Takaisin satulaan

Varvas on saanut parantua murtumasta muutaman viikon, ja toissapäivänä kiipesin ensimmäistä kertaa takaisin selkään. Ei ollut muuten helppoa! Varvas itsessään ei ollut ongelma, mitä nyt vähän muistuttelee itsestään pienillä tuntemuksilla ja vaatii edelleen jonkin verran varomista, mutta kaikki muu sitten olikin. Miten voi ihminen unohtaa muutamassa viikossa, miten ratsastetaan?

Kentän päädystä metsään päin tonttinaapuri poltteli nuotiota ja hääräsi jotakin niin, että hänestä näkyi vain hiljainen siluetti, ja tämä oli herkälle tammahevoselle tietenkin kuohuttavaa. Juoksutin sitä alle hyvän aikaa, ennen kuin menin selkään, koska totesin, etten ihan mieluusti tussahtaisi heti kaaressa alas - en puoliparantuneen varpaani päälle mutten ehkä muutenkaan - mutta toinenkin syy oli. Arvelin, että ratsastuskuntoni ei ole parhaassa terässä, koska olin ollut useamman viikon ratsastamatta ja kaiken lisäksi kävelykipujen vuoksi lenkkeilemättäkin pieniä "korttelin ympäri" -tyyppisiä koiranpissatuslenkkejä lukuun ottamatta. Mieheni oli huolehtinut koiran pidemmistä ulkoiluista. Järkytys oli siitä huolimatta suuri, sillä tunsin olevani kuin jokin jatkokurssilainen. Havaitsin hevoseni olevan muun muassa vino ja vähän raskas, mutta tuntui, etten oikein jaksa enkä ihan osaakaan korjata asiaa. Pötkimme sitten menemään ympyrällä vähän aikaa jotain epämääräistä mongerrusta, jota en kehtaisi valmentajalleni näyttää. Kun askellajit oli käyty läpi ja Minttu tuntui taapertavan laiskana mutta ihan kiltisti, kiitin ja vein talliin. 

Eilen Minttu sai vapaapäivän, ja tänään ratsastin toista kertaa. Ei ihan kisaratasuoritus vielä, mutta tänään muistin jo paremmin, missä ovat kaasupoljin, ratti ja vaihteet. Vaihteista oli käytössä ehkä kaksi ja puoli, mutta kuitenkin. Aluksi koko hevonen tuntui jälleen olevan mutkalla kuin Ikean vispilä, mitä korjasin ratsastamalla volttikahdeksikkoa ja sen jälkeen raviväistöjä molempiin suuntiin. Se auttoikin ihan hyvin. Muuten hain vain tasaista etenemistä ja nostin pari kertaa vastalaukan, jossa tein kaartoja radan poikki. Ne sujuvat jo hyvin, ja voin hiukan jo asettaakin vastalaukassa ikään kuin myötälaukan puolelle, mikä auttaa Minttua pysymään suorempana. Yleisolemus ratsastajalla tänään yritteliäs, hevosella kiltti mutta laiskanpulskea.

Huomenna on vielä täysi työpäivä, mutta sen jälkeen käyn heti ratsastamassa ennen kotiinmenoa. Aloitimme muuttourakan väliaikaiseen asuntoon eilen, joten vilskettä riittää iltaisin. Varsinainen muuttoviikonloppu on viikon kuluttua, joten näin saamme onneksi jo ison osan tavaroista vietyä ripotellen, jotta kannettavaa ei hirveästi ole yhdelle päivälle.

Kaivattu näky!

Heinänkorsia kauhtuneessa merinovillapaidassa ja roskainen turpa. Parasta!

Kengittäjäkin kävi tänään laittamassa kesärenkaat alle. Minttu sai jälleen kehuja fiksusta käytöksestä ja lempeästä turpapuhaltelusta.