Mitä tehdä, kun kenttä on peilijäässä?

Terveisiä Varsinais-Suomen perinteisestä talvesta: kun lunta tulee, sitä saattaa tulla kerralla myrskyämällä, mutta kovin pitkää jaksoa se ei kestä ennen kuin tulevat plussakelit, vesisateet ja muutaman asteen plussan ja miinuksen välillä seilaavat lämpötilat. Tästä ihanuudesta me Turun seudun hevosihmiset nautimme parhaillaan ja katsomme, kun kenttämme muuttuvat luistinradoiksi. Eilen tuli taas oikein pyryttämällä lunta, joten luistinratani päällä on nyt 5 - 10 cm kuivaa pakkaslunta mukavasti vauhdittamassa liukua. :,D

Ei siis ole sopivampaa hetkeä pohtia, mitä tehdä, kun kenttä on peilijäässä ja käytössä on liikuntahaluinen ratsu muttei maneesia tai halua lähteä sellaiselle trailerin kanssa.

1. Maastoon!

Maastossakaan pohjat eivät tietenkään ole välttämättä ihanteelliset, mutta usein metsäteille ehtii pakkautua sen verran lunta, että ne eivät mene sileälle jäälle samalla lailla kuin ratsastuskenttä. Toisaalta vaikka maastossakin olisi jäistä, hokkikengityksellä voi vähintään kävellä niin paljon kuin sielu sietää - ja sehän tekee hyvää sekä hevosen päälle että kropalle. Jos on pääsy metsäpoluille, siellä pohja on yleensä paljon pitävämpi kuin tasaisilla teillä. Pohjan ei myöskään tarvitse olla täydellinen, jotta siinä voisi ratsastaa. Hevosen fysiikalle tekee hyvää liikkua erilaisilla pohjilla, sillä näin sen lihakset, jänteet ja nivelet kehittyvät kestämään muutakin kuin täydellistä merenpohjahiekka-kumirouhepohjaa. Maastolenkillä voi siis aivan hyvin ottaa mukaan myös ravia ja laukkaa, vaikka tiet olisivat talvelle ominaisesti kovia, kunhan rasituksen määrä ei mene kohtuuttomaksi varsinkaan hevosen tottumuksiin nähden.

Harmittavan moni ei kuitenkaan maastoile koskaan eri syistä: hevonen saattaa olla ikävän säikky, hevonen voi olla ok mutta ratsastaja on säikky, maastoon ei haluaisi lähteä yksin muttei saa seuraa, omat maastot eivät innosta tai sitten ratsastaja ei vain pidä maastoilua kovin tärkeänä. Nyt kenttien ollessa huonoja voisi kuitenkin kokeilla ottaa hevosen liikuntaohjelmaan säännöllisesti maastoilua tai jopa testata kunnon maastoilukuuria. Meillekin tuli Mintun kanssa loppukesän-alkusyksyn aikana viiden viikon mittainen yhdistelmä lomailua ja maastoilua, kun olimme juuri muuttaneet tänne ja kenttä ei vielä ollut ratsastuskunnossa. Siitä lähdimmekin suoraan nuorten hevosten aluemestaruuksiin HeA-tason radalle, jollaisia olimme aiemmin menneet vain kaksi, ja tulimme takaisin pronssimitalin kera. Todistetusti hevonen siis pysyi letkeänä ja kunnossa sillä, mitä metsäteillä saimme tehtyä!

Maastossa pari päivää sitten (kuten myös tänään).

2. Viilaa käyntityöskentely priimaksi

Käyntityöskentely jää monelta ratsastajalta usein liian vähälle huomiolle tai jopa pelkästään alku-, väli- ja loppukäynteihin. Käynnissä voi kuitenkin harjoitella samoja asioita kuin ravissa ja laukassa. Alla muutama tehtävä, joista itse pidän:

Siirtymät. Etsi käynnistä eri vaihteita ja tee siirtymiä hevosen koulutustason mukaisesti lisätty käynti - keskikäynti - koottu käynti - keskikäynti - lisätty käynti. Helpommassa tehtävässä käynnin pituutta voi säädellä portailla lyhyempi - pidempi. Hevosen raamin tulisi venyä, kun askelpituus venyy.

Pysähdykset. Harjoittele ratsastamaan pysähdys täsmällisesti pisteessä (kouluradalla hevosen lapa kirjaimen kohdalla) ja tasajaloin. Tunnustele ja tarvittaessa pyydä jotakuta kertomaan, miten hevonen seisoo. Opettele korjaamaan pysähdystä niin, että hevonen siirtää eteenpäin vain sitä jalkaa, joka jäi taakse. Ole myös tarkka, että hevonen lähtee pysähdyksestä pontevasti eteenpäin eikä laahusta ensimmäisiä askelia.

Suoruus. Suoruutta on se, että hevonen toimii molempiin suuntiin mahdollisimman yhtäläisesti, ei nojaa kumpaankaan ohjaan tai pohkeeseen, on suoralla suora ja kaarevalla uralla kaareva eli takajalat seuraavat etujalkojen uraa. Käynnissä voi tehdä samat harjoitukset kuin muissakin askellajeissa: pohkeenväistöä, avoa, sulkua, siksakkia, asetusharjoituksia, takaosakäännöksiä, voltteja, kiemurauria... Ja kerrankin on aikaa miettiä taivutusta kunnolla, kun vauhti ei päätä huimaa.

Working equitation -tyyppiset tehtävät. Näitä en kylläkään ole vielä itse kokeillut, mutta talvella on loistava aika koota kentälle tehtävärata, joihin voi kuulua mm. kulmaperuutus puomien välissä, portin avaaminen ja sulkeminen hevosen selästä käsin, esineiden poimiminen ja erilaisten jännittävien elementtien ohi tai läpi ratsastaminen. Tärkeää ei ole vauhti vaan huolellisuus ja rentous.

3. Maasta työskentely ja asioihin siedättäminen

Hevosen kanssa voi työskennellä maasta niin, että sitä siedätetään asioihin, joita se tällä hetkellä jännittää. Tavoitteena on, että kun ensi kesän kisoissa kisaradalle lentää muovikassi tai yleisö alkaa taputtaa, hevonen ei enää alakaan stressata ja jännittää. Siedätykseen löytyy monia hyviä opetusvideoita mm. YouTubesta. Tärkeää kuitenkin on, että hevosen käsittelijä tietää, mitä on tekemässä. Kokemattoman ei pidä lähteä noin vain huiskimaan hevosta sitä pelottavilla asioilla, sillä se saattaa johtaa vaaratilanteisiin ja saada hevosen pelkäämään entistä enemmän. Osaavan apurin kanssa hevosen totuttaminen kaikkeen mahdolliseen on kuitenkin valtavan hyödyllinen satsaus, olipa oma harrastaminen millaista tahansa.

4. Lomajakso hevoselle ja itsellesi

Jos hevosen pää kestää ja etenkin jos sillä on kunnollinen tarha, jossa se liikkuu, mikään ei estä antamasta hevoselle esimerkiksi parin viikon lomaa, kun säät ja pohjat ovat huonoimmillaan. Tarhakaverit usein liikuttavat toinen toistaan, mutta hevoselle voi keksiä muutakin puuhaa. Esimerkiksi Minttu ja Marcella rakastavat sitä, että mieheni katkoo välillä pienen puun (harvennamme näitä pihamme ympäristöstä, joten niitä riittää!) ja laittaa sen tarhaan. Hevoset saattavat nakertaa puuta turpa turpaa vasten jopa silloin, kun heinääkin olisi tarjolla.

Miehen puuyllätys sai iloisen vastaanoton.

Jätä ihmeessä kommenttisi kommenttikenttään ja kerro, mihin ratkaisuun olet itse päätynyt, kun pohjat ovat huonossa kunnossa!