tiistai 25. huhtikuuta 2023

Kauden avauskisoissa jännitystä mutta kotiin tuomisina sininen ruusuke








































Aloitimme toissapäivänä Mintun kanssa tämän vuoden kilpailukauden Raision Ratsastajien seurakisoissa HeA:1-luokassa. Menimme saman ohjelman nyt toista kertaa. Ensimmäinen kerta oli viime kauden lopetuskisoissa Marttilassa Nooran tallilla. 

Raision Ratsastajien TP-talli oli meille uusi tuttavuus. Se on aivan moottoritien vieressä, ja olen näköjään lukemattomat kerrat ajanut siitä ohi, mutta en ole tajunnut, että siinä on talli. Hyvät liikenneyhteydet kieltämättä, vaikka maaseudun rauhaa ei tarjolla ollut.

En ole rataan aivan tyytyväinen, sillä Minttu jälleen kerran jännitti etenkin tuomaripäädyssä, jäi sen vuoksi pohkeen taakse eikä siksi näyttänyt sellaista liikkumista, mitä se kuitenkin jo osaa. Jännitykseltään se myös rikkoi toisen ravipohkeenväistön moneen kertaan laukalle ja toiseen suuntaan taas pysyi ravissa muttei olisi yhtään halunnut astua ristiin. Toisessa vastalaukkakaarteessa Minttu vaihtoi laukan kaarteen loppupäässä, enkä ollut riittävän hereillä vaihtaakseni sitä heti takaisin. Radassa oli kuitenkin myös onnistuneita kohtia, vaikkei liikkuminen ollut ihan priimaa: muoto oli enimmäkseen oikein hyvä, pysähdykset sekä ravista että kahteen kertaan laukasta onnistuivat hyvin, laukannostot olivat ihan ok, voltit sujuvia, keskiraveista toinen oli napakka ja keskikäyntiosuudet myös kelpo esityksiä. Seiskalla alkavia numeroita tuli useita, mutta sitten nuo pari isompaa rikkoa laskivat keskiarvoa paljon. Luokassa oli vain kuusi starttia, ja tällä suorituksella saimme toisen sijan prosentein 64,08 %. 

Eilen radan jälkeen harmitti, kun haluaisin tietysti joskus päästä siihen, että radalla voisi näyttää jo sitä kovasti kehittynyttä liikkeen voimaa ja laatua. Se ei kuitenkaan onnistu, jos hevonen jännittää ja töin tuskin pysyy oikeassa askellajissa. Nyt mieliala on jo parempi: radassa oli monta onnistumista jännityksestä huolimatta ja ruusuke kotiin tuomisina, ja osoittaahan se kehitystä, että hevosen vaikeammassakin mielentilassa voimme suorittaa HeA-radan jo aika lailla rutiinilla. On tietenkin myös huippujuttu, että voimme kisata ylipäätään.

Olen kuitenkin tyytyväinen, että tätä ohjelmaa ei ole nyt varmaan ihan heti tulossa uusissa kisoissa vastaan, koska se ei ole meille mikään kaikista helpoin. Siinä tulee lyhyessä ajassa monta laukannostoa, raviin siirtymistä ja heti perään uutta laukannostoa, mikä kuumentaa Minttua. Se on kotiharjoituksissa usein halunnut ennakoida laukannostoa lyhyellä sivulla, kun sitä ennen on juuri tultu lävistäjä tai puoliympyrä laukassa. Nyt kyllä kisoissa onnistuttiin tässäkin! Toisaalta valmisteleehan tällainen ohjelma vaikeampiin luokkiin, joissa asiat yleensäkin tulevat nopeassa tahdissa. Ei kannata jäädä hinkkaamaan vain niitä ohjelmia, jotka ovat itselle helppoja, vaan asettaa rohkeasti rimaa pois mukavuusalueelta. Tästäpä muuten saisi hyvän postausajatuksen...

Seuraavat kisat lienevät postauksen alussa mainitsemallani Nooran tallilla Marttilassa, jossa olisi 7.5. HeA:0. Sitä ei ole ennen menty. Näyttäisi sisältävän monta käynnin kautta vaihtoa ja kiemurauria, eli aika erilainen ohjelma kuin tämä A1. 

Kisahoitajani Paula oli mukana ottamassa videon. Kuvat on ottanut Carita Kattelus.















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti