mietin aina, mitä tehtävää teen, miksi sitä teen ja mikä tavoitteeni siinä on. Ei ole väliä, onko kisatilanne, valmennus vai itsekseen ratsastaminen. Edelleen naamani on yleensä hikinen ja punainen ratsastuksen jälkeen, kuten 15 tai 25 vuotta nuorempanakin. Olen aidosti kiinnostunut siitä, kuinka hyvin onnistun ratsastamaan ja auttamaan hevostani kehittymään. Kuvittelisin olevani siis juuri sellainen nuttura kireällä -tyyppi. 😄

Toinen asia on sitten tuo "hevosen ehdoilla". Minulle hevosen ehdoilla harrastaminen tarkoittaa, että haluan tarjota hevosilleni riittävän lajinmukaiset elinolosuhteet, huolehtia niiden terveydestä, käsitellä niitä johdonmukaisesti ja suhteuttaa treenit olosuhteisiin nähden oikein. Hevoseni esimerkiksi tarhaavat kaverihevosen kanssa mäkisessä ja virikkeellisessä metsätarhassa, ovat sääolosuhteiden salliessa aamusta iltaan ulkona, pääsevät laitumelle ja saavat hyvän hammas- ja kavionhoidon ja mahdollisten ongelmien ilmaantuessa kaiken muunkin tarvittavan hoidon. Niille opetetaan, mitä niiltä odotetaan missäkin tilanteessa, ja vaaditaan johdonmukaisesti aina sama. Ratsastaessa taas mietin, miten sääolosuhteet (esim. kova helle tai paarmainvaasio), hevosen aiempi viikko-ohjelma tai sen senhetkinen olemus vaikuttaa siihen, miten tänään ratsastan. Jos on paha paarmapäivä, laitetaan hyönteisratsastusloimi ja ei tehdä sinä päivänä takaosakäännösharjoituksia, vaan ravataan ja laukataan reippaasti jokin lyhyehkö treeni ja vältetään turhia kävelytaukoja. Jos hevosella tuntuu olevan epätavallisen suuria vaikeuksia koota, tehdään helpompi harjoitus. Mintulla esimerkiksi alkukesän kiima aiheuttaa takaosaan "tukkoisuutta" ja vaikeuksia tehdä koottuja liikkeitä, vaikka muuten se tykkää liikkua reippaasti myös kiimassa - vaihdetaan siis suunnitelmaa tarvittaessa eikä turhaan kiusata sitä. Tiineyden edetessä taas kuulostelin, että kun alkaa tuntua siltä, että tietyt asiat tulevat Mintulle hankaliksi, ne jätetään pois treeniohjelmasta, jotta se saa tehdä varsamahansa kanssa vain sellaisia asioita, jotka eivät tunnu vaikeilta. Ja jos hevonen tuntuisi ratsastuksessa oikein epätavallisen hitaalta ja tahmealta eikä normaali nopeaksi avuille ratsastaminen tuntuisi yhtään auttavan, olisi paikallaan miettiä syytä, antaa hevosen ehkäpä levätä loppupäivä tai seuraavakin, kenties mitata kuume ja seurailla, jatkuuko sama vielä seuraavallakin ratsastuskerralla.

Nykyään on kuitenkin sellainen trendi, että hevosen ehdoilla meneminen tarkoittaa, että hevoselta ei saisi vaatia yhtään mitään eikä edes uuden asian opetteluvaiheessa saisi tuntua yhtään hankalalta. Jopa hevosensa vuokralle antajat usein toivovat, että vuokraaja menisi "rennosti, hevosen ehdoilla, ei nuttura kireällä" - siis hevonen etupainoisena laahustaen, hitaasti tepsuttaen, ja toki sitä ei saa reippaammalla pohjeavulla tai raipalla nopeuttaa ja herkistää, ettei vain tulisi ratsastettua nuttura liian kireällä. 

Kokemukseni mukaan terve hevonen tulee rennommaksi, tyytyväisemmäksi ja paremmaksi ratsastaa, kun siltä vaatii myös sellaisia asioita, jotka ovat sille juuri nyt uusia ja ehkä vähän vaikeitakin. Sillä voi ilme hetkellisesti kiristyä, jos sen täytyy laittaa jalkoja ristiin eikä se ole siihen tottunut, mutta kun hyvien harjoitusten myötä hevonen pehmenee kropastaan, se tuntuu siitä mukavalta ja silloin hevosesta tulee aidosti rento. Olennaista on, että vaatimustaso suhteutetaan hevosen koulutustasoon, terveyteen, kuntoon ja olosuhteisiin. Missään nimessä en kuitenkaan ajattele, että homman täytyy pysyä joka tilanteessa helppona. Silloinhan hevonen ei kehity, pehmene, notkistu ja voimistu. Me kaikki tiedämme erilaisista liikuntalajeista, että koko ajan ei ole helppoa ja lihaksiakin saattaa särkeä seuraavana päivänä, mutta silti ponnistelu on hyvästä. Kaikki ovat varmaan myös nähneet, miltä se tuttu tuntihevonen tai oma hevonen näyttää, kun ratsastuksenopettaja tai ratsuttaja meneekin sen selkään: se hikoilee ja hengästyy, mutta pian se myös taipuu, päristelee, rentoutuu, näyttää treenin jälkeen hyvin tyytyväiseltä ja on seuraavana päivänä parempi ratsastaa. Se, ettei vaadi sen kummemmin hevoseltaan kuin itseltäänkään juuri mitään, ei minusta ole hevosystävällisin tapa harrastaa.

Höntsäilymentaliteetti liittyy siis siihen, kuinka paljon hevoselta odotetaan, mutta myös siihen, paljonko ratsastaja odottaa itseltään. Ratsastuksenopettajat ovat viime vuosina tehneet sellaisen havainnon, että yhä useampi tuntiratsastaja ei varsinaisesti tahdo kehittyä; he haluavat tulla rankan työ- tai kouluviikon jälkeen "rentoutumaan", eivät ponnistelemaan. Tämä on asia, joka on mielestäni selvästi muuttunut ajan myötä. Kehittyä voi vain opettelemalla intensiivisesti, ja riittävän kehittynyt ratsastaja on hevoselle miellyttävämpi kuin samanlainen mutta vähemmän osaava ratsastaja. Kyseenalaisia metodeja käyttävä, väkivaltainen ratsastaja ei ole koskaan hevoselle miellyttävä, mutta ei myöskään hyvää tarkoittava höntsäilijä, joka kaikessa rentouteen ja helppouteen pyrkimisessään hölskyy selässä vuodesta toiseen samalla tavalla ja vetäisee hevosta suusta joka askeleella, koska pitkänä roikkuvat pyykkinaruohjat eivät tarjoa hevoselle tasaista tukea mutta tuntuvat ratsastajan mielestä hevosystävällisiltä.

Erottaisin kuitenkin kokonaisvaltaisesta höntsäilymentaliteetista sen, että sekä hevoselle että ratsastajalle pidetään helpompia päiviä ja vapaapäiviä. Vaikka ratsastankin itse nuttura kireällä (😄), se ei tarkoita, ettenkö esimerkiksi maastoilisi, hyppäisi tai pitäisi vaikkapa helppoja jumppapäiviä, jolloin mennään vaikka vain eteen-alas, puomien yli ja suurilla kaarilla ilman vaikeita tehtäviä. Nehän ovat vain hyväksi sekä mielelle että kropalle. Mutta silloinkin yritän istua niin hyvin kuin voin, haluan hevoseni reagoivan pohkeeseen, olevan hereillä ja astuvan alleen, asettuvan ja taipuvan. Helppo päivä ei tarkoita, että hevonen saisi liikkua huonosti ja epäterveellisellä tavalla ja minä antaisin itselleni luvan ratsastaa kehnosti. Jos minä ratsastan kuin koulutettu apina ja hevoseni liikkuu kuin kouluttamaton kirahvi, se on vahinko. :D

Tämä on ehkä sellainen asia, joka herättää paljon mielipiteitä. Lähtökohtaisesti ajattelen, että harrastuksen kuuluu olla kivaa. Kun toisena osapuolena kuitenkin on hevonen ja harrastukseen sisältyy ratsastamista, tulisi meidän mielestäni tehdä parhaamme parantaaksemme omaa hevoseen vaikuttamistamme ja saadaksemme hevosen liikkumaan terveellisellä ja kehittävällä tavalla.


Höntsäilyllekin on tietysti paikkansa! Tässä Mintun kanssa ilman satulaa pihatiellä
kesällä 2021, kun olimme juuri muuttaneet Auraan ja kenttä oli remontissa.



Keväällä 2023



Keväällä 2023




lauantai 21. kesäkuuta 2025

Talliympäristö kauniiksi, osa II: puuarkkuja, kalkkimaalia ja siirtokuvia

Mainitsin keväällä tekemässäni postauksessa, että olen viime aikoina täydentänyt satulahuonetta vanhoilla puuarkuilla, jotka eivät vielä näy linkittämäni postauksen kuvissa. Itse asiassa teen juuri kauppaa taas kahdesta puuarkusta, joista ei luonnollisesti vielä ole kuvia. Toinen tulee sisälle taloon ja toinen satulahuoneeseen.

En tosiaan halua ollenkaan käyttää tallissa niitä kaikkein perinteisimpiä säilytysratkaisuja eli esimerkiksi avohyllyjä ja muovikoreja. Mielestäni tallin ilme pysyy siistimpänä, kun suurin osa tavaroista ei ole näkyvillä, ja varsinkin pikkutilpehöörit eli kaikki purkit ja purnukat sun muut pikku esineet haluan laittaa ovien taakse. Lisäksi kaikki avohyllyt keräävät todella nopeasti pölyä ja likaa.

Oma vinkkini rustiikkityyliseen säilyttämiseen ovat puuarkut, joita itse käytän loimille ja aitaustarvikkeille. Säilytän loimia telineissä vain kuivauksen ajan ja laitan ne sitten taas arkkuun, koska kuten sanottu, kaikki ylimääräinen sälä roikkumassa tekee minusta tallista aina epäsiistimmän näköisen. Isoilla talleilla on tietysti käytännöllistä ja ehkä pakollistakin jättää jokaisen hevosen oveen 1 - 2 loimea, mutta omassa tallissa voi tehdä niin kuin haluaa. 😄

Puuarkkuja voi ostaa tietysti uutenakin, mutta myös vanhoja ja käytettyjä on hyvin saatavilla huonekalukirppiksillä ja esim. Torissa. Vanhat arkut on tehty kestämään, ja niissä on minusta juuri sitä oikeaa tunnelmaa. Nuhjaantuneen ulkonäön ei kannata antaa olla esteenä, sillä pinnasta voi tehdä haluamansa näköisen esimerkiksi kalkkimaalin ja siirtokuvien avulla.

Kalkkimaali käy monenlaisille pinnoille, erityisen hyvin käsittelemättömälle puulle. Oma suosikkini on Kalkkimaalikauppa.fi:n myymä Dixie Bell Silk All-In-One -maali, jota saa ihanissa sävyissä. Käsittelemättömälle puupinnalle käytettäessä se ei tarvitse päälleen mitään, mutta kokemukseni mukaan on hyvä vetäistä päälle vielä pari kerrosta sopivaa lakkaa, jos sitä käyttää ennestään käsitellylle ja/tai kovassa kulutuksessa olevalle pinnalle. 

Samasta kaupasta saa valtavan valikoiman erilaisia ja erikokoisia siirtokuvia, jotka nimestään huolimatta eivät siis ole mitään paikasta toiseen siirreltäviä kiiltokuvan tyyppisiä kuvia, vaan niillä saa luotua pysyvän, maalatun näköisen kuvan pintaan. Siirtokuva on kalvossa oleva kuva, joka asetellaan haluttuun kohtaan ja sitten pienellä lastalla raaputetaan niin, että kuva junttautuu kiinni haluttuun pintaan. Lopuksi kalvo otetaan pois ja kuva on valmis. Jos maalaa kalkkimaalilla ja haluaa laittaa siirtokuvia, mahdollinen lakkakerros vedetään vasta sitten, kun kuvat ovat paikoillaan.

Olen käyttänyt kalkkimaalia ja siirtokuvia myös sisällä talossa huonekalujen uudistamisessa. Meillä on esimerkiksi ihan tavallinen Ikean tv-taso, jossa on niin kätevät tilat monille pelikonsoleillemme sun muulle tarpeelliselle, että vanhoista huonekaluista ei vastaavanlaista löydy. Kun neljä vuotta sitten muutimme kaupungista maalle, halusin säilyttää tuon tason ainoastaan sillä ehdolla, että maalaan sen eriväriseksi. Värin nimi Kalkkimaalikaupassa on Quiet Cove, ja siirtokuvina käytin sen sävyyn sopivia valkoisia ja sinisiä kukkia. Ovissa olevat kuvat ovat valmiita asetelmia, kun taas tasossa oleva suurin kuva on koostettu monia pieniä kukkakuvia itse asettelemalla. Eteisessä on vaaleanvihreä avainkaappi ja niin ikään alun perin Ikean valkoinen peruslipasto, joka on nyt vaaleanpunainen, ja keittiössä turkoosinsininen "kukkakolibrikuvioinen" lääkekaappi. Lääkekaapin rakentamisesta kiitos kuuluu ystävälleni, joka myös maalasi sen ja laittoi siihen kauniin vetimen, ja itse valitsin ja laitoin siirtokuvat.

Kalkkimaalikaupan kanssa minulla ei ole minkäänlaista kaupallista yhteistyötä, joten tämä postaus on vain tyytyväisen asiakkaan suositus.

Värit:

tv-taso: Quiet Cove
lipasto: Conch
avainkaappi: Tide Pool
lääkekaappi: Harbor
kaksi vaaleaa arkkua tallissa: Sun Kissed
vihreä arkku tallissa: Tide Pool









avainkaappi



Ikean peruslipasto




Ikean tv-taso



lääkekaappi