Lauantain suoritus meni kuitenkin varsin mallikkaasti, sillä voitimme HeA:n (1./16) ennätysprosenteilla 70,00 %! Minttu ei yhtään katsellut asioita vaan suoritti varsin tyytyväisesti. Yksi kommunikaatiovirheestä tullut nelonen mahtui ohjelmaan ja lisäykset olisivat voineet lähteä vielä paremmin ylämäkeen, mutta fiilis radalla oli koko ajan hyvä. Lisäksi sijoitin pari liikettä ihan itse hiukan epätarkasti. Näistä huolimatta prosentit olivat oikein hyvät. Minttu kyllä osaa asiat hienosti, jos jännitys ei vaikeuta suorittamista. Olipa hauskaa, että se tapahtui nyt paluukisoissa pitkän tauon jälkeen.
Sunnuntaina vuorossa oli VaB. Silloin tunsin jo heti verryttelyssä, että tänään kaviot painavat. Minttu hölkkäili mielellään ja rennosti, mutta en oikein saanut sen rintakehää kunnolla ryhtiin missään vaiheessa. Pidin verryttelyn lyhyempänä kuin edellisenä päivänä, mutta sekään ei oikein auttanut. Saimme tehtävät suoritettu, mutta energiaa ja ryhtiä olisi kaivattu lisää. Vaihdoista toinen oli puhdas mutta liioitellulla potkumaisella takajalan liikkeellä ja vaikeamman suunnan vaihto epäpuhdas. Tulos oli 61,957 % ja sija 4./9.
Radalla Minttu myös muisti taas aiempaa kisakauttamme vaivanneen keskihalkaisijajarrutuksen ja jäimme varsinkin lopputervehdyksessä metrikaupalla oikeasta pisteestä, koska se kerta kaikkiaan pysähtyi. Vaikka keskihalkaisijaa on kovasti treenattu, tapa istuu todella tiukassa. Minttu ei pelkää tuomaripäätyä, se vain on oppinut, että kisoissa keskihalkaisijalle tulee jossain vaiheessa pysähdys. Niinpä se ennakoi sitä eikä reagoi, vaikka käytän kannuksia. Se oppii menemään keskihalkaisijan oikein kyllä treenaamalla, mutta kun sitten kisatilanteessa joudun välttämättä tekemään yhden tai kaksi tervehdystä, se oppii huonon tapansa taas uudelleen ja olemme lähtötilanteessa. Joskus alkutervehdys menee vielä ihan hyvin, mutta lopputervehdys enää ei, koska alkutervehdyspysähdys palauttaa pysähtymisen sen mieleen. Tilanne on koulutuksellisesti hankala, koska lopputervehdyksen jälkeen hevonen saa aina kiitoksen eli pitkät ohjat ja suorituksen lopettamisen, vaikka suoritus olisi juuri päättynyt jarrutukseen. Ei myöskään auttanut, että sunnuntain(kin) verryttelyssä ratsastin keskihalkaisijaa useamman kerran ja tulin sen aina keskiravissa ilman pysähdystä.
Luulen, että Mintun kanssa ei ainakaan tässä vaiheessa voi mennä tämän jarruttamisen vuoksi kahta starttia samana tai peräkkäisinä päivinä, koska se tarvitsee riittävän pitkän uudelleenkoulutuksen joka kerta sen jälkeen, kun radalla on tehty keskihalkaisijapysähdys. On kyllä erikoinen ongelma – en tunne yhtään hevosta, jolla olisi sama ongelma. On tämä tällaista hevosten kanssa. 😂 Lauantain hieno tulos ja hyvän tuntuinen rata kuitenkin lämmittävät mieltä. Ei tässä auta kuin treenata jälleen lisää keskihalkaisijoita ja vaihtoja ja tosiaan ehkä välttää viikonlopun tuplastartteja.
Varsinkin lauantaina oli ihana lämmin sää. Videoita en saanut, koska olin yksin reissussa. Minttu onneksi nyt aikuisiällä lastautuu helposti ilman apua ja viihtyy trailerissa syömässä heiniä eivätkä välimatkat oli Ylikylässä pitkiä, joten saan kaiken helposti tehtyä ilman apuakin.
Alla olevat kuvat otti Annika Mäki / Photoma.
