lauantai 8. tammikuuta 2022

Sulut työn alle

Meidän hommahan menee jo suorastaan vakavaksi. Talven aikana on tosiaan aloitettu valmennuksissa sulkutaivutusten alkeita laukassa, ja eilen alettiin harjoitella samaa ravissa. Tänään taas tein muutamia ensin käynnissä. Järjestys tosiaan tämä. 😂

Eilen Minnan treeneissä teimme tehtävää, joka muistaakseni tulee myös joissakin vaativan kouluohjelmissa vastaan (en ole varma, tuleeko juuri uralla vai kenties keskihalkaisijalla, mutta samantapaisena kuitenkin). Pitkälle sivulle tultiin ravissa ja pitkä sivu piti aloittaa lyhyellä avotaivutuksella. Sen jälkeen suoraan voltille, josta suoraan sulkutaivutukseen edelleen uraa pitkin. Avotaivutuksessahan hevosen pitäisi liikkua samassa asennossa kuin se on volttia aloittaessaan, joten avo valmistelee volttia. Sulkutaivutus uraa pitkin taas on helpointa aloittaa suoraan voltilta, koska siinä asento on sama kuin volttia lopettaessa. Minusta kylläkin eilen tuntui, että Minttu oli vaikea saada jatkamaan sulkua heti voltin jälkeen, kun taas tänään sain sen aika helposti siirrettyä sulkuun ihan suoriltaan ilman volttia. Syy tämän päivän helppouteen oli kuitenkin varmaan se, että tänään Minttu oli paljon energisempi kuin eilen (enimmät piti laukkuuttaa ensin liinassa pois, ja sitä tapahtuu nykyään tosi harvoin enää 😂) ja ylipäätään tunnumme molemmat hoksaavan asioita niin, että ensin harjoitellaan valkussa, sitten nukutaan yön yli ja seuraavana päivänä kokeillaan uudestaan uusin voimin. 

Tänäänkin aluksi ravisulku tuntui hiukan hankalalta, joten tein ensin muutamia käynnissä. Siinä Mintun tuntui olevan helpompi järjestellä jalkansa ja kroppansa ja pääsin kehumaan sitä oikeista reaktioista. Sen jälkeen saman siirtäminen raviin olikin yllättävän sujuvaa. Monestihan asiat opetetaankin ensin käynnissä, mutta Mintulle vahvin ja helpoin askellaji on aina ollut selvästi ravi, joten siinäkin on puolensa, että esittelee uusia asioita ensin ravissa.

Mutta siis, taas ollaan oppimassa uutta! Tuntuu huikealta ajatella, että 2,5 vuotta sitten Minttu oli 3-vuotias pallero, jonka selkään vasta nousin, ja nyt jo opiskellaan oikein vakavasti otettavien kouluhevosten juttuja. Johan tässä alkaa kisakuume taas hiukan kolkutella, kun viime kisoista on jo jonkin aikaa ja koko ajan kehitytään eteenpäin. 

Tänään sää oli aikamoista lumituiskua, mistä varmaan Mintun virtaisuuskin johtui. Sain kuitenkin tuoreita kuvia, kun mieheni tarttui kentän laidalla hetkeksi kameraan. 






Tässä tullaan sulkua ravissa uraa pitkin. Pikkusisko massuttaa taustalla heinää, kun isompi joutuu huhkimaan talvimyräkässä. 😁




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti