Kohti syksyä

Peruin osallistumisen tamma- ja varsanäyttelyyn. Kävi ilmi, että en saa millään riittävän luotettavalla systeemillä 1,5 hevosen trailerini etuosaa tukittua, koska mahdolliset kiinnityspisteet ovat niin hankalissa kohdissa. Koska Abra on vielä pieni, se mahtuu etupuomin alta ja saattaisi yrittää pyörähtää sinne ja jäädä jumiin. Toisaalta minunkin pitäisi päästä lastaamisen jälkeen etukautta pois, joten etuosaan ei voi laittaa niin kiinteää estettä, etten itse pääse siitä. Kokeilin tukkimista erilaisilla paali-kuormaliina-yhdistelmillä, mutta lopputulos ei ollut niin tukeva, että uskaltaisi lähteä ajamaan tunnin suuntaansa ylä- ja alamäkiä. Ainoa järkevä mahdollisuus olisi ollut löytää vähintään yksi oikeanmittainen etupuomi lisää ja kiinnittää se, jotta sekä Mintulle että Abralle olisi sopiva puomi oikealla korkeudella. Ne ovat kalliita, enkä tätä yhtä reissua varten halua panostaa niin paljon. Lainatraileria en myöskään halunnut, koska pikkuvarsan trailerikäytöksestä ei oikein osaa sanoa etukäteen, ja mieluummin korjailee jälkiä omasta omaisuudestaan.

Pysäköin kuitenkin trailerin taas yksi päivä kentälle, annoin Mintulle tukon heinää eteen trailerin viereen ja sillä aikaa talutin Abran traileriin rapsutettavaksi ja syöteltäväksi pari kertaa. Pikkuinen meni kuin vanha tekijä ja peruutti rauhallisesti pois. Hyvä siitä tulee, mutta mennään näyttelyyn sitten ensi vuonna, kun Abra on vieroitettu ja pystyy matkustamaan yksin.

Nyt on ollut helpompi ratsastaa, kun kelit ovat jo viilenemään päin eikä paarmoja enää ole. Olemme edelleen jatkaneet Mintun kanssa kolmesti viikossa, nyt ehkä noin 45 minuuttia kerrallaan. Vielä ei tehdä kaikkea, mitä se osaa, vaan vahvistetaan lihaksia siirtymisillä, eteen-alas ja reippaasti eteen ratsastamisella ja väistöillä. Isommat kokoamiset ja muut saavat odottaa. Minttu on muuten aika lailla saman näköinen kuin ennen varsaa, mutta selkälihaksia on hieman huvennut. Sen takia laitoin nyt karvaromaanin satulan alle, koska satula tuntui ilman vähän leveältä. Minttu tuntuu ratkaisuun tyytyväiseltä ja liikkuu mielellään.

Hevoset ovat olleet vielä laitumella useimpina päivinä kelien mukaan. Aitaa siirtelemällä olen rajannut välillä ns. riistapellon puolelta uusia plänttejä syötäväksi. Jos sää muuttuu kovin sateiseksi, täytyy pian alkaa pitää niitä enemmän tarhassa. Toivotaan, että vielä olisi ainakin muutaman viikon enimmäkseen poutaa, jotta kesän maut saadaan mahdollisimman pitkälti hyödynnettyä. 🌻

Abra tuli katsomaan kännykkää. 🐽

Olen siirtänyt laitumen aitaa, jotta tänä kesänä
käyttämättä ollut tosi apilainen ja pitkäksi kasvanut
puoli päästään leikkaamaan maahan. Laidun on nyt pitkä
ja kapea.

Marcellasta on tullut mainio varaäiti. Se seurustelee 
mielellään Abran kanssa, mutta jos Abra alkaa liian
tuttavalliseksi tai menee Marcellan heinille, Marcella
kääntyy...

... ja mulkaisee...

... ja ajaa riiviön omalle paikalleen. 😄 Joku roti!

Tuomari- ja sihteerihommia KaKen kisoissa 2. - 3.8.

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä kotiseurani Kaarinan Kenttäratsastajien aluekisoissa Piikkiössä. Lauantaina tuomaroin seuratason HeB-luokan, jossa oli 19 starttia. Näissä alemmissa helpoissa luokissa usein sattuu ja tapahtuu sitä ja tätä, mutta mukavia ja onnistuneita suorituksia nähtiin myös paljon ja keli oli juuri sopiva, parikymmentä astetta ja puolipilvistä eikä kovasti tuullutkaan.

Sunnuntaiksi tulin vielä talkooavuksi sihteeriksi joukkuemestaruuspäivään. Olin yhden luokan M-tuomarin sihteerinä ja toisen luokan pisteessä C samalla tuomarilla. Sihteerinä toimiminen on varsinkin uusille tuomareille tai tuomarikoulutusta harkitseville todella hyödyllistä, sillä siinä kuulee, miten toiset tuomarit näkevät asiat, ja samalla tulee juteltua ratsukoiden välissä tuomaroinnista ja muustakin. Samalla huomaa, että läheskään kaikissa asioissa ei ole mitään kovin yhtenäistä tapaa toimia, esim. teknisten virheiden merkitsemistavassa paperiin. Teknisiä virheitä ovat muut -0,5 prosenttiyksikköä aiheuttavat virheet kuin väärinratsastukset, kuten toistuva maiskuttaminen.

Tulevana viikonloppuna pääsenkin heti uudestaan tuomaroimaan kolmen tunnin ajomatkan päähän Kauhajoen Kurikkaan, jos sinne tulee riittävästi ratsukoita. Sielläkin on alueen joukkuemestaruudet, ja yksi tuomari joutui perumaan, joten pitkän soittokierroksen jälkeen pari päivää sitten soitettiin Etelä-Pohjanmaalta minulle Varsinais-Suomeen saakka ja lupauduin lähtemään. Muihin kisoihin ei toistaiseksi ole pyyntöjä, mutta tilanteet voivat muuttua nopeasti, kuten tässäkin kävi.

Kotipuolessa Mintun kanssa on jatkettu kevyitä mammaloman jälkeisiä treenejä ja seurattu päivien lyhenemistä. Edelleen on kesäkuukausi ja tänäänkin käydään lähellä hellelukemia, mutta huomenna palaan töihin ensimmäisen kerran sitten opintovapaani alkamisen (viime syyskuussa). Syksyn tuntua siis on jo ilmassa siltä osin. Opintovapaavuosi tietojenkäsittelytieteen opintoja tehden oli todella kiireinen, koska tein 90 opintopistettä tutkinto-opintoja + aika paljon muuta sellaista opiskelua, josta ei saa opintopisteitä, mutta vuosi oli siitä huolimatta rentouttava, koska irtauduin töistä täysin. Nyt on energiaa palata toistaiseksi takaisin, mutta katsotaan, mitä kiinnostavia mahdollisuuksia syksy tuo tullessaan työrintamalla.

Kuva lainattu KaKe:n Instagramista