Kooste vuodesta 2024

Tänäkin vuonna olen saanut paljon aikaan kotitilallamme ja ratsastuksellisesti. Kauden kilpailullinen tavoitteeni ja samalla tämän blogin olemassaolon perusta eli vaativiin luokkiin pääseminen täyttyi, ja treenit Mintun kanssa ovat edenneet hyvin. Marcellan menoa sen sijaan ovat varjostaneet terveyshuolet, sillä keväällä sillä todettiin IBD, jonka ennuste on epävarma. Marcellakin on silti kehittynyt ratsuna ja ollut muilta osin kunnossa.

Kilpailin Mintun kanssa 10 kilpailua, joista 6 oli HeA-tasolla ja 4 VaB-tasolla. Tällä kaudella Minttu jostakin syystä päätti useimmissa kilpailuissa jarruttaa tuomaripäätyä kohti mennessä jopa kävelyyn saakka erityisesti keskihalkaisijalla ja ennakoida alku- ja lopputervehdystä, joten kauden radoille tuli paljon kalliita virheitä ja prosentit jäivät totuttua alemmaksi monta kertaa. HeA-luokkien keskiarvo oli 63,533 % (61,442 - 65,714) ja VaB-luokkien keskiarvo 60,194 % (57,652 - 62,00). Sijoituimme kerran alkukaudesta, ei sen enempää tällä kertaa. Kesän loppupuolella tosin aloinkin valikoida kisoja sen mukaan, että menemme lähinnä vain VaB:tä, josta en vielä odottanutkaan ihmeellisiä tuloksia vaan lähinnä kokemusta. Kilpailukausi loppui tänä vuonna jo aikaisin, kun osallistuimme KaKe:n joukkueessa joukkue-SM-kilpailuun 24.8. Syyskuun aluejoukkuemestaruudet jäivät meiltä väliin flunssan vuoksi, ja koska sopivia kisoja ei ollut syyskuussa enää tarjolla suhteellisen lähellä ja Minttu tiinehtyi kesäkuun lopulla, en lähtenyt enää lokakuussa viemään sitä kisoihin.

Kotona kentän laajennus saatiin valmiiksi ja kentän ympärille laitettiin aidat. Hevoset saivat tänä kesänä pellollemme myös oman laitumen ensimmäistä kertaa. Tallin vanhat kupariputket vaihdettiin paremmin pakkasta kestäviin muoviputkiin ja niihin laitettiin vielä lämmityskaapelit, joten nyt ei enää tarvitse huolehtia, vaikka tallin lämpötila pääsisi kovilla pakkasilla putoamaan.

Kesän ja syksyn mittaan kenttä sai aidat. Talkooporukka
laittoi tolpat, itse maalasin tolpat ja laitoin eristimet ja
aitanauhat.

Alla vuoden lopusta vuoden alkua kohti etenevä kuvakooste. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoilleni!

Joulukuun maisemia kentän toisesta päädystä.

Joulukuun alkupuolella oli hetken paljon lunta.

Syksyllä menin töihin vain muutamaksi viikoksi, kunnes oli aika aloittaa Turun yliopistossa
opintovapaa, jota vietän toukokuun loppuun saakka.

Elokuussa joukkue-SM-kisoissa Ypäjällä. Tässä aamun hevostarkastuksessa.

Paimion aluekisoissa, FEI VaB Juniorien esiohjelma. Kuva: Jessica Pätsikkä / Jessifotos.

Koivumäen kansallisissa heinäkuussa. Kuva: Annika Mäki / Photoma

Kesäyön ratsastus Marcellan kanssa heinäkuussa.

Hevoset ensimmäisenä laidunpäivänään kesäkuussa, kun riehuminen oli jo rauhoittunut.

Toukokuussa kenttä piteni noin 35 metrillä hevosten entisen tarhan päälle.
Kenttä on nyt noin 22 x 58 m.

Kauden toisissa kisoissa. Salo, toukokuu 2024. Kuva: Karita Immonen

Toukokuussa pihalle laitettiin kasvihuone, jossa onnistuin kesän aikana kasvattamaan
mm. superhyviä kurkkuja ja tomaatteja ja paljon muutakin.

Vuoden aikana on harjoiteltu paljon laukanvaihtoja. Ei ihan helppoa hommaa
eikä aina tyyli ole täysi kymppi.

Keväällä kaverini tuli kylään ja kävimme hevosten kanssa maastoilemassa.

Vuoden 2024 ensimmäinen ratsastus kirpeässä pakkasessa.

Syksy vaihtui talveksi

Täällä Aurassa on tullut välillä luntakin, mutta vielä en ole kiertänyt hevosille edes kärkihokkeja, vaan laitoin pari viikkoa sitten kantahokit. Kenttä on edelleen aika lailla hiekalla, ihan vähän lunta päällä, mutta minun kentässäni on se ominaisuus, että se on näillä säillä käyttökelvoton. Koska se päästää niin hyvin veden läpi, se on melkein aina kuiva, mikä tarkoittaa, että kun pakkanen tulee, se ei hevillä kovetu. Nytkin on välillä ollut jopa 11 astetta pakkasta aamulla, mutta kenttä vain hieman jähmettyy ja hiekkaa voi edelleen potkiskella ympäriinsä. Kuulostaa unelmatilanteelta, mutta kun pienikin määrä lunta sekoittuu tähän irtonaiseen hiekkaan, tuloksena on todella isot ja vaikeasti irtoavat tilsat, olipa tilsakumeja tai ei. Minun kentälleni tekisi siis hyvää, että ensin tulisi sadetta ja heti perään pakkanen, koska vaikka kenttä silloin kovettuu, ei tulisi tilsoja ja voisi ratsastaa. Nyt siis on ratsastettu täysipainoisesti silloin kun on voitu ja vietetty tarhailupäiviä silloin kun kentällä ei voi mennä. Kuvassa ollaan Mintun kanssa myös lähimetsässä. 

Marcella on ollut nyt muutaman viikon täyslomalla. Olen kokeillut sille eri IBD-lääkitystä kuin aiemmin tänä vuonna. Aiempi lääkekuuri auttoi, mutta oireet palasivat. Nyt kokeillaan toistaiseksi jatkuvaa lääkitystä eri lääkkeillä. Saapa nähdä, kuinka käy. Kyllä tässä alkaa nuorelle hevoselle olla vikalistaa, kun takapolven pysyvän luukystan lisäksi tämä sen IBD:kään ei pysy kovin helposti kurissa. Tarkoitus on palata Marcellankin selkään pian, ja ei tässä monta kuukautta enää ole siihenkään, että Mintun harjoituksia saa alkaa keventää. Sillä on pikkuhiljaa mahalinja ehkä ihan hieman alkanut laskea, tai sitten vain kuvittelen. Viimeistään alkuvuodesta varsamahan pitäisi alkaa näkyä. 

SRL lähetti sähköpostitse tiedotteen ensi vuoden kilpailuluvista. Tuntuu hassulta ajatella, että ensi kesänä en kisaa lainkaan! Tai en ainakaan Mintun kanssa. Varmaan tulee sitten lähdettyä ainakin pari kertaa groomiksi jonkun kisaavan kaverin mukaan haistelemaan kilpailutunnelmaa muuten vain. 

Alla vielä kotikentän ja lähimetsän maisemia marraskuulta ja joulukuun alusta.