Omien taitojen rajoille ja niiden yli

Minnan tunnilla eilen illalla jatkettiin sulkujen työstämistä ravissa ja laukassa. Tehtävät alkavat mennä niin haastaviksi, että todella saa olla kieli keskellä suuta. 😅 Valmennuksissa on kyllä juuri hyvä puoli se, että siellä tulee mentyä oman mukavuusrajan yli ja varmaan yritettyä kovemmin. Kun on ensin tehnyt siellä jotain, uskaltaa sitä kokeilla myös omin päin.

Tajusin, että nyt aletaan olla siinä kohtaa ratsastajan kehityskaarta, jossa omat vanhat taidot eivät enää riitäkään vaan valmentajan merkitys korostuu. Pystyin ennenkin hyvin kouluttamaan hevosen itsenäisesti HeB-tasolle ja osittain itsenäisesti myös HeA-tasolle, mutta nykyään harjoittelemme sellaisia asioita, joita en ole tehnyt joko koskaan aiemmin tai sitten kauan sitten ja helpompina versioina. Pitkään aikaan ei ole ollut sellaista ratsua, joka osaisi esimerkiksi vaativien luokkien asioita. Nyt sitten pitäisi opettaa vaativien ohjelmien asioita Mintulle samalla kun itsekin tavallaan niitä opettelen. Mutta so far so good!

Valmentajasta puheen ollen on todella tärkeää, että valmentaja on sellainen, jonka taitoihin luottaa. Kun harjoittelee itselle tuttuja asioita, vaikka hevonen ei niitä vielä osaisi, kokenut ratsastaja pystyy itsekin arvioimaan, milloin menee hyvin ja miltä minkäkin kuuluu tuntua. Minullekin on tullut treeneissä vastaan jo monia kertoja, jolloin on vain tehtävä se mitä valmentaja sanoo ja uskottava, että nyt meni hyvin ja oikealla tiellä ollaan. Mennään siis omien taitojen rajoille ja niiden yli. 

Eilisellä tunnilla jatkoimme sulkujen harjoittelua. Ensin ravissa tultiin pitkän sivun alkuun niin, että tehtiin ikään kuin huono kulma eli kaarrettiin liian aikaisin pehmeästi kulman ohi, jätettiin jo siinä takaosaa vähän sisälle ja sitten asetus ja taivutus, jolloin lopputuloksena oli sulkutaivutus ravissa uraa pitkin. Minttu oli turhan lupsakalla ja hiukan saamattomallakin päällä eilen, ja tässä tehtävässä vaikeinta oli saada se pysymään riittävän energisenä. Itse taivutus ei ole sille vaikeaa, ennemminkin se tuppaa taipumaan helposti tarpeettoman paljon.

Laukassa saikin sitten olla todella hereillä. Mullahan on tällä hetkellä kentällä pituutta alle 40 metriä, ja tässä ajassa piti tulla laukassa pitkälle sivulle, ratsastaa avoa uraa pitkin, jatkaa siitä suoraan sulkutaivutuksessa vähän sivulle-eteen ja ehtiä vielä ratsastaa hevonen sulusta ulos eli jatkaakin laukassa vähän matkaa eteenpäin avoa, ennen kuin pääty tulee vastaan ja jyrätään valmentajan tuoli. 😆 Tärkeää oli ajatella sulkua enemmän eteen kuin sivulle ja ratsastaa sitä vain vähän matkaa, ennen kuin jo muuttaakin sulun takaisin avoksi. Ymmärsin kyllä hyvin, miksi näin tehtiin: hevonen ei saa sivulle lähtiessään loksahtaa ikään kuin jonnekin junan kiskoille, joita pitkin se vain vyöryy ratsastajan hikoillessa, että apua meidän piti suoristua keskihalkaisijalla ja nyt kaaduttiin jo sen yli. Olisi luullut, että eihän me mitään sulkua saada aikaan, jos ajatellaan enimmäkseen eteenpäin, mutta saatiinpa kuitenkin! Juuri niitä esityksiä Minna kehui eniten, joissa ajatus oli reippaasti eteenpäin ja vain vähän sivulle.

Minttu oli näissä laukkasuluissa oikein yritteliäs. Käyntiä se taas ei osannut eilen mennä ja olisi mieluummin vain nakellut niskojaan, rullannut kaulaansa tai teputellut pientä ravia kävelyn sijaan. Ehkä se tulee uusista, vaikeammista harjoituksista vähän virittyneeseen tilaan ja se sitten näkyy käynnissä. Enimmäkseen sen käyntityöskentely on ollut talven aikana selvästi parempaan päin.

Vaikka yleinen fiilis oli eilisissä treeneissä hiukan työläs, pari edellistä ratsastuskertaa menivät tosi hyvin. Valmennusta edeltävänä kertana Minttu teki hienosti laukanvaihdot käynnin kautta radan poikki -kuviolla (S-R) ja oli vastalaukassa taas sen verran herkkänä vaihtelemaan laukkaa vähän sinne ja tänne, että päätin ottaa tilanteesta hyödyn ja yritin pari kertaa laukanvaihtoa täyskaarron jälkeen uralle palatessani. Ne onnistuivat molemmilla kerroilla, kunhan hevonen ei jäänyt tuijottamaan jotain epämääräistä heinäpaalin takana ja muuttanut tyystin suuntaa. 😅 Saimme sitten kyllä vastalaukatkin onnistumaan.

Kuvat on otettu aiemmin tässä kuussa, kun koulusatula oli topattavana. Nyt olen onneksi saanut sen jo takaisin.