Hanna









































Olen syntynyt vuonna 1990 Kuopiossa. Sen jälkeen olen asunut Salossa, Turussa, Keravalla ja nykyään Aurassa omalla maatilalla mieheni kanssa. Koulutukseltani olen filosofian maisteri, äidinkielen ja psykologian opettaja.

Rakastan kouluratsastusta – mitä enemmän pilkunviilausta, sen parempi (ammatti-identiteetistään ei kai pääse vapaa-ajallakaan eroon...). Toisaalta nautin myös pitkistä maastoretkistä. Kotona tulee puuhattua paljon ulkona oman tallin parissa.

Hevostausta

Aloitin ratsastuksen niin kuin lukemattomat muut – alle kouluikäisenä pääsin joskus talutusratsastukseen, ja 7-vuotiaana aloitin alkeistunnit kerran viikossa. Kävin tuolloin Kuopiossa Savisaaren ratsastuskoululla. Ratsastin siellä muutaman vuoden, mutta kun osallistuin vuonna 2000 silloisen Ratsutalli Heppahovin kesäleirille, vaihdoin tallia pysyvästi Heppahoviin. Vuosien varrella aloin ratsastaa tallin valmennusryhmässä ja treenata useita kertoja viikossa, osa opetuksessa ja osa itsenäisesti, säässä kuin säässä. Vuonna 2006 perheeni osti ensimmäisen hevosemme, 8-vuotiaan suomenhevosen Valtterin. Olin tuolloin 16-vuotias. Valtteri oli kiltti mutta varsin herkkä ja vauhdikas hevonen, joka oli eri omistajilla kierrellessään hukannut rutiininsa. Sitkeällä työllä siitä tuli kuitenkin mainio hevonen, jolla oli pieneksi suomenhevoseksi hyvä hyppy.

Lukion jälkeen Valtteri myytiin, sillä lähdin Turkuun opiskelemaan. Opiskeluvuosia kertyi 4 ½. Olin suuren kysymyksen edessä – miten tästä eteenpäin? Onnekseni löysin pari tallia, joissa oli erilaisia hevosia vailla ratsastajaa. Pääsin kuin pääsinkin harjoittelemaan lähes päivittäin, välillä usealla hevosella.

Yliopistosta valmistuttuani oli aika toteuttaa pitkäaikainen haave: päästä ensimmäistä kertaa vuosiin oman hevosen selkään. Nala muutti hoitooni heinäkuussa 2015. Jo ennen Nalan ostoa päätin kuitenkin, että tässä vaiheessa hankin edullisen, raa'an hevosen, jonka kanssa pääsen opettelemaan, miten raakileesta tehdään kevyt, taipuisa ja itsensä kokoava ratsu. Tuo projekti päättyi onnellisesti ja oli juuri niin hyödyllinen ja opettavainen kuin ajattelin. Kolme vuotta Nalan myynnin jälkeen hankin vihdoin keväällä 2019 oman nuoren kouluhevosen, Mintun.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Ennen Minttua en ollut kisannut oman ratsastuskouluni rataharjoituksia ja paria seuraestekisaa enempää, sillä siihen ei ollut mahdollisuuksia. Ratsastajana olen kuitenkin kunnianhimoinen ja erittäin motivoitunut enkä osaa tai halua tyytyä sunnuntaihumputteluun. Tavoitteeni on kisata joskus tulevaisuudessa vielä vaativissa kouluratsastusluokissa. Mintun myötä tavoite on alkanut vihdoin tulla yhä lähemmäs.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti