Vaihteita nuoren hevosen laukkaan

Tänään ratsastin isolla ulkokentällä ja päätin keskittyä erityisesti laukkatyöskentelyyn. Pystytin taas Pixion kuvaamaan. Laitan tähän myös muutaman videolta otetun kuvankaappauksen.

Olenkin jo aiemminkin kirjoittanut ajatuksiani Mintun laukasta ja siitä, että vaikka nykyään laukka rullaa kauniisti, sitä on vielä aika vaikea ratsastaa. Aina silloin tällöin kuitenkin tulee ratsastuskertoja, kun pääsen laukkaan paremmin käsiksi. Eilen ja tänään oli sellaiset päivät. Siitä intoutuneena kirjoitan tänään keinoista, joilla olen itsekseni ja valmennuksissa pyrkinyt parantamaan Mintun laukkatyöskentelyä.

Olen muuten ihan innoissani, koska eilen ratsastin Mintulla meidän ensimmäisen laukanvaihdon! :D Minua ei ole vielä kukaan koskaan opettanut tekemään vaihtoja, koska en ole juurikaan ratsastanut sellaisilla hevosilla, jotka sen osaisivat. Jonkin yksittäisen vaihdon olen räiskäissyt joskus vuonna keppi ja kivi kaverin hevosella. Onneksi olen lukenut paljon ratsastuskirjallisuutta ja katsonut satoja tunteja ratsastusvideoita ja usein jopa kuvitellut mielessäni askel askeleelta, miten vaihto ratsastetaan Kyran ohjeiden mukaan. :,D Minttu nimittäin tuntui eilen maneesissa todella hyvältä, kantoi itsensä ryhdikkäästi ja oli valppaasti pohkeen edessä, joten yhden laukkalävistäjän lopuksi päätin kokeilla onneani, kokosin vähän ja annoin vaihtoavut. Ja sehän vaihtoi ja aivan puhtaasti eikä edes jännittynyt tai tehnyt muutenkaan mitään ylimääräistä! Vaihto oli sille paitsi sen ensimmäinen pyydetty vaihto mutta ei teknisestikään yhtään pöllömpi. Mintunhan ei tarvitse osata vaihtoja vielä tällä kilpailukaudella ollenkaan, joten mikään kiire ei ole, mutta Minna oli ehdottanut, että silloin tällöin sopivassa tilanteessa voisi kokeilla ilman sen kummemman numeron tekemistä. 

Mutta takaisin siihen laukka-asiaan. Miten parantaa hevosen ratsastettavuutta laukassa? (Listan kohdat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä.)

Tässä Minttu tulee mukavasti laukassa "takaisin" ja pitää muodon samana kuin ennen sitä.

Tämä screenshot taisi olla kohdasta, jossa Minttu kokosi muutaman askeleen ajaksi laukkaa sen verran kuin se tällä hetkellä oikeastaan pystyykään. Tuota ylläpidettiin vain muutamia askelia.

Myös ravissa tuli kivoja pätkiä!

Välillä tehtiin voltti, jotta sain Mintun paremmin molemmille ohjille. Tässä voltin alkua...

... ja tässä loppua.

Taputapu! Hieno tyttö!

1) No okei, tämä ensimmäinen on ansaitusti ykköspaikalla: aika. Hevoselta voi vaatia vain sen verran kuin sen ikä ja fyysinen kehitystaso mahdollistavat. 3-vuotiasta voi opettaa laukkaamaan reippaasti eteenpäin ja 20 metrin ympyröillä mahdollisimman laajalla kaulalla. Seuraavina vuosina repertuaaria voi hiljalleen laajentaa.

2) Voima. Uskon, että tämä on syynä myös siihen, miksi Mintun kanssa laukkatehtävien tekeminen on monesti vähän vaikeaa. Sillä ei ole vielä niin paljon voimaa, että se jaksaisi ns. istua laukassa kovinkaan paljon tai kovin pitkiksi ajoiksi. Hevonenhan tarvitsee luontaisesti etupainoisena eläimenä voimaa siihen, että se voi siirtää painoaan takaosalle ja ikään kuin istua enemmän.

3) Siirtymät. Hyvin tehdyt siirtymäthän ovat itse asiassa pieniä kokoamisia myös HeC- ja HeB-tasolla; hevosen täytyy keventää etuosaansa ja ottaa painoa enemmän takajaloilleen, jotta se voisi tehdä pehmeän siirtymän ja jatkaa heti tahdissa ja itseään kantaen. Kun liikkeistä tulee vaativampia (esim. laukka-ravi-siirtymän sijaan laukasta käyntiin), kokoamistakin tarvitaan enemmän.

Tänään tein juuri siirtymiä saadakseni Mintun paremmin pohkeen eteen ja kantamaan. Ensin aloitin muutamalla ravi-käynti-siirtymällä ja sen jälkeen ravissa niin, että pyysin pienen matkan isompaa ravia, sitten vähän takaisin ja kohta taas eteen. Tämän jälkeen siirryin laukkaan, jossa ratsastin ensin eteen ja sitten askel askeleelta pyysin Minttua kokoamaan laukkaansa. Videolla näkyy useampi tällainen kohta. Erot eivät ole vielä valtavan suuria eikä niiden varsinaisesti kuulukaan olla, kun nuori hevonen on kyseessä, mutta eron voi kuitenkin nähdä ja erityisesti tuntea. Tein toistuvasti puolipidätteitä ja pyysin kuitenkin pohkeilla aktiivista laukkaa. Jos eteenpäinpyrkimys meinasi hiipua, tarvittaessa kosketin pari kertaa raipalla takajalkaa osoittaakseni, että laukan täytyy jatkua. Kun Minttu kokosi itseään, kehuin sitä äänellä ja usein myös taputin kaulalle. Muotoa korjasin vähän korkeammaksi ja avoimemmaksi, jos Minttu meinasi (lähinnä alussa) tarjota liian matalaa kaulaa, koska liian matalassa ja ahtaassa muodossa on hankalaa koota, ellei hevonen ole todella kokenut.

4) Vastalaukka. Vastalaukkatehtävät kehittävät tasapainoa ja suoruutta ja riittävä suoruus taas on edellytys kokoamiselle. Moni hevonen saattaa esimerkiksi työntää lapaansa ulos myötälaukkaympyröillä mutta alkaa kantaa itseään vastalaukkakaarilla.

Millaisilla tehtävillä itse olet päässyt laukkaan paremmin käsiksi? Jaa parhaat oivalluksesi!