Heppailuhommat ovat jatkuneet samaan malliin, eli käyn pari-kolme kertaa viikossa ratsastuskoulun opetushevosia ratsastamassa. Useamminkin tekisi mieli, mutta matka on sen verran pitkä (n. 40 minuuttia), että olen todennut paremmaksi käydä harvemmin ja ratsastaa useamman hevosen kerralla.
Kuvioihin on tullut kaksikin uutta hevosta. Alkuvuodesta sain ratsastettavaksi mustan 4-vuotiaan suokkitamman, Annin. Anni oli sisäänratsastettu mutta vielä raaka, esimerkiksi laukka ei vielä alkuvuodesta ihan hevillä noussut. Ratsuttaja kävi välillä, samoin minä kerran-kaksi viikossa, ja nykyään tamma onkin jo mennyt paljon eteenpäin. Loppukeväästä se jäi mammalomalle varsottuaan ison ja hienon mustan tammavarsan, joten tällä hetkellä Anni treenailee vain vapaata laukkaamista laitumella.
Kevään aikana sain yllättäen toisenkin 4-vuotiaan suomenhevosen ratsastettavaksi, tallin kasvatin Arskan, joka on rautias ruuna. Arska on jo vähän pidemmälle ehtinyt, miellyttäväluonteinen hevonen. Sen kanssa treenailen nyt erityisesti siirtymiä.
On näiden nuorten ratsastaminen kyllä niin kivaa! Hyvää vastapainoa tuo kokenut Leo, mutta on todella hyödyllistä ratsastaa erilaisilla ja eritasoisilla hevosilla. Suunnitelmissanihan on ostaa seuraavaksi omaksi hevosekseni nuori puoliverinen, joten olen todella kiitollinen ja innoissani siitä, että näillä nuorilla ratsastamista pääsee treenailemaan mahdollisimman paljon jo ennen sitä.
Pixio-videokamerankin voisi viritellä kentälle lähipäivinä, jotta saisi uutta videomateriaalia. Ehkäpä täytyy kaivaa se kaapista, laittaa lataukseen ja ottaa huomenna tallille.
Parina viime päivänä olen katsellut paljon Haven-liven lähetyksiä Päijänne Dressage Days -koulukisoista, ja voi että kun kaipuu oman hevosen omistamiseen ja kisaamiseen vain yltyy. Minähän en ole ennen oikein päässytkään kisaamaan lukuun ottamatta oman tallin tallikisoja ja paria seurakisaa. Mutta vielä jonain päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti