Varsantuoksuiset ensimmäiset päivät

Nämä pari päivää ovat kyllä menneet aika varsakuplassa! Ei ole kauheasti jaksanut keskittyä muuhun. 

Eilen eläinlääkäri kävi ottamassa varsasta vasta-ainetestit. Tulos oli odotettu ja toivottu: vasta-aineet yli 800 mg/dl eli testin kolmiportaisen asteikon paras. Ternimaidon laadun mittasin jo heti varsomisen jälkeen ja se oli myös hyvä, ja koska varsa oli nopeasti jaloillaan, sai maitoa pian ja oli alusta saakka pirteä, oletin, että vasta-ainetasoissa tuskin on mitään ongelmaa. Jos olisi, se alkaisi pian näkyä epänormaalina väsymyksenä.

Mintulta on tullut vielä jälkivuotoa varsinkin piehtaroimisen tai muun liikunnan jälkeen. Kyselin Viikistä ja Ordenojan oriasemalta, tarvitseeko tehdä jotain, mutta useilla tammoilla kuulemma tulee nestettä ulos vielä muutamia päiviä varsomisen jälkeen. Tarkkailen Mintun lämpöä kohtutulehduksen varalta, mutta lämpö on ollut normaali ja samoin kaikki muukin, joten tuossa ruikahtelussa ei pitäisi olla mitään huolestuttavaa.

Eilen illalla Mintun hoitajan kanssa talutimme emän ja varsan (tai siis hän talutti Minttua, minä hilasin vastaan pyristelevää varsaa ja olin tuosta parinkymmenen metrin matkasta aivan poikki) kentälle, johon olin rajannut puolikkaan kentän ulkoilutilaksi. Vedin vielä väliaikaisen ylimääräisen lankakerroksen normaalien aitojen lisäksi, koska kentän aidassa on vain kaksi vaakajuoksua ja kaipasin niiden väliin täytettä, ettei varsa vain saa sellaista ideaa, että yrittäisi hypätä välistä. Varsa alkoi tutkia ympäristöä jo jonkin verran rohkeammin kuin ensimmäisellä ulkoilulla, jossa pyörittiin vain tarhan yhdessä päädyssä käyntiä. Minttukin otti varmaan ensimmäiset piehtaroinnit varsomisen jälkeen ja näytti sanovan kakaralle, että pärjäile hetki, nyt on äidin spa-vuoro.

Tänään aamulla vietiinkin Minttu ja varsa tutustumaan laitumeen. Aamu oli aika kolea ja maa kostea eilisten sateiden jäljiltä, joten hevoset olivat siellä ehkä tunnin. Kun varsaa alkoi selvästi väsyttää ja se pyrki pitkäkseen maahan, lähdettiin takaisin talliin, jossa on lämmin olkipeti. Koko laitumella olemisen ajan se kuitenkin tutki kaikkea innokkaasti (taas piti käydä kokeilemassa, saako sähköaidasta näpsyn turvalle), joi maitoa ja tietenkin juoksi ja pukitteli. Monta kertaa se myös tuli meidän ihmisten luo hakemaan huomiota. 

Tänään myös riimun laitto tallissa ja laitumella sujui tosi hyvin, ja taluttaminen naru pyllyn takana meni jo kauhean hienosti! Riimuakaan se ei paljon enää ihmetellyt eikä yrittänyt peruuttaa, kun laitoin riimua kiinni. Varsa selvästi jo oli oppinut, että ulos lähteminen on aika hauskaa. Uskoisin saavani sen ja Mintun kohta jo itse siirrettyä ulos ja sisälle, kunhan pystytän laiduntolpista kujan, jossa varsa voi tulla vapaana Mintun perässä.

Eilen illalla tein myös varsomisilmoituksen, jossa samalla anoin varsalle rekisterinimeä Dark Arts Ambiramus, jossa Dark-osa on viittaus Mintun emän puoleiseen sukuun: Minttu on Dark Mint Shot ja Mintun emä Dark Angel. Kutsumanimeksi tuli Abra. 

Nämä olivat Abran ensimmäiset iloiset päivät. 🌻

Kentällä: https://youtube.com/shorts/f8qCR9yc6bA

Laitumella: https://youtube.com/shorts/x2JDw0izAr4

Tervetuloa maailmaan, varsa

Aika lailla uneton yö takana, mutta hyvästä syystä: Minttu on varsonut kauniin tammavarsan viime yönä juuri hetkeä ennen keskiyötä. Varsa on ruunikko ja sillä on suuri puolikuun muotoinen päämerkki.

Oletin, että varsominen menisi varmaan lähelle laskettua aikaa eli 1.6., koska Mintun utare alkoi kehittyä vasta vähän aikaa sitten ja maito oli koko ajan näyttänyt ihan kirkkaalta ja vetiseltä. Eilen illalla yhdeksän aikoihin kuitenkin huomasin toisen nisän päässä ihan pienen vahatipan, ja kun mittasin Mintun lämmön, se oli 37,9 eli neljä kymmenystä matalampi kuin Mintun normaali iltalämpö 38,3. Tunnustelin myös hännän seudun lihakset: olivathan ne ehkä aika rennot, mutta eivät nyt ehkä mitään löllöä kuitenkaan. Vahatipat voivat itse asiassa tulla jo viikkoja ennen varsomista, ja koska muutenkaan ei näyttänyt siltä, että varsominen tapahtuisi edes lähipäivinä, en pitänyt kovin todennäköisenä, että varsa syntyisi nyt. Kuitenkin tuo lämmön laskeminen on yleinen merkki siitä, että varsominen tapahtuu muutaman tunnin sisällä, joten epäilys jäi ja päätin olla menemättä nukkumaan. Sen sijaan katsottiin mieheni kanssa sarjoja sohvalla ja tarkkailin Minttua kameran kautta.

Huomasin parin tunnin päästä, että Minttu kuljeskeli aika paljon pitkin karsinaa. Epäilykset vahvistuivat entisestään, kun se meni kerran makuulle mutta nousikin jo parin minuutin sisällä uudestaan ylös. Välillä se myös vilkuili vähän takaviistoon, vaikkei ihan selvästi kylkiään. Sitten kameran kautta kuuluikin selvä loiskahdus, kun sikiövedet menivät. Siinä vaiheessa lähdin talliin katsomaan, ja siellähän jo etujalka pilkisti. Sitten alettiinkin tarkkailla kelloa.

Etujalat ja pää tulivat sujuvasti ulos. Kun rintakehän ponnistaminen vaikutti etenevän hitaasti, menin avustamaan vetämällä varsaa ulos polttojen tahdissa. Sen jälkeen loppu menikin helposti omalla painollaan ja poistuin karsinasta. Minttu nousi varsan tultua ulos heti seisomaan ja napanuora katkesi siinä. 

Pikku varsa nousi puolen tunnin kuluttua seisomaan ja pääsi imemään maitoa noin tunnin kuluttua syntymästään. Pikikakka tuli aamulla 9 tunnin kuluttua syntymästä ja pissat tänään myöhemmin. Kävin nukkumassa aamuyöllä noin klo 3 - 6, joten väsyneissä merkeissä on torstai mennyt.

Ternimaitotesti näytti, että maito on laadultaan hyvän ja erinomaisen välissä. Varsalla meni jonkin aikaa oppia löytämään oikea asento imemiseen ja sille olisi kelvannut mikä tahansa ihopoimu, polvi tai kylki imettäväksi, mutta autoin sitä välillä oikeaan paikkaan ja nyt se jo osaa hyvin. Varsa on ollut syntymästään saakka pirteä, pukitteli jo parin tunnin ikäisenä ja tänään aamulla jo aktiivisesti juossut pitkin karsinaa. Eläinlääkäri tulee vielä huomenna tekemään vasta-ainetestin verinäytteestä. 

Mintun hoitajan kanssa hilasimme emän ja varsan n. 20 minuutiksi tarhaan iltapäivällä. Varsa sai (hiukan ylisuuren) säädettävän loimen päälleen ulos, koska lämpötila on tänään ollut vain n. 10 astetta. Loimen laitto sujui ihan hyvin yksikseenkin, kunhan rapsutti varsaa joka hetki samalla, kun yritti saada solkia ja tarroja kiinni. Tarhassa parivaljakko pyöri vain tarhan etuosassa hiljakseen, koska varsa oli vielä ujo lähtemään kauemmas (ei ihme, näkihän se karsinan ulkopuolisen maailman ensimmäistä kertaa), mutta se kuitenkin tutki kiinnostuneena kiviä ja keppejä ja tietysti kokeili muutaman kerran sähkönauhaa ja sai näpsyt turvalleen. "Taluttaminen" tarhaan eli halausotteessa pyllystä työntäminen kävi urheilusta, mutta paluumatka tarhasta talliin sujui helpommin. 

Videolla on kooste yön tapahtumista: https://youtube.com/shorts/NBkKYZrTARk?si=TxmUOioPJM3-yAJa

Nyt olen kaikkeni antanut ja menen saunaan.

Minttu viimeisellä "ratsastuksella" (eli muutama kuva 
ja hetki käyntiä ilman satulaa) viikko sitten

Koearvostelu Woikosken kansallisissa 3.5.: hyväksytty!

Lauantaina 3.5. lähdettiin aviomieheni kanssa klo 7.45 ajamaan kohti Nurmaata ja Woikosken kisoja, joissa tein tuomariopintojen viimeisen etapin eli koearvostelun. Mintun hoitajalle tuli este, joten kun en saanut muuta sihteeriä mukaan, treenattiin yhden radan arvostelu kotona Youtuben avulla mieheni kanssa ja hän tarjoutui lähtemään pitkälle reissulle sihteerihommiin.

Saavuimme perille noin 45 min ennen luokan alkua. Paikalle tuli myös kaksi muuta kurssin kokelastuomaria. Tuomarikoppeja oli vapaana, joten pääsin onnekseni istumaan H-kulmauksen koppiin, koska päivä oli tuulinen. Ohjelmana oli FEI Ponien joukkueohjelma 2022, joka on pitkä ohjelma (28 arvostelukohtaa plus yleisarvosana) ja sisältää melkein kaiken mahdollisen HeA-tasolta, mm. avot, sulut, takaosankäännökset, lisätyn ravin, lisätyn laukan ja laukanvaihdot käynnin kautta. Jotkin kohdat oli ihan leppoisaa arvioida, mutta joissain kohdissa arvosanoja sai taas tykittää kunnolla, että ehti pysymään mukana.

H-kulmasta en pystynyt aivan tarkkaan näkemään vaikkapa alku- ja loppulinjan suoruutta, mutta sitten taas esimerkiksi toinen avo ratsastettiin suoraan minua kohti, joten sen näin tarkemmin kuin kukaan muu. Siinä näki esimerkiksi sen, liikkuiko poni kolmella vai neljällä uralla, mitä ei näe tarkasti muista pisteistä.

Arvostelin radat ja jätin pöytäkirjat kansliaan, josta niiden vastaanottaja eli C-tuomari Osmo Metsälä kävi hakemassa ne katsoakseen ne myöhemmin. Kisoista lähtiessä ei siis vielä tiedetty, onko koearvostelu hyväksytty. Melkein kaksi viikkoa menikin tuloksia odotellessa, mutta eilen sain puhelun, jossa käytiin arvosteluja läpi, ja koearvostelu meni läpi ja tosi hyvin! Tärkeää vaikutti olevan se, että arvostelulinja yleisesti oli kunnossa ja uskalsi käyttää rohkeasti skaalaa. Joitakin pikku kommelluksia sattui ja lopputuloksena parissa kohdassa kommentti ja numero eivät selvästikään vastanneet toisiaan (numero tai kommentti olivat väärässä laatikossa ja yhdessä kohtaa olin unohtanut korjata kommentin, vaikka korjasin numeron), mutta tällaisia joskus tapahtuu ja ne eivät olleet mikään hylkäysperuste, vaan ne vain käytiin puhelussa läpi samoin kuin erityiset plussakohdat.

Eilen laitoin tuomarioikeusanomuksen eteenpäin SRL:lle, ja kun se on käsitelty, voin toimia virallisesti IVK-tuomarina. Oli kiva saada koko homma pakettiin näin hyvissä ajoin, jotta pääsen tuomaroimaan heti alkukesästä, jos vain kutsu tulee. Lisäksi halusin mieluummin tehdä tämän reissun nyt, jotta en joutuisi lähtemään kovin kauas kotoa esimerkiksi toukokuun lopulla, jolloin olisin ollut seuraava mahdollinen koearvosteluaika ja jolloin Minttu kuitenkin saattaa varsoa päivänä minä hyvänsä.

Viimeinen tiineyskuukausi: varsomiseen valmistautumista

Mintun laskettu aika kesäkuun alussa lähestyy. Varsa kasvaa viimeisen kolmen tiineyskuukauden aikana nopeasti, ja Mintunkin maha on kasvanut kunnon palloksi ihan viime aikoina. 

Parisen viikkoa sitten alkoi tuntua ratsastaessa, että nyt Mintun on jo hieman vaikeampi kantaa itseään. Se kyllä liikkuu reippaasti ja yllättäen varsinkin laukassa helposti, mutta ravissa on tullut sellainen tunne, että se liikkuu hieman selkä alhaalla. Niinpä jätettiin normaalit treenit pois ja siitä lähtien on menty ehkä kolme kertaa viikossa lyhyempi ja kevyempi liikutus helppoja asioita.

Olen alkanut huomata myös pientä utareen kehitystä. Utare alkaa tulla täydemmäksi hiljalleen noin kuukausi ennen varsomista. Minttu oli utareen tunnustelusta ensin vähän happaman näköinen, mutta tottui siihen pian. Varsan liikkeet olisi periaatteessa mahdollista tuntea ja nähdä tässä vaiheessa, mutta en ole onnistunut erottamaan niitä Mintun omista liikahteluista. Näyttää, että aina siellä jotain muljuaa, ellei Minttu sitten seiso hiirenhiljaa paikoillaan.

Tässä vaiheessa olen hankkinut varsalle ensimmäisen riimun ja säädettävän 50 g:n loimen. Kelit eivät edelleenkään ole kovin kesäisiä, vaan öisin ja vielä aamuisinkin on ollut pientä pakkasta. Pikkuvarsa on kylmälle altis viileinä päivinä, joten loimi voi tulla tarpeeseen. Postissa odottaa hakemista myös ternimaitotesti. Tamman ternimaito on hyvä testata, jotta näkee sen vasta-ainepitoisuudet. Toinen tärkeä asia on pyytää eläinlääkäri ottamaan varsalta syntymän jälkeisenä päivänä verikoe, jotta näkee varsan itsensä vasta-ainetason. Varsa syntyy kokonaan ilman omia vasta-aineita, joita se saa vain ternimaidosta tai eläinlääkärin hoidossa plasmasta, joten siksi on tärkeää, että ternimaidossa ensinnäkin on riittävä vasta-ainepitoisuus ja varsa saa sitä pian syntymänsä jälkeen, ja tämän lisäksi on tärkeää vielä se, että vasta-aineet myös imeytyvät varsaan. Ternimaidon testaaminen ei siis yksinään vielä riitä, mutta siitä voi saada ennakkovaroituksen ja ryhtyä toimenpiteisiin heti, jos testi näyttää, että siinä ei ole tarpeeksi vasta-aineita. 

Muutama päivä sitten madotin molemmat hevoset. Ylihuomenna Minttu saa vielä influenssa- ja tetanusrokotteen, jotta maidon vasta-ainepitoisuudet olisivat mahdollisimman hyvät.

Kolmikarsinaisesta tallistani otettiin yksi väliseinä pois, joten Mintulla on nyt n. 3 x 6 -metrinen karsina. Ostin lähitilalta myös muutaman pyöröpaalin olkea. Olkipeti turvepatjan päällä on tammalle mukava alusta varsoa, auttaa varsaa pysymään lämpimänä ja on paras varsan kuivike senkin vuoksi, että kun varsa alkaa parin viikon ikäisenä kiinnostua asioiden maistelusta, olki sulaa paremmin kuin vaikkapa suuhun päätyvä turve tai kutteri. Karsinaa valvomassa on riistakamera, jota voi sovelluksessa zoomata ja kääntää. Sen kautta myös kuulee selvästi tallin äänet, mm. hevosten heinän rouskutuksen, ja sovellukseen voi jopa puhua niin, että hevoset kuulevat puheen. Kamera tulee metsästäjämieheni käyttöön sitten, kun sitä ei enää tallissa tarvita.

Nyt ei sitten oikeastaan muuta enää olekaan kuin odottamista. Olen alkanut kypsyä siihen ajatukseen, että olipa varsa tamma tai ori, haluaisin pitää sen, jos se vain on muuten sopiva. Kunpa vain olisi terve ja hyvävointinen!

 Varsomiskameran näkymää pari päivää sitten aamulla, kun hevoset odottivat aamuruokiaan

Minttu osallistui tarhan kevätsiivoukseen

Väliseinä poistettu ja olkipeti paikoillaan

Uusi karsinajärjestys ihmetytti hetken. Mintun varsomiskarsinaksi tuli siis sen ja Marcellan entiset
karsinat. Marcella muutti tähän saakka tyhjillään olleeseen karsinaan.

Talliympäristö kauniiksi – vai riittääkö käytännöllisyys?

Edit: Kirjoitin myöhemmin tälle postaukselle jatkopostauksen, jonka löydät täältä.

Tällä viikolla tein puolittaisella DIY-menetelmällä pitkälle kouluradalleni kirjaimet kilpailutyyliin. Hankin Rustasta mieleisiä ruukkuja, joissa on rottinkia jäljittelevä punottu ulkopinta. Kiristin jo viime vuonna hankkimani kouluradan kirjaimet kapeilla ja huomaamattomilla nippusiteillä kiinni ruukun pintaan, täytin reikäpohjaisen ruukun hiekalla ja "istutin" siihen ulkokäyttöön tarkoitettuja tekokukkia. Talveksi ajattelin vaihtaa kukat talviseen ympäristöön paremmin sopiviin vihreisiin tekokasveihin tai sitten aitoihin havuihin tai ehkä kanerviin. Jaoin idean Facebookin hevostalliprojektiryhmään ja sain siellä samalla kyselyitä kuvissa näkyvistä kivannäköisistä aidoista. Tästä tuli mieleeni kirjoittaa tallipihan ja tallin viihtyisyydestä.

Rustasta hankitut ruukut

Kotitalleista on ehkä usein sellainen mielikuva, että väsähtänyt hevosnainen paikkailee jesarilla, paalinarulla ja Pyhällä Hengellä milloin mitäkin ja olennaista on vain, että hevoset tulee hoidettua ja katto pysyy pään päällä. Loimet roikkuvat myttyinä karsinoiden ovissa, tarhojen langat repsottavat venyneinä ja solmuilla korjattuina ja iki-inhokkini Ikea-kassit (:D) odottavat heinäpusseina täyttäjäänsä.

Minulle tärkeä osa harrastustani on kuitenkin myös se, että tallilla eli yleisemminkin kotipihassa näyttää kivalta. Välillä on sellaisia aikoja, että jotain loppuneesta heinäpaalista varissutta heinää ei ehdi haravoida heti pois, talvella paalimuovi on saattanut jäätyä kiinni maahan tai kuormalavaan ja kukkapenkkikin alkaa jo puskea rikkaruohoa, kun työpäivät pitkittyvät tai vaikeisiin tentteihin valmistautuminen vie kaiken ajan. Sellaista sattuu eikä läheskään kaikki kotona ja kotitallissa näytä vielä siltä, miltä haluan niiden näyttävän. Tavoitteenani on kuitenkin yksi asia kerrallaan parantaa pihapiirin ilmettä ja tehdä siitä sellainen, että se ei ole vain toimiva vaan myös kaunis. 

Kauneus on tietysti subjektiivista. Mistä kaunis pihapiiri ja talli syntyvät?

1. Ensiksi kannattaa mielestäni miettiä, millainen tyyli tai teema miellyttää. Tyyli voi olla esimerkiksi rustiikkinen eli maalaistyylinen: paljon puupintoja, suomalaisia perinnekasveja, maalaisympäristöön sopivia yksityiskohtia ja kodikkuutta. Toisaalta talliympäristöstä voi tehdä vaikkapa välimerellistyylisen: "kreikkalaisia" patsaita, suihkulähde, kivipuutarhaa ja kivikkokasveja ja paljon vaaleita pintoja ja selkeitä linjoja. Suomessa on myös joitakin suuren maailman tyylillä toteutettuja talleja kattokruunuineen.

Tallia ei kuitenkaan välttämättä voi rakentaa alusta asti itse, vaan tietyt ratkaisut ovat ja pysyvät. Esimerkiksi oma tallini oli valmiiksi rakennettu. Maalilla, sisustuselementeillä ja monilla muilla pienemmillä ratkaisuilla saa kuitenkin paljon aikaan.

2. Aidat kiinnittävät aina huomion joko positiivisesti tai negatiivisesti. Olen halunnut panostaa kentän ja tarhan aitoihin, joissa käytän Hippo Safety Fencen puukuvioitua tummanruskeaa aitanauhaa (tarhassa Suomen olosuhteissa pakollisena käytännön lisänä myös talvisähkönauha ylimpänä ja alimpana). Tolpat ovat laiduntolppia, jotka olen maalannut ratapölkkykyllästeellä tummanruskeiksi. Aitanauhoja kannattaa kiristää aina tarvittaessa, jos ne alkavat repsottaa, ja Hankkijan halvin sähkönauha ei välttämättä ole se kaunein aita. Myös siisti puuaita joko valkoisella tai sopivalla ruskean sävyllä maalattuna on aina edustava. Maalatun aidan miinuspuolena on, että se täytyy silloin tällöin maalata uudestaan. Jos aitaa täytyy korjata, on hyvä jo suunnitteluvaiheessa pohtia, miten sen saa tehtyä siististi liittimillä, jotta vältytään solmuilta.

3. Siisti ilme pihalla ja tallissa syntyy siitä, että tavaroille on oma paikkansa ja ne ovat sopivasti pois näkyviltä. Siksi en halunnut omaan satulahuoneeseeni esimerkiksi ollenkaan avohyllyjä, koska niihin kertyy todella nopeasti näkyvää pölyä (varsinkin turvekuivituksella turvepölyä on joka paikassa) ja koska sitten kaikki purkit ja purnukat olisivat näkyvillä. Nätti umpinainen kaappi maksaa enemmän kuin muovikorit, mutta minusta se on hintansa arvoinen. Omassa satulahuoneessani on Ikeasta hankittu tumma puukuvioinen kaappi, jossa on sen verran syvyyttä, että sinne mahtuvat myös kouluhuovat lappeellaan. Loimille olen haalinut pikkuhiljaa huonekalukirppiksiltä vanhoja puuarkkuja, joten en säilytä loimia loimitelineessä muuten kuin kuivaamisen aikana. Kaikenlaiset muovikassit ja roikkuvat nyssäkät häiritsevät mielestäni tallin harmoniaa. 😄 Ai niin, heinäkasseina minulla on jo vuosia sitten ostetut ja moitteettomasti kestäneet Puuilon halkokassit (vahva suositus!), jotka ovat paitsi jämäkämpiä ja kestävämpiä kuin Ikea-kassit myös paljon kauniimpia.

Pihalla haluaisin montakin asiaa siistimmäksi. Pyöröpaalit on nykyään ripoteltu sinne tänne sen mukaan, mihin ne vain mahtuvat, mutta haluaisin niille sellaisen ratkaisun, jossa ne voivat olla siistissä rivissä ja parhaimmillaan ehkä katoksen suojassa. Jos ne olisivat suojassa, ei tarvitsisi pitää paalimuovia sadehattuna. Samoin lantalana toimii nykyään siirtolava, joka ei ole se kaikista edustavin ratkaisu. Suunnitelmissa on ollut katos, jossa olisi samassa kiinteä lantala ja paikka kuivikkeille, mutta täytyy katsoa, millä aikataululla sellainen saadaan tehtyä.

4. Ihan tavallinen siivoaminen tekee tietenkin paljon: heinien ja varisseiden kuivikkeiden lakaisu tai haravointi pihalta ja tallin käytävältä, satulahuoneeseen kulkeutuvan hiekan lakaiseminen, ruoka- ja juomakuppien ja kalterien pyöräytys tiskiharjalla, isoimpien hämähäkinseittien poistaminen jne.

5. Yksityiskohdilla saa piristettyä kaikenlaisten tallien ilmettä, kunhan perussiisteys on kunnossa. Sopivia yksityiskohtia voi keksiä siitä oman tallin tyylistä, josta kirjoitin kohdassa 1. Minulla on esimerkiksi kaksi peltitaulua tallin käytävällä, isovanhempieni suomenhevosen länget 1900-luvun puolivälistä satulahuoneen seinällä, omatekoiset satulatelineet ja sarvien muotoinen suitsiteline, aitoja kasveja tai tekokukkia, koko ajan enemmän kukkaistutuksia siellä täällä ja nyt nuo kouluradan kirjaimet ruukuissa. Oman tallini tyyli on siis vahvasti perinteinen ja rustiikkinen. Tänä kesänä voisin ehkä maalata karsinoiden kalterit, koska sitäkin olen suunnitellut jo pari vuotta.

Moni kuvista on julkaistu vanhassa postauksessa Millaiseksi hevosenpito kotona on osoittautunut?.

Mitkä ovat omat vinkkisi talliympäristön viihtyisyyteen?

Kukkia ei voi koskaan olla liikaa!

Vasemmalla Ikean tumma kaapisto, joka korkeussuunnassa mahtui juuri ja juuri. Sittemmin
satulahuoneeseen on tullut puuarkkuja, jotka eivät näy vielä kuvassa.

Omatekoiset satulatelineet. Kiinnikkeet ovat Puuilosta, puuosa on katkaistua laiduntolppaa
tummalla petsillä sävytettynä.

Tässä kuurasin tallia silloin, kun ostimme tilan ja hevoset eivät olleet vielä saapuneet. Täytyy tehdä
sama tänä kesänä uudestaan, että saa kaikki rehumömmöt ja muut pois kaltereista.

Länget satulahuoneen seinällä jouluvalaistuksessa

Ensimmäiset kilpailut tuomarina

Vaikka en ole vielä tehnyt koearvostelua kansallisissa kisoissa ja sen myötä saanut tuomarioikeuksia, sain kuitenkin kutsun tuomaroimaan Tarun ja Kimin tallin harjoituskilpailut 18.4. Luokkina olivat HeD:1 eli raviohjelma ja HeC E.B. Special, ja lähtöjä oli parikymmentä.

HeD:1 oli leppoisa tuomaroida, ja niin kuvittelisi toisestakin ohjelmasta, mutta jos katsoo E.B. Specialia paperilta, näin ei olekaan. Huomaatko miksi?

Vastaus on: ohjelman loppupuolella arvosteltavat kohdat tulevat tuomarin näkökulmasta todella nopeasti. Kulman läpi kävelystä oma numero, seuraavan kulman läpi ravaamisesta oma numero, laukannostosta ja ihan muutamasta laukka-askeleesta taas heti oma numero, ja sitten laukkaympyrän aikana täytyy ehtiä antaa numero ja kommentit siitäkin jo ennen ympyrän päättymistä, koska välittömästi ympyrän loppuessa arvostellaan taas raviin siirtyminen ja pikkupätkä ravia erikseen. Numeron ja lyhyen kommentin täytyy tulla kuin apteekin hyllyltä, koska muuten jää jälkeen. Olin kuitenkin harjoitellut E.B. Specialin arvostelua Youtube-videoiden avulla höpöttämällä ääneen numeroita ja kommentteja, joten kisoissa ei tullut yllätyksenä, että täytyy olla nopea. 

Vaikka skarppina sai olla, oli todella hauskaa olla tuomaroimassa. Sää oli kaunis, ihmiset hyväntuulisia ja ratsastajat pesseet ja puunanneet hevoset, ponit ja varusteet todella tarkasti. Monia tyttöjä selvästi jännitti, että oikein ulkopuolinen tuli arvostelemaan. =) Kisoihin tuli myös muutamia ulkopuolisia ratsukoita. Sihteerinä oli Mintun hoitaja Paula, joka on muutenkin usein kisareissuilla mukana ja hoitaa tallia, kun olen itse reissussa.

HeD:ssä arvostelin tarkoituksella vähän kiltisti ja HeC:ssä sitten enemmän tavallisten seurakisojen arvosteluperiaatteilla. Kaikille ratsastajille tuli myös onnistuneita kohtia. Päivän prosenttiskaalaksi tuli reilu 56 - melkein 68 % ja numeroskaalaksi 2 - 7,5. Itsellenikin päivä oli todella opettavainen, koska radoilla tapahtui yhtä sun toista, mm. pari kertaa ratsastaja unohti radan ja aloitti liikkeen väärässä pisteessä. Loppukommentteja antaessani taas mietin, millaiselle ratsastajalle niitä annan. Esimerkiksi kokemattomalle nuorelle tuntiratsastajalle on selkeämpää kirjoittaa "ajoittain hevosta vähän laiskotti", kun taas sellaiselle ratsastajalle, jonka hevonen kulki peräänannossa ja asettui ja taipui, saattoi kirjoittaa "jää ajoittain pohkeen taakse", vaikka tarkoittaisi suurin piirtein samaa asiaa. Hevosperheen tyttären kohdalla taas voi luottaa siihen, että paperin lukee ratsastusta tunteva aikuinen, joka osaa selittää ratsastajalle mahdollisesti epäselviksi jääneet kommentit jne. Kaikille myös halusi sanoa loppukommenteissa jotain positiivista.

Toivon saavani sovittua koearvostelupäivän pian, että saisin sen hoidettua ja viralliset tuomarioikeudet laitettua hakuun. Tähän jäi nimittäin koukkuun!

Kaikki ratsastajat palkittiin ruusukkeella ja harjoilla.

Issikkakin osallistui.

IVK-koulutuomarikurssilla, osa 2/2 (teoriakoe läpi!)

La - su 5. - 6.4. tie vei jälleen Ypäjälle, jossa oli IVK-tuomarikurssin jälkimmäinen lähijakso. Ensimmäisestä lähijaksosta voit lukea täältä.

Lähijakson sisältö oli samantyyppinen kuin viimeksi. Lauantai alkoi teorialla, jonka jälkeen kävimme lounaalla oppilasruokalassa ja palasimme vielä pariksi tunniksi teorian pariin. Teoriaosuudessa käytiin tällä kertaa läpi monia tuomarin oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten vastalausemenettelyä ja sitä, että tuomarin arvostelusta ei voi valittaa. Jos tuomari siis lausui, että takaosakäännöksessä poljenta ei säilynyt, se ei säilynyt. :-) Tuomarilla on kuitenkin mahdollisuus itseoikaisuun, ts. jos hän huomaa, että sihteeri teki väärän merkinnän tai tuomari teki itse jonkin virheen, hän voi sen korjata. Liikkeiden numeroita ei kuitenkaan enää jälkikäteen muutella.

Iltapäivä vierähti jälleen Ypäjä-hallissa, jossa ensin arvostelimme ohjelmat HeA:3, HeA:4 ja HeB:4. Sen jälkeen eri ratsukot esittivät toiveidemme mukaisia yksittäisiä liikkeitä, jotka arvostelimme nostamalla numeroa vastaavan paperilapun ylös samoin kuin viime lähijaksolla. Kouluttajat Osmo Metsälä ja Hanne-Mari Kiuttu sanoivat ääneen, mitä numeroita rivissä näkyi ja mitä he itse olisivat antaneet ja millä perusteella. Numeroista keskusteltiin ja pohdittiin, millaisella suorituksella voi päästä tai täytyy päästä minkäkinlaiseen numeroon.

Illalla suoritimme auditoriossa myös kirjallisen teoriakokeen, joka on pakollinen osa tuomarioikeuksien saamista. Seuraavana päivänä saimme tietää tulokset, ja kävi niin iloisesti, että kaikki vuosikurssimme kokelaat läpäisivät kokeen. Näin ei kuulemma aina ole. Kokeessa täytyi mm. selittää kouluratsastukselle ominaisia asioita ja tuntea kilpailujärjestelmään ja tuomarin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä asioita.

Viimeiseksi lauantai-iltana katsoimme muutama radan kohta kerrallaan läpi kaikki Ypäjä-hallissa arvostelemamme suoritukset ja kävimme läpi yksitellen antamamme pisteet ja kommentit liikkeittäin. Keskustelua tuli paljon tässäkin. Ylipäätään koko kurssin ajan tuli paljon keskustelua ja kysymyksiä, ei vain yksisuuntaista opettamista, ja tykkäsin kurssista todella paljon. Se antoi hyvät eväät ratojen arvosteluun ja sen arvioimiseen, mistä kaikesta arvosanat tulevat. Suosittelen ehdottomasti! Sain kurssista taas itsellenikin uutta motivaatiota harjoitteluun.

Sunnuntain koulutus alkoi klo 9 suoraan Ypäjä-hallissa, jossa ratsukot esittivät meille ohjelmat HeA:3, HeA:6 ja FEI World Dressage Challenge Test B sekä jälleen yksittäisiä liikkeitä. Toivoimme sunnuntaina nähtäväksi esimerkiksi käynti-ravi-siirtymiä, keskilaukkalävistäjän siirtymisineen, raviväistöä keskihalkaisijalta pitkälle sivulle ja takaosakäännöksiä. Iltapäivällä taas syötiin ja käytiin arvostelukohdat ja numerot läpi yksitellen samalla tavalla kuin lauantaina. Loppukeskustelujen jälkeen oli aika suunnata kotiin. Ehdotin myös, että kurssilaiset laittavat nimensä ja esimerkiksi Instagram-tilinsä paperille, josta kaikki halukkaat voivat ottaa uusia tuttavuuksia seurattavaksi. Aloin itse seurata kaikkia, ja on tosi kiva, että tällä tavalla pääsee vähän näkemään, millaista hevosarkea muut kokelaat elävät ja miten kunkin tuomariura lähtee kehittymään.

Seuraavaksi on jäljellä enää koearvostelu. Se pitää tehdä kansallisessa luokassa, jossa on vähintään 12 osallistujaa ja joka on avoin luokka tai poniluokka, eli suokkiluokka ei käy. Olen jo kysellyt Osmolta mahdollisuutta päästä tekemään koearvostelu Woikosken tai Myrkyn kisoihin toukokuussa. Katsotaan, saadaanko järjestymään. Olisi kiva tehdä koearvostelu mahdollisimman nopeasti, jotta tuomarioikeudet saadaan hyväksyttyä pian ja pääsisi jo kesän alusta lähtien tuomaroimaan.