Ryhti ylös ja takajalat alle: videoiden vertailua

Mintulle ja Marcellalle maistui päiväunet auringossa kisoja seuraavana päivänä. 😊

Otin eilen Pixiolla videota, kun ratsastin ihan vain omatoimitreenin kentällä. Pyrin ottamaan aina välillä ratsastusvideoita ihan jo bloginkin takia mutta myös siksi, että itse näkisin, miltä Mintun liikkuminen näyttää siihen verrattuna miltä se satulaan tuntuu. 

Minttu on talven aikana selvästi saanut lisää voimaa ja kantokykyä. Minnakin on sanonut, että sen perusliikkuminen näyttää jo ihan erilaiselta kuin edes viime syksynä saati vuotta aikaisemmin. Nyt huomaan, että sen askellajeihin alkaa tulla enemmän jousia ja säätövaraa, ikään kuin erilaisia vaihteita, joista voi valita. Ei mennäkään enää vain lujempaa tai hitaampaa.

Laitan tähän vertailun vuoksi ensin alkuvuodesta 2021 otetun videon ja sitten eilisen eli huhtikuussa 2022 otetun videon. Valitsin tuon talvivideon, vaikka se on vähän yli vuoden takainen, koska siinä näkyy joitain samoja tehtäviä kuin uudessa videossa, mm. avoja ravissa ja laukassa, harjoitusravia ja myötä- ja vastalaukkaa.

Vanhalla talvisella videolla Minttu on 5-vuotiskautensa alussa ja juuri oppinut menemään vastalaukkaa ja tekee sitä jo aika lailla rikkomatta, mutta tasapainon puute näkyy vielä vauhtina. Vastalaukka tässä on hiukan sellaista selviytymistä kaarteiden läpi. Loivia avoja taas käytän saadakseni hevosen hiljalleen paremmin kokoon, mutta en vielä pysty tulemaan niihin kootusti (enkä toki yritäkään, koska Mintulla on ikää sen verran vähän). Harjoitukset toimivat enemmänkin apuvälineinä eivätkä ole sellaisia, joita vielä ihan oikeaoppisesti voisi esittää. Ravi on ihan sellaista perusnättiä 4,5-vuotiaan hevosen ravia, eli pyöreänä ja reippaasti eteen.

Alla olevalla videolla pystyn ratsastamaan sekä ravia että laukkaa jo huomattavasti kootumpana ja Minttu on koko kropastaan ryhdikkäämpi. Se jaksaa jo paljon pidempiä aikoja liikkua ylämäkeen ilman kuolaimen taakse painumista tai muuta rojahtelua. Harjoitusavojen sijaan pystyn ratsastamaan jo loivia sulkuja, joita alettiin ottaa treeneihin mukaan hiljalleen muutama kuukausi sitten. Vastalaukka tuntui eilen tosi hyvältä ja pystyin kokoamaan sitä, ratsastamaan pientä ympyrää ja kulmien läpi ja asettamaan Minttua vastalaukasta huolimatta hiukan sisäänpäin, jolloin sain Minttua suoristettua. Varsinkin ravissa oli jo näyttävyyttä ja saksalaisittain sanottuna schwungia. 

Tarvitsemme vielä paljon lisää tarkkuutta ja kontrollia varsinkin siihen, ettei Minttu kuumetessaan alkaisi ennakoida käynnissä, että kohta nostetaan laukka. Lisää rutiinia tarvitaan siihenkin, että hevosen pystyisi joskus kouluradalla esittämään samalla laadulla kuin kotona eikä paikanvaihdoksen aiheuttama jännitys tekisi mutkia matkaan. Tuntuu kuitenkin tosi hyvältä nähdä ihan konkreettisesti, miten paljon on taas vuodessa saavutettu.