Kuolaintuella: Ajatuksia maalla asumisesta 3,5 vuoden jälkeen

Yksi blogin luetuimmista postauksista on "Millaiseksi hevosenpito kotona on osoittautunut?". Koska muutimme mieheni kanssa maalle aivan kaupunkilaistaustaisina, eli kumpikaan ei ollut koskaan asunut maalla, ajattelin kirjoittaa siitä näkökulmasta, millaiselta maalla asuminen ylipäätään on tuntunut nyt kun kaikki vuodenajat täällä asuen on koettu moneen kertaan ja mitä maalle muuttavan olisi hyvä ottaa huomioon.

Monellahan on maalaisromanttisia unelmia kauniista kesäpäivistä laiduntavia hevosia katsellen ja omenapuun varjossa kirjaa lukien. Välillä poimitaan maljakkoon kukkakimppu oman pellon vierestä, syksyisin kuunnellaan kurkien laulua ja talvella lenkkeillään koiran kanssa hiirenhiljaisessa pakkassäässä koskemattomassa lumessa. Onko se sitten tällaista?

Nyt tietenkin pitäisi perisuomalaiseen tapaan sanoa, että ei todellakaan, mutta sanon silti, että kyllä on, osittain. Omassa kodissani teen näitä kaikkia säännöllisesti. Maalla asumisessa ehdottomasti päällimmäisenä tunteena on kaikki positiivinen eikä negatiivinen.

Maalla on ollut ihan aidosti ihanaa asua. Tunnen naapurimme eli muutaman kilometrin säteellä saman tien varrella asuvat paljon paremmin kuin kaupungissa, jossa en tiennyt edes samassa kerroksessa asuvien nimiä. Luonto ympäröi joka puolelta ja rauhoittaa. Aamuisin on hauska katsoa, minkä eläinten jälkiä on jäänyt lumihankeen (paitsi nyt susihavaintojen kasvaessa, mutta se on toinen tarina). Kaikkein hienointa täällä on kesällä ja keväällä, mutta kyllä syksyssä ja talvessakin on puolensa. Maalla tunnen olevani omassa elementissäni. Kaupungin humussa on kivaa käydä tapaamassa ystäviä ja erilaisissa tapahtumissa, mutta on mukavaa palata omaan kotiin sen jälkeen.

Mitä maalle muuttajan sitten kannattaa huomioida?

1) Kulkeminen. Meidän tilaltamme Auran keskustan palveluihin on hiukan reilu 10 minuutin ajo. Ensimmäinen tärkeä asia onkin auto: kun mikään ei ole kävelymatkan päässä eikä julkisilla pääse kulkemaan kodin läheltä, on välttämätöntä omistaa auto. Helpommalla pääsee, jos siinä on neliveto ja reilusti maavaraa.

2) Teiden auraus. Tämä liittyy vahvasti siihen nelivetoon ja maavaraan. Jos tontti sattuu sijaitsemaan sellaisen tien varrella, joka aurataan nopeasti, ei ongelmia välttämättä tule. Meillä sen sijaan on 750 metriä peltojen ympäröimää tietä, jonka auraamme itse, ja tähän tarkoitukseen piti hankkia tehokas mönkijä lumiauralla. Kerran-pari talvessa on silti käynyt niin, että on tarvittu naapuria traktoreineen. Tuon 750 metrin jälkeen on vielä muutama kilometri hiekkatietä, jota ei välttämättä aurata ihan heti. Kun jossain vaiheessa vaihdan autoni toiseen, otan nelivedon nykyisen etuvetofarmarin tilalle.

3) Omakotitalon työt. Näistä suuri osa on samoja myös kaupunkiympäristössä. Ylipäätään omakotitalossa on hommaa ja laitettavaa sekä sisällä että pihalla. Tietoa ja palveluja on kuitenkin onneksi saatavilla, joten kaikkea ei tarvitse tietää ja osata itse.

4) Pihatöiden määrä (?). Tämä on kysymysmerkillä, sillä vaikka itselläni tuntuu olevan hirveästi laitettavaa tallissa ja pihalla, harva asia on pakollinen. Kentän ja tarhan laittaminen liittyvät harrastuksiini, samoin kasvimaan ja kasvihuoneen tekeminen ja kukkapenkkien laittaminen. Omat valinnat ratkaisevat tässä asiassa paljon.

5) Tietoliikenneyhteydet. Meillä netti toimii yleensä hyvin, mutta on päiviä, jolloin tavallinen netin selaaminenkin takkuaa ja suoratoistopalvelut eivät toimi ollenkaan. Valokuituyhteyksiäkään ei aina saa hankittua, vaikka maksuhalukkuutta olisi. Tämä kannattaa huomioida, jos tekee töitä etänä ja tarvitsee siinä varmatoimista nettiä.

6) Työmatka ja muut välimatkat. Kartalta katsottuna voisi ajatella, että meidän paikkamme on kovinkin kaukana esimerkiksi Turusta, mutta torille täältä menee vuodenajasta ja liikennevaloista riippuen noin 30 - 35 minuuttia, joka ei ole mielestäni paljon. Monella kaverillani menee lähes sama aika bussilla kulkemiseen Turun sisällä, ja jokainen Helsingissä liikkunut tietää, miten valtavan paljon aikaa siellä voi mennä bussilla tai omalla autolla lyhyenkin matkan siirtymiseen, jos lähtö- ja kohdepaikka eivät ole juuri sopivasti metron varrella. Kuitenkin maalle muuttavan kannattaa tietenkin varautua siihen, että potentiaaliset työpaikat eivät ole välttämättä oman kunnan keskustassa vaan paljon kauempana suuremmissa kaupungeissa. Sen hinnan joutuu usein omasta rauhasta maksamaan.

Kaiken kaikkiaan maalla asuminen sopii mielestäni sellaiselle, joka osaa arvostaa luontoa ja jota ei haittaa, että joka paikkaan tarvitsee auton ja kaikenlaista puuhaa tulee enemmän kuin kaupungissa ja varsinkin kerrostaloissa asuville. Maalla on kuitenkin yleensä enemmän tilaa omille harrastuksille ja projekteille, kun esimerkiksi säilytystila ei rajoitu vaatekaappiin ja yhteen häkkivarastoon. Ja jos harrastuksiaan voi harrastaa kotipihassa, niin mikäs sen mukavampaa. Maa ja talot maksavatkin keskimäärin vähemmän, mitä kauemmas suurista kaupungeista mennään. Esimerkiksi meidän tilamme ulkorakennuksineen, omakotitaloineen ja 1,6 hehtaarin tontteineen maksoi noin 20 % vähemmän kuin myymämme 60 neliön kaksio Turun keskustan liepeillä. Molemmissa asumismuodoissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta tällä hetkellä en kyllä kaupunkiin palaisi.