Toissapäivänä valmennuksessa totesimme, että Minttu on hiukan menettänyt notkeuttaan ja voimaansa, koska sen oli eri harjoituksissa vaikeampi astua toisella takajalalla yhtä hyvin rungon alle kuin toisella ja siinä kierroksessa se myös yritti keksiä kaikennäköistä koikkelehtimista kootun laukan sijaan. Vaihtoja ei yritetty, koska laukka oli sen verran työlästä. Valmennuspäivän jälkeen se sai vapaan, ja tänään päätin tehdä notkistavaa työtä ja yrittää vaihtoja sitten, jos siltä tuntuu.
Aloitin ratsastamalla alkuverryttelynä serpentiiniä reippaassa ravissa. Pian siirryin jo laukkaan, koska Mintulle laukkatehtävien tekeminen ensin sopii paremmin kuin niiden jättäminen viimeiseksi. Laukassa ratsastin ensin ympäri kenttää niin, että sekä pitkillä sivuilla että pääty-ympyröillä tein vuorotellen nopeita kokoamisia ja sitten taas keskilaukkaa. Näin sain sen pohkeelle hereille ja kroppaa auki. Seuraavaksi siirryin tekemään laukassa pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle tai uralta vastakkaiselle uralle. Väistättäminen laukassa joko pohkeenväistönä tai sulkutaivutuksena on hyvää valmistelua vaihtoihin, koska se notkistaa ja auttaa saamaan takajalkoja alle ja hevosta olemaan kuulolla pohkeen merkeille.
Kun pohkeenväistöt sujuivat, otin mukaan taivutuksen ja ratsastin sulkutaivutusta laukassa kulmasta kohti pituushalkaisijaa. Laukan pyrin pitämään riittävän koottuna mutta reippaana. Suurin piirtein pituushalkaisijan kohdalla aloin suoristaa, annoin vaihtoavun ja saman tien pyysin Minttua jatkamaan uudessa laukassa toiseen suuntaan, eli kuvioksi tuli yksi siksak-sulkutaivutuksen osa. En ollut kovin tarkka siitä, oliko vaihdon jälkeinen liike enemmän sulkua vai pohkeenväistöä, vaan olennaista oli yrittää saada puhdas vaihto ja jatkaa laukkaa toiseen suuntaan jonkinlaisessa väistössä. Videolla näkyy, että olisin saanut olla kuitenkin tarkempi siinä, että ennen vaihtoa olevassa osuudessa säilytän taivutuksen tasaisempana. Nyt Mintulla pyrkii välillä takaosa edelle, vaikka sen kanssa olisi hyvin tärkeää säilyttää etuosa edellä vaihtoa valmisteltaessa etenkin oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaessa. Keskityin nyt enemmän säilyttämään laukan sopivana ja huolehtimaan riittävästä poikituksesta, joten taivutus vähän seilailee. Vaikeampaan suuntaan (oikeasta vasempaan laukkaan) tuli tasajalkavaihtoja, mikä on tämän surkean treenikesän jälkeen ihan ok. Vasemmasta oikeaan tuli ensin potku, mutta seuraavalla yrityksellä ninjapotku jäi jo pois. Tämä harjoitus, jossa vaihtoa seuraa välittömästi etenemissuunnan vaihtaminen, sopii Mintulle todella hyvin vaihtojen harjoitteluun.
Lopuksi pyysin Minttua vielä kokoamaan ja lisäämään ravia muutaman pätkän. Se jaksoi hetken yrittää hyvin, mutta laukkatyöskentely oli selvästi vienyt voimia, joten kovin paljon paukkuja ei ollut. Hyvät treenit saatiin.
Minulla ei ole kesäkuun sairastumisestani jäänyt vaivoja. Olin ratsastuskunnossa muutaman viikon kuluttua, ja nyt tosiaan olen jo pitkään tehnyt kaikkea samaa kuin ennenkin samalla intensiteetillä.
