Auto starttasi tänään kello 6.45 kohti tallia, jossa odotti vielä auton pakkaamista ja Mintun letitys. Olimme menossa toisiin koulukisoihimme. Kuten olen jossain aiemmin maininnut, niin olen joskus 15 vuotta sitten osallistunut tuntihevosilla oman tallin rataharjoituksiin, mutta en ole päässyt kisaamaan koulua aikaisemmin ja seuraestekisojakin mennyt yhtä kauan sitten kaksi kertaa. Nämä kisat olivat siis sekä minulle että Mintulle toiset oikeat koulukilpailut. Ja miten hienosti ne menivätkään virheistä huolimatta! Lopussa on videot radasta ja palkintojenjaosta.
Vapaa verryttely oli Artukaisten suurella ulkokentällä (en tosin tajunnut sitä kuin vasta vähän aikaa ennen maneesiverryttelyryhmän alkamista, joten kovin kauan en kerennyt ulkona ratsastaa). Itse kilpailu käytiin maneesissa, jossa oli myös kaksi erillistä verryttelyryhmää. Mintun kanssa saimme oikeastaan mieluisimman lähtönumeron, sillä olimme jälkimmäisen verryttelyryhmän ensimmäiset lähtijät. Näin suoritukseen päästiin heti suoraan verkasta.
Ulkona Minttu oli paljon virkeämpi, mutta maneesissa se vähän hyytyi. Uskon sen johtuvan siitä, että verryttelyssä tuli tosi ahdasta ja vaikeaa, koska kaikki ratsastivat ihan sikinsokin ja oli hankalaa löytää yhtäkään suoraa, jossa olisi voinut huoletta ratsastaa reippaasti eteen. Minttu myös säikähti useamman kerran hevosia, jotka laukkasivat hyvin läheltä sitä vieraassa paikassa. Vähän tammalla siis tuntui jäävän käsijarruajattelu päälle radallekin. Tuomari ei sitä kylläkään huomannut vaan kehui energisyydestä. :D Itse kuitenkin tunnen eron selkään, ja nyt tuli sellainen olo, että puoliksi kannoin Mintun läpi radan. Ei se raskas kädelle ollut yhtään, mutta sain olla todella skarppina, että Minttu pysyi ravissa eikä esimerkiksi ruvennut pudottelemaan käyntiin, mitä se verryttelyssä teki.
Hyytyminen näkyi siinä, että laukkaohjelmassa tuli ongelmia. Oikeassa laukassa nosto meni ihan ok ja ympyrästä tuli oikein kaunis, mutta heti ympyrän jälkeen eteenpäinpyrkimys katosi ja Minttu pudotti raviin. Sain korjattua ja lävistäjä tultiin laukassa mukavasti. Vasemmassa laukassa Minttu taas nosti kahteen kertaan väärän laukan, mutta sen jälkeen siinäkin ympyrä ja lävistäjä sujuivat. Olen huomannut, että Mintulla eteenpäinpyrkimyksen ongelmat näkyvät nimenomaan helposti laukan putoamisena raviin ja väärien laukkojen nosteluna. Vasen laukka on myös minulle vähän vaikeampi nostaa. Myöskään lisäyksistä ei tullut niin lennokkaita kuin mitä Minttu kotona esittää, mutta ne olivat kuitenkin tahdikkaita ja niissä näkyi ero harjoitusraviin.
Radan jälkeen valittelin radan ongelmakohtia kaverilleni Marjalle, joka oli tullut mukaamme kuvaamaan, auttamaan ja kannustamaan. Meinasin lentää pyllylleni, kun hän kertoi, että no me kylläkin johdetaan monen prosenttiyksikön kaulalla seuraavaan. :,D Loppuvaiheessa yksi ratsukko meni ohi, mutta lopputulos oli kuitenkin 2/12 ja 69,500 %! Tuomari oli selvästi ottanut kiltin linjan, koska joistain kohdista olisin odottanut huonompia numeroita, mutta toisaalta skaala on kaikkien kohdalla sama ja muita luokan tuloksia selatessani näytti kyllä siltä, että numeroskaalaa oli käytetty laajasti ja annettu myös niitä huonompia numeroita. Radassa oli virheistä huolimatta myös paljon hyvää ja onnistunutta; Minttu esimerkiksi oli hyvin rennon ja tyytyväisen oloinen ja muoto pysyi melkein koko ajan tasaisena ja tuntuma kevyenä.
Voin olla tosi tyytyväinen siihen, että vaikka Minttu ei olisi lennokkaimmillaan ja parhaimmillaan, niin silti sen liikkuminen voi olla näinkin hyvää. Joku päivä saadaan oikea vire varmasti vielä radallekin mukaan! :)
Täytyy olla myös hirveän onnellinen näin viisaasta 4-vuotiaasta: täysin uusi paikka, vieraita hevosia, kuulutuksia, tuomaripöytä, säikähdyksiä kyljen vierestä laukkaavista hevosista, ja silti se käyttäytyi hienosti ja oli radalla rento ja tyytyväinen! Myöskään ulkona verryttelyssä ei ollut ongelmia, vaan se vähän katseli ympärilleen mutta teki kaiken mitä pyydettiin eikä säpsyillyt tai sinkoillut. Uutena asiana tuli myös suitsiin kiinnitettävä ruusuke, joka lepatti kunniakierroksella. Minttu vähän pörhelsi kunniakierroksen alussa, joten se ehkä johtui siitä. :D Senkin ihmettely kuitenkin unohtui yhden pitkän sivun jälkeen.
Eihän tämä mikään maailmanmestaruus ollut vaan seurakisojen HeC, mutta pitkäaikainen unelmani on ollut hankkia nuori hevonen, kouluttaa se itse ja päästä kilpailemaan sen kanssa. Nyt se on käynyt toteen ja siksi tämänpäiväinen menestys tuntuu ihan erityisen hyvältä. Huomenna harjoitukset jatkuvat ja katseet suunnataan taas kohti tulevia koitoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti