Abran vieroitus

Aika on kulunut nopeasti. Se pikkuvarsa, jonka vasta äsken autoin maailmaan vetämällä etujaloista, on jo vähän aikaa ollut 6 kk vanha.

Minttu on ilmoitellut jo pitkään, että tämä kokopäiväinen lastenhoito alkaisi riittää. Se on alkusyksystä lähtien ajanut Abraa karsinassa kauemmas ruokinta-aikaan ja nyt välillä tissiltäkin. Lisäksi kun Mintun vieminen ratsastukseen on alkanut olla hankalaa niin, että Abra on samassa karsinassa (se kun yrittää tunkea samalla ulos ja on todella vaikea pitää sitä karsinassa samalla, kun Minttu laahustaa verkkaisesti karsinan ovesta käytävälle), päätin, että nyt on oikea aika Abran muuttaa omaan karsinaan.

Karsinasta toukokuussa poistettu väliseinä laitettiin takaisin paikoilleen, joten tallissa on jälleen kolme karsinaa. Pari ensimmäistä yötä Minttu ja Abra olivat vierekkäisissä karsinoissa, jotta ne pääsevät turpakosketukseen. Abra hiukan protestoi alkuun tätä järjestelyä ensimmäisenä iltana, mutta rauhoittui nopeasti. Nyt siitä on muutama päivä ja Abra ja Minttu ovat muuttaneet päätykarsinoihin niin, että Marcella on keskimmäisessä. Näin ne ovat yöt vielä enemmän erillään. Abra tuntuu suhtautuvan tilanteeseen hyvin, syö ja juo ja viihtyy hyvin Marcellan kanssa tallissa sen aikaa, kun Minttu on ratsastuksessa. Tarkoitus on ujuttaa arkeen koko ajan enemmän tilanteita, jolloin ne ovat erillään ja Abra jopa kokonaan yksin. Nyt olen joitakin kertoja esimerkiksi tuonut Abran tarhasta talliin ihan ensimmäisenä niin, että Abra on yksin tallissa sen minuutin verran, kunnes tuon sinne toisen hevosen. Välillä käytän sitä lyhyesti kentällä tai muualla pihalla taluttaen. Hyvin on sujunut. 

Hevoset ovat samassa tarhassa koko ajan, joten päivisin Abra saa edelleen maitoa eikä eroa Mintusta kokonaan. Toisenlaisessa tilanteessa vieroittaisin ehkä mieluummin kertarysäyksellä, mutta pienessä kotitallissa, johon varsa jää asumaan jatkossakin, asteittainen vieroitus on ainoa vaihtoehto. Molempia tapoja käytetään. Tässä tavassa stressi on pitkäkestoisempaa mutta vähäisempää. Kerralla vieroittaessa stressitilanne on iso mutta on toisaalta nopeammin ohikin.

Ensimmäisenä iltana ihmetytti. Karsinan ikkuna laitetaan
vielä kiinni aina silloin, kun Abra on valvomatta, jos sille
tulisi yllättäen mieleen yrittää kavuta siitä ulos Mintun luo.

Päivisin Abra edelleen viettää välillä aikaa Mintun kanssa, mutta
toisaalta paljon myös Marcellan kanssa tai yksikseen.

Varsan tunnistuskäynti 20.11.

Terveiset muutaman viikon hiljaiselon jälkeen täältä ruudun toiselta puolelta. Viimeiset 1,5 kk ovat olleet töissä kaikkein kiireisintä aikaa, enkä ole juuri muuta ehtinyt tehdä kuin olla töissä, siivota tallin kotiin tullessa illalla ja edistää opintoja. Ratsastuksesta on voinut haaveilla ja välillä toteuttaa viikonloppuisin. Tänään lukiolla alkoi koeviikko, eli tuo kamalan täysi opetusjakso päättyi ja voin taas alkaa ajatella esim. elämää. Kyllä tämä tästä taas. Luntakin on jo tullut, tänään jopa ihan kunnolla. 

Viime viikonloppuna kävin Onnenperän tallilla Vaskiolla tuomaroimassa kolme luokkaa. Kivaa oli. Tälle vuodelle ei ole muita sovittuja tuomarointeja.

Tänään meillä kävi myös Hevosjalostusliiton tunnistaja. Abran väri ja merkit kirjattiin ylös ja Abra sai mikrosirun. Sirun asentamista varten siltä piti klipata harjan vierestä pieni alue karvaa pois. Klipperin ääni ei jännittänyt, mutta ihoa vasten painautuva tärisevä laite hieman huolestutti aluksi. Abra oli kuitenkin kiinnostunut klipperistä ja halusi tutkia sitä, ja kohta se hyväksyikin karvojen ajamisen ja sai isot kehut. Itse mikrosirun asennus nippaisi mutta oli salamannopeaa, paljon nopeampaa kuin rokotus. Muutenkin Abra oli kiltti ja reipas käsiteltäessä. Tunnistaja sanoi, että on yleistä, että kun ajelee näin syrjäisiin paikkoihin hiekkatien päähän metsien ja peltojen keskelle, vastassa on vähän ihmisiä nähnyt varsa. Nyt oli iloinen yllätys, että varsa hyväksyi hienosti vieraan ihmisen käsittelyn. Itselleni ei ollut tietenkään yllätys, koska onhan Abra oikein ihana. 💓 Abralta ja Mintulta otettiin myös häntäjouhia DNA-testiä varten.

Abrasta tuli nyt virallisesti ainakin toistaiseksi tummanpunaruunikko. Korvissa ja silmien ympärillä karva on kyllä todella tummaa, joten on arvoitus, miten tumma lopustakin karvasta tulee ja säilyykö punaisuus vai ei. Ei kuulemma vielä voi tietää. Kooltaan se on kuulemma ikäisekseen keskikokoinen varsa.

Tässä kuvia tältä päivältä. Ihanaa, että pakkasten myötä pohjat kovettuivat ja nyt tuli luntakin, niin tuo viime aikoina loputtomien sateiden murjoma tarha ei ole enää kurainen.