Tuomarointireissu 19.10. ja tilusten laittamista talvikuntoon

Sunnuntaina 19.10. ajelin lähikuntaan Ruskolle tuomaroimaan luokat HeC:3, HeB:3 ja HeA:3. Kisat eivät olleet mitkään suuret, yhteensä 15 starttia. Suurin luokka oli HeC.

Kiva reissu, pirteitä hevosia ja poneja. Osalle kisat taisivat olla ihan ensimmäiset, joten jännitystä ja onnistumisen halua nähtiin. Sää oli kolea ja aamulla oli pakkastakin, mutta kisat pidettiin maneesissa, joten ainakaan ei tuullut.

Näissä kolmen luokan tuomaroitavissa kisoissa saa aina harjoitella ja kerrata ohjelmat moneen kertaan ristikkäin, koska niissä on usein samantyyppisiä osuuksia, joissa kuitenkin on jokin ero. Usein ero on se, että jossain ohjelmassa esimerkiksi laukannostosta, pienestä sitä seuraavasta laukkapätkästä ja sitten jostain laukkakuviosta (esim. ympyrä) koostuva osuus saatetaan arvostella yhdellä numerolla, kun taas toisessa ohjelmassa arvostellaan nosto, laukkapätkä ja laukkakuvio kaikki erikseen. Esimerkiksi nyt HeC:ssä ja HeB:ssä tuli tällaisia kohtia. Sihteerille ohjelmat olivat kuitenkin ihan kivoja, sillä niissä ei ollut monia kiireessä saneltavia kohtia. Poikkeus on HeA:3:ssa se kohta, jossa arvostellaan ensin keskiravilävistäjä, sitten välittömästi perään sitä seuraava kulma, sen jälkeen välittömästi tuleva pysähdys ja sitten taas peruutus. Täytyy siis antaa neljä numeroa ja toivottavasti joitain kommenttejakin puolikkaan lyhyen sivun aikana.

Seuraava tuomarointi on parin viikon päästä Vaskiolla Onnenperän tallilla. Vanhoja postauksia lukeneet tietävätkin, että pidin aiempaa hevostani Nalaa Onnenperällä jonkin aikaa, ennen kuin myin sen, ja sittemmin kävin ratsastamassa tallin opetushevosia parin jakson ajan. Tuttu talli siis.

Minulla on nyt syyslomaviikko menossa, ja olen yrittänyt hiukan saada kandin kirjoittamisen lisäksi tehtyä syyshommia pihalla. Vaihdoin kentän laidan kirjaimiin syksyyn ja talveen sopivat tekokanervat ja otin kesäversiot pois. Kasvimaalla olen leikannut mansikkapuskien versoja ja kuihtuneita osia pois ja myös kaivanut osan puskista ylös ja siirtänyt ne eri paikkaan. Puskat ovat kasvaneet niin isoiksi, että osa niistä on liian lähekkäin. Märkinä kesinä (kuten tämän vuoden kesäkuussa) kosteus jää silloin liian helposti hautumaan ja tarjoaa hyvän kasvualustan harmaahomeelle, joka tekee mansikoista muumioiden näköisiä. Sain myös kaikki kuihtuneet kesäkukat heitettyä ulkoruukuista pois ja hankittua tilalle kanervia. Kohta lähden reippailemaan koiran kanssa tuonne märkään syyskeliin siivoamaan tallin ja istuttamaan kanervat. Iltapäivällä sitten lähtö kaverin synttärijuhliin, joissa meneekin loppuilta. Hevoset tulevat sisään juuri ennen lähtöä, ja naapuri käy heittämässä niille talliin heinää illalla. 

Eilen ratsastuksen jälkeen päätin ensimmäistä kertaa näyttää Abralle hiukan kotitietä ja talutin sitä hetken Mintun kanssa tietä pitkin. Emme menneet kauas, korkeintaan 100 metrin päähän, mutta tulipa harjoiteltua kotipihasta lähtemistä. Käytös oli taas 10+ ja hevoset saivat vähän maistella vihreää ruohoa tienvierustoilta. Abra toimii talutuksessa niin hyvin, että sitä on helppo kuljettaa ja käännellä riimussa samaan aikaan kuin Minttuakin.

Loman alkajaisiksi kävimme mieheni kanssa Ensiferumin keikalla Logomon Teatrossa.

Äidin ruokakupilla

MJ-tallilla tuomaroimassa

Lomanaloittajaiskukkaset viime viikola. Kesällä laitan
maljakkoon luonnonkukkia, mutta syys- ja talvikaudella
ostan yleensä noin 1,5 - 2 viikon välein uudet kukat. 
Yksinkertaisia arjen iloja.

Kiirettä, kuten joka syksy

Perinteinen "kiirettä, kylmää ja pimeää" -postaukseni taitaa ajoittua aina loka-marraskuulle. Tänä syksynä ei kyllä kovin kylmää vielä ole ollut, vaan täällä Varsinais-Suomessa on ollut aika paljon aurinkoakin ja suhteellisen lämmintä. Sadepäiviä on kyllä ollut. 

Tämä aika vuodesta näkyy omassa harrastuksessani aina niin, että töissä on kiirettä ja päivät pitkiä. Nyt kun opiskelen töiden ohella, useisiin päiviin viikossa pitäisi mahduttaa vielä opiskeluakin. Kun kotiin pääsee pitkän opetuspäivän jälkeen viideksi ja pitää vaihtaa vaatteet, alkaa siivota tallia ja valmistella vedet ja heinät seuraavan aamun aikaista herätystä varten, joutuu valitsemaan sen jälkeen, ratsastaako, edistääkö omia opintojaan vai onko niin väsynyt, ettei jaksa näistä kumpaakaan. Minttu ei onneksi koskaan kerää pöllövirtaa vapaista enkä ylipäätään koskaan ole ratsastanut sillä läheskään joka päivä, mutta olisi kyllä hyvä, että aikaa ja energiaa riittäisi töiden jälkeen muuhunkin tekemiseen. Nyt olen ratsastanut yleensä pe, la ja su ja välillä lisäksi yhden kerran arkiviikolla. Olen myös pitänyt pari tuntia Mintun hoitajille.

Laitumen nauhat ja tolpat keräsin jo muutama viikko sitten pois pellolta. Tarhan pohjalle täytyy ensi vuonna tehdä jotain, jotta vesi pääsisi sieltä paremmin pois. Viime aikoina on monena päivänä satanut niin paljon, että pohja menee kuraiseksi eikä palaudu kovin nopeasti. Taas olisi kaivurille tarvetta.

Abralla ehti olla pari viikkoa ripulia ilman muita oireita, ja ehdin jo sopia eläinlääkärinkin käymään, mutta sitten ripuli loppui ja tarkastusta ei tarvittukaan. Muuten ei ole ollut mitään ongelmia. 

Saa nähdä, miten kauan Minttua ja Abraa voi pitää samassa karsinassa, vaikka karsina onkin 6 metriä pitkä. Minttu on aina ollut hirveän tarkka ruuistaan, ei ihmisiä mutta hevosia kohtaan, ja nyt Abra on sen mielestä ilmeisesti sen verran iso, että omaa varsaansakin voi komentaa hampaat irvessä ja puraista kankusta ihan vain sen vuoksi, että tulen talliin ruokinta-aikaan. Tarhassa ongelmaa ei ole, koska siellä on enemmän tilaa väistää. Sama juttu on ollut aina, eikä ole mitään väliä, miten paljon ruokaa annetaan; Minttu on aina ruokintahetkellä ihan lohikäärme kaikille ympärillään oleville hevosille ja rauhoittuu hetken kuluttua, kun ensimmäiset suulliset on saatu syötyä. Abra on nyt 4,5 kk vanha. Varmaan joulukuussa on laitettava karsinaan väliseinä takaisin ja alettava pitää ne öisin eri karsinoissa, että Minttu kokee saavansa ruokarauhan ja Abra ei saa kaviosta ja hampaista. Karsinoissa on onneksi yläkalterit ja ovissa luukut, joista pään saa käytävälle, joten turpakosketus, haistelu ja näkökontakti onnistuu myös vierekkäisissä karsinoissa. Tarhassa saavat sitten olla yhdessä jatkossakin.

Eilen ratsastin, mutta aika ohueksi jäi se treeni, koska oli tosi kova puuskatuuli. Kattopellit paukkuivat ja kaikki, mikä ei ollut kunnolla kiinni, lensi tai kaatui. Minttu ei ole mikään supersäikky tuulellakaan, mutta kyllä sekin säpsähteli ja oli tavallista kireämpi, joten ratsastin tavallista vähemmän aikaa tavoitteena saada se vain rennoksi ja saada vähän jumpattua, enkä laukannut ollenkaan. Tänään näyttäisi olevan jo vähän nätimpi päivä, joten nyt aamupäivän kirjoitan kandidaatintutkielmaani, puolen päivän aikaan teen ruokaa ja syön ja iltapäivällä ratsastan kunnolla. 🐎

Näkymä olohuoneen ikkunasta tämän tekstin kirjoitushetkellä. Aikaisin aamulla satoi, mutta

suurimman osan päivästä pitäisi olla sateetonta ja vähemmän tuulista kuin eilen. Ratsastamaan siis!

Mintun ja Abran käsittely on onnistunut helposti
myös yksin, ja melkein aina talutan ja hoidan
ne itse. Talutuksessa Abra kulkee vieressäni
lyhyellä narulla ja Minttu joko siinä rinnalla
tai sitten peränpitäjänä pidemmällä narulla.

Taas yksi lapsihevosen kasvun virstanpylväs saavutettu: 
vanha musta varsariimu jäi pieneksi ja kävin Hankkijalla
ostamassa isomman.