IVK-koulutuomarikurssilla, osa 1/2

Pari viime päivää menivät Ypäjällä IVK-koulutuomarikurssin ensimmäisellä lähijaksolla. Lauantaina kurssi kesti koko päivän, klo 10 - 20, ja sunnuntaina 9 - 15. Seuraava lähiviikonloppu on huhtikuussa.

Lauantai alkoi teoriaosuudella auditoriossa. Kävimme läpi eri liikkeitä teoriassa ja training scalen eli ratsuhevosen koulutuksen peruspilarit: tahti, irtonaisuus, tuntuma, työntövoima, suoruus, kokoaminen. Tämä oli tuttua asiaa, ja olen suositellutkin siihen liittyvää kirjaa vuosia sitten. Iltapäivällä menimme Ypäjä-halliin, jossa maneesin päätyyn oli laitettu koulurata ja jokaiselle oma tuoli ja numerovihko. Eri ratsukot ratsastivat yksittäisiä kouluratsastusliikkeitä, ja jokaisen kurssilaisen piti nostaa ylös se numero, jonka olisi liikkeestä antanut. Kurssin kouluttajat Hanne-Mari Kiuttu ja Osmo Metsälä sanoivat kurssilaisten antamat numerot ääneen ja kysyivät yleensä matalimmat ja korkeimmat numerot antaneilta ja välillä muiltakin perusteita. Suurimmalla osalla numerot olivat hyvin linjassa, mutta joukkoon tuli välillä yksittäisiä isojakin poikkeamia ylös- tai alaspäin. Illalla palasimme vielä auditorioon katsomaan poniratsastajien EM-suorituksia videolta ja arvioimaan niitä.

Sunnuntaina menimme aamulla suoraan maneesiin, jossa viisi eri ratsastajaa esitti joko HeA:2- tai HeA:6-ohjelman tai ponien HeA-tasoisen joukkueohjelman. Otimme parin, ja parista toinen arvosteli radan reaaliajassa niin kuin kisoissakin ja toinen oli sihteerinä, ja sitten vaihdettiin puolia. Tässä sai huomata, että tuomarin on osattava rata paremmin kuin ratsastajan, koska tuomarin täytyy muistaa, mistä tietty arvostelukohta alkaa ja mihin se loppuu. Arvosteltavana saattaa olla esimerkiksi vain laukannosto tai sitten sitä edeltävä ravipätkä, nosto ja jokin kuvio laukassa. Lisäksi kommenttien pitää paitsi tulla nopeasti myös täsmällisellä kielellä: ei voi esimerkiksi sanoa voltista, että "pylly liiraa", vaikka kaikki tietävät, mitä se tarkoittaa, vaan täytyy käyttää oikeita termejä (esim. "ei taivu" tai "takaosa ulkona"). Sihteerikään ei ehdi kirjoittaa kovin paljon, joten hyvin pienessä ajassa on tiivistettävä olennainen muutamaan sanaan. Ei mikään helppo homma. Lisäksi kaikki kohdat pitäisi pyrkiä kommentoimaan, mutta kommentti on laitettava ainakin silloin, kun numero alkaa kutosella tai huonommalla, koska liikkeessä on silloin oltava jotain vikaa ja ratsastajan on saatava tietää, miksi hän ei saanut parempaa numeroa. Seiska taas on sellainen "hajuton ja mauton" numero, joka tarkoittaa, että oikein suoritettu, mutta voisi olla yleisesti enemmän jotain (esim. kokonaisuudessaan parempi kokoamisaste, vielä enemmän lennokkuutta tai muuta vastaavaa), ja se jäi usein kouluttajiltakin kommentoimatta. 

Otimme arvostelemiemme ratojen paperit mukaan auditorioon, jossa lounaan jälkeen katsoimme arvostelemamme radat videolta liike kerrallaan ja jokainen sanoi antamansa numeron perusteluineen ja myös koko radan kokonaisprosentin. Tulin itse käyttäneeksi viikonlopun aikana numeroita 2 - 8, ja tuli luottavainen olo mennä joskus keväällä tai kesällä koearvosteluun. Numeroni ja perusteluni olivat hyvin linjassa molempien kouluttajien kanssa, samoin kokonaisprosentit hyvinkin tarkkaan samat. Yhdelle ratsukolle annoin 70 % ja toiselle 58 %.

Huhtikuun lähiviikonlopussa täytyy suorittaa teoriakoe kilpailusääntöjen yleisestä osasta, koulusäännöistä ja liikkeiden arvostelua koskevasta osasta. Silloin jatketaan arvosteluharjoituksia muutenkin, ja kurssin jälkeen sitten se koearvostelu kansallisessa HeA-luokassa tämän kauden aikana.

Aion harjoitella kommentointia jo nyt lisää katsomalla Youtubesta ratoja ja höpöttämällä ääneen kuvitteelliselle sihteerille, mitä antaisin. Yksittäisen liikkeen kommentointi ei vielä välttämättä ole kovin vaikeaa, mutta kun arvostelukohdat tulevat niin nopeasti peräkkäin, reaktionopeus on olennaista.

Ensimmäinen viikonloppu oli todella hyödyllinen, joten odotan innolla seuraavaa!