Viimeinen tiineyskuukausi: varsomiseen valmistautumista

Mintun laskettu aika kesäkuun alussa lähestyy. Varsa kasvaa viimeisen kolmen tiineyskuukauden aikana nopeasti, ja Mintunkin maha on kasvanut kunnon palloksi ihan viime aikoina. 

Parisen viikkoa sitten alkoi tuntua ratsastaessa, että nyt Mintun on jo hieman vaikeampi kantaa itseään. Se kyllä liikkuu reippaasti ja yllättäen varsinkin laukassa helposti, mutta ravissa on tullut sellainen tunne, että se liikkuu hieman selkä alhaalla. Niinpä jätettiin normaalit treenit pois ja siitä lähtien on menty ehkä kolme kertaa viikossa lyhyempi ja kevyempi liikutus helppoja asioita.

Olen alkanut huomata myös pientä utareen kehitystä. Utare alkaa tulla täydemmäksi hiljalleen noin kuukausi ennen varsomista. Minttu oli utareen tunnustelusta ensin vähän happaman näköinen, mutta tottui siihen pian. Varsan liikkeet olisi periaatteessa mahdollista tuntea ja nähdä tässä vaiheessa, mutta en ole onnistunut erottamaan niitä Mintun omista liikahteluista. Näyttää, että aina siellä jotain muljuaa, ellei Minttu sitten seiso hiirenhiljaa paikoillaan.

Tässä vaiheessa olen hankkinut varsalle ensimmäisen riimun ja säädettävän 50 g:n loimen. Kelit eivät edelleenkään ole kovin kesäisiä, vaan öisin ja vielä aamuisinkin on ollut pientä pakkasta. Pikkuvarsa on kylmälle altis viileinä päivinä, joten loimi voi tulla tarpeeseen. Postissa odottaa hakemista myös ternimaitotesti. Tamman ternimaito on hyvä testata, jotta näkee sen vasta-ainepitoisuudet. Toinen tärkeä asia on pyytää eläinlääkäri ottamaan varsalta syntymän jälkeisenä päivänä verikoe, jotta näkee varsan itsensä vasta-ainetason. Varsa syntyy kokonaan ilman omia vasta-aineita, joita se saa vain ternimaidosta tai eläinlääkärin hoidossa plasmasta, joten siksi on tärkeää, että ternimaidossa ensinnäkin on riittävä vasta-ainepitoisuus ja varsa saa sitä pian syntymänsä jälkeen, ja tämän lisäksi on tärkeää vielä se, että vasta-aineet myös imeytyvät varsaan. Ternimaidon testaaminen ei siis yksinään vielä riitä, mutta siitä voi saada ennakkovaroituksen ja ryhtyä toimenpiteisiin heti, jos testi näyttää, että siinä ei ole tarpeeksi vasta-aineita. 

Muutama päivä sitten madotin molemmat hevoset. Ylihuomenna Minttu saa vielä influenssa- ja tetanusrokotteen, jotta maidon vasta-ainepitoisuudet olisivat mahdollisimman hyvät.

Kolmikarsinaisesta tallistani otettiin yksi väliseinä pois, joten Mintulla on nyt n. 3 x 6 -metrinen karsina. Ostin lähitilalta myös muutaman pyöröpaalin olkea. Olkipeti turvepatjan päällä on tammalle mukava alusta varsoa, auttaa varsaa pysymään lämpimänä ja on paras varsan kuivike senkin vuoksi, että kun varsa alkaa parin viikon ikäisenä kiinnostua asioiden maistelusta, olki sulaa paremmin kuin vaikkapa suuhun päätyvä turve tai kutteri. Karsinaa valvomassa on riistakamera, jota voi sovelluksessa zoomata ja kääntää. Sen kautta myös kuulee selvästi tallin äänet, mm. hevosten heinän rouskutuksen, ja sovellukseen voi jopa puhua niin, että hevoset kuulevat puheen. Kamera tulee metsästäjämieheni käyttöön sitten, kun sitä ei enää tallissa tarvita.

Nyt ei sitten oikeastaan muuta enää olekaan kuin odottamista. Olen alkanut kypsyä siihen ajatukseen, että olipa varsa tamma tai ori, haluaisin pitää sen, jos se vain on muuten sopiva. Kunpa vain olisi terve ja hyvävointinen!

 Varsomiskameran näkymää pari päivää sitten aamulla, kun hevoset odottivat aamuruokiaan

Minttu osallistui tarhan kevätsiivoukseen

Väliseinä poistettu ja olkipeti paikoillaan

Uusi karsinajärjestys ihmetytti hetken. Mintun varsomiskarsinaksi tuli siis sen ja Marcellan entiset
karsinat. Marcella muutti tähän saakka tyhjillään olleeseen karsinaan.