Kiirettä, kuten joka syksy

Perinteinen "kiirettä, kylmää ja pimeää" -postaukseni taitaa ajoittua aina loka-marraskuulle. Tänä syksynä ei kyllä kovin kylmää vielä ole ollut, vaan täällä Varsinais-Suomessa on ollut aika paljon aurinkoakin ja suhteellisen lämmintä. Sadepäiviä on kyllä ollut. 

Tämä aika vuodesta näkyy omassa harrastuksessani aina niin, että töissä on kiirettä ja päivät pitkiä. Nyt kun opiskelen töiden ohella, useisiin päiviin viikossa pitäisi mahduttaa vielä opiskeluakin. Kun kotiin pääsee pitkän opetuspäivän jälkeen viideksi ja pitää vaihtaa vaatteet, alkaa siivota tallia ja valmistella vedet ja heinät seuraavan aamun aikaista herätystä varten, joutuu valitsemaan sen jälkeen, ratsastaako, edistääkö omia opintojaan vai onko niin väsynyt, ettei jaksa näistä kumpaakaan. Minttu ei onneksi koskaan kerää pöllövirtaa vapaista enkä ylipäätään koskaan ole ratsastanut sillä läheskään joka päivä, mutta olisi kyllä hyvä, että aikaa ja energiaa riittäisi töiden jälkeen muuhunkin tekemiseen. Nyt olen ratsastanut yleensä pe, la ja su ja välillä lisäksi yhden kerran arkiviikolla. Olen myös pitänyt pari tuntia Mintun hoitajille.

Laitumen nauhat ja tolpat keräsin jo muutama viikko sitten pois pellolta. Tarhan pohjalle täytyy ensi vuonna tehdä jotain, jotta vesi pääsisi sieltä paremmin pois. Viime aikoina on monena päivänä satanut niin paljon, että pohja menee kuraiseksi eikä palaudu kovin nopeasti. Taas olisi kaivurille tarvetta.

Abralla ehti olla pari viikkoa ripulia ilman muita oireita, ja ehdin jo sopia eläinlääkärinkin käymään, mutta sitten ripuli loppui ja tarkastusta ei tarvittukaan. Muuten ei ole ollut mitään ongelmia. 

Saa nähdä, miten kauan Minttua ja Abraa voi pitää samassa karsinassa, vaikka karsina onkin 6 metriä pitkä. Minttu on aina ollut hirveän tarkka ruuistaan, ei ihmisiä mutta hevosia kohtaan, ja nyt Abra on sen mielestä ilmeisesti sen verran iso, että omaa varsaansakin voi komentaa hampaat irvessä ja puraista kankusta ihan vain sen vuoksi, että tulen talliin ruokinta-aikaan. Tarhassa ongelmaa ei ole, koska siellä on enemmän tilaa väistää. Sama juttu on ollut aina, eikä ole mitään väliä, miten paljon ruokaa annetaan; Minttu on aina ruokintahetkellä ihan lohikäärme kaikille ympärillään oleville hevosille ja rauhoittuu hetken kuluttua, kun ensimmäiset suulliset on saatu syötyä. Abra on nyt 4,5 kk vanha. Varmaan joulukuussa on laitettava karsinaan väliseinä takaisin ja alettava pitää ne öisin eri karsinoissa, että Minttu kokee saavansa ruokarauhan ja Abra ei saa kaviosta ja hampaista. Karsinoissa on onneksi yläkalterit ja ovissa luukut, joista pään saa käytävälle, joten turpakosketus, haistelu ja näkökontakti onnistuu myös vierekkäisissä karsinoissa. Tarhassa saavat sitten olla yhdessä jatkossakin.

Eilen ratsastin, mutta aika ohueksi jäi se treeni, koska oli tosi kova puuskatuuli. Kattopellit paukkuivat ja kaikki, mikä ei ollut kunnolla kiinni, lensi tai kaatui. Minttu ei ole mikään supersäikky tuulellakaan, mutta kyllä sekin säpsähteli ja oli tavallista kireämpi, joten ratsastin tavallista vähemmän aikaa tavoitteena saada se vain rennoksi ja saada vähän jumpattua, enkä laukannut ollenkaan. Tänään näyttäisi olevan jo vähän nätimpi päivä, joten nyt aamupäivän kirjoitan kandidaatintutkielmaani, puolen päivän aikaan teen ruokaa ja syön ja iltapäivällä ratsastan kunnolla. 🐎

Näkymä olohuoneen ikkunasta tämän tekstin kirjoitushetkellä. Aikaisin aamulla satoi, mutta

suurimman osan päivästä pitäisi olla sateetonta ja vähemmän tuulista kuin eilen. Ratsastamaan siis!

Mintun ja Abran käsittely on onnistunut helposti
myös yksin, ja melkein aina talutan ja hoidan
ne itse. Talutuksessa Abra kulkee vieressäni
lyhyellä narulla ja Minttu joko siinä rinnalla
tai sitten peränpitäjänä pidemmällä narulla.

Taas yksi lapsihevosen kasvun virstanpylväs saavutettu: 
vanha musta varsariimu jäi pieneksi ja kävin Hankkijalla
ostamassa isomman.