Talvisia vaihtotreenejä

4/2023

Minulle riittäisivät kyllä jo hyvin nämä pakkaset, lumi ja jää. Kenttä on jostain joulukuulta saakka ollut jäässä, ja nyt lämpötila on sahannut nollan molemmin puolin ja vettäkin tuli pari päivää sitten niin reilusti, että pellolle saamani hyvä kenttä on ei ole sekään enää niin hyväpohjainen. Mintulla laukkasin siinä kyllä tänään, mutta Marcellalla en, sillä sen laukka on vielä niin paljon tasapainottomampaa ja vaatii vauhtia.

Mintun kanssa olemme harjoitelleet vaihtoja nyt aika ahkerasti. Ihan tyylipuhtaita on edelleen vaikea saada, mutta varsinaiset takaa jäljessä olevat vaihdot ovat kovasti vähentyneet tammi-helmikuun aikana. Nykyään Minttu tekee eniten tasajalkavaihtoja, eli vaihto alkaa sinänsä ihan korrektisti takajaloista, mutta uuden laukan puoleinen sisätakajalka ei kurota riittävästi eteen, vaan se ottaa lyhyen askeleen ja laskeutuu toisen takajalan kanssa tasan. Tämä tuntuu selässä nykäisevänä laukka-askeleena. Se on enemmän oikein kuin sellainen vaihto, jossa etupää vaihtaa ensin ja takapää vasta seuraavassa askeleessa, mutta kouluradalla siitä saa korkeintaan noin vitosen. Siispä harjoitukset jatkuvat.

Tein lyhyen videon, jossa näkyy muutama vaihtoharjoitus viime kesältä. Videossa on ensimmäisenä vaihto, jossa takapää vaihtaa parikin askelta jäljessä. Sen jälkeen on kaksi pätkää, joissa vaihto alkaa takaa mutta päättyy tasajalkavaihtoon. Videon viimeinen vaihto on puhdas. Tyylipisteitä siitä ei saisi kovin paljon, koska Minttu nostaa ristin korkealle ja tekee omituisen loikan, mutta puhdas vaihto se on. Viime keväältä löytyi myös muutama kuva.

Vaihtojen harjoittelu on sillä lailla hiukan helpottunut vaikkapa vuoden takaiseen verrattuna, että nykyään Minttu ei niin usein enää ala kuumeta ja ennakoida. Kyllä se välillä tarjoaa omin päin puhtaita tai epäpuhtaita vaihtoja ja erikoisia loikkia, mutta paljon useammin jo pystyn ratsastamaan esimerkiksi lävistäjällä ja odottamaan vaihtoa lävistäjän loppuun saakka niin, että pääsen antamaan vaihtoavun itse. Tekemistä kuitenkin vielä riittää, että saisimme vaihtoihin tasaisuutta ja varmuutta.

Epäpuhdas vaihto. Takajalat laukkaavat vielä vasenta laukkaa (vasen takajalka on edempänä), mutta etupää on juuri vaihtanut oikeaan laukkaan...

... ja heti etujalkojen laskeutuessa maahan takajalat vaihtavat paikkaa niin, että takapääkin on nyt oikeassa laukassa, mutta vaihto ei tapahdu samassa askeleessa.

Tämä kuva on eri yrityksestä samassa kohdassa kenttää. Takajalat ovat tulleet tasan.

 

Kohti tuntumaa (video!)

Marcellan ratsukoulutuksen alkuvaiheessa on ollut yksi ylivoimaisesti vaikein asia: tuntuma. Marcellalle ns. oikein päin kulkeminen eli tuntumaa kohti pyöreänä kurottaminen, kaulan laskeminen ja selän nostaminen ovat sen rotuominaisuuksien vuoksi kaikkea muuta kuin helppoja ja luontevia asioita. Katsokaapa joskus esimerkiksi kansainvälisiä matkaratsastuskisoja: suurella osalla arabeista on siellä martingaali, joka ei toki estä pään nostamista mutta pitää ohjasotteen oikean suuntaisena sitten kun hevonen odotetusti viskoo päätään ylös. Arabeille on muita hevosrotuja ominaisempaa kulkea pää korkealla ja selkä notkolla, ja jos pyöreys saavutetaankin, monet niistä pyrkivät tiukkaan nippuun. Jännittyneen, korkealle kurottavan asennon lisäksi erityistä lisävaikeutta tuo taipumus pään viskomiseen, jota arabit tekevät paljon myös vapaana ollessaan. Marcellankin pää on viuhunut satoja ja taas satoja kertoja niin korkealle ylös-taakse, että jos asentoni menisi kovin etukenoiseksi satulassa, olisin jo murtanut nenäni. Syyksi on riittänyt esimerkiksi se, että käytin pohjetta, vaikutin Marcellan vauhtiin tai Marcella ei rentoutunut kuolaimelle. Joskus syy on myös siinä, että Marcella kuumuu tai sitä alkaa jo vähän väsyttää. Pään viskelyyn korkealle ylös löytyy arabille aina jokin syy.

Tuntuma-asioiden kanssa on painiskeltu ennenkin. Kirjoitin samasta aiheesta blogin alkuvaiheessa vuonna 2016, kun hankin Nalan.

Niinpä oikean muodon (pää, kaula, selkä) saavuttaminen ja kuolaintuelle rentoutuminen on jokaisessa harjoituksessa Marcellan kanssa ykkösasia. En ole kovin paljon kirjoittanut treeneistä sen kanssa (täytyypä muuten muuttaa tämä asia jatkossa), mutta niissä tähdätään aina siihen, että Marcella kurottaisi kohti tuntumaa pyöreästi ja työskentelisi selän läpi. Matka on ollut vaikea eikä kovin nopea, mutta tiedän olevamme oikealla tiellä. Hitaasti, hyyyyyvin hitaasti tässä reilun vuoden kestäneessä koulutuksessa Marcella on yhä nopeammin tullut tasaiselle tuntumalle, pyöristynyt, liikkunut rennommin kuin alussa ja vähentänyt pään viskelyä. Merkittävä harppaus on tullut tänä talvena. Marcella on aivan viime aikoina päässyt jo siihen pisteeseen, että kun otan käynnissä ohjat, se pyöristyy tuntumalle itse ja ymmärtää, että näin kuuluu tehdä. Tähän talveen saakka alkukäyntien jälkeen kannatti melkeinpä lähteä heti ravaamaan, sillä käynnissä ohjastuntumalla työskentely oli täysin mahdoton ajatus ja aiheutti vain puhinaa ja pään kiukkuista viskelyä. Lyhyt hetki kohti tuntumaa ravaamista tuli ensin joskus loppuravien aikana, sitten pikkuhiljaa jo varsinaisen työskentelyn aikana hetkittäin. Nyt Marcella hakeutuu tuntumalle jo käynnissä ja alkuravissa, joskin tuntuman saa paremmaksi treenin edetessä.

Muoto ei ole vielä missään nimessä tasainen. Kuten nuorelle hevoselle on normaalia, hetki saattaa mennä hyvässä muodossa, sitten pää nouseekin yllättäen tai Marcella pyrkii sukeltamaan päällään taakse-alas. Myös pienempää ylös tai alas nytkymistä tulee. Lisäksi Marcella tekee toistaiseksi sitä, että kun se sukeltaa alas, se samalla aukoo suutaan, vaikka ohjastuntuma omaan käteeni olisikin kevyt.  Suussa ei kuitenkaan ole vikaa ja kuolaimia on kokeiltu useita erilaisia, ja uskon, että tämäkin korjautuu ajan myötä. Vaikka tietyissä tilanteissa ja erityisesti laukassa oikeassa kierroksessa tulee vielä paljon pään viskelyä, koska tasapaino ei vielä riitä, helpompaan suuntaan saamme jo jopa hyviä, täsmällisiä nostoja ja laukkaympyröitä joskus aivan ilman yhtään pään heilumista. Ravissa mennään koko ajan enemmän siihen, että suurempi osa työskentelystä on pyöreässä muodossa ja yhä pienempi osa sisältää mitään ylimääräisiä heilumisia. Vaikka täydellisyys on kaukana, suunta on oikea, ja odotan innolla, mihin saakka pääsemme vielä.

Kaikkein tärkein ohjenuora on mielestäni ehdottomasti se, että hevosen tulee liikkua reippaasti pohkeesta eteen kohti vakaata ohjastuntumaa. Vaikka tulisi epätasaisuutta, heilumista tai vastustelua, kädellä ei pidä alkaa taistelemaan ja toisaalta pitää välttää sitä, että hevonen saa heilumisellaan ohjan löystymään. Aina vain tasainen tuntuma ja pohkeesta eteen, tapahtui mitä tapahtui. Pikkuhiljaa hevonen oppii ja huomaa, että kuolaintuella on mukava olla. Näin ei myöskään tule ratsastaneeksi ns. taaksepäin eli kovalla kädellä takaosan työskentelyn unohtaen. Pyöreänä tuntumalla kulkeminen ei myöskään itsessään ole vielä hyvä tilanne, jos hevonen ei ajattele eteenpäin eikä käytä takaosaansa. Pyöreällä kaulalla raahustava hevonen ei käytä itseään sen paremmin kuin päätään heiluttavakaan.

Ratsastusta tukevana oheistreeninä myös juoksutan sivuohjilla ja ohjasajan Marcellaa säännöllisesti. Erityisesti ohjasajo on osoittautunut hyödylliseksi: ihan joka viikko ei ole onnistunut, mutta olen varsinkin syksyllä usein ohjasajanut Marcellaa ympyrällä kerran viikossa ja ratsastanut pari kertaa. Ohjasajossa se on oppinut löytämään tasapainoaan tuntumalla ilman ratsastajaa, ja tätä samaa fiilistä on haettu ratsain. Alla olevassa kuvassa Marcella on ihanteellisessa eteen-alas-muodossa ja tyytyväisenä kevyellä tuntumalla. Sen alla on video ja videolta pari kuvakaappausta. 

Ratsastajat eivät usein tykkää jakaa videoita kovin epätäydellisistä suorituksista, koska nykyään on niin helppo joutua nettiarvostelijoiden hampaisiin. Itse pidän kuitenkin tärkeänä näyttää, että hevosen kouluttaminen kuten tietysti ratsastajana kehittyminenkin on prosessi. Mikään hevonen ei nuorena juuri pellolta lassottuna ja varustettuna liiku kuin Valegro, vaan siihen vaaditaan aina koulutusta, vaikka toisille hevosille koulutuksen jotkin vaiheet ovat helpompia kuin toisille.

Videon ensimmäiset osat (ravia ja laukkaa ympyrällä oikeassa kierroksessa, minulla päällä pinkki paita) on otettu joskus viime kesänä, sen jälkeen toinen osa (violetti paita) myöhemmin samana kesänä ja talvipätkät alle viikko sitten. Tuolla kerralla ei saanut laukasta videota, koska kenttä oli liian jäinen. Ravipätkätkään eivät ole nyt ihan parasta, mitä Marcella tällä hetkellä pystyy näyttämään, koska mieheni nappasi vain parin minuutin videon ja siinä on mitä sattuu olemaan. Juuri nyt olen saanut pellolle kuitenkin tosi hyvän pohjan, joten jos Pixem 2 tulee pian postista, saatan ehtiä saada uutta videota, ennen kuin sää taas muuttuu ja pohjat menevät huonommiksi.

2/2024. Turpa on hieman luotiviivan takana, mutta tuntuma on tasainen eikä vastustelua ole.

Hiljalleen oikeaan suuntaan. Ajan kanssa liike saadaan vielä paremmin selän läpi,
mutta tässä on jo mukavasti liikelaajuutta ja tuntuma hetkellisesti tasainen. 2/2024

2/2024

Huomio käyntiin

Kelit ovat olleet hankalat viime aikoina. Ensin kentän pinta pääsi jäätymään sileäksi jääksi viime vuoden puolella, ja vaikka sen jälkeen lunta on tullut reippaasti, eihän se auta liukkaalla pinnalla. Kenttä on sen vuoksi ollut poissa pelistä jo jonkin aikaa. Vähän aikaa sitten tuli pariksi päiväksi plussakeli, jolloin kentän pinta pehmeni ja pääsin vetämään sen piikkilanalla karheaksi, jotta seuraava satava lumi tarttuisi siihen. Mutta eipä sen jälkeen enää olekaan tullut lunta, vaikka sitä on riittänyt taas tuutin täydeltä koko talvi. :D Nyt on ollut pelkkää plussan ja pienen pakkasen vuorottelua. Kenttä on aivan jäinen, ja vaikka olen ratsastanut pellolla, saa nähdä kuinka kauan sielläkään tuo koko ajan ohuemmaksi käyvä lumipeite enää pysyy. Voi olla, että kohta ihan jokainen paikka on pelkkää jäätä. 

Tähän lisätään vielä Mintun rokotuksesta saama kuume (viikon saikku), liikalihaa kasvattanut jalkahaava (2 viikon saikku, josta 1 viikko samaan aikaan kuumeen kanssa) ja heti tämän perään kengityksestä tullut naulanpainama, joka aiheutti tilapäisen ontuman ja vajaan viikon saikun. Olen näiden saikkujen välissä päässyt ratsastamaan pari kertaa, mutta sitten on taas tullut seuraava vaiva. Tämä talvi ei todellakaan siis ole ollut harjoittelun kannalta hyvä talvi, mutta onneksi mitään vakavaa terveysongelmaa ei ole ollut.

Poistettu kenkä laitettiin uudelleen kiinni kolme päivää sitten. Toissapäivänä ratsastin Mintun pellolla ja varmistin, että kavio ei ole enää arka. Eilen sitten päästiinkin jo valmennukseen. Pellolla tuuli niin kovaa, että oli todella vaikea kuulla yhtään mitään ohjeita, ellei mennyt kuuntelemaan niitä suoraan valmentajan eteen, ja Minttukin oli aluksi hiukan säikkynä. Saatiin kuitenkin pidettyä hyödyllinen ja onnistunut tunti.

Teimme tunnilla myös ravi-käynti-siirtymiä ja ravissa avoa ja sulkua, mutta varsinkin nyt jäisillä keleillä huomio on ollut erityisen paljon käynnissä. Se on meille ratsukkona ollut aina kaikista vaikein askellaji työstää, joten ei yhtään huono ajatus keskittyä siihen.

Olemme pyrkineet saamaan Mintulta lyhyitä, koottuja, nopeita käyntiaskelia. Tämä on Mintulle vaikeaa, koska se mielellään kävelisi isoja, hitaita askelia eikä sitä ole muutenkaan helppo saada teräväksi ja nopeaksi missään askellajissa. Käyntiä on työstetty niin, että olen mennyt uraa pitkin keskikäyntiä, koonnut nopeasti ihan muutamaksi askeleeksi ja heti uudestaan keskikäyntiä. Välillä olen kääntänyt puolikkaan tai kokonaisen takaosakäännöksen, mutta niitäkin Minttu alkaa herkästi ennakoida, joten sain kotiläksyksi tehdä käyntisiirtymiä ilman käännöstä. 

Eilen helpompaan suuntaan (vasempaan kierrokseen) kokoaminen ja takaosakäännökset onnistuivat yllättävän helposti. Toiseen suuntaan oli vaikeampaa, koska siinä Minttu pyrkii aina joko asettumaan ulospäin, tai jos käännän sen asetuksen sisälle, koko hevonen menee aivan mutkalle, jää pohkeen taakse ja työntää takaosansa ulospäin. Vinous siis näkyy erityisen hyvin hitaassa askellajissa. Oikeaan kierrokseen käynnin kokoaminen ja varsinkin asetuksen yhdistäminen siihen ovat siis vielä vaikeita.

Koottu käynti on kuitenkin selvästi kehittynyt piaffen alkeiden harjoittelun avulla. Sitä treenailtiin jo syksyllä, ja nyt talvella olen aina välillä pyytänyt Mintulta piaffemaisia, nopeita raviaskelia selästä tai maasta. Niiden kautta Minttu on oppinut ajattelemaan, että takajaloilla voi ottaa nopeita, lyhyitä askelia, ja tämä on auttanut myös käynnin kokoamiseen. Kääntöpuolena on tietysti se, että Minttu saattaa tarjota piaffemaista liikkumista, kun yritän vain koota sitä käynnissä. 😅 Mutta mennään asia kerrallaan. On kuitenkin hyvä, että se tarjoaa asioita. Se on merkki siitä, että se muistaa oppimansa.

Käynti on muutenkin mielestäni aliarvostettu askellaji. Yllättävän moni ei tee käynnissä oikeastaan muuta kuin lämmittelee hevosen lihaksia, jäähdyttelee ja siirtyy paikasta toiseen eikä varsinaisesti työstä sitä. Käynnissäkin voi tehdä askellajin sisäisiä siirtymiä, hioa suoruutta, tehdä kaikki taivutusväistöt ja parantaa pysähdyksiä. Kannattaa siis suunnitella hyvä treeni vaikka sitten käyntipainotteisesti, jos ratsastusalueiden pohjat eivät sovi raviin ja laukkaan juuri nyt,

Tein muuten taas kunnon loven kukkarooni, sillä tilasin Pixem 2 - kamerajärjestelmän. Minulla on ollut vuodesta 2016 lähtien Pixio, jolla olen ottanut suurimman osan kotiharjoitteluvideoistani, mutta siitä meni laturi rikki joskus syystalvella ja sitä ennen yksi muu tärkeä osa hajosi. Koska se alkaa muutenkin jo hajoilla käsiin näin monen vuoden jälkeen ja koska uusimmassa versiossa on paljon parannuksia, en yritä enää paikkalla sitä liimalla ja jesarilla vaan sijoitin reilusti ihan uuteen. Pian pääsen siis ottamaan uusia videoita.

Takaosakäännöksessä kauden 2023 avauskisoissa Raisiossa.
Kuva: Carita Kattelus 

Kesäkuva ihan vain koska kevät on tulossa!