perjantai 21. elokuuta 2020

Me ollaan päästy kesätauon jälkeen takaisin treeneihin!

Tai siis ollaan nyt kaksi kertaa kevennelty ja laukattu uraa ympäri. :D Toissapäivänä tosiaan tutustuttiin yhteen tallin ulkokentistä (niitä on siis useampi – itse olen löytänyt kolme, mutta niitä ilmeisesti pitäisi olla neljäskin), ja tänään siskoni tuli kuvaamaan, kun mentiin ekaa kertaa Hannulan maneesissa. 

Minttu on käyttäytynyt nyt muuton jälkeen jotenkin ihan käsittämättömän hienosti ollakseen 4-vuotias hevonen ihan uusissa maisemissa! Tarhassa ja tallissa se oli heti kuin kotonaan, vähän kuikuili leppoisasti ympärilleen aluksi eikä nyt enää sitäkään. Ensimmäisellä maastolenkillä se tuhahti polun viereen jätetylle isolle suodatinkangaspakalle ja kerran yritti hienovaraisesti tarjota vaihtoehtoa, että ehkä yhden epäilyttävän aidan kohdalla voisi kääntyä takaisin, mutta yksi korjaava liike ohjalla riitti ja matka jatkui kuin jatkuikin oikeaan suuntaan. Eilen juoksutin sitä hetken maneesissa ja se katseli hieman toista päätyä, tänään ei enää sitä vähääkään. Myös kengittäjä kävi eilen ja antoi käytösnumeroksi 10+. SUPER!

Käyttäytyminen ja huolellisuus siis kouluarvosanana kymppi, mutta kyllä me oltiin tänään ihan kesäterässä muuten. :D Asetukset ja taivutukset olivat vähän missä sattuu ja monista siirtymistä tuli töksähtäviä. En löytänyt rentoa istuma-asentoa, vaan aina tuntui, että joko lysähdän kasaan tai sitten yliojennan selkää mutkalle muka ryhtiin tai jännitän niskaani. Hämmästyksekseni tein välillä jopa kaikkia yhtäaikaisesti. Tosiystävä taputtaisi tässä vaiheessa selkään ja sanoisi, että nooh, ei se nyt kai niin kauhealta voinut näyttää. No kyllä se näytti, kuvat eivät valehtele. Tänne toki valitsin muutamia siivoimpia.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Aion kutsua Minnan taas jatkamaan valmennusurakkaamme heti, kun Mintun syyshuolto on tehty. Huomenna eläinlääkäri tulee rokottamaan sen ja raspaamaan ja katsoo samalla haavaa, jonka se sai viimeisellä viikollaan Marshall Horsesilla. Se oli ilmeisesti piehtaroinut liian lähellä aitalankoja ja sotkeutunut sellaiseen, koska oikeasta etujalasta nahka oli palanut parista kohtaa pois ja langat roikkuivat rikkinäisinä, kun tilanne huomattiin. Jalan sisäsyrjällä oleva, suurin haava lähti paranemaan hyvin ja se oli saanut siihen lyhyen Oriprim-kuurinkin, mutta tänään haava olikin aiempia päiviä kosteampi ja hieman tihkui verta. Vaikuttaa siltä, että Minttu on varmaan repäissyt rupea piehtaroidessaan tai kyhnyttäessään päätään. Haava ei ole aiheuttanut sille kuumeilua, ontumista tai muitakaan ongelmia, joten liikuttaa saa, mutta ehkä saisimme huomenna eläinlääkäriltä jo jotain kotikonsteja vahvempaa troppia, ettei paraneminen enää pitkittyisi tästä.

Oletettavasti ainakin pari päivää Minttu on siis vapaalla, tarpeen mukaan useammankin. Tässä kuitenkin muutama kuva tältä päivältä.

Kuten huomaatte, mulla oli nyt jalassa uudet Amazona Suecan saappaani! Mittatilaussaappaina ne istuvat toki muuten kuin hansikkaat, mutta nilkkaosan muotoutuminen ja varren painuminen sentin verran vie hetken aikaa. Toissapäivänä eli ensimmäisellä kokeilukerralla kuvittelin pärjääväni ilman kantakiiloja ja sain maksaa naiiviudestani polvitaipeen hiertymillä, joten tänään varustauduin paremmin. Olen kuitenkin salaa tyytyväinen, että saan antaa hiertymien parantua ainakin viikonlopun yli ennen uutta ratsastuskertaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti