Maneesikuvia ja viikonloppuverryttelyjä

Tänään sainkin yllättäen seuraa tallille, kun vanha tallikaverini Marja lähti extempore mukaan tallille ja lupasi ottaa kuvia. Elättelin toivoa, että voisi ratsastaa kentällä ja saada ulkokuvia, mutta kuten viimeiset 5 kuukautta, taas oli harmaata, koleaa ja satoi. Kameraa ei viitsinyt viedä sateeseen, eikä ulkona olisi varmaan ollut sen helpompi saada kunnon valaistusta. Siispä otimme kuvia maneesissa. Sieltä ei oikein koskaan saa mitään superhyviä kuvia, koska valaistus ei kerta kaikkiaan riitä – tai joku näyttää jossain blogissa saavan, mutta minulle tämä musta magia ei ole ihan vielä selvinnyt. Joka tapauksessa olen iloinen, että sain seuraa ja että vihdoin sain ratsastuskuvia Mintun kanssa!

Ratsastin Mintun viimeksi maanantaina, joten oletin sen olevan vähän liiankin energinen. Huoli osoittautui turhaksi, vaikkakin meni vähän aikaa saada se kunnolla avuille, sillä maneesissa oli useampi muu hevonen ja Minttu jää helposti pohkeen taakse, jos se keskittyy ympärillä tapahtuviin asioihin. 

Tänään tavoitteena ei ollut mikään muu kuin saada se liikkumaan hyvin pohkeesta eteen kaikissa askellajeissa. Oikean laukan nosto (yksi kerta) tuli kangerrellen ja raipan avustuksella, mutta vasen nousi hyvin ja molemmat laukat rullasivat mukavasti eteenpäin. Välillä olo oli kyllä kuin tuuliajolla, kun taivuttavat sisäpohkeet eivät aina menneet kunnolla läpi ja hevonen pääsi asettumaan ulos. Sain kuitenkin ratsastettua ns. karstat pihalle ja Mintun etenemään reippaasti, joten tämän päivän tavoite täyttyi. Huomenna ratsastan uudestaan, ja silloin ajattelin keskittyä suoruuteen, asetuksiin ja taivutuksiin eli tarkkuuteen ja yksityiskohtiin.

Ihan pientä askeleenpidennystä pitkällä sivulla. Kyllähän se pitenee!