Kohti tuntumaa (video!)

Marcellan ratsukoulutuksen alkuvaiheessa on ollut yksi ylivoimaisesti vaikein asia: tuntuma. Marcellalle ns. oikein päin kulkeminen eli tuntumaa kohti pyöreänä kurottaminen, kaulan laskeminen ja selän nostaminen ovat sen rotuominaisuuksien vuoksi kaikkea muuta kuin helppoja ja luontevia asioita. Katsokaapa joskus esimerkiksi kansainvälisiä matkaratsastuskisoja: suurella osalla arabeista on siellä martingaali, joka ei toki estä pään nostamista mutta pitää ohjasotteen oikean suuntaisena sitten kun hevonen odotetusti viskoo päätään ylös. Arabeille on muita hevosrotuja ominaisempaa kulkea pää korkealla ja selkä notkolla, ja jos pyöreys saavutetaankin, monet niistä pyrkivät tiukkaan nippuun. Jännittyneen, korkealle kurottavan asennon lisäksi erityistä lisävaikeutta tuo taipumus pään viskomiseen, jota arabit tekevät paljon myös vapaana ollessaan. Marcellankin pää on viuhunut satoja ja taas satoja kertoja niin korkealle ylös-taakse, että jos asentoni menisi kovin etukenoiseksi satulassa, olisin jo murtanut nenäni. Syyksi on riittänyt esimerkiksi se, että käytin pohjetta, vaikutin Marcellan vauhtiin tai Marcella ei rentoutunut kuolaimelle. Joskus syy on myös siinä, että Marcella kuumuu tai sitä alkaa jo vähän väsyttää. Pään viskelyyn korkealle ylös löytyy arabille aina jokin syy.

Tuntuma-asioiden kanssa on painiskeltu ennenkin. Kirjoitin samasta aiheesta blogin alkuvaiheessa vuonna 2016, kun hankin Nalan.

Niinpä oikean muodon (pää, kaula, selkä) saavuttaminen ja kuolaintuelle rentoutuminen on jokaisessa harjoituksessa Marcellan kanssa ykkösasia. En ole kovin paljon kirjoittanut treeneistä sen kanssa (täytyypä muuten muuttaa tämä asia jatkossa), mutta niissä tähdätään aina siihen, että Marcella kurottaisi kohti tuntumaa pyöreästi ja työskentelisi selän läpi. Matka on ollut vaikea eikä kovin nopea, mutta tiedän olevamme oikealla tiellä. Hitaasti, hyyyyyvin hitaasti tässä reilun vuoden kestäneessä koulutuksessa Marcella on yhä nopeammin tullut tasaiselle tuntumalle, pyöristynyt, liikkunut rennommin kuin alussa ja vähentänyt pään viskelyä. Merkittävä harppaus on tullut tänä talvena. Marcella on aivan viime aikoina päässyt jo siihen pisteeseen, että kun otan käynnissä ohjat, se pyöristyy tuntumalle itse ja ymmärtää, että näin kuuluu tehdä. Tähän talveen saakka alkukäyntien jälkeen kannatti melkeinpä lähteä heti ravaamaan, sillä käynnissä ohjastuntumalla työskentely oli täysin mahdoton ajatus ja aiheutti vain puhinaa ja pään kiukkuista viskelyä. Lyhyt hetki kohti tuntumaa ravaamista tuli ensin joskus loppuravien aikana, sitten pikkuhiljaa jo varsinaisen työskentelyn aikana hetkittäin. Nyt Marcella hakeutuu tuntumalle jo käynnissä ja alkuravissa, joskin tuntuman saa paremmaksi treenin edetessä.

Muoto ei ole vielä missään nimessä tasainen. Kuten nuorelle hevoselle on normaalia, hetki saattaa mennä hyvässä muodossa, sitten pää nouseekin yllättäen tai Marcella pyrkii sukeltamaan päällään taakse-alas. Myös pienempää ylös tai alas nytkymistä tulee. Lisäksi Marcella tekee toistaiseksi sitä, että kun se sukeltaa alas, se samalla aukoo suutaan, vaikka ohjastuntuma omaan käteeni olisikin kevyt.  Suussa ei kuitenkaan ole vikaa ja kuolaimia on kokeiltu useita erilaisia, ja uskon, että tämäkin korjautuu ajan myötä. Vaikka tietyissä tilanteissa ja erityisesti laukassa oikeassa kierroksessa tulee vielä paljon pään viskelyä, koska tasapaino ei vielä riitä, helpompaan suuntaan saamme jo jopa hyviä, täsmällisiä nostoja ja laukkaympyröitä joskus aivan ilman yhtään pään heilumista. Ravissa mennään koko ajan enemmän siihen, että suurempi osa työskentelystä on pyöreässä muodossa ja yhä pienempi osa sisältää mitään ylimääräisiä heilumisia. Vaikka täydellisyys on kaukana, suunta on oikea, ja odotan innolla, mihin saakka pääsemme vielä.

Kaikkein tärkein ohjenuora on mielestäni ehdottomasti se, että hevosen tulee liikkua reippaasti pohkeesta eteen kohti vakaata ohjastuntumaa. Vaikka tulisi epätasaisuutta, heilumista tai vastustelua, kädellä ei pidä alkaa taistelemaan ja toisaalta pitää välttää sitä, että hevonen saa heilumisellaan ohjan löystymään. Aina vain tasainen tuntuma ja pohkeesta eteen, tapahtui mitä tapahtui. Pikkuhiljaa hevonen oppii ja huomaa, että kuolaintuella on mukava olla. Näin ei myöskään tule ratsastaneeksi ns. taaksepäin eli kovalla kädellä takaosan työskentelyn unohtaen. Pyöreänä tuntumalla kulkeminen ei myöskään itsessään ole vielä hyvä tilanne, jos hevonen ei ajattele eteenpäin eikä käytä takaosaansa. Pyöreällä kaulalla raahustava hevonen ei käytä itseään sen paremmin kuin päätään heiluttavakaan.

Ratsastusta tukevana oheistreeninä myös juoksutan sivuohjilla ja ohjasajan Marcellaa säännöllisesti. Erityisesti ohjasajo on osoittautunut hyödylliseksi: ihan joka viikko ei ole onnistunut, mutta olen varsinkin syksyllä usein ohjasajanut Marcellaa ympyrällä kerran viikossa ja ratsastanut pari kertaa. Ohjasajossa se on oppinut löytämään tasapainoaan tuntumalla ilman ratsastajaa, ja tätä samaa fiilistä on haettu ratsain. Alla olevassa kuvassa Marcella on ihanteellisessa eteen-alas-muodossa ja tyytyväisenä kevyellä tuntumalla. Sen alla on video ja videolta pari kuvakaappausta. 

Ratsastajat eivät usein tykkää jakaa videoita kovin epätäydellisistä suorituksista, koska nykyään on niin helppo joutua nettiarvostelijoiden hampaisiin. Itse pidän kuitenkin tärkeänä näyttää, että hevosen kouluttaminen kuten tietysti ratsastajana kehittyminenkin on prosessi. Mikään hevonen ei nuorena juuri pellolta lassottuna ja varustettuna liiku kuin Valegro, vaan siihen vaaditaan aina koulutusta, vaikka toisille hevosille koulutuksen jotkin vaiheet ovat helpompia kuin toisille.

Videon ensimmäiset osat (ravia ja laukkaa ympyrällä oikeassa kierroksessa, minulla päällä pinkki paita) on otettu joskus viime kesänä, sen jälkeen toinen osa (violetti paita) myöhemmin samana kesänä ja talvipätkät alle viikko sitten. Tuolla kerralla ei saanut laukasta videota, koska kenttä oli liian jäinen. Ravipätkätkään eivät ole nyt ihan parasta, mitä Marcella tällä hetkellä pystyy näyttämään, koska mieheni nappasi vain parin minuutin videon ja siinä on mitä sattuu olemaan. Juuri nyt olen saanut pellolle kuitenkin tosi hyvän pohjan, joten jos Pixem 2 tulee pian postista, saatan ehtiä saada uutta videota, ennen kuin sää taas muuttuu ja pohjat menevät huonommiksi.

2/2024. Turpa on hieman luotiviivan takana, mutta tuntuma on tasainen eikä vastustelua ole.

Hiljalleen oikeaan suuntaan. Ajan kanssa liike saadaan vielä paremmin selän läpi,
mutta tässä on jo mukavasti liikelaajuutta ja tuntuma hetkellisesti tasainen. 2/2024

2/2024