Mintulle ja Marcellalle maistui päiväunet auringossa kisoja seuraavana päivänä. 😊
Otin eilen Pixiolla videota, kun ratsastin ihan vain omatoimitreenin kentällä. Pyrin ottamaan aina välillä ratsastusvideoita ihan jo bloginkin takia mutta myös siksi, että itse näkisin, miltä Mintun liikkuminen näyttää siihen verrattuna miltä se satulaan tuntuu.
Minttu on talven aikana selvästi saanut lisää voimaa ja kantokykyä. Minnakin on sanonut, että sen perusliikkuminen näyttää jo ihan erilaiselta kuin edes viime syksynä saati vuotta aikaisemmin. Nyt huomaan, että sen askellajeihin alkaa tulla enemmän jousia ja säätövaraa, ikään kuin erilaisia vaihteita, joista voi valita. Ei mennäkään enää vain lujempaa tai hitaampaa.
Laitan tähän vertailun vuoksi ensin alkuvuodesta 2021 otetun videon ja sitten eilisen eli huhtikuussa 2022 otetun videon. Valitsin tuon talvivideon, vaikka se on vähän yli vuoden takainen, koska siinä näkyy joitain samoja tehtäviä kuin uudessa videossa, mm. avoja ravissa ja laukassa, harjoitusravia ja myötä- ja vastalaukkaa.
Vanhalla talvisella videolla Minttu on 5-vuotiskautensa alussa ja juuri oppinut menemään vastalaukkaa ja tekee sitä jo aika lailla rikkomatta, mutta tasapainon puute näkyy vielä vauhtina. Vastalaukka tässä on hiukan sellaista selviytymistä kaarteiden läpi. Loivia avoja taas käytän saadakseni hevosen hiljalleen paremmin kokoon, mutta en vielä pysty tulemaan niihin kootusti (enkä toki yritäkään, koska Mintulla on ikää sen verran vähän). Harjoitukset toimivat enemmänkin apuvälineinä eivätkä ole sellaisia, joita vielä ihan oikeaoppisesti voisi esittää. Ravi on ihan sellaista perusnättiä 4,5-vuotiaan hevosen ravia, eli pyöreänä ja reippaasti eteen.
Alla olevalla videolla pystyn ratsastamaan sekä ravia että laukkaa jo huomattavasti kootumpana ja Minttu on koko kropastaan ryhdikkäämpi. Se jaksaa jo paljon pidempiä aikoja liikkua ylämäkeen ilman kuolaimen taakse painumista tai muuta rojahtelua. Harjoitusavojen sijaan pystyn ratsastamaan jo loivia sulkuja, joita alettiin ottaa treeneihin mukaan hiljalleen muutama kuukausi sitten. Vastalaukka tuntui eilen tosi hyvältä ja pystyin kokoamaan sitä, ratsastamaan pientä ympyrää ja kulmien läpi ja asettamaan Minttua vastalaukasta huolimatta hiukan sisäänpäin, jolloin sain Minttua suoristettua. Varsinkin ravissa oli jo näyttävyyttä ja saksalaisittain sanottuna schwungia.
Tarvitsemme vielä paljon lisää tarkkuutta ja kontrollia varsinkin siihen, ettei Minttu kuumetessaan alkaisi ennakoida käynnissä, että kohta nostetaan laukka. Lisää rutiinia tarvitaan siihenkin, että hevosen pystyisi joskus kouluradalla esittämään samalla laadulla kuin kotona eikä paikanvaihdoksen aiheuttama jännitys tekisi mutkia matkaan. Tuntuu kuitenkin tosi hyvältä nähdä ihan konkreettisesti, miten paljon on taas vuodessa saavutettu.
Onneksi saatiin tämän pitkään jatkuneen kylmyyden ja lumi- ja räntäsateen jatkoksi vihdoin kauniita kevätpäiviä. Tänään sellainen sattui sopivasti kohdalle, kun suuntasimme Mintun kanssa tunnin ajomatkan päähän Halikkoon Wiurilan kartanon upeisiin maisemiin avaamaan kisakautemme HeB:1 2022 -ohjelmalla. Tuloksena oli kokonaisuutena melko sujuva rata, jossa oli jokunen takkuavampi kohta, ja realistiselta tuntuneet prosentit 68,333 %. Niin ja tietysti ruusuke ja tuotepalkintoja toisesta sijasta!
Sain kisahoitajaksi ja kuvaajaksi mukaan naapurini, jolla on myös pieni kotitalli. Videot ja kuvat on ottanut Reetta Mäkinen. Verryttely oli ryhmittäin maneesissa, koska ulkokenttä oli vielä ihan lumisohjoinen. Ihan hyvä, niin pääsi tutustumaan rataan kunnolla.
Radassa oli paljon hyvää. Minttu liikkui ryhdikkäänä hyvässä muodossa, ja etenkin ravi oli lennokasta. Ravilisäyksestä saatiin 8 ja puolivoltti + puolivoltti -kuviosta (S - R) 7,5, vaikka vielä eilen valittelin viimeistelytreeneissä Minnalle, että tuo volttikuvio tuntuu vaikealta ja aina siihen tulee jotain säätöä. Pientä jännitystä tuli joissakin kohdissa radalla enkä saanut Minttua pidettyä aina suorana, mikä sitten näkyi esimerkiksi laukannostossa käynnistä (ihan ylimääräistä poikittelua, jota se ei muuten tee), peruutuksessa (ajattelin, että ainakin tämä menee hyvin, koska tällä viikolla peruutukset ovat sujuneet helposti, mutta sehän menikin sitten ihan miten sattuu :D) ja laukka-ravi-siirtymässä, jossa Minttu olisi voinut kantaa paremmin ja hiukan rojahti. Myös tuomaripöytä aiheutti ihmeellistä kiemurtelua linjan lopussa, kun menimme keskilinjalla sitä kohti, erityisesti lopputervehdyksessä. Olen kuitenkin ehdottomasti tyytyväinen, sillä joistakin kömmähdyksistä huolimatta Mintun liikkuminen oli hyvännäköistä. Varsinkin näin puolen vuoden kisatauon ja treenimahdollisuuksien osalta rikkonaisen alkukevään jälkeen meni tosi hyvin.
Seuraavat kisat siintävät kahden viikon päässä, kun starttaamme ensimmäiseen matkaratsastuskilpailuumme Urjalassa, ja siitä seuraavat suunnitellut kisat ovat toukokuun puolivälissä olevat Artukaisten aluekoulukisat.
Nukuin viime yön tosi huonosti kisajännityksen takia, mutta nyt tuntuu taas kivalta, kun takana on onnistunut kisapäivä kauniissa säässä ja uusi rusetti koristamassa satulahuonetta. 🏆
Hevosalan Somegaala 2022 on ohi ja tulokset ovat ratkenneet menneenä viikonloppuna Hevoset-messuilla Tampereella. Muuliprojekti vei kategorian suurimman äänisaaliin ja Kavioliitossa 30v lähes yhtä suuren, molemmat yli 2700 ääntä. Onnea voittajalle!
Kiitän kaikkia Kuolaintuella-blogia äänestäneitä niistä 242 äänestä, joita blogini sai. Minulle oli superyllätys, että pääsin kategoriassa ylipäätään ehdokkaaksi, ja sitten sain vielä satasissa laskettavan äänimääränkin! Blogi pääsi ihan uudella tavalla esille, ja uskon, että sain tästä monta uutta vakituista lukijaa.
Kilpailukausi korkataan tulevana viikonloppuna Halikossa Wiurilan tallin seurakoulukisoissa. Harjoitukset ovat käynnissä jo kovaa vauhtia. Tästä tämä taas lähtee.
Kuva: Leena Kahisaari (Koivumäen tallin aluekoulukisat 2021)
Eilen ja tänään pääsin pitkästä aikaa kentälle ratsastamaan. Luksusta! 😂 Olen vihdoin saanut kentän sulatettua. Jäätä oli noin 10 sentin kerros edelleen, mutta aina päivisin auringon paistaessa ja lämmittäessä jäätä hakkasin pistolapiolla jäähän railoja ja sain irrotettua jäälauttoja, joita sitten joko hakkasin edelleen pienemmiksi tai heittelin kentän reunojen yli. Kun tiiviin jään sai hajotettua, se suli paljon nopeammin. Pari viikkoa tässä operaatiossa meni, mutta nyt on kenttä hiekalla. Kulmiin ei vielä pääse, sillä sinne on kertynyt paksu kerros talvella aurattua lunta, mutta ihan hyvin pystyy jo harjoittelemaan muuten.
Kenttä muutama päivä sitten. Nyt olen saanut tuolla toisessa päädyssä näkyvän jäisen alueen pois ja saanut vasemmalla näkyvän lammikon pienemmäksi kärräämällä siihen hiekkaa, jota olin muutenkin aikeissa siihen kohtaan laittaa. Maa on kuitenkin syvemmältä vielä sen verran roudassa, ettei kenttä vedä vielä vettä.
Kentän tilanne 20.3. Olin saanut kentän toista laitaa jo sulateltua, mutta toisella sivulla jää oli vielä kovaa ja sitä oli paksusti.
Ensin kentälle ei päässyt tosiaan moneen viikkoon ollenkaan, joten Mintun kanssa maastoiltiin ahkerasti. Sen jälkeen se sai rokotuksesta 40 asteen kuumereaktion ja oli levossa 1,5 viikkoa. Sen jälkeen ehdin kaksi kertaa käyntimaastoon, kun se pudottikin kengän. Liukkailla keleillä ei ollut mitään asiaa minnekään ilman hokkikenkää, mutta ei hätää, viiden päivän päähän oli joka tapauksessa kengitys sovittuna. Paitsi sitten kengittäjä sai kuumeen ja kengitys viivästyi viikolla. Epäonnea on siis ollut, mutta toisaalta mulla itsellänikin on juuri meneillään vuoden kiireisin aika, kun ylioppilaskokeiden valvonnat syövät kaikki ylimääräiset tunnit aamuista, iltapäivistä ja hyppytunneilta ja iltaisin ja viikonloppuisin ei juuri muuta ehdi tehdä kuin esitarkastaa ylioppilasvastauksia normaalien kurssikokeiden lisäksi. Ehkä ihan hyvä, että tarhaloma tuli sitten tähän kohtaan.
Eilen ratsastin kevyesti ja tänään olikin pitkästä aikaa Minnan (Kauppinen, uusille lukijoille infoksi) valmennus. Olimme Mintun kanssa selvästi hiukan ruosteessa molemmat eikä mitään vaikeaa tehtykään tällaisen tauon jälkeen, mutta ihan onnetonta meno ei kuitenkaan ollut.
Tarkastettiin, miltä tilanne näyttää siirtymissä käynti-ravi-käynti, ravi-pysähdys-ravi, ravi-laukka ja käynti-laukka. Siirtymät onnistuivat enimmäkseen hyvin ja erityisen mukavaa oli, että laukkasiirtymät olivat nyt sujuvia. Ravissa tehtiin myös avoa ja laukassa vähän ajatusta siihen suuntaan. Vaikeinta oli muodon pitäminen tasaisena, sillä välillä Minttu nousi muodossa liian ylös ja välillä taas yritti hiukan sukeltaa. Loppua kohti tämäkin onneksi tasoittui ihan hyvin ja sekä laukkaan että raviin tuli hyvä draivi. Suoruuden kanssa joudutaan kyllä taas tekemään hommia.
Nyt täytyykin saada paketti taas kasaan, sillä meillä on tiedossa kahdet ensimmäiset kisat. Kauden aloituskisat ovat 16.4. Wiurilan tallilla Halikossa, jossa mennään uusi ohjelma HeB:1 2022. Sitä seuraavat kisat ovatkin 30.4. Urjalassa, 21 kilometrin seuraluokka matkaratsastuksessa eli meidän ensimmäiset kisat sitä laatua! Mun täytyisi vain saada joku sinne mukaan enkä ole vielä onnistunut saamaan. Yksi hoitaja tarvitaan välttämättä.
Tänään valmennuksen jälkeen palaamassa tarhaan. Oli ihanan aurinkoinen päivä!
